Kaksi vuotta seurustelin uskovan miehen kanssa
ja ensimmäisen vuoden aikana muutaman kerran
lankesimme esiaviolliseen seksiin.
Pyysimme kyllä anteeksi ja halusimme jatkaa parannusta tehden ja toisen vuoden aikana
ei sitä enää tapahtunut.
Mutta - suhde alkoi mennä alaspäin
kun naimisiinmeno päätöstä ei tullut
ja satutimme toisiamme
minä enemmänkin
vaatimuksin ja jopa painostaen
joten tämä mies vetäytyi ja koki uhkaa
ja tiedän että toimin monesti väärin syyttämällä.
Nyt ymmärrän että olen läheisriipuvainen
ja avioliitto olisi varmaan ollut katastrofi
eikä mikään hengellinen työ olisi voinut mennä eteenpäin.
Ja lankeamisen synti on varjostanut meitä
koska se tuhosi niin paljon ja nyt
alan ymmärtää että sen seuraukset ovat
tässä ja nyt, eli se tappoi välillämme
olevan rakkauden.
Pettyneitä olemme molemmat
ja hylkäämisen tuska on valtava
koska uskon, että todella rakastimme toisiamme.
Laitan tämän tähän kysyäkseni
onko joillakin samoja kokemuksia
ja mikä on uskovan miehen vastuu tässä?
ja ensimmäisen vuoden aikana muutaman kerran
lankesimme esiaviolliseen seksiin.
Pyysimme kyllä anteeksi ja halusimme jatkaa parannusta tehden ja toisen vuoden aikana
ei sitä enää tapahtunut.
Mutta - suhde alkoi mennä alaspäin
kun naimisiinmeno päätöstä ei tullut
ja satutimme toisiamme
minä enemmänkin
vaatimuksin ja jopa painostaen
joten tämä mies vetäytyi ja koki uhkaa
ja tiedän että toimin monesti väärin syyttämällä.
Nyt ymmärrän että olen läheisriipuvainen
ja avioliitto olisi varmaan ollut katastrofi
eikä mikään hengellinen työ olisi voinut mennä eteenpäin.
Ja lankeamisen synti on varjostanut meitä
koska se tuhosi niin paljon ja nyt
alan ymmärtää että sen seuraukset ovat
tässä ja nyt, eli se tappoi välillämme
olevan rakkauden.
Pettyneitä olemme molemmat
ja hylkäämisen tuska on valtava
koska uskon, että todella rakastimme toisiamme.
Laitan tämän tähän kysyäkseni
onko joillakin samoja kokemuksia
ja mikä on uskovan miehen vastuu tässä?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ei tuosta kyllä selvinnyt, miten seksi kaatoi teidän suhteenne. Eiköhän se yleensä kaadu, jos ei suhde toimi, riippumatta siitä sekstaillaanko siinä vai ei.
Muutaman seurustelun perusteella sanon omakohtaisesti, että uskova mies mielellään kokeilee mihin asti nainen menee ja sitten pahoittelee, että olisin toivonut että sinä et olisi mennyt niin pitkälle! Siis ei uskova mies mitään vastuuta ota. Miehet ovat heikkoja, näin olen kuullut. Että osta siveysvyö jos meinaat vielä seurustella siveästi.
otti sinut fyysisesti vaimokseen, mutta ei solminut kanssasi laillista avioliittoa. Sukupuolisuhteen tuottama side on tarkoitettu lopulliseksi. Minusta tämän miehen synti on suurempi, kuin jos olisitte avioituneet ja hän olisi sitten tahtonut erota.
Kaikkia uskovia kai nolottaa, jos he ovat langenneet esiaviolliseen suhteeseen, mutta asia korjaantuu yleensä, kun laillinen avioliitto on solmittu.
Olen myös syntinen ja pahoillani tästä kaikesta.
Tämä on niin yleistä uskovien parissa
ja jopa he, jotka ovat kihlautuneet
alkavat elää esiaviollisessa suhteessa
vaikka ei voi tietää, jos toinen kuolee
ennen avioliittoa.
Sanot mökö, että: " Sukupuolisuhteen tuottama side on tarkoitettu lopulliseksi."
eli tarkoitako että kuuluisimme yhteen sen takia
mitä välillämme tapahtui, vaikka se on synti?
Kuulin kerran puhuttavan esiaviollisista suhteista, että kun kaksi ihmistä on sukupuolisuhteessa, he ikään kuin liimautuvat yhteen. Sitten jos he eroavat, he "repivät" toisensa erilleen ja siinä tulee haavoja.
Nykymaailmassa ei suosita pidättyvyyttä seksisuhteista, valitettavasti. Arvailla vain voi sitä haavojen ja tuskan määrää mitä ihmiset kokevat jos ovat monien eri ihmisten kanssa suhteissa ja niistä eroavat.
Tavallaan kai kuuluisitte yhteen sen vuoksi mitä tapahtui, mutta jos näin ei tapahdu, niin sitten täytyy vain parannella haavat ja kenties yrittää seurustella jonkun toisen kanssa vahingosta viisastuneena.
Oikeassa olet. Menneitten asioiden ja suhteiden haavat, ovat repineet jo toisiamme ja emme pysty tällä hetkellä edes puhumaan mitään
koska kumpikin on tavallaan omien haavojensa ympäröimä ja pienikin väärä sana sattuu
kuin märkivään ihoon tikulla sohaisisi.
ja kun tämä pettymys on päällä
niin on tosi vaikeaa nähdä pitemmälle
tai kohdata muita ihmisiä.
Rakas väsynyt ystävä, olen itse kokenut saman asian pari kertaa ja kipeää se on tehnyt, haavojen parantelemiseen on kulunut aikaa. Kunpa voisin sinua paremmin lohduttaa, mutta en osaa. Paras lohduttaja on kuitenkin Jeesus, hänelle voit kaikki asiasi kertoa ja hän ymmärtää parhaiten. Rukoile teidän molempien puolesta ja siunaa tätä entistä miesystävääsi. Älä tule katkeraksi, sillä sillä tavoin haavoitat lisää itseäsi. Anna itsellesi aikaa surra, älä syöksy uuteen ihmissuhteeseen kesken suruajan. Siunausta.
Kiitos, sinulle tuestasi!
Olet oikeassa, en halua uuteen ihmissuhteeseen
koska se olisi vain oman itseni kohtaamisen
pakoilua. Tärkeää on nyt eheytyä ja löytää
oma syvä suhde Jeesuksen kanssa.
Oppia hyväksymään, että nyt on näin
vaikka joka päivä pettymys raastaa sydäntä
ja suru valtaa mieltä, mutta kuitenkin
Jumala pitää huolen meistä molemmista
ja siunaten toisiamme voimme ehkä jonain päivänä
olla edes ystäviä.
Sotkee ihmisten suhteet.
Kyllä miehen kuuluu ottaa vastuu tekemisistään.