Olemme nuori, yksilapsinen perhe. Mieheni, vasta 19, käy vielä lukiota. Itse olen täyspäiväinen 11-kuisen lapsen kotiäiti.
Rahaa saamme kotihoidontuen, asumistuen, lapsilisän sekä sosiaalitoimistosta toimeentulotukea.
Tuo toimeentulotuki on sekin vain toistaiseksi, sillä jos menemme jompi kumpi opiskelemaan muualle kuin lukioon, meidän oletetaan ottavan opintolainaa. Olemme päättäneet välttää lainan ottoa viimeiseen saakka, joten opiskelun aloittaminen tarkoittaisi rahahanojen sulkemista ellei toinen meistä menen töihin.
En halua viedä ainakaan alle kolmivuotiasta lasta hoitoon, joten töihinmenokaan ei tulisi kysymykseen. En ole edes hoitovapaalla, vaan virallisesti työtön ilman koulutusta.
Tunnen tekeväni arvokasta työtä, kun hoidan itse lapseni kotona. Miksei yhteiskunta tue tätä? Mieheni ei saa töitä suoraan lukiosta, ainakaan haluamaltansa alalta. Hänen on siis pakko opiskella, ja jos edelleen haluan olla kotiäiti, me näännymme nälkään. Tai siis nääntyisimme ilman ihania isovanhempiani, jotka pienestä eläkkeestään meitä yrittävät auttaa. Ilman tuota jokakuista apua joutuisimme todennäköisesti kerjäämään kadulla.
Missä on ongelma kun tällainen tilanne pääsee syntymään? Miksi oman lapsen hoitoa arvostetaan vähemmän kuin vieraan? Jos veisin lapseni hoitoon ja ryhtyisin itse lastenhoitajaksi, saisin palkkaa ja vielä hoitotukea päälle.
Herätkää nyt ihmeessä äidit vaatimaan oikeuksianne, kunnon palkkaa raskaasta työstä! Sitten vielä ihmetellään kun ei Suomen väkiluku kasva.
Rahaa saamme kotihoidontuen, asumistuen, lapsilisän sekä sosiaalitoimistosta toimeentulotukea.
Tuo toimeentulotuki on sekin vain toistaiseksi, sillä jos menemme jompi kumpi opiskelemaan muualle kuin lukioon, meidän oletetaan ottavan opintolainaa. Olemme päättäneet välttää lainan ottoa viimeiseen saakka, joten opiskelun aloittaminen tarkoittaisi rahahanojen sulkemista ellei toinen meistä menen töihin.
En halua viedä ainakaan alle kolmivuotiasta lasta hoitoon, joten töihinmenokaan ei tulisi kysymykseen. En ole edes hoitovapaalla, vaan virallisesti työtön ilman koulutusta.
Tunnen tekeväni arvokasta työtä, kun hoidan itse lapseni kotona. Miksei yhteiskunta tue tätä? Mieheni ei saa töitä suoraan lukiosta, ainakaan haluamaltansa alalta. Hänen on siis pakko opiskella, ja jos edelleen haluan olla kotiäiti, me näännymme nälkään. Tai siis nääntyisimme ilman ihania isovanhempiani, jotka pienestä eläkkeestään meitä yrittävät auttaa. Ilman tuota jokakuista apua joutuisimme todennäköisesti kerjäämään kadulla.
Missä on ongelma kun tällainen tilanne pääsee syntymään? Miksi oman lapsen hoitoa arvostetaan vähemmän kuin vieraan? Jos veisin lapseni hoitoon ja ryhtyisin itse lastenhoitajaksi, saisin palkkaa ja vielä hoitotukea päälle.
Herätkää nyt ihmeessä äidit vaatimaan oikeuksianne, kunnon palkkaa raskaasta työstä! Sitten vielä ihmetellään kun ei Suomen väkiluku kasva.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Ei kai Miehesi opintotuki vaikuta sinun tukiisi?
Siis jos miehesi saa opintotukea (kannattaa muuten muuttaa opisklija-asunto säätiön kämppään)ja asumislisää, niin kai sinullekkin jaetaan rahaa jostain tuutista? Minullakin oli vähän ongelmia tyttöystäväni säästöjen kanssa opiskeluaikana. Systeemi oletti hänen elättävän minua vain koska oli tehnyt ahkerasti kesätöitä...
>
Ei vaikuta, ja sitäpaitsi se opintotuki on olemattoman pieni (700mk/ kk).
Emme elä edes mitenkään tuhlailevasti. Halpa vuokra-asunto, ei autoa. Ylellisyyttä on ostaa iltalehti kerran viikossa. Silti loppukuusta pitää aina pyytää rahaa isovanhemmilta.
Jos kotiäidille olisi jonkunlainen "palkka" joka elättäisi vähintään äidin ja lapsen, tilanne olisi jo ihan toinen. Edes siihen asti että lapsi täyttää 3 vuotta. Sossustakin jaksetaan huomautella opiskelupaikan etsimisestä, ja kun sanon että haluaisin olla kotona kun lapsi on pieni, katsotaan kieroon ja pidetään ihan luuserina sosiaalipummina, jonka sietäisi olla kiitollinen kun saa edes sen vähän mitä saa.
Mihinkään isompiin hankintoihin, kuten uusiin kenkiin tai talvitakkiin jotka olisivat ihan välttämättömiä, ei riitä rahaa.
>
Mielummin asun normaalissa kerrostalossa, jossa on muitakin äitejä ja lapsiperheitä. Sitäpaitsi tässä voimme asua niin kauan kuin haluamme, asunto ei ole opiskeluun sidottu.
itse arvostan suuresti sellaisia naisia jotka jäävät kotiin hoitamaan lastaan. oikein olet valinnut ja saat siitä palkan ainakin siinä muodossa kun seuraat lapsesi kehitystä. uskon että edellytykset tasapainoiseen kehitykseen on lapsellasi paremmat kuin jos veisit sitä pienokaista jo hoitoon ja kävisit töissä.
Eihän sillä tietysti leivänpäälle vielä saa voita,enkä osaa sinua neuvoa noissa tukiasioissa,mutta jos kyse on arvostuksesta,niin ainakin itse arvostan valintaasi.
>
Enemmän kuin neuvoja kaipaisin lisää keskustelua, jotta yhteiskunnan asenneilmapiiri muuttuisi. Pitäisi alkaa poliitikkojenkin arvostaa kotiäitiyttä, eikä vain ajatella lyhytnäköisesti sitä miten äidit saadaan nopeasti tuottaviksi yksilöiksi eli takaisin työelämään.
Ihmettelen, miten kansanedustajat kehtaavat nostaa omia palkkojaan sen jälkeen kun ovat kotihoidon tukea taas leikanneet?
Joskus muinen oli maailmassa niin kieroutunut käsitys perheestä, että perheen oli itse elätettävä itsensä. Mutta onneksi tällaista väärinkäsitystä on muutettu ja pyritään muuttamaan. Eihän se tietenkään ole perheen asia elättää itseään vaan muiden!
Joskus muinoin oli niin väärämielisiä ihmisiä, että he tunsivat jopa ylpeyttä siitä, että pystyvät elättämään itsensä ja perheensä. Mutta onneksi tällainen asenteellinen vammaisuus on muuttunut ja ylpeyttä tunnetaan siitä, montako euroa saadaan sossun kassalta nostettua ja vieläpä mahdollisimman pienellä vaivalla.
Nämä samaiset asennevammaiset olivat niin erikoisia, että sossus luukulle mentiin vain äärettömän pakon edessä ja silloinkin häpeissään.
Voi noita entisaikojen typeriä ihmisiä.
Maailma oli ehkä ennen sellainen paikka jossa oli paljon paremmat mahdollisuuden elättää itsensä. Elettiin maatalous yhteiskunnassa jossa "kyllä työtä tekevälle riittää" lause piti paikkaansa. Ruokaa sai pellolta ja kotiäitinä oleminen oli arvossaan ja normaali käytäntö. Nyky yhteiskunta on sellaisessa muodossa jossa elannon hankkiminen ei todella ole niin helppoa kuin ennen. Tätä varten on tuet joiden vastaanottamisessa ei ole mitään hävettävää. Ole vain itse iloinen jollei sinun niitä tarvitse vastaanottaa mutta älä tule arvostelemaan muita.
Kirjoitukseni tarkoituksena ei ollut suoraan väheksyä niitä jotka apua tarvitsevat ja jotka sitä hakevat. Tarkoitan, että tukien ja yhteiskunnan rahojen saanti on nykyisin itseisarvo, joka on enemmän sääntö kuin poikkeus. Jokunen kuukausi sitten luin mielipide kirjoituksen, jossa avopuoliso valitti, että heidän rahansa menevät lapsen ja omaan elämiseen. Heillä ei ole rahaa juhlia viikonloppuisin. Hän oli sitä mieltä, että yhteiskunnan tulisi tukea heitä siinä määrin, että rahaa jää juhlimiseenkin eli ts. juopotteluun.
Tukea tarvitsevia on varmasti. Oikeasti tukea tarvitseviakin on. Mutta mennään siitä mistä aita on matalin ja minä en kanna tekojeni seurauksia on jo liian yleinen.
Töitä ei ole tarjolla? Kesällä mansikkapelloille palkattiin ulkomaalaisia siksi kun suomalaista työtöntä ei juurikaan napannut pellolle mennä. Töitä kenties voisi olla, mutta pullapersepaviaanit eivät kauheasti viitsisi vaivaa nähdä eurojensa perään. On helpompaa maata sohvalla ja valittaa elämänsä kurjuutta ja sosiaalituen riittämättömyyttä.
Jokainen on oman onnensa seppä. Suomi on kaikinpuolinen siinä määrin tasa-arvoinen maa, että muutamia poikkeuksia lukuunottamatta täällä on jokaisella mahdollisuus edetä elämässään ja luoda vaikka millainen ura.
Jos on tottunut siihen, että kaiken saa mitä haluaa niin ei kai sitä paljoa voi odottaa tällaisen ihmisen elämältä. Mutta kuitenkin vanhan ajan ihmisetkin jo hoksasivat, että niin makaat kuin petaat.
Minä inhoan sossuun menemistä. Ei vaan ole vaihtoehtoa.
Kun mä sinne menen, vilkuilen ympärille ettei tutut näe. Sitten yritän pokkana kuunnella kun sossutäti selittää kaikilla hampailla hymyillen "ei ei, emme me voi antaa tuohon ja tuohon asiaan rahaa".
Haaveilen siitä päivästä kun mies saa joskus vuosien päästä ammattiopinnot valmiiksi ja sitten ehkä jopa työpaikan. Sellaisen työn, mistä saa oikeasti rahaa, niin ettei tarvitse tukien varassa elää. Se on nöyryyttävää.
Mutta, mitä ennen sitä? Jos äitiydestä maksettaisiin, tai edes olisi mahdollista opiskella, hoitaa itse lasta ja vielä saada rahaa yhtä aikaa, voisin mennä töihin sitten kun lapsi on tarpeeksi vanha menemään hoitoon. Vaan kun opiskelusta sekä äitiydestä rangaistaan taloudellisesti, yhdessä ja erikseen.
>
Minä haluaisin että meillä olisi rahaa ostaa voileviä se soila-margariinin sijaan. Rahaa käydä kerran kahdessa kuussa elokuvissa. Rahaa ostaa bussikortti ettei aina tarvitsisi kävellä tai maksaa ylihintaista kertamaksua, johon ei siihenkään ole varaa. Rahaa käydä kerran puolessa vuodessa 100km:n päässä katsomassa sukulaisia. Rahaa ostaa miehelle talvitakki kun edellinen varastettiin. Rahaa ostaa uudet kengät kun edellisistä on pohja halki. Rahaa ostaa tiskikone. Rahaa maksaa kolmion vuokra, ettei tarvitse asua ahtaassa kaksiossa kolmen ihmisen kesken. Ja kyllä, haluaisin että meillä olisi varaa käydä juhlimassa, jouda vaikka kaksi olutta, edes joka kolmas kuukausi. Olemme olleet mieheni kanssa kahdesti ulkona lapsen (11kk) syntymän jälkeen, ja se on sitten tarkoittanut, että pitää nipistää ruokakuluista.
Voi kun ei tarvitsisi joka kerran kaupassa miettiä että raskisiko ostaa ihan paahtoleipää ranskanleivän sijaan.
Onneksi edes imetän, kauhistuttaa ajatella sen tuttelin hintaa.
Kyllähän äidin työtä arvostetaan, mutta ei siitä palkkaa voi kauheasti vaatia, eikä sitä kuulu maksaakaan (asiaankuuluvat tuet ovat tietysti eri asia). Ei pentuja kuulu rohkaista tekemään lapsia ennen kuin ovat hankkineet ammatin itselleen. Muutenhan jotku pelleämmät ei muuta tekisikään kuin lapsia, eivätkä viitsisi käydä kouluja ja mennä "oikeisiin" töihin.
Nyt herää kysymys, että miksi kaltaisenne teinipariskunnan pitää tehdä lapsi lukioaikana?? Ei nimittäin ole järkevää ollenkaan, kun olisi voinut ensin hankkia itselleen sen ammatin ja lapsia vasta sen jälkeen. En minä ainakaan halua verorahoistani (joiden tienaamisen eteen olen kouluttautunut 26-vuotiaaksi asti ja ottanut lainaakin ihan riittävästi) tukea jotain hemmetin teiniäitiä, jolle tuli 15-vuotiaana ylitsepääsemätön vauvakuume, eikä järkeä ollut päässä tippaakaan.
Kenen siis pitäisi maksaa äideille palkkaa?? Minä kustannan ainakin oman perheeni menot ilomielin, mutta avopuolisoni on myös töissäkäyvä ihminen, joten hän ei myöskään jättäydy yhteiskunnan elätettäväksi äitiyslomansa aikana. Meidänkö, jotka teemme yhteiskunnalle tuottavaa työtä, pitäisi elättää kaikki typeriä valintoja tehneet ihmiset (niinhän me teemme jo nytkin kyllä)? Ja maksaa vielä oikein kunnon palkkaakin?
Ja paljonko arvon teiniäidit sitten haluavat palkkaa? Olisiko tämä 4000€/kk hyvä, onhan se minunkin alani (jonka eteen olen kouluttautunut 26-vuotiaaksi asti ja ottanut lainaakin ihan riittävästi) keskiarvopalkka?? Niin ja tietysti "yhteiskunnan" kuuluu maksaa palkkaa myös tiskauksesta, siivoamisesta ja pyykinpesusta, eikö?? Jos tekee joka päivä kaikkia näitä asioita kotona, niin kyllähän siitä kuuluu jo aika muhkeaa palkkaa saada, eikö?
Jonkunhan se on pakko niiitä lapsia tänne tehdä. Itse en ainakaan siihen ehdi tai suostu juuri siitä syystä, että olen kouluttautunut lukion päälle 4.5 vuotta korkeakoulussa ja se menisi hukkaan, jos nyt jäisin kotiin.
Btw, täällä ei TODELLAKAAN arvosteta kotiäitiyttä, ainakaan minun ystäväpiirissäni, joka on korkeasti koulutettua ja urakeskeistä...Miksi pitäisikään, nykyaika arvostaa vapautta, itsenäisyyttä, akateemisuutta, pärjäämistä...avuton nyytti ei edusta mitään näistä.
Pitäisi vain ajatella pidemmälle, koska jos syntyvyys laskee, mistä maasta saamme houkuteltua uusia veronmaksajia? Väestö ei nimittäin korvaa itseään ja tulevaisuudessa jonkun on pakko tienata eläkkeet vanhuksille, eli meille kun jäämme eläkkeelle ja tosiasia on, että nykyinen syntyvyys ei ole kuin 1.7, kun 2.1 riittäisi takaamaan palkan maksajat...tietysti, jos et eläkettä halua, asia on aivan toinen...olethan eläkkeesi itse tienannut ja ansainnut, mutta se on jo käytännössä käytettykin ja sitä ei ole olemassa kuin velvoitteena tuleville sukupolville.
voi helvetti. Jos lapsí ei ollut suunniteltu?
Typerä moka pamauttaa/pamahtaa paksuksi vahingossa, typerä valinta tehdä lapsi teini-ikäisenä. Mä en halua kärsiä millään tavalla muiden typeristä valinnoista, omistani kannan ja olen tulevaisuudessakin valmis kantamaan vastuun.
Taas on oma napa turhan lähellä sydäntä. Opi solidaariseksi. Mitä hyvää sinä sillä rahalla tekisit jolla nyt maksetaan jonkun piruparan näkkileivät jollei hän kykene itse siihen rahaa haalimaan. Kuulutan empatiaa...
Sen onni on joka vähään tyytyy. Sitäpaitsi mikä typerä valinta se on jos haluaa saattaa lapsensa maailmaan. Ei se katso ikää että voi olla hyvä äiti
mutta kyllähän mua jostain syystä ketuttaa, että mulla oli kohtalaisen henkilöauton velat sillä hetkellä kun amispulliainen oli saattanut hyvinkin tienata 700t-miljoona markkaa. Ja onhan tässä nykysysteemissä tietenkin jotain mätää, jos ihminen ei meinaa hengissä selvitä, eli avustuksia voisi kyllä hieman kasvattaa. En silti halua mennä antamaan kouluttamattomille lapsille mitään loistoedellytyksiä alkaa puskea omia lapsia maailmaan liian aikaisin.
Ja vielä siitä vähään tyytymisen onnesta sen varran, että mä en ainakaan ollut kovin onnellinen opiskeluaikoina, kun vuokran jälkeen jäi noin 800 mk kuukaudeksi rahaa. On se hyvä, jos joku on siitä tyytyväinen, mutta mä oon tehnyt mielestäni hyviä valintoja, enkä voi jokaisesta väliinputoajasta kantaa murhetta.
Suomessahan syntyvyyssuhde on siis 1.75, jos tarkkoja ollaan. Mutta miksi tarvitaan 2.1 lasta per nainen, koska naisiahan on käsittääkseni enemmän kuin miehiä? Vai jääkö tuo 0.1-osa sitten sosiaalipummeiksi ja muuten vain työkyvyttömiksi, vai johtuuko se ylimenevä osa ennustetusta taloustilanteen kehityksestä?
Oletko muuten, näin ohimennen kysyen, valmistunut tuotantotalouden alalta?
Itse en tällä hetkellä osaa vielä huolestua tuosta syntyvyydestä. Täytyy hieman odottaa vielä eteenpäin ennenkuin jaksan murehtia moisesta. Enkä mä kyllä tällä hetkellä edes jaksa murehtia kovin monesta muustakaan asiasta. Jos tässä nyt vaikka hieman nauttisin vielä elämästäni, kun ensimmäistä kertaa siihen on kunnon tilaisuus.
Opintosuuntana teollisuustalous;) Siksi siis nopeasti opiskelinkin ja sain dippatyön tehtyä oman yrityksen perustamisen yhteydessä ja siihen liittyen...
2.1 tarvitaan, koska syntyvyys on laskenut
aiemminkin kuin 90-luvulla, jolloin vanhempia ihmisiä on enemmän kuin synnytysikäisiä, mikä tarkoittaa, että tasaluku, kaksi uutta vauvaa kahta aikuista kohti ei riitä korvaamaan väestön luonnollista poistumaa.
Toinen mahdollisuushan on poistaa kaikki sosiaalietuudet tai laskea ne samalle tasolle kuin vaikka Espanjassa tai muissa EU-maissa eli lapsilisät, ansiosidonnainen, peruspäiväraha, kodinhoidontuki, äitiyspakkaukset, opintotuet yms. kokonaan pois, kuulostaisiko tällainen hyvältä? Tai9 sitten nykyisten veronmaksajien verot olisi nostettava äärettömän korkeiksi, että pystyttäisiin näin vähäisellä määrällä työkykyistä ja työikäistä väestöä turvaamaan ylenpalttinen hyvinvointivaltio, joka Suomi tällä hetkellä on!
Jos tämän systeemin haluttaisiin toimivan inhimmillisesti, meille taattaisiin edes RIITTÄVÄ toimeentulo siksi ajaksi kun mies opiskelee ammatin, ja voin itse olla kotiäitinä. Tämä vie ehkä 3 vuotta??!! Minkä ihmeen takia meiltä pitää viedä yli puolet "tuloista" silloin kun mies opiskelee? Halutaan rohkaista mua viemään lapsi päiväkotiin vieraiden kasvatettavaksi jotta voin itse mennä tekemään paskaduunia paskalla palkalla ettei nälkään tarvitse kuolla.
Sen parin kolmen opiskeluvuoden jälkeen mies voisi meidät elättää ja siinä vaiheessa muksukin olisi sen verran vanha, että voisin taas alkaa opiskella. Pääsisimme jaloillemme ja alkaisimme tuottaa.
Tämä systeemi pakottaa meidät pysymään avustusten varassa.
Tällainen tilanne on monella meitä vanhemmallakin, jopa kolmikymppisillä. Onko siis syy tuohon haluttomuuteen ymmärtää meidän tilannettamme se, että olin 19 kun lapsi syntyi? Vielä 60-70- vuotta sitten sitä olisi pidetty täysin normaalina. Silloin oli normaalia sekin että äidit hoitivat lapset kotona.
Tarkoitukseni oli siis sanoa, että jokainen syntymätön lapsi nostaa konkreettisesti sinunkin maksaamaasi veroprosenttia, koska työikäisiä on vuosi vuodelta vähemmän, kun taas eläkeikäisten määrä nousee entisestäänkin suhteessa työikäiseen väestöön...
Lapsia eli veronmaksajia olisi pakko saada jollain keinolla maahan lisää...
Nyt meni jotakin pieleen.
Eihän toki lukioiässä ole tarkoitus vielä hankkia lapsia.
Vai?
Silloin menee ns. elämänpalikat enemmän kuin pahasti sekaisin.
No nyt se pikkuinen kumminkin tuli teille.
Koittakaahan pärjätä.
Mutta teidän tilanteessa on myöskin syytä "hieman" katsoa peiliin.
En sano tätä pahalla.
Kaikki tuo paheksunta johtuu iästä?
Olemme 19 ja 20, lapsi 11kk.
Vaikka olisimme odottaneet pari vuotta, tilanne voisi olla sama. Koulu vaan olisi joku toinen kuin lukio, mikä tarkottaisi että rahaa ei tule ja sillä hyvä.
"Kaikki tuo paheksunta johtuu iästä?
Olemme 19 ja 20, lapsi 11kk."
elämäntilanteesta.
Ei tämä sinänsä ole paheksuntaa vaan haluan osoittaa sinulle, että teidän itse hankkimanne tilanne ei ole tavallinen.
Minä ja vaimoni opiskelimme molemmat tutkinnot yliopistossa valmiiksi ja olin 30 v. kun eka lapsemme syntyi. Vaimo vuoden nuorempi.
Jotkut hankkivat lapsen opiskelujen keskelle. Ei ole varmaan kovin helppoa sekään.
Mutta kukin taaplaa tyylillään.
Toivon, että elämäntilanteenne selkenee aikanaan ja kaikki tulee olemaan OK. Nyt ei varmasti ole helppoa.
Silti:
ANTAKAA RAKKAUTTA LAPSELLENNE!
Tsemppiä!