... puheiden ja muiden linjausten sisällöistä puhumattakaan!!!
TV1:n uutislähetyksestäkin jo tuttu retoriikan osaaja, teol.tri Juhana Torkki on antanut kirkolliselle Kotimaa -lehdelle mielenkiintoisen haastattelun siitä, miten "suomalainen puhetaito on rappiolla".
Kun on pakostakin joutunut seuraamaan meneillään olevien presidentinvaalien keskustelujen ja/tai tenttien supliikillista - ja myös sisällöllistä - antia, ei voi muuta kuin yhtyä Torkin näkemyksiin!!!
Siksi hänen arviontinsa ansaitsee Kotimaan printtiversiota laajemman jakelun myös mahdollisesti epäkirkollisemman yleisön parissa...
"Retoriikan tutkija Juhana Torkin karu johtopäätös: Suomalainen puhetaito on rappiolla
Retoriikan tutkija Juhana Torkki pelkää, ettei suomalaisten poliitikkojen
puhetaidoilla olla kovin kilpailukykyisiä esimerkiksi europarlamentissa.
Jari Sarasvuon kaltaiset konsultit luovat puheillaan jopa uskonnollisia elämyksiä. He ovat tutkija Juhana Torkin mukaan iso haaste kirkolle.
Retoriikan tutkija Juhana Torkki kiersi viime vuonna kuuntelemassa suomalaisten poliitikkojen, liike-elämän ja kirkon edustajien puheita.
– Suomalainen puhetaito on rappiolla, siinä Torkin koruton yleisvaikutelma.
Äänensävy ei ole kyyninen tai omahyväinen, vaan hän on asialla kannustavalla mielellä. Torkilta on juuri ilmestynyt kirja Puhevalta – kuinka kuulijat vakuutetaan (Otava), perusoppia hyvästä puheesta. Samalla Torkki arvioi suomalaisten ja ulkomaisten tunnettujen henkilöiden puhujalahjoja.
– Joudun esittämään kirjassa kritiikkiä Suomen ylintä johtoa myöten. Esimerkiksi ministeriemme puheista puuttuu usein vuorovaikutus, älykäs argumentointi, kaikki klassiset retoriikan ainekset. Puhe on rajaavaa, kansa jää ulkopuolelle.
Poliitikoista Clinton
ja Reagan taitavia
Juhana Torkki ammentaa antiikin retoriikan opeista, joiden käyttö on ollut Suomessa valitettavan huonossa huudossa.
– Monissa maissa, esimerkiksi Italiassa ja Ranskassa, retoriikkaa vaalitaan. Isossa-Britanniassa on upea puhekulttuuri ja USA:ssa poliitikot ovat järjestään hyviä puhujia. Monissa maissa väittelyharjoituksia ja puheen pitämistä opetellaan peruskoulusta saakka.
– Kun esimerkiksi pääministeri Tony Blair puhuu, ihmiset ajattelevat, että siinäpä on sivistynyt mies, eikä että nyt se tuossa yrittää puhua.
Yhdysvaltalaisista hyvistä puhujista Torkki nostaa esiin Bill Clintonin ja Ronald Reaganin. Mutta toimisiko voimakas angloamerikkalaistyylinen retoriikka Suomessa?
– Suomessa retoriikan käyttöönotto vaatii erityistä taitoa. Suomalaiset ovat epäluuloisia ja kriittisiä – ajattelevat omilla aivoillaan.
– Retoriikka ei kuitenkaan ole keinoilla kikkailua tai asian paketoimista kääreeseen. Kyse on paljon syvällisemmästä asiasta. Retoriikan on tultava osaksi puhujan kulttuurista perintöä. Parhaimmillaan se on sisäistynyttä, osa puhujan persoonaa, Torkki vastaa.
Kulttuurimme on asiakeskeinen ja vaatimaton. Tästä juontuu harha, ettei retoriikka istuisi tänne.
– Suomessa puhutaan asiaa ja sitä myös arvostetaan. Johtopäätöksen ei tulisi kuitenkaan olla retoriikasta luopuminen vaan sen sisäistäminen entistä paremmin.
Jo paratiisin käärme
hallitsi homman
Puhuja pyrkii vakuuttamaan. Hän pyrkii purkamaan tai hajottamaan kuulijan vanhan vakaumuksen ja perustelemaan uuden tilalle. Asenteen hajottamista Torkki kutsuu diaboliseksi tehtäväksi. Kreikan sana ’’diabolos’’ viittaa erilleen heittämiseen tai hajottamiseen.
– Jo paratiisin käärme oli suuri retorikko. Hän sai Aatamin ja Eevan epäilemään, mutta en itse nostaisi käärmettä ensimmäiseksi retoriikan opettajaksi, Torkki nauraa.
– Retoriikka on läsnä kaikkialla. Suuri osa elämästä perustuu mielikuviin, jotka luodaan puheella, jonka pohjalta ihmiset tekevät ratkaisuja.
Tony Halmeen puhe
klassista retoriikkaa
”Runoilijaksi synnytään, puhujat tehdään”, kuuluu vanha antiikin viisaus. Torkki uskoo, että kenestä tahansa voi tulla hyvä puhuja. Kultainen sääntö on, ettei puhujan pidä käsitellä sitä, mitä omassa mielessä liikkuu, vaan sitä, mitä liikkuu yleisön mielessä.
– Olennaista puheessa on rakenteen taju ja hyvä kokonaisuus.
Kirjassaan Torkki analysoi muun muassa kansanedustaja Tony Halmeen ensimmäisen eduskuntapuheen vuonna 2003.
– Se oli klassisen retoriikan oppien mukainen puhe. Siinä on rakennetta, tyyliä ja perusteltuja argumentteja. Halme on parhaimmillaan taitava populisti. Hän osaa vedota kansaan.
Esimerkiksi hyvästä puheesta käy myös vuoden 1994 Keskustan puoluekokouspuheenvuoro, jossa Esko Aho käänsi puolueen enemmistön EU:n kannalle.
Presidenttiehdokkailla
varaa parantaa
Presidenttiehdokkaista Bjarne Kallis ja Timo Soini ovat Torkin mukaan sanavalmiita ja värikkäitä puhujia, jotka löytävät hyvin kuulijan.
– Sen sijaan presidentti Halonen ja pääministeri Vanhanen eivät puhujina saa paljon pisteitä.
– Sauli Niinistö on hyvä sanankäyttäjä. Kieli on ilmeikästä ja persoonallista. Mutta onko hän pitänyt jossakin suuren puheen?, Torkki kysyy.
Kun pyydän tutkijaa luettelemaan lisää hyviä politiikan puhujia, seuraa pitkä hiljaisuus.
– Olen kuullut, että Timo Soinin puhetaitoja kiitellään yli puoluerajojen. Samoin Suvi-Anne Siimeksen. Myös Liisa Jaakonsaari tiedetään hyväksi.
Usein ministerien ja poliitikkojen puheita kirjoittavat kuitenkin avustajat.
– Moni suomalainen muistelee vielä lämmöllä Kekkosen uudenvuodenpuheita, Mannerheimin päiväkäskyt olivat myös hyvin eurooppalaisia ja oppineita. Koiviston jälkeen presidenttien puheiden retorinen taso on laskenut.
Papeilla loistavat mahdollisuudet
Teologian tohtori, pappisvihkimyksenkin saanut Torkki kannustaa pappeja puhetaidon kehittämiseen. Teologien yliopistokoulutuksessa on hänen mukaansa liian vähän puhetaidon oppia.
– Papeilla on loistavat mahdollisuudet ottaa puhetaito haltuun, ryhtyä sen soihduiksi. On hyvä koulutus, klassista sivistystä ja ainutlaatuiset mahdollisuudet puhumiseen.
Jumalan sanaa ja retoriikkaa ei tarvitse pitää erillään.
– Jeesus oli retoriikan mestari. Hänellä oli kaksi hyvän puhujan tuntomerkkiä: loistava tilanneäly ja sanavalmius. Hänen puheessaan ei ole teoriaa, vaan tarinoita, esimerkkejä ja kysymyksiä. Ne ovat yhä puheen peruskeinoja.
Hyviä puhujia nousee usein erilaisista marginaaleista.
– Herätysliikkeet ovat todellisia puheen pirttiakatemioita. Esimerkiksi lestadiolaiset kasvavat seuroissa vauvasta asti puhekulttuuriin. Herätysliikkeet ovat olleet myös protestiliikkeitä, ääni on pitänyt saada kuuluviin.
Kirkon puhujista Torkki arvostaa esimerkiksi piispa Eero Huovista.
– Hänellä on taito puhua yksinkertaisesti, monesti aivan niin kuin lapsille, samalla hyvin painavasti ja koskettavasti. Emeritusarkkipiispa John Vikström puhuu tyylikkäästi, henkevästi ja käyttää hienoja kuvia, jotka innostavat kuulijaa itsenäiseen pohdiskeluun.
Pastori Jaakko Heinimäki on Torkin mukaan puhevirtuoosi.
– Hän muistuttaa hiukan konsulttipuhujia, kuten Esa Saarista tai Jari Sarasvuota.
Torkin mukaan kirkon kannattaisi olla huolissaan konsulttipuhujien menestyksestä.
– He tuottavat jopa uskonnollisia elämyksiä, tai ainakin näitä lähelle tulevia merkityksen kokemuksia. He heittävät kirkolle haasteen. Kun kirkot tyhjenevät, konsulttipuhujat vetävät väkeä.
JOHANNES IJÄS"
Lähdelinkki: http://www.kotimaa.fi/kotimaa/
-> haastattelut - Juhana Torkki...
PS. Itsekin olen muutamaan otteeseen taitanut sattua arvioimaan kutakuinkin samanmoisesti eli Torkin tavoin käytyä poliittista varjonyrkkeilyä ja käsitteitä sotkeavaa ja tajuntaa sekoittavaa sananselittelyä...
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000013022618
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000013024527
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000013025103
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000013026433
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000013070481
PS2. Nimimerkki "JormaKKorhosenkin" soisin malttavan jättää vissin - eli taannoin samuelbutlerilaisittain luonnehtimani - kepulaissekoilijan (?) omaan arvoonsa ja kun kerran on palstalla - väliaikaisista jäähyväisistään huolimatta - piipahtelemassa, ottavan kantaa presidentinvaalien kannalta ihan oikeisiin asiasisältökysymyksiin...
TV1:n uutislähetyksestäkin jo tuttu retoriikan osaaja, teol.tri Juhana Torkki on antanut kirkolliselle Kotimaa -lehdelle mielenkiintoisen haastattelun siitä, miten "suomalainen puhetaito on rappiolla".
Kun on pakostakin joutunut seuraamaan meneillään olevien presidentinvaalien keskustelujen ja/tai tenttien supliikillista - ja myös sisällöllistä - antia, ei voi muuta kuin yhtyä Torkin näkemyksiin!!!
Siksi hänen arviontinsa ansaitsee Kotimaan printtiversiota laajemman jakelun myös mahdollisesti epäkirkollisemman yleisön parissa...
"Retoriikan tutkija Juhana Torkin karu johtopäätös: Suomalainen puhetaito on rappiolla
Retoriikan tutkija Juhana Torkki pelkää, ettei suomalaisten poliitikkojen
puhetaidoilla olla kovin kilpailukykyisiä esimerkiksi europarlamentissa.
Jari Sarasvuon kaltaiset konsultit luovat puheillaan jopa uskonnollisia elämyksiä. He ovat tutkija Juhana Torkin mukaan iso haaste kirkolle.
Retoriikan tutkija Juhana Torkki kiersi viime vuonna kuuntelemassa suomalaisten poliitikkojen, liike-elämän ja kirkon edustajien puheita.
– Suomalainen puhetaito on rappiolla, siinä Torkin koruton yleisvaikutelma.
Äänensävy ei ole kyyninen tai omahyväinen, vaan hän on asialla kannustavalla mielellä. Torkilta on juuri ilmestynyt kirja Puhevalta – kuinka kuulijat vakuutetaan (Otava), perusoppia hyvästä puheesta. Samalla Torkki arvioi suomalaisten ja ulkomaisten tunnettujen henkilöiden puhujalahjoja.
– Joudun esittämään kirjassa kritiikkiä Suomen ylintä johtoa myöten. Esimerkiksi ministeriemme puheista puuttuu usein vuorovaikutus, älykäs argumentointi, kaikki klassiset retoriikan ainekset. Puhe on rajaavaa, kansa jää ulkopuolelle.
Poliitikoista Clinton
ja Reagan taitavia
Juhana Torkki ammentaa antiikin retoriikan opeista, joiden käyttö on ollut Suomessa valitettavan huonossa huudossa.
– Monissa maissa, esimerkiksi Italiassa ja Ranskassa, retoriikkaa vaalitaan. Isossa-Britanniassa on upea puhekulttuuri ja USA:ssa poliitikot ovat järjestään hyviä puhujia. Monissa maissa väittelyharjoituksia ja puheen pitämistä opetellaan peruskoulusta saakka.
– Kun esimerkiksi pääministeri Tony Blair puhuu, ihmiset ajattelevat, että siinäpä on sivistynyt mies, eikä että nyt se tuossa yrittää puhua.
Yhdysvaltalaisista hyvistä puhujista Torkki nostaa esiin Bill Clintonin ja Ronald Reaganin. Mutta toimisiko voimakas angloamerikkalaistyylinen retoriikka Suomessa?
– Suomessa retoriikan käyttöönotto vaatii erityistä taitoa. Suomalaiset ovat epäluuloisia ja kriittisiä – ajattelevat omilla aivoillaan.
– Retoriikka ei kuitenkaan ole keinoilla kikkailua tai asian paketoimista kääreeseen. Kyse on paljon syvällisemmästä asiasta. Retoriikan on tultava osaksi puhujan kulttuurista perintöä. Parhaimmillaan se on sisäistynyttä, osa puhujan persoonaa, Torkki vastaa.
Kulttuurimme on asiakeskeinen ja vaatimaton. Tästä juontuu harha, ettei retoriikka istuisi tänne.
– Suomessa puhutaan asiaa ja sitä myös arvostetaan. Johtopäätöksen ei tulisi kuitenkaan olla retoriikasta luopuminen vaan sen sisäistäminen entistä paremmin.
Jo paratiisin käärme
hallitsi homman
Puhuja pyrkii vakuuttamaan. Hän pyrkii purkamaan tai hajottamaan kuulijan vanhan vakaumuksen ja perustelemaan uuden tilalle. Asenteen hajottamista Torkki kutsuu diaboliseksi tehtäväksi. Kreikan sana ’’diabolos’’ viittaa erilleen heittämiseen tai hajottamiseen.
– Jo paratiisin käärme oli suuri retorikko. Hän sai Aatamin ja Eevan epäilemään, mutta en itse nostaisi käärmettä ensimmäiseksi retoriikan opettajaksi, Torkki nauraa.
– Retoriikka on läsnä kaikkialla. Suuri osa elämästä perustuu mielikuviin, jotka luodaan puheella, jonka pohjalta ihmiset tekevät ratkaisuja.
Tony Halmeen puhe
klassista retoriikkaa
”Runoilijaksi synnytään, puhujat tehdään”, kuuluu vanha antiikin viisaus. Torkki uskoo, että kenestä tahansa voi tulla hyvä puhuja. Kultainen sääntö on, ettei puhujan pidä käsitellä sitä, mitä omassa mielessä liikkuu, vaan sitä, mitä liikkuu yleisön mielessä.
– Olennaista puheessa on rakenteen taju ja hyvä kokonaisuus.
Kirjassaan Torkki analysoi muun muassa kansanedustaja Tony Halmeen ensimmäisen eduskuntapuheen vuonna 2003.
– Se oli klassisen retoriikan oppien mukainen puhe. Siinä on rakennetta, tyyliä ja perusteltuja argumentteja. Halme on parhaimmillaan taitava populisti. Hän osaa vedota kansaan.
Esimerkiksi hyvästä puheesta käy myös vuoden 1994 Keskustan puoluekokouspuheenvuoro, jossa Esko Aho käänsi puolueen enemmistön EU:n kannalle.
Presidenttiehdokkailla
varaa parantaa
Presidenttiehdokkaista Bjarne Kallis ja Timo Soini ovat Torkin mukaan sanavalmiita ja värikkäitä puhujia, jotka löytävät hyvin kuulijan.
– Sen sijaan presidentti Halonen ja pääministeri Vanhanen eivät puhujina saa paljon pisteitä.
– Sauli Niinistö on hyvä sanankäyttäjä. Kieli on ilmeikästä ja persoonallista. Mutta onko hän pitänyt jossakin suuren puheen?, Torkki kysyy.
Kun pyydän tutkijaa luettelemaan lisää hyviä politiikan puhujia, seuraa pitkä hiljaisuus.
– Olen kuullut, että Timo Soinin puhetaitoja kiitellään yli puoluerajojen. Samoin Suvi-Anne Siimeksen. Myös Liisa Jaakonsaari tiedetään hyväksi.
Usein ministerien ja poliitikkojen puheita kirjoittavat kuitenkin avustajat.
– Moni suomalainen muistelee vielä lämmöllä Kekkosen uudenvuodenpuheita, Mannerheimin päiväkäskyt olivat myös hyvin eurooppalaisia ja oppineita. Koiviston jälkeen presidenttien puheiden retorinen taso on laskenut.
Papeilla loistavat mahdollisuudet
Teologian tohtori, pappisvihkimyksenkin saanut Torkki kannustaa pappeja puhetaidon kehittämiseen. Teologien yliopistokoulutuksessa on hänen mukaansa liian vähän puhetaidon oppia.
– Papeilla on loistavat mahdollisuudet ottaa puhetaito haltuun, ryhtyä sen soihduiksi. On hyvä koulutus, klassista sivistystä ja ainutlaatuiset mahdollisuudet puhumiseen.
Jumalan sanaa ja retoriikkaa ei tarvitse pitää erillään.
– Jeesus oli retoriikan mestari. Hänellä oli kaksi hyvän puhujan tuntomerkkiä: loistava tilanneäly ja sanavalmius. Hänen puheessaan ei ole teoriaa, vaan tarinoita, esimerkkejä ja kysymyksiä. Ne ovat yhä puheen peruskeinoja.
Hyviä puhujia nousee usein erilaisista marginaaleista.
– Herätysliikkeet ovat todellisia puheen pirttiakatemioita. Esimerkiksi lestadiolaiset kasvavat seuroissa vauvasta asti puhekulttuuriin. Herätysliikkeet ovat olleet myös protestiliikkeitä, ääni on pitänyt saada kuuluviin.
Kirkon puhujista Torkki arvostaa esimerkiksi piispa Eero Huovista.
– Hänellä on taito puhua yksinkertaisesti, monesti aivan niin kuin lapsille, samalla hyvin painavasti ja koskettavasti. Emeritusarkkipiispa John Vikström puhuu tyylikkäästi, henkevästi ja käyttää hienoja kuvia, jotka innostavat kuulijaa itsenäiseen pohdiskeluun.
Pastori Jaakko Heinimäki on Torkin mukaan puhevirtuoosi.
– Hän muistuttaa hiukan konsulttipuhujia, kuten Esa Saarista tai Jari Sarasvuota.
Torkin mukaan kirkon kannattaisi olla huolissaan konsulttipuhujien menestyksestä.
– He tuottavat jopa uskonnollisia elämyksiä, tai ainakin näitä lähelle tulevia merkityksen kokemuksia. He heittävät kirkolle haasteen. Kun kirkot tyhjenevät, konsulttipuhujat vetävät väkeä.
JOHANNES IJÄS"
Lähdelinkki: http://www.kotimaa.fi/kotimaa/
-> haastattelut - Juhana Torkki...
PS. Itsekin olen muutamaan otteeseen taitanut sattua arvioimaan kutakuinkin samanmoisesti eli Torkin tavoin käytyä poliittista varjonyrkkeilyä ja käsitteitä sotkeavaa ja tajuntaa sekoittavaa sananselittelyä...
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000013022618
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000013024527
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000013025103
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000013026433
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000013070481
PS2. Nimimerkki "JormaKKorhosenkin" soisin malttavan jättää vissin - eli taannoin samuelbutlerilaisittain luonnehtimani - kepulaissekoilijan (?) omaan arvoonsa ja kun kerran on palstalla - väliaikaisista jäähyväisistään huolimatta - piipahtelemassa, ottavan kantaa presidentinvaalien kannalta ihan oikeisiin asiasisältökysymyksiin...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Teologian tohtori Juhani Torkki arvostelee Helsingin Sanomissa - ehdokas puheen pitäjänä-
jokaisen presidenttiehdokkaan pitämän korkeintaan kahden minuutin pituisen televisiopuheen presidenttinä vaikeassa tilanteessa.
Ensimmäinen arvostelu oli 2.1.2006, jolloin arvioitava oli Bjarne Kallis.
Tähän mennessä arvosanat ovat olleet (tämä päivä ei mukana) seuraavat:
Bjarne Kallis 9-
Sauli Niinistö 8,5
Henrik Lax 7,5
Heidi Hautala 7-
Timo Soini 6
Arvosteluasteikko 4-10 ja osa-alueet ovat : sisältö, tyyli, rakenne ja esiintyminen.
Heidi Hautalalla sai taustatiedot kymmentä minuuttia ennen nauhoitusta, kun muut ehdokkaat ovat saaneet tiedot vuorokautta aiemmin.
Ihan mielenkiintoinen juttusarja. Kannattanee itsekunkin (T.R:n ilmaisua lainatakseni) tutustua.
Puhujien ja kirjoittajien historiallinen saldo on erilainen. Historian suurimmat pahantekijät ovat olleet nimenomaan suuria puhujia. Kirjoittajat ovat jättäneet jälkeensä tiedollista ja sivistyksellistä perintöä. Siellä missä agiteerataan, propagoidaan, innostetaan, missä luodaan taistelumielialaa, siellä samalla - väistämättä - pannaan ajatus ja äly viralta, manataan esille toimintaa ajattelun sijaan, nostatetaan tunnelmia kriittisen harkinnan sijaan.
On aika typerää ruveta jakelemaan plussapisteitä hyville puhujille. He ovat todellakin kaikki potentiaalisia jarisarasvuo-tyyppejä. Heidänlaisiaan ei johtajina tarvittaisi ensimmäistäkään.
"historian suurimmista pahantekijöistä", siis sitäkö Suomen presidenttiehdokkaat olisivat?
Anteeksi, mutta ehkä vähän huvittaa jo ajatuskin.
Kysehän on yhden tai useamman ihmisen tavasta ajatella ja kertoa mielipiteistään, jotka ovat aina subjektiivisiä.
Kirjoittajathan ovat aina olleet henkilöitä, joihin puhujat ovat nojautuneet, sehän on itsestään selvää.
Pisteiden jakelu lienee lähinnä popularisointia tai suomeksi sanottuna sillä vedotaan "kansan syviin riveihin":).
Enpä itsekään kaipaa jarisarasvuo-tyyppejä tässä tilanteessa. Tosin on tilanteita, joissa hänenkin tapaiset ihmiset ansaisevat paikkansa.
Tuskinpa teologian tohtori Juhana Torkki on tarkoittanut tätä asiaa typeräksi otettavaksi vaan lienee se on jokaisen itse harkittava miten asian ajattelee.
Johtajia ei oikeastaan tarvita ollenkaan, ainakaan tietynlaisia.
Teol.tri Juhana Torkin huomioihin erinäistenkin kolportöörien retorisista taidoista on toki syytä lisätä, että varsinkin poliittisessa ja uskonnollisessa saarnaamisessa itse supliikkia tärkeämpää on tietysti itse substanssi eli sanottava, sisältö!
Tämänkertaisessa presidentinvaalikeskustelussa ja -tenittelyssä sanottava on ollut tosi vähäistä. Ja kaikki sekin olennainen, mitä on kandidaateista ja heidän sekä heidän taustaryhmittymiensä näkemyksistä tulevan kuuden vuoden varalle, kaikki se on jouduttu nyhtämään liki väkisin kulloistenkin toimittajien varsin väkivaltaisilta vaikuttavin ottein...
Vaan kuten tänäisessä (8.1.2006) Hesarissakin todetaan, vähemmällä (kuin esim. parivaljakon Korvola - Rantala työstämällä "kuulustelulla") tästä kolmen kärkiehdokkaan skabailuksi tarkoitetusta näytelmästä ei olisi ehkä ollut löydettävissä äänestäjien tarpeisiin pihviä alkuunkaan! Ja nytkin tosi vähän.
Erityisen kiitoksen ansaitseekin yle-toimittaja Jarkko Juselius, jonka tutkivan otteen myötä lopultakin - eli viikonvaihteen Ilta-Sanomien täydennyksen myötä! - presidentinvaalien ensimmäisen kierroksenkin tietämissä joudutaan jo puhumaan vakavasti ja toivon mukaan kiertelemättä siitä, mistä presidentinvaalissa lopulta on kysymys: ulko- ja turvallisuuspolitiikan suunnasta, suhtautumisesta maailmankaupan vapautumiseen ja globalisaatioon sekä perus- ja ihmisoikeuksien ja muiden kansainvälisoikeudellisten normien ja sopimusten kunnioitamisesta, mukaan lukien suhtautuminen sotarikoksiin kaikkialla maailmassa.
Kun Angela Merkel aikoo ottaa ensi viikon USA:n reissullaan esille Guantanamon vankileirin loppettamisen, siinä jos missä olisi paljon onkeen otettavaa kaikille halosille, vanhasille ja niinistöillekin...
PS. Puhetaitoa ja kirjoitetun sanan taitoa puuttuu todella paljon tämänkertaisilta presidentiksi pyrkiviltä. Kirjotetun sanan katsannossakin presidenteistämme UKK on aivan ylivertainen - ja Mauno Koivisto hyvä kakkonen!
Jari Saravuon kaltaisia konsultoivia "politrukkeja" tuskin kukaan onkaan kaipaamassa, Kekkosen kaltaisia tosi monikin...