Viides Mooseksen kirja (22:23-29) antaa seuraavat rangaistusmääräykset raiskauksesta: Jos mies makaa toiselle miehelle kihlatun koskemattoman tytön ja tämä tapahtuu kaupungissa, molemmat on vietävä kaupungin portille ja kivitettävä kuoliaaksi, tyttö siksi, että hän ei huutanut apua, ja mies siksi, että hän häpäisi toiselle vaimoksi luvatun tytön. Hävittäkää paha keskuudestanne.
Jos taas mies kohtaa toiselle kihlatun tytön kaupungin ulkopuolella, käy häneen käsiksi ja makaa hänet, mies on surmattava, mutta tytölle ei saa tehdä mitään. Hän ei ole tehnyt syntiä, josta rangaistaan kuolemalla, sillä tapaus on verrattavissa siihen, että joku käy toisen kimppuun ja tappaa hänet. Mies kohtasi kihlatun tytön asutuksen ulkopuolella, missä tytön avunhuutoja ei kuultu.
Jos mies kohtaa koskemattoman tytön, jota ei ole kihlattu, ja pakottaa hänet makaamaan kanssaan ja jos heidät nähdään, miehen on maksettava tytön isälle viisikymmentä hopeasekeliä. Miehen tulee ottaa häpäisemänsä tyttö vaimokseen, eikä hän saa hylätä tätä koko elinaikanaan.
Jos taas mies kohtaa toiselle kihlatun tytön kaupungin ulkopuolella, käy häneen käsiksi ja makaa hänet, mies on surmattava, mutta tytölle ei saa tehdä mitään. Hän ei ole tehnyt syntiä, josta rangaistaan kuolemalla, sillä tapaus on verrattavissa siihen, että joku käy toisen kimppuun ja tappaa hänet. Mies kohtasi kihlatun tytön asutuksen ulkopuolella, missä tytön avunhuutoja ei kuultu.
Jos mies kohtaa koskemattoman tytön, jota ei ole kihlattu, ja pakottaa hänet makaamaan kanssaan ja jos heidät nähdään, miehen on maksettava tytön isälle viisikymmentä hopeasekeliä. Miehen tulee ottaa häpäisemänsä tyttö vaimokseen, eikä hän saa hylätä tätä koko elinaikanaan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
vaimoksi raiskauksen jälkeen?
Juuri näin "voi, tyttö parkaa"...! Jos jumala todellakin on näin julma, minä en edes halua olla missään tekemisissä Hänen kanssaan. Eikö juuri muiden tekstinpätkien ohessa yllä mainittu Raamatunlainauskin osoita vuoren varmasti, että Raamattu ei ole muuta kuin jonkun jauhopään (-päiden) kirjoittama satu, ei suinkaan Jumalan Sanaa. En väitä, etteikö Raamattu sisältäisi useita historiallisia faktoja, mutta sitä on kyllä pahasti väritetty aikojen saatossa. Se antaa mm. Jumalasta täysin ristiriitaisen ja julman kuvan, päinvastaisen kuin rakastava ja armollinen.
Ettekö erota ihmisen kirjoittamia sanoja tekstin
keskeltä. Tuossahan on kyse ns. Moseksen lain osasta joka koski vain juutalaisia.
Koska tietämättömyys Mooseksen laista on suuri, on paikallaan seuraavat huomautukset:
Otteita: http://www.nic.fi/~jlindell/laki.html
1. VT:n lait ovat Jumalan ja Israelin välisen liiton ehtoja.
Näiden ehtojen noudattaminen ei luonnollisesti kuulu kenellekään, joka ei ole samassa liittosuhteessa. Koska halki Raamatun on selvää, että Jumala tulee kerran tekemään uuden liiton, joka ei ole samanlainen kuin vanha (Jer. 31:31), että tämä uusi liitto on solmittu Jeesuksen välityksellä (Hebr. 9:15) ja sinetöity hänen verellään (Luuk. 22:20) ja että kristityt ovat tämän uuden liiton toinen osapuoli (2.Kor. 3:6), tulisi olla yhtä selvää, että myöskin liiton ehdot saattavat joltakin osin poiketa aiemmista!
Eräs olennainen muutos ehtoihin on se, että Vanhan testamentin rituaalilakeja - ruokasäädöksiä, puhtaussäädöksiä ja uhrilakeja - ei tarvitse enää noudattaa (Hebr. 9:9,10). Tähän ilmoitetaan Raamatussa selkeä syy: Vanhan testamentin uhrit olivat vain esikuvia, jotka viittasivat johonkin parempaan. Jeesus on ristinkuolemallaan toteuttanut sen, mihin eläinuhrit viittasivat: poistanut synnit (Hebr. 9:11,12). Teatterin jatkaminen sen jälkeen, kun sen kuvaamat asiat ovat muuttuneet todellisuudeksi, olisi redundanttia ja äärimmäisen hyödytöntä.
Samoin on puhtaus- ja ruokasäädöksien laita. Niiden tehtävä oli erottaa israelilaiset kaikista muista kansoista äärimmäisen kouriintuntuvalla tavalla.
Uudessa liitossa taas on innovatiivista juuri se, ettei liiton osapuolia voida sulkea minkään maantieteellisten tai kansallisten rajojen sisälle. Kaikki kansat, heimot ja kielet on kutsuttu uskon kuuliaisuuteen liiton solmijaa, Jumalaa, kohtaan (Room. 1:5). Siksi tämänkaltaiset erottavat rajapyykit on myös poistettu tarkoituksenvastaisina (Room. 14:17, 1.Tim. 4:3).
Se, että kristittyjen ei tarvitse noudattaa joitakin Israelille annettuja lakeja, ei siis ole Raamatun sisäinen ristiriita, ongelma kristinuskon kannalta tai tekopyhien rusinapullauskovaisten kieroa metkuilua. Se on selkeästi ilmoitettu ja johdonmukainen seuraus siitä, että Jumala on solminut uuden liiton, jonka edunsaajina ovat kaikki hänelle antautuvat ihmiset kansallisuudesta riippumatta, ja jossa Hän itse on kerta kaikkiaan järjestänyt syntiuhrin.
2. Jumalan käskyjen alkuperäinen konteksti ja tarkoitus.
Jumalan antamia käskyjä ei saa revitä irti sen kulttuurikontekstista ja survoa ne väkipakolla mihin tahansa samalta kuulostavaan yhteyteen.
Konteksti määrää sanojen, tekojen ja tapahtumien todellisen sisällön ja merkityksen.
3. Uuden liiton jäsenten suhde vanhan liiton sopimusehtoihin?
Vaikka kristityt ovatkin uuden liiton jäseniä ja moni asia on siksi merkittävästi toisin, kaikki ei ole muuttunut.
Ensiksikin vanhan liiton jäsenille annettiin lukuisia käskyjä, jotka ovat moraalisia universaaleja.
Nämä käskyt velvoittavat kaikkia, sekä uuden että vanhan liiton jäseniä. Siksi lähes kaikki moraalisista universaaleista on käskyinä toistettu Uudessa testamentissa.
Toiseksi on olemassa kulttuuriuniversaaleja; käskyjä, joita Israel sitoutui noudattamaan ollessaan maantieteellisenä kansana Jumalan liittokansa. Näitä ei tarvitse uudessa liitossa noudattaa sellaisenaan, koska uuden liiton "kansa" ei ole maantieteellinen kansa tai valtio. Kulttuuriuniversaaleista voimme kuitenkin oppia, mitä Jumala arvostaa.
Näiden lakien periaatteita voi edelleen soveltaa: niistä käy ilmi, että Jumalan kanssa liitossa olevan tulee osoittaa hänelle kunnioitusta kuninkaana, kohdella työntekijöitään ja palvelijoitaan hyvin, pitää huolta toisten turvallisuudesta ja pysyä perusteellisesti erossa haureudesta. Kristittyjä itse asiassa käsketään tekemään tämä kaikki Uuden testamentin puolella, joten lait ovat omalla tavallaan edelleen voimassa.
Kolmanneksi vanhan liiton rituaalilaeilla oli oma symbolinen arvonsa ja viestinsä. Lait pyrkivät konkretisoimaan arjen keskellä syviä hengellisiä totuuksia ja tuomaan jumalallista järjestystä kosmokseen. Nämä totuudet ovat edelleen voimassa.
Yksi esimerkki on uhrijärjestelmän välittämä totuus: syntinen ihminen ei kelpaa Jumalalle ilman virheetöntä sijaisuhria. Tämä pitää edelleen paikkansa, mutta nyt lain sisältö realisoituu Jeesuksen antamassa uhrissa sen sijaan, että kristityillä olisi velvollisuus toimittaa eläinuhreja. Laki on siis tavallaan edelleen voimassa; nyt vain noudatetaan sen henkeä, eikä kirjainta (eikä tämä suinkaan ole aina helpompaa!)
Ainoastaan moraaliset universaalit ovat kirjaimellisesti sitovia.
Kulttuuriuniversaaleista on mahdollista (ja hyödyllistä) poimia eettiset suuntaviivat ja rituaalilaeista niiden välittämät "hengelliset totuudet".
Kaikkien meidän syntiemme tähden. Rangaistus oli hänen päällään,että meillä rauha olisi.