Jumala armossaan

Rauhaa ja hei

Sitä varalta että olisit tosissasi, niin kerrottakoon että Jumala armossaan kutsuu Sinua
seurakuntayhteyteen.
Tämän voit todeta Raamatusta.
Seurakuntayhteys on aina ollut Jumalan lasten, ja
seurakunnan merkitys ei muutu.

Väittelyihin ei tarvitse ottaa osaa, ei krititty väittele.
Minäkin pyrin auttamaan ihmisiä kysymyksissä, en halua väittelyihin.

Siunausta
jari laurila
http://www.netikka.net/jarinraamattuhotelli

SEURAKUNTAYHTEYDEN TARPEELLISUUS
Monet ihmiset haluaisivat olla mieluimmin uskossa "yksityisyrittäjiä" kuin liittyä seurakuntaan kokemaan uskovien ykseyttä, yhteyttä ja juhlaa Herrassa. Jumalalla on aina ollut kansansa maan päällä, ja Raamatusta voimme todeta että seurakunta on Hänen tarkoituksensa uuden liiton aikanakin. (Ef 5:25-32, Dan 7:22,27 Matt 5:3-12, 24:14)

Jumala on asettanut seurakunnan välikappaleekseen pelastamaan ihmisiä. "Yksityisyrittäjät" eivät voi maailmaa evankelioida. (1 Tim 3:15, Matt 28:19-20, 10:7, Apt 13:1-3, Room 10:14-15) Lähetystyössä tarvitaan taloudellisia, teknisiä, henkisiä ja hengellisiä voimavaroja. Vain seurakunnassa voimavaroja voidaan järkevällä ja suunnitelmallisella tavalla käyttää ja organisoida. (Room 12:6-8) Armolahjoja jaetaan vain seurakunnan rakennukseksi. Yksinäiset yritäjät eivät voi olla armolahjoista osallisina. (1 Kor 14:12) Monet pelkäävät seurakunnan pyhyyttä ja vastuita, mutta kristillisen seurakunnan yhteydessä voi jokainen edistyä ymmärryksensä ja rakkautensa mukaan tarvitsematta kokea painostusta. (Luuk 12:47-48) Seurakunnassa on hyvin erilaisia ihmisiä erilaisilla pyhityksen kehitysasteilla ja lahjoillaan toimien. Seurakunnassa on myös "rikkaviljaa" että pyhittyneitä sieluja. (Matt 13:36-43, Ilm 14:12, 13:10)

Evankeliumin vieminen on kristityn yksilön ja seurakunnan tärkein tehtävä, ja itseasiassa yleistäen ainoa tehtävä. Lähetystyö on päätehtävä. Seurakunta ja sen jäsenet todistavat Jumalasta. Jumala toimii seurakunnan välityksellä. Voidaan sanoa että Jumalan seurakuntaan kuuluu kaksi joukkoa. Näkyvä- ja näkymätön seurakunta. Näkymätätön seurakunta koostuu niistä jotka eivät ole vielä löytäneet joukkoon, tai heillä ei ole mahdollisuutta tulla, mutta seuraavat Jeesusta sen valon mukaan minkä omistavat. (Joh 1:9, Room 2:14, Joh 4:23, 10:16, Ilm 12:6,14, Ilm 18:4) Näkyvän seurakunnan kanssa he kuuluvat Jumalan kansaan.

Jeesus Kristus on seurakunnan perustaja ja kulmakivi. (1 Kor 3:11, Ef 1:22-23, 2:19-22, 1 Piet 2:4-6, Ef 4:15-16) Jeesus jakaa palvelutehtävät, (Ef 4:11) antoi henkensä seurakunnan puolesta ja pyhittää seurakunnan. (Ef 5:25-27, 1 Kor 6:11) Seurakunta nauttii Jumalan rakkaudesta, vaikka seurakuntaa saattaisisikin joskus häiritä ihmisten mukanaan tuoma vajavaisuus. Seurakunta on Kristuksen ruumis, ja Kristuksessa seurakunta pysyy koossa. (Ef 4:16, Kol 1:24, Room 12:5, 1 Kor 10:17, 12:12-27, Gal 3:28, Kol 3:11, 2 Piet 1:21) Kristitty osallistuu Jumalan kunnioittamisesta seurakunnassa. (Hebr 2:12) Ihminen erehtyy, ja myös siksi tarvitaan seurakuntaa, jonka katsantokannat perustuvat pidempiin ja tarkempiin arviointeihin. Seurakunta julistaa Jumalan viisautta ja kunniaa. (Ef 3:10,21))

Kokemus on opettanut että hiili ei pala yksin, mutta takassa ne yhdessä hehkuvat. Usko sammuu, milloin ihminen yrittää ylläpitää yksin uskoa. Usko vähitellen hiipuu, ja sammuu. Ihmisestä tulee silloin usein väittelyn- ja riidanhaluinen itseään viisaampana pitävä, ja katkeroitunutkin vastustaja. (Hebr 10:24-25, Apt 7:51, Jes 1:20) Ihminen ei voi asettaa itseään Jumalan ja seurakunnan yläpuolelle.

On kaikki syy pitää Jumalan seurakunta pyhänä (1 Kor 3:17) Seurakunta on Jumalan oma (Apt 20:28, Hebr 10:21, 1 Kor 3:9,16, 2 Kor 6:16, 1 Piet 5:2, Gal 6:16, 1 Kor 3:9, 1 Piet 2:5) Pyhä Henki virvoittaa seurakuntaa. (Apt 9:31, 2:47, 5:14, 11:24) Jumala arvostaa yhteistä rukouselämää. (Matt 18:19, Apt 15:28) Seurakuntaa ei tuonelan portit voita. (Matt 16:18, Jes 4:5) Seurakunta on Jumalalle niin mieluinen että seurakuntaa verrataan "morsiameen" ja "vaimoon." Jumala on antanut Jeesuksen todistajille profetoimisen Hengen. (Ilm 19:7-10, 21:9-27) Seurakunta on elävän Jumalan Pyhä kaupunki, (Ilm 21:2,10) uusi Jerusalem ja Siionin vuori. (Hebr 12:22-23, Gal 4:26) Seurakunta joutuu kokemaan myös vastustusta. (Apt 8:1, 1 Tess 2:14-16, Ilm 12:17)

Kun ihminen herää uskoon, hänen on hakeudeuttava seurakuntayhteyteen vahvistuakseen uskossa, ja nauttiakseen Jumalan siunauksista. Kuka voisi väittää, että ihminen voisi olla vilpitön, ja hyvällä omallatunnolla uskossaan Herran edessä, mutta samalla kieltää seurakunnan?! Jokainen jolla on mahdollisuus ja ymmärrys liittyä Jumalan seurakuntaan tietäköön mitä hänen pitää pyrkiä tekemään? Kynnys ei ole korkea. Seurakunnassa jokainen otetaan sydämellisesti vastaan rakkaudessa. (Matt 22:36-40)

VÄITTELYT. - VIISAUTTA VAI TYHMYYTTÄ?
Jeesus rakasti kaikkia ihmisiä joka tilanteessa ja opetti rakastamaan vihamiehiäkin. (Gal 2:20, Joh 15:13, Ilm 1:5, Luuk 23:34) Säälivästi ja armahtavasti Hän kohteli erehtyneitä ja syntisiä, mutta ei koskaan jättänyt paljastamatta syntiä. Hän ei toiminut vihassa puhuessaan ankarimmistakaan synneistä, mutta kun Hän vakavasti teki asian selväksi, Hän ei jäänyt väittelemään ja aiheuttamaan kiivailla väittelyillä väärinäsityksiä ja epäsopua. Uskovatkin karttavat väittelyitä Jeesuksen esimerkin mukaan näistä syistä.

Evankeliumin palvelijat toimivat Jeesuksen esimerkin mukaan näyttäen elämällään olevansa taivaan kansalaisia ja tekevät hyviä tekoja. He auttavat katastrofin uhreja, ruokkivat ja vaatettavat köyhiä, lohduttavat masentuneita. Lähimmäisrakkaudessaan he välittävät pelastussanomaa. Jumalanpalvelijat eivät yrittä näyttää viisauttaan väittelyissä ja korostaakseen itseään. Ylpeys ja itsekorotus eivät ole kristityn ominaisuuksia. Herran omat uhraavat itsensä lähimmäistensä hyväksi lähimmäisrakkaudessa palvelutyössä monin tavoin, jos ovat tosi kristittyjä ja Jeesuksen seuraajia. He eivät jää tuhlaamaan kallista aikaansa typeriin väittelyihin kun moni muu tärkeä asia tarvitsee hänen aikaansa. (2 Tim 2:16, 23, 1 Tim 1:4) Herran palvelijalta ei työ lopu koskaan.

Sielunvihollisen päätarkoitus on saada ihminen pois evankeliumin vaikutuspiiristä. Väittelyihin herättäminen on paholaisen yksi keino. Kiivastuessaan ihminen ei kykene ajattelemaan enää johdonmukaisesti, eikä ymmärtämään asioita jotka on ymmärrettävä hengellisesti ja totuudessa eli Jumalan Hengen avulla. Viha ja kiivaus torjuu aina Jumalan Hengen. Henki on vain siellä, missä on rakkautta. Väitelyissä huomio siirtyy pois suurista todellisista asioista ja keskittyy pikkuasioista riitelyihin ja saivarteluihin. Kun tehdään hyvää työtä, on aina viisastelijoita siirtämässä huomiota merkityksettömiin pikkuseikkoihin. Kiistat, riidat ja viha koituvat aina vahingoksi. Siksi jokainen järkevä kiertää väittelyt väittelyiden vuoksi, riidanhaluiset, ylpeät ja itsekorostuksen kaukaa. Jeesus Kristus joutui vilpillisen, ankaran ja vihamielisten syytöksien kohteeksi, mutta Hän ei koskaan jäänyt kiistelemään ja väittelemään.

Tärkentä on miettiä onko minulla pelastava usko Jumalaan? (Joh 3:36, 20:31, 1 Joh 2:3-5) Kristittyjä on maailmassa eri kristillisissä piireissä jotka ovat uskollisia sille tiedolle minkä ovat saaneet. Jumala hyväksyy ihmisen vilpittömyytensä vuoksi. (Luuk 12:47-48) Rakkaudesta Jumalaan heille on kuitenkin aina tärkeätä hankkia lisää tietoa Raamatusta ja olla edelleen vilpitön. Joskus ihminen joutuu tekemään kipeitä ratkaisuja uudistaessaan käsityksiään vilpittömyyden tiellä. Kun ihminen rakastaa Jumalaa, on Jumalan tahto mieluinen sydämenasia ja iloiten hän muuttaa elämäänsä oppimiensa totuuksien mukaan. Vilpitön kuitenkin tahtoo aina hankkia oikeata pelastavaa tietoa, ja selvittää mikä on Jumalan tahto hänen suhteensa ja miten voisi täyttää paikkansa kristittynä. Typeryyttä on harrastaa väittelyitä väittelyiden vuoksi, ja syyttääkseen muita "harhaoppisuudesta" kun Jumalan tapa on kysyä ihmisen vilpittömyyttä ymmärrykselleen, ja Jumala tarvitsee jokaisen palvelijansa ajan työsään ihmisten hyväksi. (1 Tim 6:20)

Monet harha- ja henkimaailman (siritismin) oppeja harrastavat Jumalan vastustajat ryhtyvät väittelyihin Jumalan sanan opettajien kanssa. Totuuden opettajien tulee torjua heidän taistelukutsunsa. Nämä Jumalan vastustajat eivät tiedä ja ymmärrä että kristitty havaitsee heti Jumalan sanan avulla mistä pilkkaajan menettelyssä on kysymys. He tahtovat nauttia kiusaamisestaan ja mielipahan tuotamisestaan luullen ettei evankeliumin palvelija tiedä, havaitse ja ymmärrä heidän vaikuttimiaan. Nämä saatanalliset pyrkimykset joissa väittelijät ja pilkkaajat hekumoivat tulevat esiin heti välittömästi. Jumalan Hengen pilkka on anteeksiantamaton synti. Näin Hengen pilkka tultuaan määrätyyn rajaan asti johtaa lopulliseen paatumukseen, ja ihminen on kadotettu saatanan uhri, mutta pitää itseään viisaana. (Luuk 12:10, Matt 12:32, Gal 6:7, Hebr 10:29)

Maailman viisaat ylpeilevät viisaudestaan, (Room 1:22) mutta saavat häpeän (Jer 8:9, Jes 44:25) maailman viisaus on vain hullutusta: "Puhe rististä on hulluutta niille jotka joutuvat kadotukseen, mutta meille jotka pelastumme, se on Jumalan voima." (1 Kor 1:18-19, 3:19) Tyhmät vihaavat pelastavaa tietoa, ovat huolettomia ja levitävät parjausta (Snl 1:22, 14:16, 10:18, 13:16) Tyhmät elävät petoksessa ja vaeltavat pimeässä (Snl 14:8, Saar 2:14) Harrastavat maailman huveja, tuottavat itselleen turmion ja joutuvat häpeään (Saar 7:5, Snl 18:7, 10:12, Snl 3:35) Tyhmyyttä on vastustaa Jumalaa ja hyvää. "Mieletön se joka ajattelee: Ei Jumalaa ole. Turmeltuneita ovat ne jotka näin ajattelevat. Kukaan heistä ei tee hyvää." (Ps 14:1, Luuk 12:20)

Väittelynhaluisten kannattaa aina laittaa käsi sydämelle ja miettiä ja tunnustaa itselleen rehellisesti minkälaisella asialla tahtovat olla? Onko asia oikea ja mihin se johtaa? Jumala on antanut ihmiselle omantunnon ja jokainen pystyy päättelemään ovatko tarkoituksensa hyvät ja rakentavat, vai pahat ja hajottavat? Onko hän rakastamassa, vai loukkaamassa ja vihaamassa?

Jeesus neuvoi jatkamaan matkaa, ei jäämään väittelyihin. (Matt 10:11-15) Kukaan ei voi rikkoa vaaratta omaatuntoaan vastaan, ja vain harvat ottavat Hänet vastaan synnistä vapauttajana, katuvat syntejään ja tekevät parannusta. (Joh 3:16) Jokainen on koko elämänsä ajan vapaa päättämään itse ikuisesta kohtalostaan. Jokainen voi valita itse elämänsä aikana, haluaako elää synnissä joka tuottaa lopullisen kuoleman, vai haluaako olla ikuisen elämän lahjan saaneiden joukossa? (Room 6:23, Ilm 20:11-15, Hebr 4:7)

Jumala armossaan on ihmeellinen ja niin paljon meidän ihmisiä ajatuksia suurempi. Ole ihan rauhassa kulkija tai vaeltaja. Pallo Jumalan luo tulemiseen on vain sinulla. Elä elämäsi taiten ja toisia rakastaen. Ei Jumala sinua jätä, jos et Häntä kiellä. Niin, ja Hän sitten lupasi olla kanssasi. Muista se.