ulkona jumalan luontotemppelissä?
Siellä puut seisovat jylhinä julistaen
hiljaisesti jumalan kunniaa.
Tuuli humisee kuin paraskin urkumusiikki
oksistossa ja pilvet kulkevat taivaalla
tuoden mukanaan kuvia taivaan tähtitarhoista.
Siellä voit seisoa kuinka kauan vain haluat
ja jos jalkasi väsyvät antaa sammalmätäs
sinulle pehmeän istuimen.
Kynttilöitä sinulla ei siellä ole mutta
kuu valaisee ja tähdet tuikkivat jumalan
kunniaa.
Siellä puut seisovat jylhinä julistaen
hiljaisesti jumalan kunniaa.
Tuuli humisee kuin paraskin urkumusiikki
oksistossa ja pilvet kulkevat taivaalla
tuoden mukanaan kuvia taivaan tähtitarhoista.
Siellä voit seisoa kuinka kauan vain haluat
ja jos jalkasi väsyvät antaa sammalmätäs
sinulle pehmeän istuimen.
Kynttilöitä sinulla ei siellä ole mutta
kuu valaisee ja tähdet tuikkivat jumalan
kunniaa.
Vastaukset 11
Vanhimmat
...urkumusiikia emme kuule, vaan lehvästökuoron...
nyppiä nää provot: käykö ortodoksi ulkona, paukutteleeko, rukoileeko, mitä Jeesus sanoisi... miksi kukaan edes viitsii vastata näihin typeriin provoihin??? Itse aion tästä lähtien sivuuttaa nämä järjen jättiläiset kyllä ihan suosiolla. Eli oli viimeinen kerta kun energiaani tuhlasin tähän lammasmaiseen "käykö ortodoksi hiljentymässä myös"... BÄÄÄÄÄÄÄÄ!!!!!
hiljentyä jossakin vaikkei nyt metsässä.
Ole hiljaa hetkisen itsesi kanssa ja
kuuntele sydämen lyöntejä.
Jos kuulet sydämen lyöntisi olet jo
päässyt pitkälle hiljentymisessäsi.
Monikaan ei kuule sydämensä ääntä
vaikka kuinka yrittää.
Menemällä luontoon sielu puhdistuu. Eedenin paratiisi tulee mieleeni. Itse asiassa wanha hirsinen pikkutsausona lehdon keskellä on terapiaa sielulle. Välttelen kultaisia kirkkoja sielullisista syistä. Mitä Jeesus Kristus sanoisi kullasta?
Hoh hoijaa, tämä on taas tätä. Ihmisen erkaantuminen Kirkosta on mennyt niin pitkälle, että kaikesta tehdään Jumala ja pyhää. Kaikella tarkoitan sitä mitä ihminen milloinkin ITSE haluaa pyhäksi nähdä. Nythän on niin, että Jumala tuli Lihaksi, eli ihmisten keskellä. Kristus Jumala kuoli ristillä, nousi kolmantena päivänä JA jätti maan päälle oman Ruumiinsa = Kirkkonsa, jossa KIRKOSSA (huom! ei luonnossa) kilvoitellen ihminen voi jumaloitua jo tässä ajassa. Mitä luontoon tulee, se on Luojan luoma ja annettu meille tehtäväksi nauttia siitä ja pitää siitä huolta, MUTTA se ei ole Jumala emmekä me palvo luontotemppeliä tms.
Tämä kirjoitus on samaa sekularismin ja synkretismin tosdistus. Tällaiset ajatukset hiipivät ikävä kyllä myös meidän Kirkkoomme. Vaarana on siis se että ihminen kieltää Kirkon, sen sakramentaalisuuden ja yhteisöllisen luonteen ja tekee vaikkapa juuri luonnosta itselleen Jumalan.
Älkää hyvät ihmiset purematta nielkö moista soopaa.
rakantamat kirkkorakennukset lyövät
leikiten luonnon rotkot ja laaksot.
Kyllä kulta ja kauniit värit vasta kirkon
tekevät ja kun urut pauhaa jää siinä myrskytuuli
toiseksi.
Oikeassa olet veikkoseni.
Jumala ei ole luonto, mutta Jumala on luonnossa. Ei luonnon pyhyyden tunteminen ole mitään synkretismiä, vaan Jumalan kätten töiden ihmettelyä ja ihastelua puhtaimmillaan.
Kirkossa on monia pyhiä, joilla on ollut läheinen suhde luontoon. He ovat nähneet Jumalan luonnossa ja kaikessa elollisessa ja ylistäneet sitä. Lännen kirkon puolelta tällainen pyhä oli Fransiscus Assisilainen, idän kirkossa vaikkapa Serafim Sarovilainen. Entä oletteko lukeneet akatistoksen luomakunnalle, joka tunnetaan myös nimellä Kunnia olkoon Jumalalle kaikesta? Vaikuttava teksti! Ottakaapa se mukaan ja menkää lukemaan sitä vaikka jonnekin ihanalle metsäiselle mäennyppylälle kesäiltana... A vot!
enhän väittänytkään etteikö luonto ole tärkeä vaan tarkoitin että meillä tulisi olla läheinen suhde siihen, kunnioittava, rakastava ja ennekaikkea vastuullinen. Mutta luonto(jumalasta) ei saa tulla 'korvikekirkkoa', joka on 'todellinen eikä kiillä kultaa'. Kristinusko on persoonien kohtaamista; ihmisen ja Jumalan (Luojan ja luodun), ihmisen ja ihmisen (jumalankuvan toisen sellaisen kanssa). Tämä ei koskaan voi toteutua luonnon ääniä kuunnellen tms. Kirkon korvaaminen luonnolla on kammottava virhe.
on varsin vaikuttava akatistos. Kun viela miettii etta pappi joka sen kirjoitti elivat viimeisia kuukausia vankileirissa todella huonoissa oloissa. Silti jaksoi nahda Jumalan hyvyytta ja uskoa ja luottaa.
Laulamme taman akatistoksen minun kirkossa varmaan joka toinen kuukausi. Se on kaikkien 'lemppari' ja kun on valinta mahdollisuus niin Kunnia olkoon Jumalalle kaikesta.
jos sallitaan niin taalla loytyy ns. epavirallinen kaannos
http://www.ortodoksi.net/liturgiset_tekstit/akatistohymnit/akatistos_luomakunnalle_3.htm
Vaikka en olekaan vielä ortodoksi (kovasti pyrin), menen keskelle metsää tai virtaavan veden ääreen. Keskellä kauneinta kesäiltaa, kun hieman usva nousee veden pintaa pitkin ja lintu huutaa jossain kaukana.. Silloin sielu ja mieli lepää ja tuntee olevansa osa jotain paljon suurempaa. :)