Elämä ennen syntymää

symbolikieltä käytät, mutta mantransa kullakin.

ENTÄ TÄMÄ:

suuressa virrassa,
timantit vaunussa,
kaikki kosketuksissa keskenään
-ymmärrys.

Buddha ( = "valaistunut" ), joka alkujaan oli jalosyntyinen, täydellisen kaunis ja sydämellinen prinssi Siddharta Gautama,luopui vapaaehtoisesti yltäkylläisestä elämästään kohdattuaan kärsimyksen, vanhuuden ja kuoleman ensimmäisen kerran 29-vuotiaana. Silloin hän pakeni kansansa keskuuteen isänsä luomista "lavasteista" ( hänen isänsä halusi suojella herkkää nuorukaista maailman pahuudelta ja pitää hänet palatsin muurien sisäpuolella - kaukana kurjuudesta ).
Siddharta ajoi itsensä henkihieveriin yrittäessään ymmärtää, mikä tarkoitus kaikella oli, ja kuinka luomakunta voisi vapautua kärsimyksen ja kuoleman orjuudesta. Lopulta hän valaistui, mutta empi ennen kuin lähti levittämään ajatuksiaan. Onneksi hän kuitenkin lähti.
Buddhan kuoleman jälkeen hänen opetuksensa ylitti autiomaita ja meriä ja tunkeutui käytännöllisesti katsoen koko Aasiaan. Opetukset levisivät yhä laajemmalle Antiokiaan ja Aleksandriaan, ja kaikki tämä saavutettiin ilman nykyajan viestintä- ja kulkuvälineitä suht nopeassa tahdissa.
Nykypäivänä Buddhan ajatukset saavat Euroopassakin jatkuvasti lisää kannattajia, mikä ei ole ihme.
Buddhalaisuudessa on ollut kolme suurta kehitysvaihetta, joista kukin kesti suunnilleen 500 vuotta : hínayána, mahàyàna ja vajrayàna.
Itselleni läheisimmässä mahàyànan visiossa nähdään, että kaikki elämänmuodot maailmankaikkeudessa, kaikilla tasoilla ovat toisiinsa sidottuja ja toisiinsa vaikuttavia, ja muodostavat ikään kuin "verkon" - - - " .... jokainen jalokivi kulkee yhteen suuntaan. Jotkut jalokivet ovat vähän pidemmällä ( valaistumisen tiellä ) ja toiset ovat jääneet kauas taakse, sillä kaiken kaikkiaan verkko on hyvin suuri. Jotkut jalokivet ovat isoja ja kirkkaita, kun taas toiset ovat pienempiä ja säteilevät vähemmän. Jotkut valitettavasti laahaavat jopa mudassa niin että ne tuntuvat kadottaneen kaiken kauneutensa ja näyttävät enemmän hiekanjyviltä kuin jalokiviltä. Mutta ne kaikki kulkevat samaa päämäärää kohti, ne kaikki ovat välittömästi tai epäsuorasti kosketuksissa toinen toisiinsa - -."

Eräs harjoitus valaistumisen saavuttamiseksi on anteliaisuuden harjoittaminen. Tähän anteliaisuuteen sisältyvät mm. aineellisen hyvän, sekä opetuksen ja sivistyksen jakaminen vähempiosaisille.
Toinen harjoitus on `sìla, joka kirjaimellisesti tarkoittaa "rehtiyttä" ja "suoraselkäisyyttä".
Tämä tarkoittaa k a i k e n elämän kunnioittamista, eli Siddhartan seuraaja pyrkii niin pitkälle kuin mahdollista olemaan kasvissyöjä.
Eräs ohjeista koskee puhetta. Se kehottaa puhumaan ystävällisesti ja rakastamaan kuulijoita. Se kehottaa puhumaan totuudenmukaisesti.

Ihmisen olemassaolo on perusvireeltään tuskallista ja epätyydyttävää, koska kaikki maailmassa on katoavaista ja kaikesta voi nauttia vain hetken.
Kun ihminen kypsyy, hänen itsekäs elämänjanonsa sammuu vähitellen ja hän voi lopulta saavuttaa nirvànan, eli ei-ehdonvaraisen olemassaolon, joka on vailla kärsimystä, ja jonka tunnusmerkit ovat autuus ja onnellisuus ja pysyvyys ( = ikuisuus ).
Se vielä tähän loppuun, että vastoin yleistä luuloa ei ihmisellä buddhalaisuudessa ole pysyvää, kuolematonta sielua, joka syntyy uudestaan ja uudestaan. Syntyvä ihminen on aina uusi luomus, mutta hän rakentuu edellisten elämiensä tekojen mukaan ( vaikeata selittää, mutta kyse ei siis ole "siirtyvästä sielusta" ).
Eiköhän tämä jo piisannutkin... Nukahdittekohan jo ?

Siddharta kirjoitti:

Buddha ( = "valaistunut" ), joka alkujaan oli jalosyntyinen, täydellisen kaunis ja sydämellinen prinssi Siddharta Gautama,luopui vapaaehtoisesti yltäkylläisestä elämästään kohdattuaan kärsimyksen, vanhuuden ja kuoleman ensimmäisen kerran 29-vuotiaana. Silloin hän pakeni kansansa keskuuteen isänsä luomista "lavasteista" ( hänen isänsä halusi suojella herkkää nuorukaista maailman pahuudelta ja pitää hänet palatsin muurien sisäpuolella - kaukana kurjuudesta ).
Siddharta ajoi itsensä henkihieveriin yrittäessään ymmärtää, mikä tarkoitus kaikella oli, ja kuinka luomakunta voisi vapautua kärsimyksen ja kuoleman orjuudesta. Lopulta hän valaistui, mutta empi ennen kuin lähti levittämään ajatuksiaan. Onneksi hän kuitenkin lähti.
Buddhan kuoleman jälkeen hänen opetuksensa ylitti autiomaita ja meriä ja tunkeutui käytännöllisesti katsoen koko Aasiaan. Opetukset levisivät yhä laajemmalle Antiokiaan ja Aleksandriaan, ja kaikki tämä saavutettiin ilman nykyajan viestintä- ja kulkuvälineitä suht nopeassa tahdissa.
Nykypäivänä Buddhan ajatukset saavat Euroopassakin jatkuvasti lisää kannattajia, mikä ei ole ihme.
Buddhalaisuudessa on ollut kolme suurta kehitysvaihetta, joista kukin kesti suunnilleen 500 vuotta : hínayána, mahàyàna ja vajrayàna.
Itselleni läheisimmässä mahàyànan visiossa nähdään, että kaikki elämänmuodot maailmankaikkeudessa, kaikilla tasoilla ovat toisiinsa sidottuja ja toisiinsa vaikuttavia, ja muodostavat ikään kuin "verkon" - - - " .... jokainen jalokivi kulkee yhteen suuntaan. Jotkut jalokivet ovat vähän pidemmällä ( valaistumisen tiellä ) ja toiset ovat jääneet kauas taakse, sillä kaiken kaikkiaan verkko on hyvin suuri. Jotkut jalokivet ovat isoja ja kirkkaita, kun taas toiset ovat pienempiä ja säteilevät vähemmän. Jotkut valitettavasti laahaavat jopa mudassa niin että ne tuntuvat kadottaneen kaiken kauneutensa ja näyttävät enemmän hiekanjyviltä kuin jalokiviltä. Mutta ne kaikki kulkevat samaa päämäärää kohti, ne kaikki ovat välittömästi tai epäsuorasti kosketuksissa toinen toisiinsa - -."

Eräs harjoitus valaistumisen saavuttamiseksi on anteliaisuuden harjoittaminen. Tähän anteliaisuuteen sisältyvät mm. aineellisen hyvän, sekä opetuksen ja sivistyksen jakaminen vähempiosaisille.
Toinen harjoitus on `sìla, joka kirjaimellisesti tarkoittaa "rehtiyttä" ja "suoraselkäisyyttä".
Tämä tarkoittaa k a i k e n elämän kunnioittamista, eli Siddhartan seuraaja pyrkii niin pitkälle kuin mahdollista olemaan kasvissyöjä.
Eräs ohjeista koskee puhetta. Se kehottaa puhumaan ystävällisesti ja rakastamaan kuulijoita. Se kehottaa puhumaan totuudenmukaisesti.

Ihmisen olemassaolo on perusvireeltään tuskallista ja epätyydyttävää, koska kaikki maailmassa on katoavaista ja kaikesta voi nauttia vain hetken.
Kun ihminen kypsyy, hänen itsekäs elämänjanonsa sammuu vähitellen ja hän voi lopulta saavuttaa nirvànan, eli ei-ehdonvaraisen olemassaolon, joka on vailla kärsimystä, ja jonka tunnusmerkit ovat autuus ja onnellisuus ja pysyvyys ( = ikuisuus ).
Se vielä tähän loppuun, että vastoin yleistä luuloa ei ihmisellä buddhalaisuudessa ole pysyvää, kuolematonta sielua, joka syntyy uudestaan ja uudestaan. Syntyvä ihminen on aina uusi luomus, mutta hän rakentuu edellisten elämiensä tekojen mukaan ( vaikeata selittää, mutta kyse ei siis ole "siirtyvästä sielusta" ).
Eiköhän tämä jo piisannutkin... Nukahdittekohan jo ?

Missä päin maailmaa vaikutat ? Olisi mukavaa kirjoitella !

Siddharta kirjoitti:

Buddha ( = "valaistunut" ), joka alkujaan oli jalosyntyinen, täydellisen kaunis ja sydämellinen prinssi Siddharta Gautama,luopui vapaaehtoisesti yltäkylläisestä elämästään kohdattuaan kärsimyksen, vanhuuden ja kuoleman ensimmäisen kerran 29-vuotiaana. Silloin hän pakeni kansansa keskuuteen isänsä luomista "lavasteista" ( hänen isänsä halusi suojella herkkää nuorukaista maailman pahuudelta ja pitää hänet palatsin muurien sisäpuolella - kaukana kurjuudesta ).
Siddharta ajoi itsensä henkihieveriin yrittäessään ymmärtää, mikä tarkoitus kaikella oli, ja kuinka luomakunta voisi vapautua kärsimyksen ja kuoleman orjuudesta. Lopulta hän valaistui, mutta empi ennen kuin lähti levittämään ajatuksiaan. Onneksi hän kuitenkin lähti.
Buddhan kuoleman jälkeen hänen opetuksensa ylitti autiomaita ja meriä ja tunkeutui käytännöllisesti katsoen koko Aasiaan. Opetukset levisivät yhä laajemmalle Antiokiaan ja Aleksandriaan, ja kaikki tämä saavutettiin ilman nykyajan viestintä- ja kulkuvälineitä suht nopeassa tahdissa.
Nykypäivänä Buddhan ajatukset saavat Euroopassakin jatkuvasti lisää kannattajia, mikä ei ole ihme.
Buddhalaisuudessa on ollut kolme suurta kehitysvaihetta, joista kukin kesti suunnilleen 500 vuotta : hínayána, mahàyàna ja vajrayàna.
Itselleni läheisimmässä mahàyànan visiossa nähdään, että kaikki elämänmuodot maailmankaikkeudessa, kaikilla tasoilla ovat toisiinsa sidottuja ja toisiinsa vaikuttavia, ja muodostavat ikään kuin "verkon" - - - " .... jokainen jalokivi kulkee yhteen suuntaan. Jotkut jalokivet ovat vähän pidemmällä ( valaistumisen tiellä ) ja toiset ovat jääneet kauas taakse, sillä kaiken kaikkiaan verkko on hyvin suuri. Jotkut jalokivet ovat isoja ja kirkkaita, kun taas toiset ovat pienempiä ja säteilevät vähemmän. Jotkut valitettavasti laahaavat jopa mudassa niin että ne tuntuvat kadottaneen kaiken kauneutensa ja näyttävät enemmän hiekanjyviltä kuin jalokiviltä. Mutta ne kaikki kulkevat samaa päämäärää kohti, ne kaikki ovat välittömästi tai epäsuorasti kosketuksissa toinen toisiinsa - -."

Eräs harjoitus valaistumisen saavuttamiseksi on anteliaisuuden harjoittaminen. Tähän anteliaisuuteen sisältyvät mm. aineellisen hyvän, sekä opetuksen ja sivistyksen jakaminen vähempiosaisille.
Toinen harjoitus on `sìla, joka kirjaimellisesti tarkoittaa "rehtiyttä" ja "suoraselkäisyyttä".
Tämä tarkoittaa k a i k e n elämän kunnioittamista, eli Siddhartan seuraaja pyrkii niin pitkälle kuin mahdollista olemaan kasvissyöjä.
Eräs ohjeista koskee puhetta. Se kehottaa puhumaan ystävällisesti ja rakastamaan kuulijoita. Se kehottaa puhumaan totuudenmukaisesti.

Ihmisen olemassaolo on perusvireeltään tuskallista ja epätyydyttävää, koska kaikki maailmassa on katoavaista ja kaikesta voi nauttia vain hetken.
Kun ihminen kypsyy, hänen itsekäs elämänjanonsa sammuu vähitellen ja hän voi lopulta saavuttaa nirvànan, eli ei-ehdonvaraisen olemassaolon, joka on vailla kärsimystä, ja jonka tunnusmerkit ovat autuus ja onnellisuus ja pysyvyys ( = ikuisuus ).
Se vielä tähän loppuun, että vastoin yleistä luuloa ei ihmisellä buddhalaisuudessa ole pysyvää, kuolematonta sielua, joka syntyy uudestaan ja uudestaan. Syntyvä ihminen on aina uusi luomus, mutta hän rakentuu edellisten elämiensä tekojen mukaan ( vaikeata selittää, mutta kyse ei siis ole "siirtyvästä sielusta" ).
Eiköhän tämä jo piisannutkin... Nukahdittekohan jo ?

tulin uteliaaksi. kerro lisää !!!

Siddharta kirjoitti:

Buddha ( = "valaistunut" ), joka alkujaan oli jalosyntyinen, täydellisen kaunis ja sydämellinen prinssi Siddharta Gautama,luopui vapaaehtoisesti yltäkylläisestä elämästään kohdattuaan kärsimyksen, vanhuuden ja kuoleman ensimmäisen kerran 29-vuotiaana. Silloin hän pakeni kansansa keskuuteen isänsä luomista "lavasteista" ( hänen isänsä halusi suojella herkkää nuorukaista maailman pahuudelta ja pitää hänet palatsin muurien sisäpuolella - kaukana kurjuudesta ).
Siddharta ajoi itsensä henkihieveriin yrittäessään ymmärtää, mikä tarkoitus kaikella oli, ja kuinka luomakunta voisi vapautua kärsimyksen ja kuoleman orjuudesta. Lopulta hän valaistui, mutta empi ennen kuin lähti levittämään ajatuksiaan. Onneksi hän kuitenkin lähti.
Buddhan kuoleman jälkeen hänen opetuksensa ylitti autiomaita ja meriä ja tunkeutui käytännöllisesti katsoen koko Aasiaan. Opetukset levisivät yhä laajemmalle Antiokiaan ja Aleksandriaan, ja kaikki tämä saavutettiin ilman nykyajan viestintä- ja kulkuvälineitä suht nopeassa tahdissa.
Nykypäivänä Buddhan ajatukset saavat Euroopassakin jatkuvasti lisää kannattajia, mikä ei ole ihme.
Buddhalaisuudessa on ollut kolme suurta kehitysvaihetta, joista kukin kesti suunnilleen 500 vuotta : hínayána, mahàyàna ja vajrayàna.
Itselleni läheisimmässä mahàyànan visiossa nähdään, että kaikki elämänmuodot maailmankaikkeudessa, kaikilla tasoilla ovat toisiinsa sidottuja ja toisiinsa vaikuttavia, ja muodostavat ikään kuin "verkon" - - - " .... jokainen jalokivi kulkee yhteen suuntaan. Jotkut jalokivet ovat vähän pidemmällä ( valaistumisen tiellä ) ja toiset ovat jääneet kauas taakse, sillä kaiken kaikkiaan verkko on hyvin suuri. Jotkut jalokivet ovat isoja ja kirkkaita, kun taas toiset ovat pienempiä ja säteilevät vähemmän. Jotkut valitettavasti laahaavat jopa mudassa niin että ne tuntuvat kadottaneen kaiken kauneutensa ja näyttävät enemmän hiekanjyviltä kuin jalokiviltä. Mutta ne kaikki kulkevat samaa päämäärää kohti, ne kaikki ovat välittömästi tai epäsuorasti kosketuksissa toinen toisiinsa - -."

Eräs harjoitus valaistumisen saavuttamiseksi on anteliaisuuden harjoittaminen. Tähän anteliaisuuteen sisältyvät mm. aineellisen hyvän, sekä opetuksen ja sivistyksen jakaminen vähempiosaisille.
Toinen harjoitus on `sìla, joka kirjaimellisesti tarkoittaa "rehtiyttä" ja "suoraselkäisyyttä".
Tämä tarkoittaa k a i k e n elämän kunnioittamista, eli Siddhartan seuraaja pyrkii niin pitkälle kuin mahdollista olemaan kasvissyöjä.
Eräs ohjeista koskee puhetta. Se kehottaa puhumaan ystävällisesti ja rakastamaan kuulijoita. Se kehottaa puhumaan totuudenmukaisesti.

Ihmisen olemassaolo on perusvireeltään tuskallista ja epätyydyttävää, koska kaikki maailmassa on katoavaista ja kaikesta voi nauttia vain hetken.
Kun ihminen kypsyy, hänen itsekäs elämänjanonsa sammuu vähitellen ja hän voi lopulta saavuttaa nirvànan, eli ei-ehdonvaraisen olemassaolon, joka on vailla kärsimystä, ja jonka tunnusmerkit ovat autuus ja onnellisuus ja pysyvyys ( = ikuisuus ).
Se vielä tähän loppuun, että vastoin yleistä luuloa ei ihmisellä buddhalaisuudessa ole pysyvää, kuolematonta sielua, joka syntyy uudestaan ja uudestaan. Syntyvä ihminen on aina uusi luomus, mutta hän rakentuu edellisten elämiensä tekojen mukaan ( vaikeata selittää, mutta kyse ei siis ole "siirtyvästä sielusta" ).
Eiköhän tämä jo piisannutkin... Nukahdittekohan jo ?

olen ihan tavallinen työssäkäyvä perheenäiti. minulla oli nuorempana sellaisia "välähdyksiä" unen ja valveen rajamailla, jotka eivät kuitenkaan olleet unta. siitä olen varma. nämä "välähhdykset" olivat sellaisia, että en ollut minä vaan joku muu kauan sitten, ja aistin ympäristönikin erilaiseksi. tosi hankalaa selittää, mutta nämä tuntemukset ovat vaivanneet minua todella, enkä kertonut niistä kenellekään. vieläkin minulla on ihmeellisiä deja vu-tuntemuksia paikoissa joissa en ole ennen käynyt ja ihmisten kanssa joita en koskaan ole aikaisemmin tavannut. sanokaa vain että olen pöpi tai että kyse on alitajuntaan varastoituneista tiedoista ja kokemuksista, mutta tämä vastaus ei kyllä itseäni tyydytä... kaiken huipuksi en edes usko jumalaan / jumaliin. nyt olen kumminkin alkanut tuntea outoa vetoa buddhalaisuuden suuntaan. voiskohan nimimerkki "siddharta" kertoa enemmän buddhalaisista näkemyksistä ???!

Maja kirjoitti:

tulin uteliaaksi. kerro lisää !!!

Kerron mielelläni kaiken sen vähän, minkä tiedän. Mutta tarkentaisitko hieman, mitkä buddhalaisuuden alueet Sinua etupäässä kiinnostavat ?
Kaikkea hyvää Sinulle ( ja tietysti kaikille muillekin ) !

Mahayana kirjoitti:

Missä päin maailmaa vaikutat ? Olisi mukavaa kirjoitella !

Vaikutan Etelä-Suomessa - suht lähellä pääkaupunkiseutua. Sinä ?

Siddharta kirjoitti:

Kerron mielelläni kaiken sen vähän, minkä tiedän. Mutta tarkentaisitko hieman, mitkä buddhalaisuuden alueet Sinua etupäässä kiinnostavat ?
Kaikkea hyvää Sinulle ( ja tietysti kaikille muillekin ) !

Haluisin tietää etenkin mitä kuoleman jälkeen buddhalaisille tapahtuu ? Siis miten he uskovat käyvän ? Minkälainen sielu ( tms. ) ihmisellä on ja millanen käsitys on tästä jälleen syntymisestä ? Iso kiitos jos vastaat !!!!

Maja kirjoitti:

Haluisin tietää etenkin mitä kuoleman jälkeen buddhalaisille tapahtuu ? Siis miten he uskovat käyvän ? Minkälainen sielu ( tms. ) ihmisellä on ja millanen käsitys on tästä jälleen syntymisestä ? Iso kiitos jos vastaat !!!!

Yritän vastata vaikka voi olla, ettet saa tekstistäni minkäänlaista tolkkua.. Vika ei sitten ole lukijassa, vaan kirjoittajassa...

Niin... Buddhalaisuudessa ajatellaan että jokainen luomus, joka maailmaan syntyy, on jonkin aikaisemman tapahtuneen tulos. Toisin sanoen syntyvä on aiempien syiden eli aiemmin tahdolla ( tietoisesti valiten ) suoritettujen tekojen tuottama hedelmä. Puhutaan karmasta ja s e n hedelmästä ( vipaka ).
Vastaavasti kukin olento luo kuollessaan uuden olennon syntymisen aiheet.

Kukaan meistä ei tällä tavalla ajateltuna elä yksilöllistä, erillistä elämää, vaan jokainen on lenkki loputtomassa elämän jatkumossa.

Ei silti voida puhua "sielunvaelluksesta", sillä buddhalaisuudessa EI uskota, että jokin "sielu" siirtyisi ruumiista ruumiiseen. Elämän ja sitä seuraavan elämän välinen yhteys on paljon hienosyisempi. John Snelling kirjoittaa kirjassaan "Buddhalaisuus" :"Ei voi sanoa että yksi ja sama olento siirtyisi eteenpäin elämästä toiseen, mutta ei myöskään e r i olento. Summittaisesti oikea sana kuvaamaan tätä prosessia on "jälleensyntyminen".

Jälleensyntymiset ovat loputon matka. Riippumatta siitä, minkälaisista edellisen elämän "aineksista" uusi luomus rakentuu, tietää elämä aina kärsimystä ja luopumista. Mikään kaunis ei kestä kuin hetken, ja tämän ajatteleminen aiheuttaa mitä piinallisimpia tunteita.

Buddhalaisuuden päämäärä ei ole sen varmistaminen, että pääsisi kuoleman jälkeen "taivaan autuuteen". Ei - päämäärä on itsekkään ihmisluonnon kuolettaminen ja elämänjanon sammuttaminen. Lopullinen tavoite on poispääsy, eli täydellinen irtautuminen syklisestä olemassaolosta ; pako samsarasta, kerralla ja kertakaikkiaan ; poispääsy jälleensyntymisistä ja niitä seuraavista kärsimyksistä. Tämä on vapautus, eli nirvana.

äippä kirjoitti:

olen ihan tavallinen työssäkäyvä perheenäiti. minulla oli nuorempana sellaisia "välähdyksiä" unen ja valveen rajamailla, jotka eivät kuitenkaan olleet unta. siitä olen varma. nämä "välähhdykset" olivat sellaisia, että en ollut minä vaan joku muu kauan sitten, ja aistin ympäristönikin erilaiseksi. tosi hankalaa selittää, mutta nämä tuntemukset ovat vaivanneet minua todella, enkä kertonut niistä kenellekään. vieläkin minulla on ihmeellisiä deja vu-tuntemuksia paikoissa joissa en ole ennen käynyt ja ihmisten kanssa joita en koskaan ole aikaisemmin tavannut. sanokaa vain että olen pöpi tai että kyse on alitajuntaan varastoituneista tiedoista ja kokemuksista, mutta tämä vastaus ei kyllä itseäni tyydytä... kaiken huipuksi en edes usko jumalaan / jumaliin. nyt olen kumminkin alkanut tuntea outoa vetoa buddhalaisuuden suuntaan. voiskohan nimimerkki "siddharta" kertoa enemmän buddhalaisista näkemyksistä ???!

mullakin on kummallisia deja vu-kokemuksia tai jotakin, mistä en ole kellekkään kertonut. kertositko sä tarkemmin minkälaisia sulla on ? olisi mielenkiintosta tietää !!!

kiinnostunut kirjoitti:

mullakin on kummallisia deja vu-kokemuksia tai jotakin, mistä en ole kellekkään kertonut. kertositko sä tarkemmin minkälaisia sulla on ? olisi mielenkiintosta tietää !!!

Tosi vaikeeta löytää sanoja näille "välähdyksille" ja tuntemuksille. Murkkuiässä saatoin esim. herätä ja tuntea 100 % varmasti etten ollut minä vaan joku esim. kerjäläinen jossakin pölyisessä riihessä, aitassa, myllyssä tai vastaavassa. Tälläiset "välähdykset" kestivät ehkä sadasosasekunnin, mutta tuntuivat pidemmiltä ja mitä niiden aikana tunsin oli kristallinkirkasta. Eivätkä ne varmasti olleet unta tai valveunta. Ne häiritsivät ja häiritsevät vieläkin kovasti mieltä. En osaa muuten selittää. Entä minkälaisia kokemuksia sulla on ?

Näin unen entisestä elämästäni. Olin unen nähdessäni 38v Kerran sitten tuli jossain TVeessä ohjelma jälleensyntymästä.
Minä olin jo ollut montavuotta erikoisen kiinnostunut kaikesta mystiikasta.
Nukkuun mennessäni laitoin kädet ristiin ja pyysin hartaasti että minulle näytettäisiin miten elin tai olinko koskaan ollut aikaisemmin 38vuotias?
Heräsin yöllä siihen että minun täytyy ottaa tyyny pois päänialta. Heitin kaaressa tyynyn lattialle ja laiton itseni takaisin makuu asentoon. Rupesin välittömästi näkemään unta..."
Oli kaunis aurinkoinen päivä, kävelin kadulla eteeni tuli parakin näköinen kauppa jonne poikkesin. Nousin pari rappua ylös otin leninkini helmasta kiinni ja nostin hiukan että pääsin korkean kynnyksen yli. Silloin näin että minulla oli valkoinen pitkä hame jonka alla oli pitsireunainen alus hame. Menin kauppaan siellä oli valtavan korkea tiski ja makkarat roikkuivat katossa siellä näin paljon ihmeellisiä lenkkejä.
Myyjä oli iso vatsainen vaaleatakkinen mies. Hän kysyi minulta Venäjänkielellä mitä neidille saisi olla? Minä puhuin hyvää Venäjää näytin mitä haluan.... Minulla oli kori johon laitoin ostokseni. Huomasin että minulla oli myös päivän varjo jossa oli röyhelöt reunassa, avasin sen mennessäni ulos. Kun olin ulkona ajattelin paljonkohan kello on? Silloin kuului erikoiset kirkonkellon lyönnit sivultani katsoin sinne ja näin valtavan kupolikattoisen kirkon josta kuului tuo hieno soiva ääni näin ison kellon jossa oli aika tasan 12...Ajatukseni minulla on kiire. Lähdin nopeasti kulkemaan katua missä oli paljon muitakin kulkioita. Kun heräsin oli Tyyny kainalossani.

Emme ole syntyneet tyhjästä, vaan isistämme ja äideistämme sekä esi-isistämme ja -äideistämme, jotka ovat kantaneet meitä historian evoluutiossa. Olemmeko todellakin samaa sukua eli syntyneet yhdestä parista - askarruttaa.

Elämä on, kuten Schopenhauer totesi, harhailua ja kuolema rangaistus olemisestamme. Schopenhauer sanoi vainajista vähän tähän tapaan; "jos heille annettaisiin mahdollisuus palata elämään, he kieltäytyisivät".

Minä kirjoitti:

Näin unen entisestä elämästäni. Olin unen nähdessäni 38v Kerran sitten tuli jossain TVeessä ohjelma jälleensyntymästä.
Minä olin jo ollut montavuotta erikoisen kiinnostunut kaikesta mystiikasta.
Nukkuun mennessäni laitoin kädet ristiin ja pyysin hartaasti että minulle näytettäisiin miten elin tai olinko koskaan ollut aikaisemmin 38vuotias?
Heräsin yöllä siihen että minun täytyy ottaa tyyny pois päänialta. Heitin kaaressa tyynyn lattialle ja laiton itseni takaisin makuu asentoon. Rupesin välittömästi näkemään unta..."
Oli kaunis aurinkoinen päivä, kävelin kadulla eteeni tuli parakin näköinen kauppa jonne poikkesin. Nousin pari rappua ylös otin leninkini helmasta kiinni ja nostin hiukan että pääsin korkean kynnyksen yli. Silloin näin että minulla oli valkoinen pitkä hame jonka alla oli pitsireunainen alus hame. Menin kauppaan siellä oli valtavan korkea tiski ja makkarat roikkuivat katossa siellä näin paljon ihmeellisiä lenkkejä.
Myyjä oli iso vatsainen vaaleatakkinen mies. Hän kysyi minulta Venäjänkielellä mitä neidille saisi olla? Minä puhuin hyvää Venäjää näytin mitä haluan.... Minulla oli kori johon laitoin ostokseni. Huomasin että minulla oli myös päivän varjo jossa oli röyhelöt reunassa, avasin sen mennessäni ulos. Kun olin ulkona ajattelin paljonkohan kello on? Silloin kuului erikoiset kirkonkellon lyönnit sivultani katsoin sinne ja näin valtavan kupolikattoisen kirkon josta kuului tuo hieno soiva ääni näin ison kellon jossa oli aika tasan 12...Ajatukseni minulla on kiire. Lähdin nopeasti kulkemaan katua missä oli paljon muitakin kulkioita. Kun heräsin oli Tyyny kainalossani.

Paimentolais heimossa tuolla tunralla,jäämeren rannalla. Muistan kaikenlaista sieltä,ja olen jopa tässä elämässä samoillut nuorena reippaana samanlaisissa maisemissa.Sillä veri veti!!
On naurettavaa kuvitella meidän eläneen vain tätä yhtä elämää,ja sitten hakevan pelastusta? kuka milläkin tavalla.Elämä jatkuu elämän jälkeen siellä oikeassa kodissamme ja sitten kun on aika saapua tänne maanpakolaisuuteen oppimaan uutta,korjaaman virheitämme.Niin usein unohdamme sen tuonpuoleisen.Mikä onkin monella tapaa helpo
tus.
Jo ennen koulu-ikää näin unessa mennyttä elämää,jonka jatkoa olen tässä elämässä korjannut.Olen ollut vanki ja vangitsija,rikas sekä köyhä.mies tai nainen.Kaikki maailman metkut mielessä ja tässä tosikkona.
Sielun kehitys on ikuinen,sillä sielu on kuolematon.

maagikko kirjoitti:

Paimentolais heimossa tuolla tunralla,jäämeren rannalla. Muistan kaikenlaista sieltä,ja olen jopa tässä elämässä samoillut nuorena reippaana samanlaisissa maisemissa.Sillä veri veti!!
On naurettavaa kuvitella meidän eläneen vain tätä yhtä elämää,ja sitten hakevan pelastusta? kuka milläkin tavalla.Elämä jatkuu elämän jälkeen siellä oikeassa kodissamme ja sitten kun on aika saapua tänne maanpakolaisuuteen oppimaan uutta,korjaaman virheitämme.Niin usein unohdamme sen tuonpuoleisen.Mikä onkin monella tapaa helpo
tus.
Jo ennen koulu-ikää näin unessa mennyttä elämää,jonka jatkoa olen tässä elämässä korjannut.Olen ollut vanki ja vangitsija,rikas sekä köyhä.mies tai nainen.Kaikki maailman metkut mielessä ja tässä tosikkona.
Sielun kehitys on ikuinen,sillä sielu on kuolematon.

Vaikka en itse varsinaiseen "sieluun" uskokaan, olet oikeassa. Kehitys ei lakkaa ja aina mennään eteenpäin. -:) kaikille !

maagikko kirjoitti:

Paimentolais heimossa tuolla tunralla,jäämeren rannalla. Muistan kaikenlaista sieltä,ja olen jopa tässä elämässä samoillut nuorena reippaana samanlaisissa maisemissa.Sillä veri veti!!
On naurettavaa kuvitella meidän eläneen vain tätä yhtä elämää,ja sitten hakevan pelastusta? kuka milläkin tavalla.Elämä jatkuu elämän jälkeen siellä oikeassa kodissamme ja sitten kun on aika saapua tänne maanpakolaisuuteen oppimaan uutta,korjaaman virheitämme.Niin usein unohdamme sen tuonpuoleisen.Mikä onkin monella tapaa helpo
tus.
Jo ennen koulu-ikää näin unessa mennyttä elämää,jonka jatkoa olen tässä elämässä korjannut.Olen ollut vanki ja vangitsija,rikas sekä köyhä.mies tai nainen.Kaikki maailman metkut mielessä ja tässä tosikkona.
Sielun kehitys on ikuinen,sillä sielu on kuolematon.

minullakin on muistikuvia edellisistä elämistäni ollut lapsuudesta saakka, ja olen kokenut niin vahvoja yhteenkuuluvaisuudentunteita joidenkin ihmisten (tai paikkojen) kanssa, että TIEDÄN olleeni heidän kanssaan tekemisissä joskus aikaisemminkin, niin hyvässä kuin myös pahassa. Joillekkin ihmisille annetaan muistikuvia menneistä, ehkäpä niille, jotka tässä elämässään tajuavat kasvun ja kehityksen merkityksen, ja tämän syntymänsä tarkoituksen, ja ovat ennenkaikkea halukkaita siihen! Kuka vain kasvaa ja kehittyy ihmisenä (/sieluna) missäkin aikataulussa, jotkut kun saattavat aina uudelleen ja uudelleen aloittaa ikäänkuin nollapisteestä joka kerran, vastustavat omaa kasvuaan, ja näin joutuvat kokemaan samat ongelmat ja vastoinkäymiset kerta toisensa jälkeen. Raamattu sanoo, että sitä niittää mitä kylvää. Ja aikojen saatossa Raamatusta on poistettu kaikki viitteet jälleensyntymiseen, eli meidät on aivopesty ajattelemaan, että saat kompuroida täällä maan päällä vain tämän kerran, ja sen mukaan on kohtalosi sinetöity...

Ei sinun tarvitse elää menneisyydessä, eikä sinun tarvitse elää tulevaisuudessa - en minäkään tee niin vaikka uskonkin jälleensyntymiin.

Sinun ei pidä uskoa mihinkään, jos haluat olla uskomatta. On vapaus valita - onneksi.

Kirjoitit, että "nykyhetkessä on tarpeeksi käsittelemistä" ( = kestämistä ? ). Jos kaikki uskoisivat tämän elämän rakkaudettomien tekojen värittävän seuraavaa elämää astetta synkemmäksi, ei nykyhetkessä olisi ehkä "niin paljon kestämistä". Aito välittäminen ja rakkaus saisivat kenties enemmän tilaa.

Siinä yksi syy.

.. kirjoitti:

Ei sinun tarvitse elää menneisyydessä, eikä sinun tarvitse elää tulevaisuudessa - en minäkään tee niin vaikka uskonkin jälleensyntymiin.

Sinun ei pidä uskoa mihinkään, jos haluat olla uskomatta. On vapaus valita - onneksi.

Kirjoitit, että "nykyhetkessä on tarpeeksi käsittelemistä" ( = kestämistä ? ). Jos kaikki uskoisivat tämän elämän rakkaudettomien tekojen värittävän seuraavaa elämää astetta synkemmäksi, ei nykyhetkessä olisi ehkä "niin paljon kestämistä". Aito välittäminen ja rakkaus saisivat kenties enemmän tilaa.

Siinä yksi syy.

riittäis mulle yksinäänkin -:) !!!

Ne muistot ne muistot,voivat olla joko hyviä tai kielteisiä.
Tutustu itseesi ja siihen maahan kirjojenkin kautta johon tunnet vetoa ja saatat hämmästyä.
Meillä on muutakin kuin tämä yksi ainoa elämä.Niitä odessäpäin ja takana tuhansittainEttä silleen.

maagikko kirjoitti:

Ne muistot ne muistot,voivat olla joko hyviä tai kielteisiä.
Tutustu itseesi ja siihen maahan kirjojenkin kautta johon tunnet vetoa ja saatat hämmästyä.
Meillä on muutakin kuin tämä yksi ainoa elämä.Niitä odessäpäin ja takana tuhansittainEttä silleen.

että joidenkin ennestään tuntemattomien ihmisten kanssa olo tuntuu heti kummallisen "tutulta", kun taas toiset ihmiset tuntuvat aina vaan vierailta, vaikka kuinka yrittäis päästä sinuiksi. ei onnistu vaikka olis yhteiset ympyrät, harrastukset ja älyllisestikin oltais samalla aaltopituudella. ehkä näitä tyyppejä, joiden kanssa heti synkkaa syvemmin, on tullut tavattua entisissä elämissä sitten ?

makkonen kirjoitti:

että joidenkin ennestään tuntemattomien ihmisten kanssa olo tuntuu heti kummallisen "tutulta", kun taas toiset ihmiset tuntuvat aina vaan vierailta, vaikka kuinka yrittäis päästä sinuiksi. ei onnistu vaikka olis yhteiset ympyrät, harrastukset ja älyllisestikin oltais samalla aaltopituudella. ehkä näitä tyyppejä, joiden kanssa heti synkkaa syvemmin, on tullut tavattua entisissä elämissä sitten ?

olen minäkin ihmetellyt ! jotkut tuntuu heti olevan "sielunsiskoja tai veljiä", mutta toiset... äääh...
Herää kysymys entisistä elämistä.

minna kirjoitti:

olen minäkin ihmetellyt ! jotkut tuntuu heti olevan "sielunsiskoja tai veljiä", mutta toiset... äääh...
Herää kysymys entisistä elämistä.

joka tuntui ytimissä asti heti paikalla.
ensi tapaamisestamme alkaen olemme olleet kuin paita ja peppu, nyt viitisen vuotta.
meillä on jokin ihan outo yhteys välillämme, se on monta kertaa huomattu.
jos olisimme eri sukupuolta, olisimme varmaan menneet naimisiin heti tapaamistamme seuraavana päivänä.
olen tasan tarkkaan varma, että olemme tavanneet jo ennen tätä nykyistä elämäämme.