Olen henkisesti vaikeassa tilanteessa. Saattaa kuulostaa kummalliselta, mutta en tiedä rakastanko minä avomiestäni todella ja tulisiko minun jatkaa hänen kanssaan. Asiassa on monta muttaa ja ahdistus kasvaa, koska kohta olisi tehtävä suuria ratkaisuja (liittyy työelämään ja on sidoksissa tavallaan myös suhteen jatkumiseen) Olemme tunteneet vajaa pari vuotta, puolitoista vuotta olemme tiiviisti olleet ja asuneet yhdessä. Hän on sanonut rakastavansa minua ja haluavansa kanssani naimisiin. Kunnioitan häntä kovasti, minulla ei ole koskaan ollut näin "hyvää" kumppania vilppittömyyden ja elämäntapojen kannalta, itse olen paljon häilyvämpi. Tiedän, että hänen kanssaan saisin turvallisen ja vakaan elämän. Mutta jotain puuttuu, en osaa määritellä sitä. Kiihkoa, luonteen tulisuutta, sitä samaa mitä minussa on, että voisin tuntea olevani "samaa maata". Minulla on ollut useita kumppaneita, monesti särjetty sielu. Mutta vain yhtä miestä kaipaan todella, häntä kaipaan kiihkeästi, luulen että hän oli se ainoa ketä voin intohimoisesti rakastaa. Vuodet eivät ole muuttaneet kaipuutani miksikään, hän on kuin pakkomielle, näen hänestä usein unia. Tämä mies ei kuitenkaan vastannut tunteisiini, hän ei halunnut minua, ei kyllä ketään muutakaan, hän halusi omien sanojensa mukaan olla yksin. Hän jätti minulle vain pienen oljenkorren sanoen, ehkä sitten joskus aikojen päästä. Vertaan tunnettani nykyisen avomieheni kanssa tunteeseen tämän entisen kanssa, ja totean, että tässä suhteessa ei ole samoja aineksia. Olisin tehnyt vaikka mitä saadakseni kuulla tuolta mieheltä sanat:haluan elää kanssasi. Nyt pohdin, voinko sitoutua kehenkään, pystynkö sellaiseen rakkauteen, tunteeseen, mitä koin tätä edellistä kohtaan. Haluan olla ehdottoman rehellinen. En halua kulissiavioliittoa, jossa on sisäisesti paha olla. Olen vuosia etsinyt Jumalaa, kysynyt Hänen tahtoaan. En tahdo enää uskaltaa rukoilla, koska pettymys on raskas, kun se mitä sydämensä pohjasta pyytää, ei toteudu. En myöskään näe Jumalan tahtoa tässä asiassa, Hän on aivan kuin hiljaa. Avomieheni ei usko. Olemme monta kertaa jutelleet asiasta, ja en voi tavallaan tuomita häntä, koska ymmärrän hänen tunteensa, olen itsekin ollut lähellä senkaltaista tunnetta, miten hän kokee uskonasiat. Olen ajatellut, että hänen uskoontulonsa olisi varma merkki, että hän on minulle se oikea. Olen tätä rukoillut. Mutta kuinka sokea voi sokeaa taluttaa, hapuilenhan itsekin koko ajan uskon ja epäuskon välillä. Mitä siis teen? Annanko vain ajan kulua, ehkä selkeys ja vastaukset tulevat. Olen peloissani ja ahdistunut. Voisiko joku tosiuskova auttaa. Onko naisen ja miehen välillä monenlaista rakkautta, ja mikä on se kestävin. Voinko unohtaa intohimon, ilman että se särkee minut?
mistä tiedän Jumalan tahdon
rk
22800
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Tämän tietää pakanakin: himo on ikuista, vain kohde vaihtuu. Mielestäni ei kovin tukeva pohja suhteelle pidemmällä tähtäimellä. Pointti on siis se, että unelmiesi uros voi menettää mieskuntonsa vuosien saatossa ja vaikka ei menettäisikään, kaikkeen kyllästyy... Jotta liitto toimisi, pitäisi tunteiden olla molemminpuolisia.
Kaikki harrastavat seksiä. Pelkän seksin takia ei kannata mennä naimisiin. Raakaa ehkä, mutta totta.
Tietenkin, toisaalta, jos "hyvä" mies pitkästyttää sinut kuoliaaksi, ei hyvä valinta sekään. Ideaalinen puoliso lienee jostakin "hyvän" ja "himottavan" välimaastosta. Kyllähän seksi kuitenkin kuuluu pariskunnan elämään. Seksinhän tulisi olla nautinnollista!
Tuskin kukaan täysjärkinen kannattaa kulissiliittoja. Itsekin elän RAKASTAMANI naisen kanssa, eipä ole tarvinnut katua.
Kommenttisi taisi mennä siitä ali mistä aita on korkein. Kun nimikerkki rk kirjoitti "intohimoisesti rakastaa" hän tuskin tarkoitti seksiä, isommasta asiasta oli kyse. Harmi vain että ei ole mitään patenttiratkaisua tarjolla.
Rakkaus ilmenee monellakin eri tavalla. Intohimoisen suhteen pääpaino on seksissä. Onkohan intohimo rakkautta vai pelkkää kiimaa?
Halusin vain ilmaista huoleni siitä, miten suu pannaan, jos seksi iiiha-haanan vakikumppanin kanssa rupeaakin maistumaan puulta, mitä jää jäljelle?
Mutta onhan se niinkin, että rakkautta ei voi järjellä selittää ja jokainen rakastaa omalla tavallaan, siten kuin parhaiten osaa.
Puolisonvalinta ei ole helppo tehtävä, se kun on paras tehdä yksin.
Ei tässä unelmieni miehen kanssa ollut kysymys seksistä, ei edes päästy kovin pitkälle siinä suhteessa. Duunari on oikeassa että tarkoitan jotain paljon syvempää miehen ja naisen välisessä suhteessa sanoessani intohimoisesti rakastaa. Intohimo ei ole sama kuin seksi, ei edes sama kuin seksuuaalisuus, vaikka aineksia siitäkin on. Se on toisen "palvomista" lähes lapsellisella tavalla. En osaa selittää. Mitään valintaa kahden miehen välillä minun tuskin tarvii tehdä, koska kuten sanoin, hän ei minua halunnut. Ja tässä onkin se "ei järjellinen" juttu, että minä rakastan, vaikka hän ei rakasta. Ei hänen tunteillaan minua kohtaan ole tekemistä minun tunteideni kanssa. Hän kuitenkin kohteli minua asiallisesti, yrittäen selvittää omaa ajatusmaailmaansa parhaansa mukaan. En minä silloin rakastaisi, jos minua esim. hakattaisiin. Tämän sanoin siksi, ettei joku pääse vääntämään, että no niin, nainen rakastaisi, vaikka mies kohtelisi kuinka. Kuvitteleeko joku, että ihminen rakastaa vain silloin, kun vastapuolikin rakastaa. Maailmahan on täynnä yksipuolisia rakkaustarinoita. Ei tämä ole järjen asia, mutta asiaan kyllä saattavat vaikuttaa asiat lapsuudestani, lähinnä siihen, minkä luonteista miestä ihailen, ja millaista en voi sietää.
Eri ihmiset tarkoittavat samoilla sanoilla eri asioita. Olen tainnut tulkita tekstiäsi kuin piru raamattua. Anteeksi, ei ollut tarkoitus! ( hävettää, nolottaa )
Kysymys ei siis ole kiimasta, tulipahan selväksi sekin. Kuten sanottua, rakkaus ei ole järjen asia. Kukaan tuskin on kyseenalaistanut tuntemuksiasi, vaikka kaikenlaisia vinkkejä on sadellut. Luultavasti jokainen on kokenut yksipuolisen rakkauden. Vaikka et kokisikaan Jumalan Sinua konkreettisesti auttaneen, VIELÄ, älä ikinä luovu toivosta! Tsemppiä, ei elämän ole tarkoituskaan olla helppoa. Kaikilla on omat koettelemuksensa.
Mitä tuntemuksiin tulee, niihin ei taida voida vaikuttaa. Kaksi miestä pyörii elämässäsi muodossa jos toisessa varmaan jatkossakin. Ratkaisua odotellessasi, yritä pitää kieli keskellä suuta.
'Himo on ikuista' on niin lööperiä kun olla voi. Kun ja jos Jumala kutsuu himo muuttuu haluksi ja siinä on pirunmoinen ero.
Jos Jumala olisi näkemyksesi mukaista ihmistä luonut kait olsi silikoonista tehnyt kyrvän ja vitun.
Musta kaapu ja liperit ei ole Jumalan keksintö vaan ihmisen.
Parahin "Tooto", mulle on jo selvitetty, että kaipuu ei perustu seksiin. Oletko lukaissut muut kommentit? Jos et, suosittelen lämpimästi.
Tarkoitus ei ole kyseenalaistaa kenenkään uskoa. Kaikilla on kiusauksensa voitettavanaan, olipa kyseessä miehet, raha, valta tai mikä tahansa.
Olen tavannut ihmisiä, jotka ajattelevat alapäällään. Meitä on niin moneksi. Tässä tapauksessa en ollut ihan varma, joten päätin varmistaa.
syystä tuli mieleen southpark eräs jakso jossa saatana meni taivaaseen kysymään neuvoa Jumalalta kumman kanssa jatkaa suhdetta Saddam Husseinin vai erään Chris nimisen hepun.
Jumala antoi saatanalle neuvon, jossa hän moitti että panettelija oli tullut riippuvaiseksi ihmisuhteista. Jumala sanoi, että saatanan olisi ehkä hyvä viettää jonkin aikaa yksinään, jotta oppisi kunnioittamaan itseään ja sitä kautta tietämään mitä todella haluaa.
Onko joku joka ei haluais sitä mitä ei saa.
Saatana on jumalan valtakunnan ylin ja itsenäinen virkailia. Punastuu häpeästä ja harmista jos ihminen tukahduttaa oman minänsä himot.
Jumala valitsee omansa. Jos on valinnan tehnyt sen tietää IHAN varmasti.
Ruikuttamalla on vaikea päästä taivasten valtakuntaan.
PS
Mun akka sanoo etä ota Indedal
Älä juo kun kirjotat.
toivoo nettimestari
Minulla oli hieman samanlaista vuosi pari sitten. Minulla on myös pitkäaikainen seurustelukumppani, ollaan oltu yhdessä useampi vuosi. Hän on luotettava ja mukava ja ihana. Kuitenkin aloin tuntea, että meillä ei sillee lempi leisku, eikä ole niin intohimoista. Ihastuin vähän väliä muihin ja kuvittelin että se tunne on aidompaa.
Sitten kun aioimme erota, emme pystyneetkään siihen. Tajusin että onhan meillä rakkautta, hyvin paljonkin, ja ymmärsin myös, että olin ihastunut noissa muissa mielikuvaani, jonka olin muodostanut heistä. Tällaista ihannekuvaa ei oikein voi muodostaa ihmisestä, jonka kanssa on viettänyt useita vuosia, ja jonka huonot puolet tietää. Alkaa helposti tuijottamaan niitä huonoja puolia, eikä arvosta niitä hyviä.
Jokaisen kanssa tulee se arki eteen. Se on melkeinpä väistämätön tapahtuma. Ja toisaalta ihanakin, siinä mielessä, että oikeastaan en enää jaksaisi sitä varpaillaan oloa, mikä uudessa suhteessa on. Tämän miehen kanssa pystyn olemaan oma itseni, mitä pystyn tuskin kenenkään muun kanssa olemaan. Pystyn keskittymään muihinkin asioihin kuin rakkauteen, nimittäin opiskeluun ja ystäviin jne.
Tiedä miltä sinusta tuntuu... tämä kosketti heti, ja halusin kirjoittaa. Olisi enemmänkin asiaa, haluaisin vaihtaa sähköpostiosoitteita?
on että mahdollisimman moni ihminen tulee onnelliseksi. Epäilen, että jos valitset unelmiesi kohteen 3 ihmistä tulee onnettomaksi.
- sinä näet että kaikki on ollut pelkkää unelmaa
- mies jonka haluat suostuu ehkä vastahakoisesti suhteeseen ja käyttää sinua hyväkseen minkä ehtii, mikä ei ole hyvä hänen sielulleen
- nykyinen kumppanisi joutuu kokemaan hylätyksi tulemisen
Voin itse henkilökohtaisesti kertoa että vuosikausia olen nähnyt unta lapsuuteni ihastuksesta, mutta mitään järkevää syytä niille ei ole. Se on pelkkä alitajunnan fiksaatio, ja erinomainen kasvualusta kaikenlaiselle hömpälle. Mikäli arjensietokyky on heikko, sitä mielellään vaipuu päiväunelmiin. Mikäs siinä, kunhan ei niihin ala uskoa. Suurelta Rakkaudeltasi oli raukkamaista jättää sinut roikkumaan odotuksen tilaan että "sitten joskus jos häntä sattuu huvittamaan". Mitä rakastettavaa tuollaisen asenteen omaavassa miehessä on? Vai haluatko ehdointahdoin satuttaa itseäsi? Luuletko että se on suurta intohimoa?
Jälleen kerran sanoisin naisihmiselle, että älä kuvittele 2 luonteiltaan päinvastaisen miehen olevan ne ainoat vaihtoehdot elämässäsi! Jätä molemmat, jos et osaa päättää. Elä yksin, opi tuntemaan itsesi, tutustu itseesi oikein kunnolla ja sitten olet valmis todelliselle rakkaudelle. Se ei ole sairasta fiksaatiota eikä fantasioissa elämistä.
"En tahdo enää uskaltaa rukoilla, koska pettymys on raskas, kun se mitä sydämensä pohjasta pyytää, ei toteudu. En myöskään näe Jumalan tahtoa tässä asiassa, Hän on aivan kuin hiljaa."
Ei ole mitään näyttöä siitä, että Jumalaa rukoilemisesta olisi mitään hyötyö. Päinvastaisesta sen sijaan on näyttöä. Suuri joukko hihhuleita rukoili, että homolaki ei menisi eduskunnassa läpi. Hihhuleita virtasi bussilasteittain rukoilemaan jopa eduskuntatalon eteen.
Kuinka kävi?
Kun tuossa lainasit tekstiäni, jossa kerroin rehellisesti sydämeni ajoittaisista epätoivon hetkistä, käytit sitä Jumalaa vastaan. Haluan sanoa, että olen kyllä saanut Jumalalta apuakin rukouksiini ja saanut myös tuntea rauhaa. Joissain asioissa olen myös aikojen kuluttua havainnut oman jääräpäisyyteni johtaneen tiettyihin ongelmiin. Olen ajatellut, että aikojen kuluessa tulee vastaus, miksi piti tapahtua kuten tapahtui, silloin näen ettei olisi ehkä ollut hyväksi, että olisi tapahtunut kuin silloin ennen toivoin. On kyllä myös kieltämättä asioita, joita on hyvin vaikea ymmärtää ehkä koskaan.
Rukouksien toteutuminen on kylmää tilastomatematiikkaa, joskus jotain tapahtuu, joskus ei. Ei siinä rukouksilla ole mitään tekemistä asian kanssa.
Käytin Jumalaa vastaan? Jos kieltäytyisin uskomasta että Nukkumatti heittää illoin unihiekkaa, niin toimisinko silloin Nukkumattia vastaan? Epäilemättä, jos nyt olin toiminut Jumalaa vastaan! Mutta, no problem, satuolennot eivät tiputä kiveä päähän.
Jumala osaa kaikki maailman kielet.
Jumala ei ole sellainen mitä jotkut seurat väittää.
Katso peilistä.
Omaksi kuvaksensa ihmisen loi.
ei ole tahtoa.Tahto ja valinnan vapaus on ihmisellä.Herätys jo siellä.Ottaisit jo vastuun elämästäsi.
Eikö itse Jeesus puhunut Isä Meidän rukouksessa että tapahtukoon Sinun tahtosi. Siis Jumalan tahto. Olen kyllä ottanut vastuun elämästäni aikoja sitten, mutta tapani on olla rehellinen ja myös kyseenalaistaa ja pohtia asioita, onko se uskovalta ihmiseltä kielletty??? Lisäksi vastauksesi oli melko tyly, jos olet uskova lähimmäiseni.
Rukouksella saat vastauksen kaikkiin ongelmiisi, kun jaksat pyytää saat avun Herralta
Se on; että Nöyrtyisit ja tekisit parannuksen.Jotta saisit elää.Silla Jumalalle ei kelpaa Jumalattoman kuolema.
Vaan että hän kääntyis pahalta tieltänsä,Ja tekisi parannuksen.
Ja miehestäsi,,et voi erota muutoinkuin että on tapahtunut Huoruus:
Sanoisin että jos jatkuvasti joku muu mies kummittelee mielessäsi, niin harkitse vakavasti kannattaako nykyistä suhdettasi jatkaa.
Jo se että mietit ja olet epävarma, kertoo paljon... Kyllä kestävässäkin suhteessa voi olla upporakastunut ja sekaisin intohimosta! Ei siis toisensa poissulkevia asioita.
Tietysti tämä mielessäsi kummitteleva mies on voinut muuttua sinulle "elämäsi mieheksi" senkin takia että et koskaan saanut häntä ja olit silloin kuolettavan rakastunut. Ethän kuitenkaan voi tietää miten olisi käynyt jos olisitte päätyneet yhteen, ehkä olisitte nyt jo eronneet, kuka tietää. Mieli voi tehdä tepposet. Ehkä yleensä haaveilet jostain elämää suuremmasta rakkaudesta ja ajattelet että ehkä tämän miehen kanssa se olisi ollut sellaista.
Nämä nyt on tällaisia mieleen tupsahtaneita ajatuksia... Voisiko mitään apua olla siitä, että kokeilisitte nykyisen avomiehesi kanssa taukoa suhteessanne? Ei kai ole pakko tehdä heti lopullisia ratkaisuja?
Voit vain tehdä niinkuin katsot oikeaksi ja toivoa että se menee yksiin Jumalan tahdon kanssa. Ei sinun tarvitse olla onneton lopun elämääsi sen takia että olet mennyt naimisiin väärän ihmisen kanssa. Jos ei mitkään neuvot ja yrittämiset auta niin eikai sinä muuta sitten. Uskovaiset täällä väittävät tietävänsä Jumalan tahdon ja mitä Jumala ajattelee. Tämän he perustelevat sillä, että ovat lukeneet Raamattua-nimistä romaania jonka perässä ei tietääkseni lue että Jumalan kirjoittama. Tässä kirjassa on monia hyviä elämänohjeita, mutta lakina sitä ei kannata pitää. 10 käskyä riittää mainiosti Raamatun tuntemukseksi.