Olen välillä huomannut, että monet autistiset ja aspergerit pahoittavat mielensä kun he kuulevat, että heillä olisi dysfasiaa. Eräs asukastoverillamme on dysfasiaa, ja kun hän sai tietää tästä asiasta, se satutti häntä niin, että väittää ettei rakkautta ole olemassakaan. Eihän sitä pitäisi ottaa suurta numeroa, vai pitäisikö? Ohjaajani sanoi minulle "Muista, että dysfasia ei koskaan tule ihmisten vammasta". Onko se totta? Kertokaa minulle, kun olen aivan hämillään.
P.S. Toivottavasti kirjoituksessani ei ole epäselvää, sillä minulla on dysleksiaa.
Dysfasia muka loukkaavana?!
asperger asukas
31
7809
Vastaukset
- ------------
>Eräs asukastoverillamme on dysfasiaa, ja kun hän sai tietää tästä asiasta, se satutti häntä niin, että väittää ettei rakkautta ole olemassakaan. Eihän sitä pitäisi ottaa suurta numeroa, vai pitäisikö?<
Tiedättekö, kuinka pahalta tuntuu kun on elänyt elämänsä melkein puhumatta ja informaatio on tavallaan mennyt yli korvien valikoivan ymmärryksen takia? minusta se on ollut painajaismaista. Tottakai siitä täytyy ottaa suuri numero, kun se vaikuttaa niin merkittävästi sosiaaliseen elämään. Ei saa ystäviä, jää yksin ja sitten joutuu taistelemaan itsensä kanssa ja puolustamaan omista oikeuksistaan... on todellakin turhauttavaa ja uuvuttavaa.
Asukastoverisi on kyllä tavallaan oikeassa. Rakkautta ei ole. Dysfaatikot, Aspergerit ja autistit ovat yleensä hyvin herkkiä ihmisiä. Minä ainakin tunnustan olevani herkkä ja romanttinen, pahoitan helposti mieleni ja haluan koko sydämestäni ettei mitään kamalaa tapahtuisi.
>Ohjaajani sanoi minulle "Muista, että dysfasia ei koskaan tule ihmisten vammasta". Onko se totta? Kertokaa minulle, kun olen aivan hämillään.<
Itseasiassa olen itsekin hieman hämilläni tuosta asiasta jonka ohjaajasi sinulle mainitsi. Minulla ei ole ymmärrystä kommentoida tuosta sen enempää. Eikö hän sanonut mitään muuta? mistä dysfasia siis tulee?- hanna
tuota niin mulla voi olla dysfasia ku en aina ymmärrä kaikkea..Ja on mulla muita ongelmia..Mutta mulla on todettu luki-vika..Olen menossa ouluun jatko tutkimuksiin..Jos nyt pääsen..Mulla ei ole arkielämässä yhtään ystävää...Eli live kavereita..Musta tuntuu että meidän tapasia aika pikälti ei nyt pelätä mutta kauheesti syrjitään...Se on musta todella järkytävää...Voisikos joku kertoa mistä saisi dysfasialaisia kirjekaverita tai jotakin muutta tietoa mun tapasista ihmisistä..
T:Hanna
Mun maili osoite on [email protected] - carita
hanna kirjoitti:
tuota niin mulla voi olla dysfasia ku en aina ymmärrä kaikkea..Ja on mulla muita ongelmia..Mutta mulla on todettu luki-vika..Olen menossa ouluun jatko tutkimuksiin..Jos nyt pääsen..Mulla ei ole arkielämässä yhtään ystävää...Eli live kavereita..Musta tuntuu että meidän tapasia aika pikälti ei nyt pelätä mutta kauheesti syrjitään...Se on musta todella järkytävää...Voisikos joku kertoa mistä saisi dysfasialaisia kirjekaverita tai jotakin muutta tietoa mun tapasista ihmisistä..
T:Hanna
Mun maili osoite on [email protected]Hei Hanna, minkä ikäinen olet? Minun tyttäreni on 19 vuotias ja hänellä on samanlaisia ongelmia kuin sinullakin eli ei ole helppo löytää ystävää kenen kanssa mennä harrastuksiin ym. Hänellä on kielellinen erityisvaikeus. Haluaisitko kirjoitella hänen kanssaan, voin kertoa hänelle tästä sivustosta.
- Hanna
carita kirjoitti:
Hei Hanna, minkä ikäinen olet? Minun tyttäreni on 19 vuotias ja hänellä on samanlaisia ongelmia kuin sinullakin eli ei ole helppo löytää ystävää kenen kanssa mennä harrastuksiin ym. Hänellä on kielellinen erityisvaikeus. Haluaisitko kirjoitella hänen kanssaan, voin kertoa hänelle tästä sivustosta.
Ni olen 24wee..
Juh uskon ettei ole helppoa löytää kamuja..
Koska minulla ei oo oikeassa elämässä
oikeastaan kamuja olenkaan..Mul kelpaa uudet kamut..=)
Juh ni Haluan ilomielin tutustua uusiin ystäviin..=)
Ni jah voinhan hän ni mun mailiini kirjoitaa..=)Jos vaan sopii..=)Terveisin..Hanna - Ei saa ystäviä
"Tottakai siitä täytyy ottaa suuri numero, kun se vaikuttaa niin merkittävästi sosiaaliseen elämään. Ei saa ystäviä..."
Ystäväni, tuttavani, rati riti ralla,
käy nyt kanssain piirileikkiin, rati riti ralla. :)
- As-rane
Olisin loukkaantunut, jos joku olisi tiennyt sanoa minua Assiksi.
Kun omalaatuisuuteeni alettiin kiinnittää huomiota ympäristössäni, dg
pelasti turhalta höykytykseltä. Siihen loppui uskovaisten ym. tahojen painostus.
Kukapa synnynnäisille ominaisuuksilleen mitään voisi - "normaalia" näytteleminenkään.
Uskon, että Autismikirjoon lukeutuvat ihmiset prosessoivat
elämän syviä kysymyksiä keskimääräisesti "terveitä" enemmän.
Monia on satutettu yli kohtuullisen rajan. - aniuska
Moi,
Minusta on ymmärrettävää että hän loukkaantuu.Se on hyvin henkilökohtainen asia ja varmaan kipeä ihmiselle joka siitä kärsii.Haluaisitko sinä että sinun dyslexiasta kommentoitaisiin.Tai miltä tuntuisi jos sinua loukattaisi dyslexiasi takia. Ihmiset loukkaantuvat eri asioista ja eri herkästi.Uskomatonta että tämmöistä ei ymmärretä.
Ovatko ihmiset niin täynnä itseään nykyään etteivät tunne myötätuntoa toisia kohtaan enää vaan kaikkea mitä kestää kuulla-loukkauksiakin.
Skarppausta,ystävä hyvä.- Anonyymi
Voin sanoa, että haista paska, lutka, äläkä arvostele sellaisia asioita, mistä et tiedä mitään, senkin petturi.
- Peutti
Dysfasia tarkoittaa erityistä kielellistä vaikeutta, KIELEN ymmärtämisen ja tuottamisen vaikeutta. Dysfasia johtuu pienestä aivojen virhetoiminnasta. Joku kohta aivoissa on vähän erilainen kuin niin sanotuissa normaaleissa aivoissa. Samantapainen vika aivoissa on myös autismissa (jossa on kyse kielen KÄYTÖN ja vuorovaikutuksen vaikeudesta). Siksi en ymmärrä, miksi dysfasia olisi loukkaavampaa kuin jokin muu kehityshäiriö.
Tuollainen aivojen erilaisuus ei tee ihmistä huonommaksi. Sen sijaan elämä on vähän vaikeampaa, kun monissa asioissa (kuten vaikka ymmärtämisessä) joutuu tekemään enemmän työtä osatakseen. Minulla ei ole dysfasiaa eikä autismia, vaan olen itse kuntouttaja ammatiltani. Mutta minun elämäni on sitten jollakin toisella tavalla vaikeaa. Joskus minustakin tuntuu, ettei minulla ole ystäviä, eikä kukaan pidä minusta. Niin ajattelen, kun olen masentunut. Joskus elämä taas tuntuu ihanalta. Elämä on niin monenlaista, ja myös ikävät tunteet ja vaikeudet kuuluvat elämään.
Yrittäminen on tärkeää. Jos vain vetäytyy yksin, ei koe selviytymisen iloa.- Dysfaatikko
Mulla on todettu dysfasia ja mun täytyy sanoa, että on vaikeaa luoda kestäviä sosiaalisiasuhteita, mutta se voi johtua muustakin kuin dysfasiasta.
Mä en saa sanotuksi niitä asioita joita ajattelen mielestäni tarpeeksi selkeästi. Ikäänkuin mulla olisi joku pelko, sydän alkaa hakkaamaan, hermostun.
, vaikkei ole mitään syytä. Joskus kun yritän selittää jotakin asiaa, musta tuntuu, että mun ÄO laskee joka sanalla minkä sanon. Siispä jokin osa minussa käskee minun olla hiljaa. Tämä huomio on tullut vasta vanhemmalla iällä.
Yritän puhua tällä hetkellä mahdollisimman paljon, että aivoni ikään kuin tottuisivat puhumiseen ja ettei se enää tuntuisi niin vaikealta. Arvelen että tästä olisi hyötyä tulevaisuudessa.
Mä olen ollut huomaavinani, että ymmärrän joitakin asioita erilailla, mutta en kuitenkaan välttämättä suppeammin. Musta tuntuu ettei mun puheen ymmärtämisessä välttämättä ole vikaa vaan sen muistiin painumisessa ja keskittymisessä, ts. "asian painamisesta selkäytimeen"
Joskus voisi kyllä miettiä milloin diagnoosi annetaan ja selittää potilaalle ettei se ole lopullinen välttämättä, vaikkei takuuta paranemisesta/kuntoutumisesta olekaan. Mutta helpottaahan diagnoosi myös potilaan asiointia esimerkiksi lääkärissä, toivon mukaan. Tarkoitan edellisellä sitä, että esimerkiksi lääkäri kyselisi itse tuoden esille mitä oireita potilaalla mahdollisesti on ja potilas vastaisi kyllä tai ei. Tämähän kyllä vaatii potilaalta ja lääkäriltä hyvää luottamussuhdetta... - Dysfaatikko
Dysfaatikko kirjoitti:
Mulla on todettu dysfasia ja mun täytyy sanoa, että on vaikeaa luoda kestäviä sosiaalisiasuhteita, mutta se voi johtua muustakin kuin dysfasiasta.
Mä en saa sanotuksi niitä asioita joita ajattelen mielestäni tarpeeksi selkeästi. Ikäänkuin mulla olisi joku pelko, sydän alkaa hakkaamaan, hermostun.
, vaikkei ole mitään syytä. Joskus kun yritän selittää jotakin asiaa, musta tuntuu, että mun ÄO laskee joka sanalla minkä sanon. Siispä jokin osa minussa käskee minun olla hiljaa. Tämä huomio on tullut vasta vanhemmalla iällä.
Yritän puhua tällä hetkellä mahdollisimman paljon, että aivoni ikään kuin tottuisivat puhumiseen ja ettei se enää tuntuisi niin vaikealta. Arvelen että tästä olisi hyötyä tulevaisuudessa.
Mä olen ollut huomaavinani, että ymmärrän joitakin asioita erilailla, mutta en kuitenkaan välttämättä suppeammin. Musta tuntuu ettei mun puheen ymmärtämisessä välttämättä ole vikaa vaan sen muistiin painumisessa ja keskittymisessä, ts. "asian painamisesta selkäytimeen"
Joskus voisi kyllä miettiä milloin diagnoosi annetaan ja selittää potilaalle ettei se ole lopullinen välttämättä, vaikkei takuuta paranemisesta/kuntoutumisesta olekaan. Mutta helpottaahan diagnoosi myös potilaan asiointia esimerkiksi lääkärissä, toivon mukaan. Tarkoitan edellisellä sitä, että esimerkiksi lääkäri kyselisi itse tuoden esille mitä oireita potilaalla mahdollisesti on ja potilas vastaisi kyllä tai ei. Tämähän kyllä vaatii potilaalta ja lääkäriltä hyvää luottamussuhdetta...Jatkan vielä edellistä, että mun mielestä mulla on persoonallisuushäiriön piirteitä ja olen ajatellut Aspergerinsyndroomaa tai jotain muuta esimerkiksi autismin kirjoon kuuluvaa sairautta. En kuitenkaan viihdy yksikseni, joskus tosin kaipaan omaa rauhaa. En mielestäni myöskään toista tiettyjä toimintoja, jos tätä keskustelupalstoilla vierailua ja lukemista ei niihin lasketa.
Persoonallisuushäiriön piirteitä pidän tällä herkellä pitkälti lapsuuden eristämisestä ja muista siihen liittyvistä ongelmista johtuvina. - on vaikea sanoa
Dysfaatikko kirjoitti:
Jatkan vielä edellistä, että mun mielestä mulla on persoonallisuushäiriön piirteitä ja olen ajatellut Aspergerinsyndroomaa tai jotain muuta esimerkiksi autismin kirjoon kuuluvaa sairautta. En kuitenkaan viihdy yksikseni, joskus tosin kaipaan omaa rauhaa. En mielestäni myöskään toista tiettyjä toimintoja, jos tätä keskustelupalstoilla vierailua ja lukemista ei niihin lasketa.
Persoonallisuushäiriön piirteitä pidän tällä herkellä pitkälti lapsuuden eristämisestä ja muista siihen liittyvistä ongelmista johtuvina."Persoonallisuushäiriön piirteitä pidän tällä herkellä pitkälti lapsuuden eristämisestä ja muista siihen liittyvistä ongelmista johtuvina". Asiasta mitään muuta kuin - monesti persoonaalisuus häiriöt sotketaan aspergeriin. Saattoiko eristäminen johtua vanhempiesi autistisista piirteistä - jotka ovat periytyviä?
- dys..?
Dysfaatikko kirjoitti:
Jatkan vielä edellistä, että mun mielestä mulla on persoonallisuushäiriön piirteitä ja olen ajatellut Aspergerinsyndroomaa tai jotain muuta esimerkiksi autismin kirjoon kuuluvaa sairautta. En kuitenkaan viihdy yksikseni, joskus tosin kaipaan omaa rauhaa. En mielestäni myöskään toista tiettyjä toimintoja, jos tätä keskustelupalstoilla vierailua ja lukemista ei niihin lasketa.
Persoonallisuushäiriön piirteitä pidän tällä herkellä pitkälti lapsuuden eristämisestä ja muista siihen liittyvistä ongelmista johtuvina.... aivan kuin olisi omaa tekstiäni. En ole ainut "kummallinen". :)
- delfiini67
Autistisia piirteitä omaava lapseni on todella usein kirjoittanut, "että mä en ole mikään autisti, mä olen asperger. On niin kamalaa kun pitää olla niinkuin vammainen." Asia tuntuu olevan hänelle todella tärkeä. Eli hän ei koe olevansa autisti. Onhan hänellä kova halu kommunikoida, keinot vain vieläkin ovat muussa ympäristössä rajalliset, paitsi äidin ja isän kanssa. Kommunikaatio sujuu läheisten ihmisten kanssa paremmin.
- Peutti
Niin, jotkut poikkeamat tuntuvat olevan kunniallisempia kuin toiset. Usein syiltään samanlaiset häiriöt voivat olla eri arvoisia. Silmälasit on hyvä, kuulokoje on nolo. Masennus on ikävää mutta kunniallista, psykoosi hävettävää.
Diagnoosit ja häiriöiden nimet ovat tärkeitä sitä varten, että osataan hakea tukea oikeasta paikasta (Kela, vertaistuet, kuntoutuslaitokset), mutta yli kaiken pitäisi kyllä olla IHMINEN. Ja vamma on vain yksi ominaisuus toisten joukossa. Vammoja meillä on jokaisella, erilaisia vaan, näkymättömämpiä.
Minusta on tärkeää kuulla, miltä tuntuu olla erilaisuuden kantaja. Kun minullakin on näitä kauniita ajatuksia tasavertaisuudesta. Niin on hyvä kuulla, miten vaikeaa sittenkin on olla se, jolle kaikki on kovin työlästä.- Dysfaatikko
Olisi myös hyvä, jos näistä diagnooseista ja kuntoutuksista olisi oikeasti hyötyä, myös yksilön kannalta ei vain yhteiskunnan.
En itse esimerkiksi omasta vammastani huolimatta kestä esimerkiksi koulussa dyslektikkoihmistä. Tunnen oloni todella vaivautuneeksi, vaikka olen lapsuudestani asti ollut tekemisissä todella erilaisten ihmisten kanssa Tai ehkäpä tämä on juuri vammani seurausta. Tiedänhän kuitenkin kuinka hankalaa hänelläkin voi olla sisimmässään. - Retku :)
Mulla itelläni on silmäsairaus, retinitis pigmentosa ja retkuiksi siis toisiamme kutsutaan :) Mut luokitellaan sokeaksi kun on niin pieni putkinäkö tallella (kuin wc paperi rullan läpi katsoisi) Käytän valkoista keppiä liikkuessani.... Lisäksi minun kahdella pojalla on dysfasia. Pojat ovat nyt 5-ja 6-vuotiaat. Kyllä on monenlaista tunteiden vuoristorataa käyty läpi kun opetellut käyttämään keppiä ja pojille saatu viittomakielen opetusta, tukiviittomia puheen tueksi ym... Ymmärrän hyvin miten pahalta voi tuntua "leiman" saaminen! Onneksi itse päässyt siitä yli. Elämä ei ole aina helppoa mut yritän herätä aina uuteen aamuun mielenkiinnolla. Me eletään täällä vaan kerran ja yritetään nauttia siitä! Vammoistamme huolimattta!
- pitää annettaman
Retku :) kirjoitti:
Mulla itelläni on silmäsairaus, retinitis pigmentosa ja retkuiksi siis toisiamme kutsutaan :) Mut luokitellaan sokeaksi kun on niin pieni putkinäkö tallella (kuin wc paperi rullan läpi katsoisi) Käytän valkoista keppiä liikkuessani.... Lisäksi minun kahdella pojalla on dysfasia. Pojat ovat nyt 5-ja 6-vuotiaat. Kyllä on monenlaista tunteiden vuoristorataa käyty läpi kun opetellut käyttämään keppiä ja pojille saatu viittomakielen opetusta, tukiviittomia puheen tueksi ym... Ymmärrän hyvin miten pahalta voi tuntua "leiman" saaminen! Onneksi itse päässyt siitä yli. Elämä ei ole aina helppoa mut yritän herätä aina uuteen aamuun mielenkiinnolla. Me eletään täällä vaan kerran ja yritetään nauttia siitä! Vammoistamme huolimattta!
Näkyy vanha totuus pitävän paikkansa. Voisi puhua kommunikaatiovaikeuksista perheessä, jossa lapset tarvitsevat näköön perustuvaa viestintää ja vanhemmalla on näkövamma. Toivottavasti löydätte molempiin vammoihin tukea, varsinkin vertaistukea.
Joskus asiantuntijat, kuntouttajat ym. saattavat sanoa pahan kuuloisestikin, koska heille nämä diagnoosit ovat arkipäivää. He tapaavat vaikeampia tapauksia eikä vanhemmalle uutena tuleva kipeä asia, dignoosi tai lapsen vammaisuus, ole heidän mielestään ollenkaan pahimmasta päästä. - silmälasien
pitää annettaman kirjoitti:
Näkyy vanha totuus pitävän paikkansa. Voisi puhua kommunikaatiovaikeuksista perheessä, jossa lapset tarvitsevat näköön perustuvaa viestintää ja vanhemmalla on näkövamma. Toivottavasti löydätte molempiin vammoihin tukea, varsinkin vertaistukea.
Joskus asiantuntijat, kuntouttajat ym. saattavat sanoa pahan kuuloisestikin, koska heille nämä diagnoosit ovat arkipäivää. He tapaavat vaikeampia tapauksia eikä vanhemmalle uutena tuleva kipeä asia, dignoosi tai lapsen vammaisuus, ole heidän mielestään ollenkaan pahimmasta päästä.käyttäjät.
- Dysfaatikko
silmälasien kirjoitti:
käyttäjät.
No joo, mutta ei yhteiskunta tai ympäristö halua laittaa pelkästään silmälasien käytön takia esimerkiksi johonkin laitokseen, kieltää näin seksuaalisuutta tai muutenkaan rajoittaa ihmistä sen enempää kuin normaaliakaan.
Ei terveiltä tai terveiltä näyttäviltä vaadita esimerkiksi todella hyvää suoriutumista koulusta, koska heillä on muutenkin hyvät mahdollisuudet menestyä elämässä. Tai kytätä löytyykö kiinnostusta rutiinien esim. siivouksen suorittamiseen.
Vammainen, esimerkiksi autistinen tai asperger voi joutua sopeutumaan vaikka millaiseen rajoittamiseen, vaikkei sitä itse ymmärtäisikään, vain sen takia, että yhteiskunta tai ympäristö katsoo asian paremmaksi niin. - retku
pitää annettaman kirjoitti:
Näkyy vanha totuus pitävän paikkansa. Voisi puhua kommunikaatiovaikeuksista perheessä, jossa lapset tarvitsevat näköön perustuvaa viestintää ja vanhemmalla on näkövamma. Toivottavasti löydätte molempiin vammoihin tukea, varsinkin vertaistukea.
Joskus asiantuntijat, kuntouttajat ym. saattavat sanoa pahan kuuloisestikin, koska heille nämä diagnoosit ovat arkipäivää. He tapaavat vaikeampia tapauksia eikä vanhemmalle uutena tuleva kipeä asia, dignoosi tai lapsen vammaisuus, ole heidän mielestään ollenkaan pahimmasta päästä.Näkövamma on kyllä mutta pärjään kaikessa kotona. Teen kaikki kotityöt (ruoka, pyykit jne.) Suurin ongelma on se liikkuminen kodin ulkopuolella! Olen kotiäitinä ja pojat paivällä päiväkodissa ja koulussa niin mikä sen ihanempaa kuin saan kaikki hommat tehdä päivällä ja illat on omistettu pojille.... On aikaa jutella ja viettää aikaa yhdessä :)
- retku
pitää annettaman kirjoitti:
Näkyy vanha totuus pitävän paikkansa. Voisi puhua kommunikaatiovaikeuksista perheessä, jossa lapset tarvitsevat näköön perustuvaa viestintää ja vanhemmalla on näkövamma. Toivottavasti löydätte molempiin vammoihin tukea, varsinkin vertaistukea.
Joskus asiantuntijat, kuntouttajat ym. saattavat sanoa pahan kuuloisestikin, koska heille nämä diagnoosit ovat arkipäivää. He tapaavat vaikeampia tapauksia eikä vanhemmalle uutena tuleva kipeä asia, dignoosi tai lapsen vammaisuus, ole heidän mielestään ollenkaan pahimmasta päästä.Täytyy kyllä sanoa että hienosti on saanut tukea/vertaistukea kun sitä on osannut myös itse hakea ja ollut aktiivinen :)
- huolestunut äiti
retku kirjoitti:
Täytyy kyllä sanoa että hienosti on saanut tukea/vertaistukea kun sitä on osannut myös itse hakea ja ollut aktiivinen :)
kiva kuulla että olet hakenut sitä tukee. minä olen vasta hyväksymässä nyt tosiasiaa, eli poikani dysfasiaa. toisaalta diagnoosin kuuleminen helpotti; ongelma tuli rajatuksi johonkin ja sain heti konkreettisempaa neuvoa, miten parhaiten toimia lapsen kanssa. raskasta on ollut, tieto vähentää kuitenkin epävarmuudesta juontuvaa tuskaa. poikani on 4-vuotias ja hänelle suunnitellaan pidennettyä oppivelvollisuutta. kertokaa kokemuksistanne sopeutumisvalmennuskursseista ym, tahoista joista olette saaneet tukea! aikuisten dysfaatikkojen ajatuksia kuulisin myös lisää mielelläni, mikä elämisessä on ollut vaikeinta???
- retku
huolestunut äiti kirjoitti:
kiva kuulla että olet hakenut sitä tukee. minä olen vasta hyväksymässä nyt tosiasiaa, eli poikani dysfasiaa. toisaalta diagnoosin kuuleminen helpotti; ongelma tuli rajatuksi johonkin ja sain heti konkreettisempaa neuvoa, miten parhaiten toimia lapsen kanssa. raskasta on ollut, tieto vähentää kuitenkin epävarmuudesta juontuvaa tuskaa. poikani on 4-vuotias ja hänelle suunnitellaan pidennettyä oppivelvollisuutta. kertokaa kokemuksistanne sopeutumisvalmennuskursseista ym, tahoista joista olette saaneet tukea! aikuisten dysfaatikkojen ajatuksia kuulisin myös lisää mielelläni, mikä elämisessä on ollut vaikeinta???
ole käynyt dysfaattisten sopeutumiskursseilla vielä mutta tulevaisuuden suunnitelmissa on... Poikani (hänellä on 11-vuotinen oppivelvollisuus) luokkakaveri oli ollut äitinsä kanssa kurssilla ja kehui paljon! Paljon kuulemma hyvää tietoa ja vertaistukea sai. Sai kuulemma myös itselleen hyvän uuden ystävän.
Itse olen saanut poikien dysfasiaan eniten tukea pojan koulukavereiden vanhemmilta (kyläilty vähän puolin ja toisin) ja koulu on todella ihana!!! Ihanat 8 oppilaan ryhmät ja opettaja ja tänä vuonna oli 2 avustajaa.
Sinun varmaan kannattaisi ottaa selville että onko paikkakunnallasi dysfasia liiton toimintaa missä pystyisi tapaamaan muita dysfaatikkojen vanhempia.
Tässä nyt vähän sinulle ja kysellä saa ja vastaan jos osaan :)
- No mitäs
hävettävää dysfasiassa on? Tunnen parikin tyyppiä joilla se on ja ihan tavallisilta vaikuttaa. Puheesta saattaa joskus huomata puheen tuottamisen vaikeuden. Näillä tyypeillä on paljon kavereita mutta tiettyä huonoa itsetuntoa olen huomannut, joka johtuu varmaan erityisopetuksesta. Vieraita kieliä kaikki eivät ole oppineet. Mutta onhan se ymmärrettää jos kuulo tai tietty osa aivoista yhdistettynä kuuloon ei rytmitä sanoja oikein. Eihän dysfasia älyyn aina vaikuta, mutta vaikeuttaa oppimista, eli oppimiseen tarvitsee muita keinoja jos kuuloaisti ei toimi oikein. Suurin osa opetuksesta tapahtuu suullisesti normaaleissa kouluissa.
Minut voisi lokeroida vaikka mihin neurologisiin häiriöihin kuten adhd.een tai aspergeriin....... olen aina ollut levoton ja huono keskittymään vaikkakin vastapainoksi pakottaessani itseni keskittymään, välähdän kuin salama ja lennän muiden ohi. Aika epätasaisesti jakautunut minun pääkoppa. Sen takia varmaan ymmärrän ihmisiä laidasta laitaan ja pidän siitä, että ihmiset on erilaisia. Tavikset helposti vierastaa kaikkea vähäänkään outoa, koska pelkäävät erilaisuutta. Se on kuitenkin rikkaus :D - älä poista viestejä
Nuotiomestari, sinulla olisi varmasti ollut paljon sanottavaa, toivottavasti et jatkossa poistele viestejäsi.
- >>>
Tulossa uusi keskustelufoorumi, missä myös dysfaatikoille oma osionsa ja missä keskustelua voi jatkaa.
- älä poista viestejä
On kyllä tulossa, jottei heidän tarvitsisi kirjoitella ainoastaan täällä missä liikuskelee seassa kaiken näköisiä idiootteja pilaamassa asialliset keskustelut.
- apua saa
Minulla on itselläni kielellinen erityisvaikeus(ent. Dysfasia). Olen hyväksynyt sen osana minua. Olen saanut paljon tukea siihen ja sitä olen löytänyt paikkani yhteiskunnassa. Käyn töissä ja asun itsenäisesti. Minulla ystäviä ja hyvä pitkäaikainen harrastus. Haluan sanoa, että kielellisen erityisvaikeuden kanssa voi elää täysipainoista elämää. Aivoliitosta(ent. aivohalvaus - dysfasialiitto) saa kaikenikäiset dysfaatikot tukea itselleen ja perheelle.
- ^
Hyvä tietää ja kiitos omakohtaisista kokemuksistasi. Samalla asialla ollaan täälläkin ja juuri tämänkin tärkeän asian eteenpäin viemiseksi tuolla jossain välissä mainittu uusi keskustelufoorumikin on ajateltu perustaa. Asiallista kokemukselliseen tietoon perustuvaa tukeahan ei koskaan voi olla liikaa tarjolla.
- dysfaatikko
Dysfasia?vammasta?hehee!!!!?oliskin .dysfasia johtuu siitä että me ajatellaan vähän eri tavalla.siitä se johtuu.mutta siinä ei oli mitään hämmentävää .kukaan ei ajattele samalla tavalla.
Ketjusta on poistettu 8 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu
Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)302069Haistoin ensin tuoksusi
Käännyin katsomaan oletko se todellakin sinä , otin askeleen taakse ja jähmetyin. Moikattiin naamat peruslukemilla. Tu61832- 151311
- 71204
Tähdet, tähdet -tippuja Kake Randelin tilittää avoimena: "Tämä on viihdyttämistä, eikä sitä..."
ISO kiitos Kake lauluistasi!Nyt ei vaan studioyleisö lämmennyt. Olet legenda! Lue Kake Randelinin mietteet: https://w211175- 111107
Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?
Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais51051- 71015
- 61014
- 12997