Olen miettinyt,
että onko totuus vähempi arvoisempi, kun valheet paljastetaan, vai mistä oikein on kysymys, kun nousee hirvittävä meteli siitä, kun ei enää uskota kaikkeen ’mitä tarjoillaan kristillisyyden nimissä? Jos kaikki olisi totta, mitä puhutaan ja tehdään, niin ei meitä silloin kehoteta Raamatussa arvosteleman kaikkea Varsinkin tänä aikana, kun kokemuskristillisyys on päässyt valtaan yhä enenevissä määrin.
Olen miettinyt tuota kokemuksiin ja elämyksiin mieltymistä, ja tullut siihen tulokseen, että Jumalan hengestä syntynyt ihminen ei saa hengelleen virvoitusta mistään väärennyksestä. Se mitä kokemuskristillisyys antaa, on sielullista kuohuntaa, hetkellistä mielenmaailman huumaa, ja aistillista nautintoa. Niillä eväillä ei elämänkoetuksissa taistella, vaan niistä tulee sitä ylimääräistä taakkaa kannettavaksi, jonka nimi on masennus.
Todellinen kristillisyys, joka koskee VAIN uudestisyntyneitä kristittyjä; armahdettuja syntisiä ihmisiä; perustuu totuuteen, Jeesuksen täytettyyn työhön ja Jumalan Sanan väärentämättömään ravintoon. TOTUUS ILOITSEE vain TOTUUDESTA toisten totuudessa olevien kanssa! Ei se iloitse vääryydestä ja valheesta laumasieluna!
Todellisuudessa on kysymyksessä valhekristillisyys, joka ei voi kestää totuutta, kun aistillinen uskonnollisuus paljastuu? Onko niin, että on kysymyksessä tavallisten Jumalattomien ihmisten joukko, jotka joistakin salatusta motiivista johtuen tuntevat mieltymystä kokemususkontoon, joko harrastelijoina tai eliittijoukkona? Mitään muuta selitystä en ole vielä löytänyt näille evankeliumin vääristelijöille ja heidän puolustajilleen, jotka törkeästi pilkkaavat Jumalaa puheillaan ja teoillaan, joita he kehtaavat väittää Jumalan teoiksi.
Totuus on kuitenkin se, että ne ovat toisen voiman kautta aikaansaatuja tekoja ja ilmiöitä, jotka tarjoillaan harhaanjohdetuille ja totuudesta poikenneille ja tietämättömille ihmisille, muka Jumalan tekoina. Sielunvihollisen ovelimmista ovelin konsti, pitää ihmiset yhä omanaan valheen avulla!
Tätäkö ei saa sanoa? Miksi ei?
Edustusnaiset ja miehet sitten esiintyvät maailman markkinoilla kuin filmitähdet loistaen, mieleltään turmeltuneina oppaina UUSIIN lumouksiin.
Avaa silmäsi, näe! Katso tarkemmin näitä valheen sanansaattajia, kyseenalaista heidän touhunsa:
Jumalan todelliset teot ja Jumalan ihmiset kyllä kestävät arvostelut ja pinnan raaputtelut, mutta kestävätkö nämä? Mitä vääryys puolustaa henkeensä ja vereensä asti, kun Jumala käskemällä käskee koettelemaan ja arvostelemaan kaikki? Mitä vääryys vaalii, ja mikä se on, joka vähenee valheen paljastuessa, kun valhetta pitää puolustaa? TOTUUS ei vähene, vaan enenee, kun valheet paljastuvat! Sekö on se järkytys, kun nämä valheen edustajat ovat Ihmisiä joilla on NIMI; joista heidät tunnetaan?
Heidän nimiensä lausuminen tai paljastaminenko on se kauhistus, pelätäänkö sen ”oman totuuden” joutuvan häpeään? Pitäisi olla päinvastoin, jokainen valehtelija on nimettävä, kansalle varoitukseksi. Vai onko kysymys
valheriippuvaisuudesta, onko se elämän tuki, elämänvalhe, että jaksetaan olla ja jatkaa olemista?
Onko aika jo niin lyhyt, että antikristus milloin vain ilmoittaa valtaan astumisensa persoonana? Mitä tekee silloin vääristetyn kristillisyyden kannattaja, totuuden paljastuessa räikeällä tavalla, sen kun vääryys kantaa ihmisen nimeä? Totuus on aina alaston, siksi se on joillekin epämiellyttävää katseltavaa. Vähemmistönä se ei saa, eikä odotakaan, kannatusta enemmistöltä, niiltä, jotka ovat tottuneet valepukuihin ja naamiaisiin.
että onko totuus vähempi arvoisempi, kun valheet paljastetaan, vai mistä oikein on kysymys, kun nousee hirvittävä meteli siitä, kun ei enää uskota kaikkeen ’mitä tarjoillaan kristillisyyden nimissä? Jos kaikki olisi totta, mitä puhutaan ja tehdään, niin ei meitä silloin kehoteta Raamatussa arvosteleman kaikkea Varsinkin tänä aikana, kun kokemuskristillisyys on päässyt valtaan yhä enenevissä määrin.
Olen miettinyt tuota kokemuksiin ja elämyksiin mieltymistä, ja tullut siihen tulokseen, että Jumalan hengestä syntynyt ihminen ei saa hengelleen virvoitusta mistään väärennyksestä. Se mitä kokemuskristillisyys antaa, on sielullista kuohuntaa, hetkellistä mielenmaailman huumaa, ja aistillista nautintoa. Niillä eväillä ei elämänkoetuksissa taistella, vaan niistä tulee sitä ylimääräistä taakkaa kannettavaksi, jonka nimi on masennus.
Todellinen kristillisyys, joka koskee VAIN uudestisyntyneitä kristittyjä; armahdettuja syntisiä ihmisiä; perustuu totuuteen, Jeesuksen täytettyyn työhön ja Jumalan Sanan väärentämättömään ravintoon. TOTUUS ILOITSEE vain TOTUUDESTA toisten totuudessa olevien kanssa! Ei se iloitse vääryydestä ja valheesta laumasieluna!
Todellisuudessa on kysymyksessä valhekristillisyys, joka ei voi kestää totuutta, kun aistillinen uskonnollisuus paljastuu? Onko niin, että on kysymyksessä tavallisten Jumalattomien ihmisten joukko, jotka joistakin salatusta motiivista johtuen tuntevat mieltymystä kokemususkontoon, joko harrastelijoina tai eliittijoukkona? Mitään muuta selitystä en ole vielä löytänyt näille evankeliumin vääristelijöille ja heidän puolustajilleen, jotka törkeästi pilkkaavat Jumalaa puheillaan ja teoillaan, joita he kehtaavat väittää Jumalan teoiksi.
Totuus on kuitenkin se, että ne ovat toisen voiman kautta aikaansaatuja tekoja ja ilmiöitä, jotka tarjoillaan harhaanjohdetuille ja totuudesta poikenneille ja tietämättömille ihmisille, muka Jumalan tekoina. Sielunvihollisen ovelimmista ovelin konsti, pitää ihmiset yhä omanaan valheen avulla!
Tätäkö ei saa sanoa? Miksi ei?
Edustusnaiset ja miehet sitten esiintyvät maailman markkinoilla kuin filmitähdet loistaen, mieleltään turmeltuneina oppaina UUSIIN lumouksiin.
Avaa silmäsi, näe! Katso tarkemmin näitä valheen sanansaattajia, kyseenalaista heidän touhunsa:
Jumalan todelliset teot ja Jumalan ihmiset kyllä kestävät arvostelut ja pinnan raaputtelut, mutta kestävätkö nämä? Mitä vääryys puolustaa henkeensä ja vereensä asti, kun Jumala käskemällä käskee koettelemaan ja arvostelemaan kaikki? Mitä vääryys vaalii, ja mikä se on, joka vähenee valheen paljastuessa, kun valhetta pitää puolustaa? TOTUUS ei vähene, vaan enenee, kun valheet paljastuvat! Sekö on se järkytys, kun nämä valheen edustajat ovat Ihmisiä joilla on NIMI; joista heidät tunnetaan?
Heidän nimiensä lausuminen tai paljastaminenko on se kauhistus, pelätäänkö sen ”oman totuuden” joutuvan häpeään? Pitäisi olla päinvastoin, jokainen valehtelija on nimettävä, kansalle varoitukseksi. Vai onko kysymys
valheriippuvaisuudesta, onko se elämän tuki, elämänvalhe, että jaksetaan olla ja jatkaa olemista?
Onko aika jo niin lyhyt, että antikristus milloin vain ilmoittaa valtaan astumisensa persoonana? Mitä tekee silloin vääristetyn kristillisyyden kannattaja, totuuden paljastuessa räikeällä tavalla, sen kun vääryys kantaa ihmisen nimeä? Totuus on aina alaston, siksi se on joillekin epämiellyttävää katseltavaa. Vähemmistönä se ei saa, eikä odotakaan, kannatusta enemmistöltä, niiltä, jotka ovat tottuneet valepukuihin ja naamiaisiin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Pitäytyisitkö ihan siellä omalla sivustollasi, ettei tämäkin palsta saastu hengellisesti?
Oletko uskonut valheen?
Tee parannus! Usko Evankeliumiin Jeesuksesta Kristuksesta, niin pääset vapaaksi.
Saa varoittaa ja varmasti se pistää jonkun ajattelemaankin kun sen tekee harvoin. 748 samansisältöistä tekstiä yhdellä palstalla vuodessa on kuitenkin liikaa. Se herättää vihaa.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000217&posting=22000000013039478
erittäin hienoa kirjoitusta uskosta ja sen kielteisistä ilmiöistä.
Ei 7 kertaa vaan 7 kertaa 77 eli katolta pitää huutaa että edes joku herää vuosikymmenien horroksesta.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000217&posting=22000000013039478