Tällä palstalla tuntuu olevan paljon ihmisiä jotka ainakin uskovat pääsevänsä taivaaseen kuoltuaan. Mutta varsinainen kysymykseni kuuluukin mikä tämä tälläinen paikka on jossa ihminen viettää ikuisuuden onnellisena?
Olen nähnyt joissain jehovien esitteissä hienoja kuvia joissa vegaani leijonat paistattelevat päivää lampaiden kanssa ja joka äidin unelmapoika kävelee pitkin niittyjä siisti kauluspaita päällään, autuas hymy naamallaan. Mutta minkä arvoista on elämä johon ei kuulu vastoinkäymisiä, ei ristiriitaisia tunteita? voivat poskipäät olla aika jumissa, sanotaan muutaman miljardin vuoden hymyilemisen jälkeen. Lisäksi ikuisuus on suhteellisen pitkä aika, Mitä ajattelitte tehdä jottei kyllästyminen vain pääse yllättämään?.
Ja kiitos jo etukäteen että raamatun siteeramisen lisäksi kerroitte omankin mielipiteenne.
Olen nähnyt joissain jehovien esitteissä hienoja kuvia joissa vegaani leijonat paistattelevat päivää lampaiden kanssa ja joka äidin unelmapoika kävelee pitkin niittyjä siisti kauluspaita päällään, autuas hymy naamallaan. Mutta minkä arvoista on elämä johon ei kuulu vastoinkäymisiä, ei ristiriitaisia tunteita? voivat poskipäät olla aika jumissa, sanotaan muutaman miljardin vuoden hymyilemisen jälkeen. Lisäksi ikuisuus on suhteellisen pitkä aika, Mitä ajattelitte tehdä jottei kyllästyminen vain pääse yllättämään?.
Ja kiitos jo etukäteen että raamatun siteeramisen lisäksi kerroitte omankin mielipiteenne.
Vastaukset 14
Vanhimmat
kellää meillä ei oo kyseisestä mestasta omakohtasta kokemusta, jota jakaa.
Niin, kyllä niitäkin toki löytyy jotka siellä väittävät käyneensä... Mutta kysymykseni tarkoitus olikin tiedustella millainen uskotte taivaan olevan. Uskovaisilla kun niin moni muukin asia tuntuu perustuvan uskoon tiedon sijasta...
Raamatun lopussa on Johanneksen ilmestyskirja. Siellä Jumala esittelee taivasta, sekä helvettiä Johannekselle. Sieltä löydät jonkinlaista infoa siitä, minkälaista on kuoleman jälkeen. Helvetti, taivas ja paholainen on ainakin ilmestyskirjan mukaan olemassa.
Jehovien taivas on jo täynnä! Muut pelastuvat pääsevät 1000-vuotiseen valtakuntaan. Jehovat eivät ole kertoneet, mitä 1000 vuoden jälkeen tulee.
1000 vuotta on lyhyt aika. Onko sen jälkeen palattava takaisin sorvin ääreen tekemään ylitöitä uuvuttavassa tahdissa?
Minulle näytti ammoin kuollut isäni unessa seuraavanlaista taivaallista tavaraluetteloa. Enkeleitä. Kevyitä aivottomia entisiä maanpäällisiä olentoja joilta on tukiranka, sisäelimet, lihakset, rasva ja ruuansulatus-, verenkierto- ym. elimistöt jääneet hautaan. Pilven päällä retkottamista. Ilmakitaroita ja niitten soittamista. Taivaan mehua. Herran puheita raikuu taysinä tunteina kovaäänisistä. Henkilökohtaisilla taskuradiolla saa kuunnella Allahia, joskin lähetykset ulkoplaneettavyöhykkeeltä ovat häiriöalttiita. Rukousnauhoja. Tähtisadetta ja lakritsaa.
luet raamatusta esim. johanneksen ilmestysta, se kuvaa hyvin millaista taivaassa on.
raamattu ja mita olen kuullut muilta (jotka siis ovat kayneet taivaassa), on "muovannut" taivas-kasitystani.
mielestani se on ihanin paikka mita voi olla. ihmisen kasitys ei kasita jotain niin ihanaa. siella on jokaisella oma tehtava. ja siella ihminen on taydellinen. tassa vain vahan omaa kasitystani taivaasta. olen taalla aiemmin kertonut enemmankin siita aiheesta, mutta nyt en jaksa.
...on mahdotonta kuvata mikä on Jumalan kuvaama onnellisuus ja autuus. Miten me voisimme kuvailla sitä mitä emme ole tehneet tai nähneet. Eli Taivas on uskon kysymys ja luottamus Jumalan lupaukseen iankaikkisesta elämästä kuoleman jälkeen.
Raamatussa ei kovin eksaktisti kuvailla, millasta taivaassa on. Sen käsityksen ainakin saa, että taivas on jotain täysin muuta kuin tämä maallinen elämä (siis ei niin pliisua kuin Jehovien taivaassa). Taivaassa on uudet, Kristuksen kirkastetun ruumiin kaltaiset ruumiit, mutta kuitenkin tunnemme toisemme, sillä taivaassa on tietokin täydellinen.
Taivas on olotila. Ikään kuin taivaan valtakunnan "esimakua" voi joskus harvoina hetkinä tuntea täällä maan päällä, kun jaksaa uskoa itsensä syntisenä keskelle taivasta. Tulee pakahduttava ilon tunne ja sitä ajattelee, että kunpa nyt saisin kuolla, niin pääsisin Isän kotiin.
"Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo ja rakkaus, mutta suurin niistä on rakkaus." Kuoleman virran tuolla puolen usko on vaihtunut näkemiseksi, toivo on täyttynyt, mutta rakkaus on täydellinen.
Taivaassa tavataan jos Jumala niin suo.
... on se, että ihmiset ovat edelleenkin yksilöitä, ja voivat osallistua kaikenlaiseen mielekkääseen "uuden luomiseen". Koska ihminen on Jumalan kuva, ja Jumala luo uutta.
Mulla oli aiemmin samanlainen "ikävä kuva" taivaasta, vähän kuin olisi Kanariansaarilla pakettimatkalla - nyt alkudrinkki, sitten kiertoajelu bussissa toisten "iloisten" matkalaisten kanssa, sitten possujuhlat, lopuksi opastettua sekoilua paikallisessa diskossa jne...
Nyt mulla on sellainen kuva, että taivaassa ei ole ns. "pakettimatkoja", vaan se on persoonalliselle ihmiselle persoonallisella tavalla mielekäs, hyvä ja täydellinen paikka.
Vaikka sitä on vaikea kuvitella, niin jo maan päällä voi kokea välähdyksiä siitä, kun on vaikka hyvän ystävän kanssa saanut kokea jotain hienoa jne...
Jumalan hyvyys, rakkaus ja jokahetkinen läsnäolo tietoisuuden tasolla lienee koko ajan myös taustalla oleva "olotila". Ja mihinkään ei ole kiire (kun ei ole aikaa)!
Taivas on se kun elää 100 vuotiaaksi, tuntee nähneensä jo tarpeeksi, voi katsoa taakseen tuntematta katkeruutta, vihaa, eli on tyytyväinen elämäänsä, valmis luopumaan, hyväksyy luonnon kiertokulun. Kaikki muu on UTOPIAA, mutta jos on jatkoa tälle elämälle niin olisi kiva hengailla jonkunlaisena energiana, katsella maailman menoa ja yrittää tuottaa sillä energialla jotain hyvää niille jotka vielä elää PLÄÄH... Toivossa hyvä elää ...
Mies ja hänen hyvä ystävänsä kuolivat onnettomuudessa. Mies joutui helvettiin tekojensa tähden. Hyvää ystävää ei näkynyt joten asiaa kysyttyään sai tietää hänen päässeen taivaaseen.
Mies aneli saatanalta mahdollisuutta päästä kerran, edes vähäksiaikaa taivaaseen hyvästelemään ystävänsä. Pohdittuaan asiaa muutamia päiviä saatana suostui.
Taivaaseen tultuaan mies näki että ennustukset taivaan paratiisimaisuudesta olivat totta! Ja tuollahan lähteen vieressä hänen ystävänsä lepäsi kahden kuvankauniin naisen kanssa. Iloinen jälleennäkeminen johdatti ystävät kiihkeään keskusteluun taivaasta.
"Kerro onko tämä paikka niin ihana ja autuas kuin yleisesti uskotaan" kysyi mies ystävältään?
"Onhan tämä kerrassaan hieno paikka kuten voit nähdä mutta tottapuhuen täälläkin on omat varjopuolensa.."
"Jaa millaisia?" kysyi mies kiinnostuneena.
"No periaatteessa ihan ok mutta ajattele seuraavaa, täällä ei ole pullossa pohjia eikä naisilla v***ua..."
-Koe nautinnot elävänä-
No taidankin jättää väliin.
En ole lukenut muita viestejä jotta en tiedä kuinka toiset ovat vastanneet,
Mutta asiaan , taivas ei ole täällä,, Se taivas johonka pyritää,ei sitä vielä olekaan. Se luodaan Tuomiopäivän jälkeen.