lapsikasteen avulla komistuneet jäsentilastot ovat
usein vain kääntymättömien vauvana kasteltujen
luetteloita, kun imeväisikäisiä on "valeltu vedellä",
siis lue tarkasti: kasteltu.
Vauvana kirkollisesti kasteltuja EI ole
raamatullisesti kastettu, koska kastelu on kastelu
eikä voi muuttua miksikään muuksi, mutta raamatullinen
kaste on raamatullinen kaste!
Kirkon jäsenrekisteriin kuuluvia ei siis ole
raamatullisesti kastettu, koska Raamatussa kaste
merkitsee uskoon tulleille Kristuksen omaksi
tunnustautumista siten sinetöiden ja vahvistaen
opetuslapseutensa Jumalan ja ihmisten edessä.
Jeesuksen antamissa lähetyskäskyissä on selvä
toimintaohje, Matt 28:19, Mark 16:15-16, jonka
mukaisesti ensin tehdään opetuslapsia
julistamalla evankeliumia, ja sitten heidät
(ymmärtävässä iässä olevat uskoon tulleet
opetuslapset) raamatullisesti kastetaan upottamalla
veteen. Näin myös apostolit toimivat ja kastoivat vain
ne ihmiset, jotka olivat ottaneet Sanan vastaan, Apt
2:40-41.
Kreikan kielen tuntijat ovat yksimielisiä siitä, että
sana kastaa johtuu teonsanasta "baptidsoo", joka
merkitsee upottaa. Upotuskasteessa tarvitaan runsaasti
vettä. Tämä ilmeneekin Raamatun kastekertomuksista.
Joh 3: 23, Apt 8: 38-39. Viimemainitun kirjoituksen
sanonnat "astuivat veteen" ja "astuneet ylös vedestä"
ei jätä tulkinnanvaraa siitä millaisesta kastetavasta
oli kysymys Raamatun päivinä.
Raamatussa evankeliumi julistettiin aina kuulijoille,
jotka olivat ymmärtävässä iässä, jotta he voisivat
ottaa uskossa Jeesukseen vastaan syntien
anteeksiantamuksen ja tehdä parannuksen synneistään:
uskoa Jeesukseen Kristukseen henkilökohtaisesti:
evankeliumin kuultuaan uskoon tullut Stefanas ja hänen
perhekuntansa, jonka Paavali sitten kertoi heidän
uskoon tultuaan kastaneensa, antautui pyhien
palvelukseen 1 Kor 1:15-17,16:15. Pienet vauvat eivät
antaudu pyhien palvelukseen vaan palveltavaksi.
Vauvakastelun perusteluksi esitetään mitä
epäraamatulisimpia turhia ihmisoppeja, ja se on näin
raamatullisesti kumottu kuten myös muut
lapsikasteluharhaoppipöpötykset seuraavien Raamatun
kohtien tarkastelulla.
Korneliuksen huonekunnan kasteesta kerrottaessa, Apt
10: 44-48, ilmenee myös selvästi, että vesikaste
suoritettiin vasta sitten, kun kastettavat ensin
olivat tulleet uskoon, Apt 15: 8-9. Kornelius oli
kutsunut varta vasten koolle ne, jotka olivat
sittemmin Pietaria
kuultuaan tulleet henkilökohtaiseen uskoon, ja sitten
hekin ottivat raamatullisesti kasteen.
Samoin vanginvartija ja hänen perheensä oli tullut
Jeesukseen uskovaksi evankeliumin kuultuaan, ja sitten
hekin ottivat kasteen. Apt 16:25-34.
Purppuranmyyjä Lyydia ja hänen palvelusväkensäkin,
jotka uskoivat Jeesukseen kuultuaan evankeliumin,
ottivat uskoon tultuaan kasteen. Apt 16:12-15.
Krispus ja hänen perhekuntansa uskoivat Herraan
kuultuaan evankeliumin, ja hekin ottivat kasteen Apt
18:7-8.
Raamatussa on yksiselitteisesti, että ensin tultiin
raamatullisesti uskoon ja sitten mentiin
raamatullisesti raamatulliselle upotuskasteelle.
Pyhä Raamattu ei tunne lapsikastelurituaalia. Jo Urho
Muromakin aikoinaan totesi, että "Helvettiä
lapsikasteopilla täytetään!"
Vauvakasteluselitykset osoittavat kuinka kauas
Raamatusta on menty. On silti syytä jatkaa Raamatun
tutkimuksia. Asia on silti vakava. Hyväksyessä
vauvakastelun sekoitetaan pelastukseen synergismiä.
Ikään kuin ihminen voisi uudestisynnyttää itsensä
kastelun tietämättään ottamalla.
Uudestisyntyminen ei ole tahdon asia vaan Jumalan teko
pimeydessä vaeltavalle ihmiselle. Tuuli puhaltaa missä
tahtoo.
Vauvakastelussa vanhempien tahto ratkaisisi vauvan
uudestisyntymisen. Oi Jumalani kuinka kärsin, kun luen
Sanan vastaisia lapsikastelusepustuksia, mutta onneksi
täällä on ollut ihan hyviä
kirjoituksiakin.
On syytä rukoilla, että Jumala avaisi ymmärrystä
Sanaansa, jotta voisimme hyljätä
lapsikasteluharhaoppipäätelmät. Sanan miekka kyllä
paljastaa harhat. Onnea vain monimutkaisille
epäraamatullisille selityksille kastelunarmosta ja
vauvakasteluista. Toki monet vauvakasteluttajat ovat
vilpittömiä, mutta heidän oppinsa on vaarallinen ja
väärä.
Kasteen ottaminen on muuten Kristuksen kuuliaisuutta
eikä omaa kuuliaisuutta. Se todistaa uskosta.
Raamatun yksinkertainen oppi on, että uudestisyntynyt
uskoon tullut ihminen ottaa ns. raamatullisen uskovien
kasteen.
Jumala ei ole perustanut sellaista kirkkoa, joka
"kehittäisi" oppia ohi/yli HÄNEN SANANSA! Jumalan
säädöksiä ei ole tarkoitettu muuttumaan, vaan
säilymään sellaisinaan, kuin on kirjoitettu! Jos opit
muuttuvat aikojen kuluessa, EI OLE KYSYMYS
KEHITYKSESTÄ, VAAN EKSYMISESTÄ! ON MENTY
OHI/YLI(1Kor4:6) KIRJOITUSTEN!
Jokainen, joka haluaa, voi päästä selvyyteen Raamatun
kasteopista lukemalla itse Raamattua, erikoisesti
Apostolien tekoja.
Raamattu osoittaa kiistattomasti, että ensimmäisen
kristillisen vuosisadan seurakunnissa oli käytännössä
vain uskovien upotusvesikaste vastoin pakanuudesta
ammentaneen kirkon epäraamatullisia perinnäissääntöjä
ja taikamenoja.
Jeesus ja apostolit opettivat uskovien upotuskastetta!
Raamattu ei missään mainitse muunlaista kastetta!
usein vain kääntymättömien vauvana kasteltujen
luetteloita, kun imeväisikäisiä on "valeltu vedellä",
siis lue tarkasti: kasteltu.
Vauvana kirkollisesti kasteltuja EI ole
raamatullisesti kastettu, koska kastelu on kastelu
eikä voi muuttua miksikään muuksi, mutta raamatullinen
kaste on raamatullinen kaste!
Kirkon jäsenrekisteriin kuuluvia ei siis ole
raamatullisesti kastettu, koska Raamatussa kaste
merkitsee uskoon tulleille Kristuksen omaksi
tunnustautumista siten sinetöiden ja vahvistaen
opetuslapseutensa Jumalan ja ihmisten edessä.
Jeesuksen antamissa lähetyskäskyissä on selvä
toimintaohje, Matt 28:19, Mark 16:15-16, jonka
mukaisesti ensin tehdään opetuslapsia
julistamalla evankeliumia, ja sitten heidät
(ymmärtävässä iässä olevat uskoon tulleet
opetuslapset) raamatullisesti kastetaan upottamalla
veteen. Näin myös apostolit toimivat ja kastoivat vain
ne ihmiset, jotka olivat ottaneet Sanan vastaan, Apt
2:40-41.
Kreikan kielen tuntijat ovat yksimielisiä siitä, että
sana kastaa johtuu teonsanasta "baptidsoo", joka
merkitsee upottaa. Upotuskasteessa tarvitaan runsaasti
vettä. Tämä ilmeneekin Raamatun kastekertomuksista.
Joh 3: 23, Apt 8: 38-39. Viimemainitun kirjoituksen
sanonnat "astuivat veteen" ja "astuneet ylös vedestä"
ei jätä tulkinnanvaraa siitä millaisesta kastetavasta
oli kysymys Raamatun päivinä.
Raamatussa evankeliumi julistettiin aina kuulijoille,
jotka olivat ymmärtävässä iässä, jotta he voisivat
ottaa uskossa Jeesukseen vastaan syntien
anteeksiantamuksen ja tehdä parannuksen synneistään:
uskoa Jeesukseen Kristukseen henkilökohtaisesti:
evankeliumin kuultuaan uskoon tullut Stefanas ja hänen
perhekuntansa, jonka Paavali sitten kertoi heidän
uskoon tultuaan kastaneensa, antautui pyhien
palvelukseen 1 Kor 1:15-17,16:15. Pienet vauvat eivät
antaudu pyhien palvelukseen vaan palveltavaksi.
Vauvakastelun perusteluksi esitetään mitä
epäraamatulisimpia turhia ihmisoppeja, ja se on näin
raamatullisesti kumottu kuten myös muut
lapsikasteluharhaoppipöpötykset seuraavien Raamatun
kohtien tarkastelulla.
Korneliuksen huonekunnan kasteesta kerrottaessa, Apt
10: 44-48, ilmenee myös selvästi, että vesikaste
suoritettiin vasta sitten, kun kastettavat ensin
olivat tulleet uskoon, Apt 15: 8-9. Kornelius oli
kutsunut varta vasten koolle ne, jotka olivat
sittemmin Pietaria
kuultuaan tulleet henkilökohtaiseen uskoon, ja sitten
hekin ottivat raamatullisesti kasteen.
Samoin vanginvartija ja hänen perheensä oli tullut
Jeesukseen uskovaksi evankeliumin kuultuaan, ja sitten
hekin ottivat kasteen. Apt 16:25-34.
Purppuranmyyjä Lyydia ja hänen palvelusväkensäkin,
jotka uskoivat Jeesukseen kuultuaan evankeliumin,
ottivat uskoon tultuaan kasteen. Apt 16:12-15.
Krispus ja hänen perhekuntansa uskoivat Herraan
kuultuaan evankeliumin, ja hekin ottivat kasteen Apt
18:7-8.
Raamatussa on yksiselitteisesti, että ensin tultiin
raamatullisesti uskoon ja sitten mentiin
raamatullisesti raamatulliselle upotuskasteelle.
Pyhä Raamattu ei tunne lapsikastelurituaalia. Jo Urho
Muromakin aikoinaan totesi, että "Helvettiä
lapsikasteopilla täytetään!"
Vauvakasteluselitykset osoittavat kuinka kauas
Raamatusta on menty. On silti syytä jatkaa Raamatun
tutkimuksia. Asia on silti vakava. Hyväksyessä
vauvakastelun sekoitetaan pelastukseen synergismiä.
Ikään kuin ihminen voisi uudestisynnyttää itsensä
kastelun tietämättään ottamalla.
Uudestisyntyminen ei ole tahdon asia vaan Jumalan teko
pimeydessä vaeltavalle ihmiselle. Tuuli puhaltaa missä
tahtoo.
Vauvakastelussa vanhempien tahto ratkaisisi vauvan
uudestisyntymisen. Oi Jumalani kuinka kärsin, kun luen
Sanan vastaisia lapsikastelusepustuksia, mutta onneksi
täällä on ollut ihan hyviä
kirjoituksiakin.
On syytä rukoilla, että Jumala avaisi ymmärrystä
Sanaansa, jotta voisimme hyljätä
lapsikasteluharhaoppipäätelmät. Sanan miekka kyllä
paljastaa harhat. Onnea vain monimutkaisille
epäraamatullisille selityksille kastelunarmosta ja
vauvakasteluista. Toki monet vauvakasteluttajat ovat
vilpittömiä, mutta heidän oppinsa on vaarallinen ja
väärä.
Kasteen ottaminen on muuten Kristuksen kuuliaisuutta
eikä omaa kuuliaisuutta. Se todistaa uskosta.
Raamatun yksinkertainen oppi on, että uudestisyntynyt
uskoon tullut ihminen ottaa ns. raamatullisen uskovien
kasteen.
Jumala ei ole perustanut sellaista kirkkoa, joka
"kehittäisi" oppia ohi/yli HÄNEN SANANSA! Jumalan
säädöksiä ei ole tarkoitettu muuttumaan, vaan
säilymään sellaisinaan, kuin on kirjoitettu! Jos opit
muuttuvat aikojen kuluessa, EI OLE KYSYMYS
KEHITYKSESTÄ, VAAN EKSYMISESTÄ! ON MENTY
OHI/YLI(1Kor4:6) KIRJOITUSTEN!
Jokainen, joka haluaa, voi päästä selvyyteen Raamatun
kasteopista lukemalla itse Raamattua, erikoisesti
Apostolien tekoja.
Raamattu osoittaa kiistattomasti, että ensimmäisen
kristillisen vuosisadan seurakunnissa oli käytännössä
vain uskovien upotusvesikaste vastoin pakanuudesta
ammentaneen kirkon epäraamatullisia perinnäissääntöjä
ja taikamenoja.
Jeesus ja apostolit opettivat uskovien upotuskastetta!
Raamattu ei missään mainitse muunlaista kastetta!
Vastaukset 1
Vanhimmat
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000100&posting=22000000013061016