Sapatin muutti sunnuntaille saatanan valtuudella katolinen kirkko. Tämän vallan tunnisti jo Luther antikristukseksi. Sunnuntai on täysin epäraamatullinen ja pakanallinen päivä. Jeesus vietti sapattia ja sapattia vietettiin alkuseurakunnassa. Luopumus tapahtui vähitellen kunnes 300 luvulla sunnuntai määrättiin pakanallisen keisarin toimesta viralliseksi lepopäiväksi. Paavinvalta vahvisti tämän 500-luvulla. Raamattu tuntee vain yhden lepopäivän, Jeesuksen sapatin jota myös kaikki hänen seuraajansa viettävät. Ei se että luopunut kirkko ottaa käyttöönsä pakanallisen päivän tee siitä kristityille mitään lepopäivää. Kunnia sunnuntain pyhittämisestä menne saatanalle.
Sapatti on merkkinä Jumalan ja niiden välillä jotka häntä palvelevat. Tämä luomisen muistomerkki jonka ihmiset tahtovat niin helposti unohtaa. Siksi lakiin on kirjoitettu: "Muista pyhittää...". Ihmisillä on aina ollut tässä asiassa huono muisti. Israelin kansa oli unohtanut lepopäivän Egyptin orjuudessa ja Jumala kehotti vastedes sen muistamaan. Jumala itse kirjoitti sormellaan koko lakitekstin ihmiskunnalle ohjeeksi oikeaan jumaliseen elämään. Neljäs käsky sisältää Jumalan hallitus alueen, ilmoittaa hänen teot ja hänen nimensä.
Sapatin halveksuminen on epäjumalanpalvelusta sillä sen kumoaminen on jumaluuden kumoamista, hänen tekojensa väheksymistä ja nimensä halventamista. Jumala on aina ollut hyvin tarkka juuri sapatistaan. Sen minkä Jumala asettaa ja siunaa on Raamatun sanan mukaan pysyvä iäti sellaisena. Jeesus sanoi kymmenen käskyn lain pysyvän ikuisesti muuttumattomana. Paavali opettaa että laki on hyvä ja pyhä ja käskysana oikea. Kaikki mikä puhuu päinvastaista on antikristillisyyttä olkoonpa puhuja oan mielensä mukaan kuinka Jeesuksen oma tahansa.
Rakkaus täyttää koko lain. Jos me rakastamme Jeesusta, me pidämme hänen käskynsä, eivätkä ne ole raskaat noudattaa. Varsinkaan sapattikäsky, koska se ei sisällä mitään omia tekoja, vaan ainoastaan kaikista teoista luopumista.
Kristuksessa ei ole kreikkalaista eikä juutalaista. Uuden liiton juutalaisia ovat kristityt. kristityille kuulee kymmenen käskyn laki samoin kuin juutalaisille ennen. Sapatti annettiin luomisessa ihmiselle. Autuas se ihminen joka sitä noudattaa.
Jumalan kansan tunnusmerkki on aina ollut sapatti ja se tulee aina olemaan niin. Adam ja Eeva viettivät sapattia, Nooa, Aabraham, Jeesus. Apostolit, alkuseurakunta, valdolaiset. Jopa pimeinä katolisen kirkon petovallan aikana 538-1798 oli sapatinpitäjien ryhmiä eri puolilla Eurooppaa. Sitten suuren adventtiherätyksen aikana Jumala ilmaisi tahtonsa selvästi: Muista pyhittää lepopäivä, sapatti!
Ilm.14:7. Ja hän sanoi suurella äänellä: "Peljätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia, sillä hänen tuomionsa hetki on tullut, ja kumartakaa häntä, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja vetten lähteet".
Kumarramme Luojaa pitämällä hänen sapattinsa!
Jes.56:2. Autuas se ihminen, joka tämän tekee, se ihmislapsi, joka tässä pysyy, joka pitää sapatin eikä sitä riko, joka varoo kätensä tekemästä mitään pahaa!
Saarn.12:13. Loppusana kaikesta, mitä on kuultu, on tämä: Pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä, sillä niin tulee jokaisen ihmisen tehdä.
Sapatti on merkkinä Jumalan ja niiden välillä jotka häntä palvelevat. Tämä luomisen muistomerkki jonka ihmiset tahtovat niin helposti unohtaa. Siksi lakiin on kirjoitettu: "Muista pyhittää...". Ihmisillä on aina ollut tässä asiassa huono muisti. Israelin kansa oli unohtanut lepopäivän Egyptin orjuudessa ja Jumala kehotti vastedes sen muistamaan. Jumala itse kirjoitti sormellaan koko lakitekstin ihmiskunnalle ohjeeksi oikeaan jumaliseen elämään. Neljäs käsky sisältää Jumalan hallitus alueen, ilmoittaa hänen teot ja hänen nimensä.
Sapatin halveksuminen on epäjumalanpalvelusta sillä sen kumoaminen on jumaluuden kumoamista, hänen tekojensa väheksymistä ja nimensä halventamista. Jumala on aina ollut hyvin tarkka juuri sapatistaan. Sen minkä Jumala asettaa ja siunaa on Raamatun sanan mukaan pysyvä iäti sellaisena. Jeesus sanoi kymmenen käskyn lain pysyvän ikuisesti muuttumattomana. Paavali opettaa että laki on hyvä ja pyhä ja käskysana oikea. Kaikki mikä puhuu päinvastaista on antikristillisyyttä olkoonpa puhuja oan mielensä mukaan kuinka Jeesuksen oma tahansa.
Rakkaus täyttää koko lain. Jos me rakastamme Jeesusta, me pidämme hänen käskynsä, eivätkä ne ole raskaat noudattaa. Varsinkaan sapattikäsky, koska se ei sisällä mitään omia tekoja, vaan ainoastaan kaikista teoista luopumista.
Kristuksessa ei ole kreikkalaista eikä juutalaista. Uuden liiton juutalaisia ovat kristityt. kristityille kuulee kymmenen käskyn laki samoin kuin juutalaisille ennen. Sapatti annettiin luomisessa ihmiselle. Autuas se ihminen joka sitä noudattaa.
Jumalan kansan tunnusmerkki on aina ollut sapatti ja se tulee aina olemaan niin. Adam ja Eeva viettivät sapattia, Nooa, Aabraham, Jeesus. Apostolit, alkuseurakunta, valdolaiset. Jopa pimeinä katolisen kirkon petovallan aikana 538-1798 oli sapatinpitäjien ryhmiä eri puolilla Eurooppaa. Sitten suuren adventtiherätyksen aikana Jumala ilmaisi tahtonsa selvästi: Muista pyhittää lepopäivä, sapatti!
Ilm.14:7. Ja hän sanoi suurella äänellä: "Peljätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia, sillä hänen tuomionsa hetki on tullut, ja kumartakaa häntä, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja vetten lähteet".
Kumarramme Luojaa pitämällä hänen sapattinsa!
Jes.56:2. Autuas se ihminen, joka tämän tekee, se ihmislapsi, joka tässä pysyy, joka pitää sapatin eikä sitä riko, joka varoo kätensä tekemästä mitään pahaa!
Saarn.12:13. Loppusana kaikesta, mitä on kuultu, on tämä: Pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä, sillä niin tulee jokaisen ihmisen tehdä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tämä asia on selvä, kristytylle kuuluu kuuliaisuus ja se käsittää koko kymmenen käskyn lain niinkuin se on Raamatussa.
Sunnuntai muuttaminen on myös selvää pässin lihaa. Luopunut seurakunta paavikunnan johdolla toteutti muutoksen vähitellen. Historiallinen facta.
Uuden liiton kristityt ovat myös se seurakunta jota Jumalan lupaukset Israelille koskivat. Kristityt ovat siis niitä lupauksen lapsia ja perillisiä, eli juutalaisia hengen mukaan. Heitä koskevat Jumlalan lupaukset, mutta myös laki ja kuuliasuuden velvoite.
Siunausta kaikille uuden liiton "juutalaisille" Jeesuksessa!
lmestyskirja:
2:9 Minä tiedän sinun ahdistuksesi ja köyhyytesi - sinä olet kuitenkin rikas - ja mitä pilkkaa sinä kärsit niiltä, jotka sanovat olevansa juutalaisia, eivätkä ole, vaan ovat saatanan synagooga.
3:9 Katso, minä annan sinulle saatanan synagoogasta niitä, jotka sanovat olevansa juutalaisia, eivätkä ole, vaan valhettelevat; katso, minä olen saattava heidät siihen, että he tulevat ja kumartuvat sinun jalkojesi eteen ja ymmärtävät, että minä sinua rakastan.
SAPATISTA
eräät johdattelevat siihen adventistien oppiin, että sunnuntaina lepopäivää viettävät ovat pedon merkillä merkittyjä ja lauantaina lepopäivää viettävät ovat Jumalan merkillä – sinetillä - merkittyjä.
Asiat selviää Raamatusta.
”Sapatistit” kammoavat sitä ,että kristityt viettävät lepopäivää sunnuntaina joka oli tuolloin pakanoiden viettämä auringonpäivä, siis planeetalle omistettu päivä.
Jos haluaa ettei lepopäivä satu millekään planeetalle nimetylle päivälle, niin silloin on parasta viettää lepopäivä keskiviikkona.
Jos pitää kammota planeetoille omistettuja viikonpäiviä niin on hyvä ottaa huomioon, että JUMALA KÄSKI viettämään uudenKUUN päivää joka kuukausi ja silloin ,- uudenkuunpäivänä Jumala käski uhraamaan, esim:
4. Moos 10:10 ”Ja ilopäivinänne sekä juhlinanne ynnä UUDENKUUN päivinä puhaltakaa torviin uhratessanne poltto- ja yhteysuhrejanne, niin ne saattavat teidän Jumalanne muistamaan teitä. Minä olen Herra, teidän Jumalanne."
Uudenkuun päivä oli siis Jumalan käskemä juhlapäivä, jolloin käskettiin uhraamaan.
Jeesus nousi haudasta päivänä jonka pakanat olivat nimenneet auringonjumalan päiväksi.
Jotkut väittävät, että sunnuntai-lepopävä olisi ollut Konstantinuksen ”keksintö”
v 323.
Varhaiset kirkkoisät puhuvat tuosta ylösnousemuspäivästä , eli sunnuntaista ”Herran päivänä”
HISTORIAA:
”Toisen vuosisadan alussa (siis heti apt Johanneksen kuoleman jälkeen) oli tapana kutsua kokouspäivää ”Herran päiväksi” .
Tuo kokouspäivä historian mukaan oli SUNNUNTAI.
Edelleen:
”Ja kun kristityt pakanoille suunnatuissa kirjoissaan joitakin kertoja käyttivät sunnuntaista nimitystä ”auringon (Helioksen) päivä” niin kristityt koettivat kaikin tavoin välttää väärinkäsitystä. ” ”( ja kun kristittyjen kokouspäivä oli sama kuin pakanoilla auringonjumalan päivä, eli sunnuntai,)
Tertullianus (syntyi v. 160) sanoo, että:
”kristityt pyhittävät auringon päivän ilolla aivan toisesta syystä kuin kuin auringonpalvelijat .
(huomaa, että Jumala käski viettämään uudenkuunpäivää)
”Justinus marttuuri ( kuoli n. 165 ) selitti tämän päivän (siis sunnuntain) nimen –” Herran päivän”- viittaavan maailman alussa tapahtuneeseen pimeyden karkottamiseen ja Kristuksen nousemiseen haudasta.”
”kristityt sunnuntaina kokoontuivat yhteen kaupungista ja maalta”.
”Toiset päivät he tavallisesti merkitsivät laskusanoilla; toinen, kolmas, jne. Pakanallisia, kiertotähtien mukaisia nimiä he karttoivat”.
Ylä –Egyptistä eräästä haudasta löydetyssä n.s ”Pietarin evankeliumissa” kirjoittaja kutsuu sunnuntaita nimellä ”Herran päivä”.
Historiaa:
”Pääsiäsijuhla Länsimailla ja Egyptissä oli pääsiäisen aikaan sattuva sunnuntai suurine voitonmuistoineen, jotka olivat aina pyhittäneet viikon ensimmäisen päivän Herran päiväksi.”.
(juutalaiset sitä vastoin pitivät pääsiäisen nisankuun 14 pv).
”Apostolien jälkeisenä aikana pidettiin kuten apostolien aikanakin, kauan aikaa kaksi jumalanpalvelusta joka sunnuntai, toinen aamulla, toinen illalla.”
”Yksittäiset kristityt juutalaiset pyhittivät sapatin joko yksistään taikka sunnuntain lisäksi.”
”Vanhimmat kristilliset kirjailijat tekivät kaikkensa tehdäkseen selväksi eron sunnuntain ja sapatin välillä.”
INGNATIOS – Antiokian seurakunnan johtaja ( kuoli marttyyrikuoleman n. 110,- hän oli siis apostoli Paavalin käskyllä virkaan asetettu seurakunnan johtaja).
Hän sanoo, että:
”ne jotka ovat tulleet uudesta toivosta osalliset, eivät enää pyhitä sapattia, vaan elävät Herran päivää ( sunnuntaita) noudattaen; sillä sinä päivänä elämä koitti Kristuksen ja hänen kuolemansa kautta”.
Kyse on siis apostolisen ajan seurakunnan johtajan lausumasta opetuksesta.
Samoihin aikoihin eläneet INGNATIOS, ja HERMAS ja Hermaan paimenkirje ja Barnabaskirje, ( Barnabaskirje oli aleksandelilasten kristittyjen Uuden testamentin pysyvä osa) ”kehottivat kristittyjä etsimään Herran päivänä ( siis sunnuntaina) rakennusta yhdessä seurakunnan kanssa.”
Sunnuntaisapatti ei siis ole Kostantinuksen tai Rooman kirkon ja paavin käskemä ”petos” .
Sunnuntaita nimitettiin nimellä ”Herran päivä” jo eka vuosisadalla, ja tuona
päivänä pidettiin jumalanpalvelus- eli seurakunnan kokous. Lauantaisapatista ei koskaan käytetty nimitystä ”Herran päivä”
Historiaa edelleen:
”Eräs Krysostomoksen aikalainen (300- luvulla) sanoo sapattia ja sunnuntaita ”kauniiksi kaksivaljakoksi”.
”KONSTANTINUKSEN jälkeisenä aikana ( 300-luvun lopulla) oli SUNNUNTAIN ohella LAUANTAI suuressa määrin saanut pyhäpäivän luonteen.”
(huomaa siis miten päin asiat olivat tuolloin).
KONSTANTINUS v 321 sääti lain jonka mukaan ”auringon kunnianarvoisen päivä” nimettiin lepopäiväksi. (tuohon asti etenkin juutalaiset kristityt olivat pitäneet kahta päivää, lauantaisapattia ja sunnuntaita . )
”Myöhemmin keisari kutsui sunnuntaita kristillisellä nimellä ”Herran päivä”. ”
”Vasta Konstantinuksen aikana kristityt käyttivät (sunnuntaista) yleisesti nimitystä ”auringon päivä”.
Toiset päivät he tavillisesti merkitsivät laskusanoilla; pakanallisia kiertotähtien mukaisia nimiä kartettiin”. (jotka kyllä nykyään on käytössä adventisteillakin)
Pakanalliset menot ja juhlat lakkautettiin keisari THEODOSIUS:en käskyllä v 394. (olisiko tuo lakkautus ollut Jumalalle paha asia?)
ATHANASIOS (arvostettu kristillinen opettaja, jonka elämäkerta on säilynyt- kuoli 373) sanoi, että ”Herran päivää (sunnuntaita) vietettiin uuden luomisen alkamisen muistoksi, kun taasen sapatti oli pyhitettävä vanhan luomisen muistoksi”.
TERTULLIANUS ( syntyi noin v.160 – hänen isällään oli siis ensikäden tieto apostolien toimista). Hänen kirjoituksistaan käy esille maininta, että: ”kristityt sunnuntaina lykkäävät tuonnemmaksi toimensa, jotteivät antaisi sijaa perkeleelle”.
Kirkkohistorian sivulla mainitaan, että BARNAMAAN kirjeessä kristitty kirjoittaja arvostelee :
”sapattia ( siis lauantaita) jumalallisen lain , JEESUKSEN KRISTUKSEN UUDEN LAIN väärinkäsityksenä. ”
Eli ilmituodaan, että Uusi laki oli ”JEESUKSEN KRISTUKSEN LAKI” jota tuli noudattaa, eikä enää vanhaa, joka oli ilmoitettu väistyväksi pois.
Lauantaisapatti on siis väärinkäsitys,- Jeesuksen Kristuksen lain väärinkäsitys.
Tosiaankin, kuten Hb 7:12 sanoo:
”pappeuden muuttuessa tapahtuu välttämättä myöskin lain muutos”
ja jae 18.19 sanoo : ”täten kyllä entinen säädös kumotaan, koska se oli voimaton ja hyödytön- sillä laki ei tehnyt mitään täydelliseksi – mutta sijaan tulee parempi toivo, jonka kautta me lähestymme Jumalaa.”
Historiaa:
”Vielä neljännen vuosisadalla eli monin paikoin Palestiinassa ja Syyriassa juutalaiskristittyjä, jotka erosivat juutalaisista siinä, että he uskoivat Kristukseen ja muista kristityistä siinä, että he käyttivät ympärileikkausta ja pyhittivät sekä sapatin, että sunnuntain.”.
On saatanan ansa kun se yrittää väittä, että Jeesuksen ylösnousemuspäivänä lepopäivää viettävät on ottaneet pedon merkin. Tuolla tavalla se jälleen yrittää mitätöidä ja kieltää tuon suuren päivän viettämisen Jeesuksen ylösnousemuksen päivänä.
SAPATISTA –ONKO SEITSENJAKO SÄILYNYT LUOMISESTA ALKAEN?
Jos sunnuntaita ei saa viettää kristillisenä juhlana, koska se sama päivä on aikanaan ollut pakanoiden auringon päivä, niin miksi sitten vietetään sapattti lauantaina joka on kuujumalan päivä.
On huomionarvoista, että kun Jumala kertasi 5. Mooseksen kirjassa luvussa 27 pidettävät asiat niin sapatista ei mainita mitään.
Tuossa luvussa lausutaan kirotuiksi ne jotka eivät pidä lukuisia eri asioita. Luettelo alkaa tärkeimmästä , eli ensimmäisestä käskystä :
” Kirottu olkoon se, joka tekee jumalankuvan, veistetyn tai valetun, taitajan käden tekemän, kauhistukseksi Herralle, ja joka salaa sen pystyttää’. Ja kaikki kansa vastatkoon ja sanokoon: ‘Amen’.”
Ei mitään sapatista, sen viettämisestä tarkalleen tiettynä viikonpäivänä ja sen rikkomisesta, puhumattakaan sapatin väärän viikonpäivän kohdalla pitämisestä
Sapatista ei pitkässä luettelossa mainita mitään.
Näin ei myöskään Jeesus kätkiessään pidettävät käskyt, eikä apostolit kokouksessaan edellyttäneet eikä edes maininneet sapatin pitämistä ehtona pelastumiselle.
1. Sapatin ensimmäisestä viettämisestä varhaisina vanhan Liiton aikoina.
Koko Jumalan antama laki unohtui Israelin keskuudesta. Ei edes papit tienneet sapattikäskystä ynnä muista mitään, kunnes pappi Hilkia löysi lain kirjan temppelistä noin v. 3330 luomisen jälkeen.
Kun lukee 2. Kn. 23 niin ymmärtää miten tyystin oli unohdettu Jumalan laki ja alettu kaikkine pappeineen palvomaan epäjumalia temppelissäkin tuomalla sinne temppeliportot ja epäjumalankuvia palvottaviksi ja nimeämällä temppeliin epäjumalien papit.
Pääsiäisen viettokin oli unohdettu eikä sitä oltu vietetty koko sinä aikana jona tuomarit ja kuninkaat hallitsivat Israelia, eli Samuelin ajoista asti noin vuodesta 2800 luomisen jälkeen, eli noin 500 vuotta oli pääsiäinenkin unohduksissa,( 2. Ak 35:18) eikä Jumala puuttunut asiaan. Vasta lainkirjojen löydyttyä Joosia käski viettämään pääsiäistä lainkirjan mukaan.
Olisiko sitten sapatin viettäminen tarkalleen tiettynä päivänä säilynyt tuona pakanuuden aikana? Kuka sapatin viettämisen muistoa olisi pitänyt yllä,- ei kukaan?
2. Kun laki annettiin Mooseksen kautta
noin vuonna 2450 jälkeen luomisen, niin on täysin mahdotonta, että ”lauantaipäivä” ainoana oikeana sapatinpäivänä olisi säilynyt muistissa päivälleen luomisesta alkaen kaikki nuo noin 2500 vuotta. Oli vuosisatoja joiden aikana ei tiedetty Jumalasta mitään. Ei Jumala valjellut tuon lauantaipäivän pyhittämistä, ei muita juhlia, ei Jumala varjellut omaa temppeliäkään, vaan temppeliin oli tuotu epäjumalankuvia ym palvottavaksi.
Näin tyystin oli temppeli muuttunut epäjumalan temppeliksi, eikä Jumala ollut sitä estänyt:
4. Sitten kuningas käski ylimmäistä pappia Hilkiaa ja häntä lähimpiä pappeja sekä ovenvartijoita viemään Herran temppelistä pois kaikki kalut, mitä oli tehty Baalille, Aseralle ja kaikelle taivaan joukolle. Ja hän poltatti ne Jerusalemin ulkopuolella Kidronin kedoilla, mutta vei niiden tuhan Beeteliin.
5. Hän pani myös viralta epäjumalain papit, jotka Juudan kuninkaat olivat asettaneet polttamaan uhreja uhrikukkuloilla Juudan kaupungeissa ja Jerusalemin ympäristössä ja jotka polttivat uhreja Baalille, auringolle, kuulle, eläinradan tähdille ja kaikelle taivaan joukolle.
6. Hän vei aseran pois Herran temppelistä Jerusalemin ulkopuolelle Kidronin laaksoon ja poltti sen Kidronin laaksossa, rouhensi sen tomuksi ja heitti tomun yhteiselle hautausmaalle.
7. Ja hän kukisti haureellisten pyhäkköpoikien huoneet, jotka olivat Herran temppelissä ja joissa naiset kutoivat verhoja Aseralle.
(lue lisää itse 2 Kn 23 luvusta).
Mitä luomisen jälkeiseen aikaan tulee, niin vasta Enos ryhtyi saarnaamaan Herran nimeen, eli noin 250 vuotta luomisen päättymisen jälkeen. Sapatin viettämisestä ei Jumala säätänyt Adamille mitään. Vasta noin vuonna 1400 Nooa ryhtyi saarnaamaan kääntymystä, mutta ei hänkään puhu sapatin viettämisestä mitään.
Vasta noin vuonna 2000 luomisen jälkeen, Aabrahamin ajoista voidaan katsoa juutalaisuuden syntyneen kun Jumala tekee liiton Aabrahamin kanssa. Aabrahamille ei kuitenkaan puhuttu mitään sapatista.
3. Sapatin viettäminen alkoi näin.
Seitsenjako ja sen mukainen lepopäivä tuli käyttöön eka kerta vasta kun oli lähdetty Egyptistä ja Jumala antoi mannaa syötäväksi. Tätä ennen ei sapatista puhuta mitään sitten luomisen.
MANNAN LASKEUTUMISESTA LEIRIN YMPÄRILLE ALKOI KUUDEN TYÖPÄIVÄN JA NIITÄ SEURANNEEN LEPOPÄIVÄN RYTMI KANSAN KESKUUDESSA EKA KERRAN.
Näin asia kokonaisuudessaan:
”Sillä he eivät tienneet, mitä se oli. Ja Mooses sanoi heille: “Tämä on se leipä, jonka Herra on antanut teille syötäväksi.
16. Ja näin on Herra käskenyt: Kootkaa sitä, jokainen tarpeenne mukaan; ottakaa goomer-mitta mieheen perheenne pääluvun mukaan, kukin niin monelle, kuin kullakin majassansa on.”
17. Ja israelilaiset tekivät niin, ja he kokosivat, yksi enemmän, toinen vähemmän.
18. Mutta kun he mittasivat sen goomer-mitalla, niin ei sille jäänyt liikaa, joka oli koonnut enemmän, eikä siltä puuttunut, joka oli koonnut vähemmän; jokainen oli koonnut niin paljon, kuin hän tarvitsi.
19. Ja Mooses sanoi heille: “Älköön kukaan jättäkö siitä mitään huomiseksi”.
20. Mutta he eivät kuulleet Moosesta, vaan muutamat jättivät siitä jotakin huomiseksi. Niin siihen kasvoi matoja, ja se rupesi haisemaan; ja Mooses vihastui heihin.
21. Ja he kokosivat sitä joka aamu sen verran, kuin kukin tarvitsi; mutta kun aurinko alkoi paahtaa, niin se suli.”
Kuusi päivää kerättiin mannaa ja sitä seuraava päivä levättiin.
Tästä mannan laskeutumisesta siis alettiin eka kerran laskea ja viettää työn ja levon vuorottelu,- kuusi päivää tehtiin työtä ja seuraava päivä oli lepopäivä.
Tehtiin työtä kuusi päivää ja seitsemäs levättiin:
2. Ms 16:22. Mutta kuudentena päivänä he kokosivat sitä leipää kaksinkertaisesti, kaksi goomeria kullekin. Ja kaikki kansan päämiehet tulivat ja ilmoittivat sen Moosekselle.
23. Niin hän sanoi heille: “Tämä tapahtuu Herran sanan mukaan; huomenna on levon päivä, Herralle pyhitetty sapatti. Mitä leivotte, se leipokaa, ja mitä keitätte, se keittäkää; mutta kaikki, mitä tähteeksi jää, pankaa talteen huomiseksi.”
24. Ja he panivat sen talteen huomiseksi, niinkuin Mooses oli käskenyt, eikä se ruvennut haisemaan, eikä siihen tullut matoja.
25. Ja Mooses sanoi: “Syökää se tänä päivänä, sillä tänä päivänä on Herran sapatti; tänään ette löydä kedolta mitään.
26. Kuutena päivänä on teidän sitä koottava, mutta seitsemäntenä päivänä on sapatti; silloin ei sitä ole.”
Ei siis mainita mitään siitä ,että tarkalleen tuona päivänä - 2450 vuotta sitten Jumala piti lepopäivän.
27. Kuitenkin muutamat kansasta lähtivät seitsemäntenä päivänä kokoamaan sitä, mutta he eivät löytäneet mitään.
28. Niin Herra sanoi Moosekselle: “Kuinka kauan aiotte kieltäytyä noudattamasta minun käskyjäni ja lakejani?
29. Katsokaa, Herra on antanut teille sapatin; sentähden hän antaa teille kuudentena päivänä kahden päivän leivän. Olkoon jokainen alallaan, älköönkä kukaan lähtekö paikaltansa seitsemäntenä päivänä.”
30. Ja kansa lepäsi seitsemäntenä päivänä.
Levättiin kuuden työpäivän päätteeksi, - luomisen päättymisestä oli kulunut aikaa noin 2500 vuotta.
Ei mainita mitään siitä, että ensimmäisenä viikon päivänä tuli mannaa kedolle. Eikä sitä, että seitsemäntenä viikon päivänä levättiin; - EI, vaan levättiin kuuden työpäivä jälkeen olevana seitsemäntenä päivänä;- siis mannan laskeutumisesta lukien seitsemäntenä päivänä. Lepopäivänä ei siis ollut kyse luomisen päättymisen muistopäivästä, vaan kuuden työpäivän päätteeksi olevasta päivästä, jolloin mannaa ei kedolle tullut.
Ei vihjettäkään siitä, että Jumala olisi vedonnut siihen, että juuri tuona päivänä, jolloin ei mannaa ollut kedolla, Jumala lepäsi 2500 vuotta sitten luomistyönsä jälkeen. Vaan selvästi korostetaan, että kuuden työpäivän jälkeen on levättävä. Kuusi päivää siis omistettiin työlle, mutta seuraava päivä levättiin ja pyhitettiin se Herralle.
Ennen tuota manaa ei Raamatusta löydy mainintaa siitä, että ihmiset olisivat kuuden päivän työn jälkeen levänneet, eli pitäneet sapattia.
Eli tuo mannan syöminen ja lepopäivien rytmitys alkoi vasta alkoi noin 2500 vuotta luomisen jälkeen. Seitsenjaosta ja sapatista ei sitä ennen puhuta mitään sitten luomisen päättymisen.
Kuuden päivän työn ja seuraavan päivän levon rytmin noudattaminen alkoi vasta noin 2500 vuotta luomisen jälkeen. (lienee tuolloinkin alkanut lepopäivä unohtunut sen jälkeen monta kertaa niin kuin koko lakikin sadoiksi vuosiksi)
Kaikkiaankin: kun sapatti mainitaan 5. Ms 5 luvussa, noin v. 2500 jälkeen luomisen niin seuraavan kerran sapatista mainitaan Raamatussa 2. Kuningastenkirjan 4 luvussa, eli noin v. 3300, eli noin 800 vuotta myöhemmin..
Kun pääsiäisen vietto unohtui sadoiksi vuosiksi, niin olisiko sapatti säilynyt tarkalleen sinä päivänä jona Jumala lepäsi?
Viimeistään silloin kun oi se ”pitkä päivä” setsenjako meni sekaisin.
Kummalista muuten, että sapattikiihkoilijat viettävät sapattia eri puolella maailmaa eri aikaan, jopa vuorokauden viiveellä. Jos olisi välttämätöntä viettää sapattia tarkalleen samana aikana jona Jumala sitä aikanaan vietti, niin silloihan kautta maapallon kaikkien tulisi viettää sapattia aloittaen se samalla hetkellä joka paikassa. Kysymys kuuluukin; Minkä aikavyöhykkeen mukaan Jumala aloitti lepopäivän ja lepäsi luomisen päätyttyä?
JEESUS EI EDELLYTTÄNYT SAPATIN PITÄMISTÄ:
Mt 19:17Niin hän sanoi hänelle: "Miksi kysyt minulta, mikä on hyvää? On ainoastaan yksi, joka on hyvä. Mutta jos tahdot päästä elämään sisälle, niin pidä käskyt."
18. Hän sanoi hänelle: "Mitkä?" Jeesus sanoi: "Nämä: 'Älä tapa', 'Älä tee huorin', 'Älä varasta', 'Älä sano väärää todistusta',
19. 'Kunnioita isääsi ja äitiäsi', ja: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi'".
20. Nuorukainen sanoi hänelle: "Kaikkia niitä minä olen noudattanut; mitä minulta vielä puuttuu?"
21. Jeesus sanoi hänelle: "Jos tahdot olla täydellinen, niin mene, myy, mitä sinulla on, ja anna köyhille, niin sinulla on oleva aarre taivaissa; ja tule ja seuraa minua".
JEESUS EI MAININUT SAPATIN PITÄMISESTÄ MITÄÄN !
Pakanuudesta kristinuskoon kääntyneille Pyhä Henki ja apostolit säätivätseuraavaa:
Apt 15:28 Sillä Pyhä Henki ja me olemme nähneet hyväksi, ettei teidän päällenne ole pantava enempää kuormaa kuin nämä välttämättömät:
29. että kartatte epäjumalille uhrattua ja verta ja lihaa, josta ei veri ole laskettu, ja haureutta. Jos te näitä vältätte, niin teidän käy hyvin. Jääkää hyvästi!"”
JÄLLEEN EI MITÄÄN SAPATIN PAKOLLISUUDESTA !
MIKSI SITTEN adventistit: laittavat: ” teidän päällenne enemmän kuormaa kuin nämä välttämättömät:”
Sapatista luopuminen tapahtui siis jo Jeesuksen toimesta ja sittemmin Pyhän Hengen ja apstolien toimesta:
JEESUS LUOPUI SAPATIN PITÄMISTÄ:
Mt 19:17 Niin hän sanoi hänelle: "Miksi kysyt minulta, mikä on hyvää? On ainoastaan yksi, joka on hyvä. Mutta jos tahdot päästä elämään sisälle, niin pidä käskyt."
18. Hän sanoi hänelle: "Mitkä?" Jeesus sanoi: "Nämä: 'Älä tapa', 'Älä tee huorin', 'Älä varasta', 'Älä sano väärää todistusta',
19. 'Kunnioita isääsi ja äitiäsi', ja: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi'".
20. Nuorukainen sanoi hänelle: "Kaikkia niitä minä olen noudattanut; mitä minulta vielä puuttuu?"
21. Jeesus sanoi hänelle: "Jos tahdot olla täydellinen, niin mene, myy, mitä sinulla on, ja anna köyhille, niin sinulla on oleva aarre taivaissa; ja tule ja seuraa minua".
JEESUS EI MAININUT SAPATIN PITÄMISESTÄ MITÄÄN !
PYHÄ HENKI JA APOSTOLIT LUOPUIVAT SAPATISTA pakanuudesta kääntydeiden osalta.
Pakanuudesta kristinuskoon kääntyneille Pyhä Henki ja apostolit säätivät seuraavaa:
Apt 15:28 Sillä Pyhä Henki ja me olemme nähneet hyväksi, ettei teidän päällenne ole pantava enempää kuormaa kuin nämä välttämättömät:
29. että kartatte epäjumalille uhrattua ja verta ja lihaa, josta ei veri ole laskettu, ja haureutta. Jos te näitä vältätte, niin teidän käy hyvin. Jääkää hyvästi!"”
JÄLLEEN EI MITÄÄN SAPATIN PAKOLLISUUDESTA !
MIKSI SITTEN adventistit: laittavat: ” teidän päällenne enemmän kuormaa kuin nämä välttämättömät:”