Kaipaan syvempää yhteyttä Jumalaan, niin että todella voisin tunnistaa hänet edessäni. Tähän mennessä ei ole onnistunut ihan toivomallani tavalla, mutta ymmärrän Jumalan tahtovan, että aktiivisesti silti etsimme parempaa yhteyttä häneen.
Kysyisin siksi kokeneemmilta, että onko apua siitä, että odottaa rukouksessa pitkään? Voisihan tuota itsekin kokeilla, mutta kun jotenkin on niin paljon kaikkea muuta tehtävänä, etten viitsisi turhaan yrittää... Raamatun lukeminen ja vakituinen esirukous vievät jo niin paljon aikaa, ja niistä en halua turhan päiten luopua...
Jotenki oon ite vaan tottunu hiljentyyn ja odottamaan Herraa korkeintaan 10 minuutiksi. Jos ei siihen mennessä vastausta kuulu, olen tulkinnut sen niin, ettei Jumala vielä halua minun saavan asiaa kuntoon. Onko tämä väärä tulkinta? Pitäisikö jaksaa odottaa ehkä useampi tuntikin? Kun tätä tilannetta on jatkunut jo melko kauan..
Kysyisin siksi kokeneemmilta, että onko apua siitä, että odottaa rukouksessa pitkään? Voisihan tuota itsekin kokeilla, mutta kun jotenkin on niin paljon kaikkea muuta tehtävänä, etten viitsisi turhaan yrittää... Raamatun lukeminen ja vakituinen esirukous vievät jo niin paljon aikaa, ja niistä en halua turhan päiten luopua...
Jotenki oon ite vaan tottunu hiljentyyn ja odottamaan Herraa korkeintaan 10 minuutiksi. Jos ei siihen mennessä vastausta kuulu, olen tulkinnut sen niin, ettei Jumala vielä halua minun saavan asiaa kuntoon. Onko tämä väärä tulkinta? Pitäisikö jaksaa odottaa ehkä useampi tuntikin? Kun tätä tilannetta on jatkunut jo melko kauan..
Vastaukset 5
Vanhimmat
Lisäksi tunnen jotenkin ihan hölmöksi vain sellaisen "olemisen". Pakkohan se on puhua jotain, ja jos puhuttaa loppuu, niin pitää kohta nousta rukouksesta. En edes tiedä, mitä pitäisi ajatella tuossa tilanteessa. Helposti lähtevät ajatukset ihan omille raiteilleen ja hiljainen odottaminen tuntuu hyödyttömältä.
Ensinnäkin korostan että meillä on erikoinen henkilökohtainen se suhde, joka meillä on Jumalaan. Tämän vuoksi aivan tarkkojen ohjeiden antaminen ei käy jos PyhäHenki ei nimenomaan ilmesty ja käske sanoa tai kirjoittaa määrätyllä tavalla. Minun tämä kirjoitukseni on omakohtaista kokemusta, ei ilmestystietoutta, joten tämä ei ole profetiaa tai opetustekstiä.
Se, että sinä kaipaat syvempää yhteyttä Jumalaan on Jumalan tekoa, tietoisuuttasi valmistetaan koulutukseen, sinä olet uuden kynnyksellä.
Kerroit että raamatun luku ja esirukous ovat armoitusalueitasi, koskapa ne vievät aikaasi ja olet antanut ymmärryksesi kannustaa sinua myös pitämään tuon lahjan jonka olet saanut ja se on siunattu, upea asia.
Sitten tuo Herran odottamisen aika. En voi antaa mitään yksioikoista ohjeistusta, koska Smaragdi-Jumala -suhde on ainoastaan oikeassa, voin vain kertoa, että omassa suhteessani Herra komentaa minut hiljaisuuteen, siitäkin huolimatta ettei edes aikoisi puhua minulle mitään. Raamatun luvun ja rukouksen lisäksi tulee aika-ajoittain tilanteita, että Herra ikäänkuin painaa minut hiljentymään. Silloin hän rakentaa vain hiljaisuudessa minua jotenkin, jota en tiedä. Saatan saada myös raamatunkohdan, jonka tiedän tulevan netissä luettavaksi. Voimakas esirukous jonkin henkilön puolesta voi olla myös hiljaisuuten painamisen syynä.
Omassa suhteessani olen aina luottanut siihen, että Jeesus pysyy aktiivisena. Suhteemme on muutenkin melkoisen suorasukainen. Jeesus tuntee minut ja luotan Jeesukseen.
Olen myös joskus tehnyt tuota, että rukouksen päätteeksi olen jäänyt odottelemaan jotain...ehkä vastausta....ehkä kontaktia eikä sitä ole tullut. Olenpa vaan sitten sanonut, että taidampa lopettaa nämä vartoomiset, sinähän tiedät kun sinulla on asiaa niin kerrot sitten. Ja sitten lopetin. Eihän Jumalaa odotellessa tietenkään turhaa aikaa ole olemassakaan ja kerron vain miten minä olen menetellyt.
En osaa sanoa mikä oli seuraus, koska seurauksia ei tullut. Kontakti jatkui niinkuin ennenkin.
Neuvoisin sinua vain luottamaan siihen, että Herra tietää aikansa eikä ole rikki menevää tai herkkähipiäistä sorttia sitten ollenkaan.
Hän tuntee meidät vaikka meidän ymmärryksemme Jumalan tuntemiseen ei täydellistä olekaan.
Siunausta
Kiitos paljon vastauksestasi. Jään sulattelemaan.
...hankala onkin, kun ei mitään varmaa keinoa tunnu olevan.
Herran seuraaminen näyttäisi aina olevan sellaista, että emme voi tarkoin ennalta tietää, miten kulloinkin edetään:
"Tuuli puhaltaa, missä tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee; niin on jokaisen, joka on Hengestä syntynyt." (Joh 3:8)