kuinka moni tietää mitä on elää ei toivottuna? mitä on elää täällä maan päällä kun äitini ei isäni ole koskaan ilahtunut minusta.päivastoin.
kuinka monella on sama tuska? tämä ei ole helppoa.varmaan yritätte vastata että jumala halusi sinut.mutta se ei auta tähän koska en ole saanut syliä jota olisi kuulunut minun saada.en hymyä-kukaan ei ilahtunut minusta.
en jaksaisi elää.
kuinka monella on sama tuska? tämä ei ole helppoa.varmaan yritätte vastata että jumala halusi sinut.mutta se ei auta tähän koska en ole saanut syliä jota olisi kuulunut minun saada.en hymyä-kukaan ei ilahtunut minusta.
en jaksaisi elää.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Yhdellä sielu hoidossa olleella kaverilla oli täsmälleen samanlainen kokemus elämässään. Hän puhui avoimesti elämästään joka oli ollut yksinäisyyttä täynnä. Vanhemmat eivät olleet osoittaneet rakkautta hänelle millään tavalla. Kun hän oli jonkin aikaa ollut siinä sielunhoito ryhmässä, niin Jumala avasi oudosti ja jännittävästi niitä elämän lukkoja ja osaalueita, että hän purskahti itkuun kuin lapsi ja kiipesi yhden sieluhoitajan syliin. Tämä kuulostaa varmasti hullulta joittenkin mielestä ja jotkut "ymmärtämättömät" saattavat aukoa päätänsäkkin asiasta, mutta tämä henkilö, jonka elämä oli ollut yhtä kurjuutta lapsesta aikuisuuteen asti eheytyi tuolla sielun hoidossa valtavan paljon! Tuota valtavan paljon sanaa en voi tarpeeksi koroittaa. Jumala oli koskettanut häntä todella voimakkaasti ja rakastavasti häntä sillä hetkellä, kun hän itkien kiipesi tämän sielun hoitajan syliin.
Huom. Sielun hoitaja oli lähes 20v nuorempi kuin tämä sielun hoidettava, eli iällä ei ollut merkitystä. Nyt jos en väärin muista niin tämä suht vanha ihminen on sielun hoitaja itse.
Tällä halusin kertoa sen, että aina on mahdollisuus saada elämästään kiinni ja kokea rakkautta joka parantaa menneisyyden kipeät haavat.
Rakas ystävä! Haluan vielä sanoa, että Jumala voi käyttää sinua juuri tuon takia, sillä Hän voi kääntää menneet siunaukseksi.
Muistan sinua rukouksin!
Jumala siunatkoon sinua ylenpalttisesti. AAMEN †
..ottamaan apua vastaan.koska se on ollut hyvin häpeällistä jo pienestä tytöstä lähtien.
äitini häpäisi minut hyvin pysyvästi muiden ihmisten edessä.ja vielä kun olin hänen sylissään--jollain kepulikonstilla-olin siihen päässyt.
päätin-koskaan en pyydä äidin syliin-ja niinpä pieni tyttö 3 vuotias pysyi lujasti päätöksessään.
oli aina häpeällistä olla sylissä!! ja sen koen vieläkin koko kehossani.
vahvan häpeän.olla olemassa.tarvita.surullista,mutta niin totta.
Itse olen myös syntynyt väsyneille vanhemmille menehtyneen poikavauvan jälkeen. Minä en ollut kaivattu uusi poikavauva, vaan maitorupinen tyttö. Ehkä jotakin aavistan, mitä kerroit viestissäsi.
Jakatko ottaa Raamatun ja etsiä sieltä psalmin 139. Lue se ja omista se itsellesi Isä-Jumalan henkilökohtaisen puheena juuri sinulle. Ota tuon psalmin ajatukset omiksesi, lue sitä usein.
Tuo psalmi on auttanut minua. Auttaisiko se sinua?
..mainitsemasi psalmin.
koen että raamatustakin avautuu vain mulle rankaisua,että jumala vain muistuttaa mitä kaikkea pahaa mun on tullut tehtyä elämäni varrella.
vaikka tietääkseni en ole mitään pahaa tehnyt.mutta koen että jumalakin rankaisee mua syntymästäni.kaikki mitä olen tehnyt tai jättänyt tekemättä-löydän raamatusta vain rankaisua.
en saa kosketusta siihen että sieltä löytyisi jotain lohdutusta mulle päinvastoin.
sisaruksia, vai oletko ainoa lapsi. Elävätkö vanhempasi vielä? Jos elävät, sinulla on siis mahdollisuus ottaa näitä asioita puheeksi. Samoin, jos sinulla on sisaruksia, voit jakaa heidän kanssaan elämäsi kokemuksia. Kenenkään elämä ei ole samanlainen. Tapahtumat elämässä voivat olla hyvin samanlaisiakin toisten kanssa mutta kokemus niistä voi olla aivan toisenlainen. Emme voi saada uutta lapsuutta. Kokemuksiin voimme kuitenkin saada edelleen kosketuksen esim. jonkun terapeutin kanssa. Rakkaan, ymmärtäväisen ystävän kanssa voit jakaa kokemustasi. Usein on niin, että jos on kokenut tulleensa lapsena hylätyksi, pyrkii jatkuvasti hylkäämään itseään. Tällaisen ihmisen on vaikea solmia tasavertaista rakkaussuhdetta toiseen ihmiseen. Ne muuttuvat helposti läheisriippuvaisiksi suhteiksi. Usein molemmat ovat jo valmiiksi rikkonaisia. Parhaimmassa tapauksesa molemmat voivat kasvaa yhdessä. Silti kumpikaan ei voi toimia toisen auttajana tai terapeuttina. Jokaisella on tarve kokea lämpöä ja hellyyttä, hyväksytyksi tulemista. Mikäli, et voi enää korjata näitä asioita vanhempiesi kanssa, voit kuitenkin aloittaa itsestäsi. Sinä tunnet parhaiten omat voimasi ja mahdollisuutesi, lahjasikin. Terve itsetuntohan on sitä, että ymmärtää itseään terveellä tavalla. Omat hyvät ja huonot puolensa, vahvuutensa ja heikkoutensa. Elämä on joka tapauksessa lahja. Sitä ei saa kadottaa. Toisesta tulee enemmän ulos päin suuntautunut, toinen on melankolisempi ja sisään päin kääntynyt. Se ei tee toisesta parempaa kuin toinen on. Meitä on monta, jotka olemme niin sanotusti vaikeista oloista kotoisin. Elämä on kuitenkin ihmeellinen matka. Vähiten siinä ei kannata käyttää energiaa itseensä tutustumiseen. Sillä voi korjata paljon ja varmistaa paremmat ihmissuhteet. Kuten alussa sanoin, kannattaa miettiä vakavasti mahdollisuutta hakeutua esim. psykoterapiaan. Sain tekstistäsi vaikutelman, että olet nyt jonkinmoisessa depressiossa. Siihenkin saa tehokasta hoitoa. On traagista, että ne ihmiset, joiden tehtävä on ollut hoitaa ja rakastaa pienokaistaan - ei ole siihen syystä tai toisesta pystynyt. Sinä voit aloittaa opettelemalla rakastamaan itseäsi. Muista, että sinä olet ainutlaatuinen, inhimillinen olento, jonka kaltaista ei ole toista.
ja sisarusteni kanssa on vaikea ottaa mitään esille sillä perheolosuhteemme oli todella kauhea.josta ei puhuta.josta on vaiettava.ja siksi tämä ei-toivottuna olemiseni on vielä rankempaa.se korostuu.
vanhempani on kuolleet.otin jotain asioita varovasti puheeksi mutta he vaan kimpaantuivat ja sanoivat--ei niitä menneitä tarvi muistella ja kaivella-ne on anteeksi annettu ja pyydetty????
sanoin-ei minulta ole mitään pyydetty anteeksi-ei koskaan--mutta heiltä oli pyydetty anteeksi.
joten olemme kuin eri veneessä.
Tiedän tunteen.
Kukaan ei juttele.
Kukaan ei kuuntele.
Kukaan ei ymmärrä.
Kukaan ei ota syliin.
Kukaan ei edes katso.
Sairastan nyt depressiota.
Jos sinulla on kuolemantoiveita,
tai itsemurha-ajatuksia,
hae heti apua.
Terv.kesk.ohjataan eteenpäin.
Hae myös ystävä joka kuuntelee.
Ystävä joka rukoilee kanssasi.
Raamatusta sain kerran
vastauksen vaikeaan hetkeen:
Ps.9:14:" Sinä näet kaiken,tuska ja murhe ei jää sinulta huomaamatta,sinä ojennat kätesi.Sinulle köyhä ja ORPO uskovat asiansa, sinä annat avun".
Olen saanut "korvausta" eräästä vanhemmasta pariskunnasta seurakunnassa. Sanonkin heitä leikkisästi äidiksi ja isäksi.
Sinäkin voit saada korvaavia kokemuksia.
MUISTAN SINUA RUKOUKSIN,SINÄ JUMALALLE RAKAS YSTÄVÄ!
ja aina periaatteessa ymmärretään väärin,mitä sanon,mitä tarkoitan.
periaatteessa oiotaan sanomisiani,tunteitani,tarpeitani.
periaatteessa halutaan minun olevan alempana,tyhmempänä,yksinkertaisempana.
olenkin hakenut apua.mutta yksinäisyyteni ja ei-toivottuna syntymiseni ja olemiseni-elämiseni on jokapäiväistä kamppailua sillä syvällä sisimmässäni on tyhjyys ja kaipaus mitä ei voi ymmärtää kuin saman kokeneet.
syvä suru.miksi minua ei olla toivottu,odotettu,haluttu.
miksi minusta ei olla iloittu.
ja olenkin siksi alitajuisesti yrittänyt ilahduttaa muita ja lohduttaa.kunnes tulin tieni päähän.
miten voin lohduttaa ketään kun mulla ei ole mistä antaa.
ja kun väsyin ja uuvuin--minut hylättiin täysin koska minusta ei ollut enää hyötyä!
niin se on.on vain kyyneleet-jäätyneet.
minulla on lähes päivittäin kuoleman toiveita.en jaksaisi suorittaa tätä elämän velvollisuutta.
koen tämän vain velvollisuutena ja taakkana.joka olin äidillenikin.vain taakka.vain vaiva.
isälleni äpärä.
jne.
Henkinen hylkääminen on pahinta mitä ihmiselle voi tapahtua. Ihmiset yrittää sanoa: kyllä se siitä.
VOI KAMALA MIKÄ LAUSE!
Psalmi 27:10" Vaikka isä ja äiti
minut hylkäisivät
Herra pitää minusta
huolen"
Jes.49:15 "Unohtaako äiti rintalapsensa
unohtaisiko hoivata
kohtunsa hedelmää?
JA VAIKKA HÄN UNOHTAISIKIN,
MINÄ EN SINUA UNOHDA."
Jeesus tietää tuskasi.
Ammattiauttajat voivat auttaa sinua.
Rukoilen edelleen sinulleystävää,
jolla on sydän ja kuulevat korvat.
Vaikka ei tuntuisikaan siltä,
niin silti kannattaa elää.
On hyvät sivut.Siellä paljon tietoa.
Sielläkin keskustelupalsta. Terv. "minulla monet vanhemmat"
enpä ollut kuullutkaan ennen masennustalkoosta.tunnistin itsessäni 100% vakavan masennuksen ja senhän tiedänkin.
mutta se on kroonista.enkä pääse sieltä pois.se pitää minua otteissaan.on pitänyt jo 47 vuotta.
ja viimeiset 10vuotta rankasti.lääkitystä ei löydy sopivaa,on vain jaksettava.
Onneksi Jumalalle olet rakas. Vaikka sinua vanhempasi eivät ole sanjosi mukaan halunneetkaan. Jumalalle ei tule virheitä. Hän antoi juuri sinun syntyä, että niillä jotka kokevat samoin olisi toivoa!.. Jeesuksen rakkauden kautta nämäkin ihmiset voivat kokoea Isän rakkauden. Koskaan ei tarvitse olla yksin jos on elämänsä antanut Jeesuksen käsiin, hän on auttava ja johdattava. Voit olla monelle apuna näiden kipeiden asioiden kanssa. Lohduttaen ja antaen toivoa, Kristuksessa. Siunausta sinulle.
Muista et ole yksin, Jumala on hyvinkin tarkka omistaan, jopa pään hiuksetkin hän on tietävä, ajattele!.