Joku kirjoitti eilen, pitääkö uskoa sokeasti. Ajatus jäi alitajuntaani ja aamulla mieleeni tuli raamatusta jae:
"Usko on luja luottamus ja ojentautuminen sen mukaan mikä ei näy"
Tietyllä tavalla usko mielestäni on sokeaa, että luottaa Jumalaan ja raamattuun niin paljon, että ei kyseenalaista omalla järkeilyllään Jumalan Sanaa.
Sana on se peili, josta katsotaan. Se riittää.
"Usko on luja luottamus ja ojentautuminen sen mukaan mikä ei näy"
Tietyllä tavalla usko mielestäni on sokeaa, että luottaa Jumalaan ja raamattuun niin paljon, että ei kyseenalaista omalla järkeilyllään Jumalan Sanaa.
Sana on se peili, josta katsotaan. Se riittää.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kyse on vaan siitä, että MIHIN USKOTAAN.
Jotkut uskoo sokeasti ihmeisiin ja ilmiöihin, jotkut karismaattisiin henkilöihin.
Harvemmat enää uskoo sokeasti Jeesuksen ja hänen sovitustyöhönsä.
"Mutta anokoon uskossa, ollenkaan epäilemättä; sillä joka epäilee, on meren aallon kaltainen, jota tuuli ajaa ja heittelee."