Tällainen tutkimustulos suoraan Italiasta:
Italialaiset suhtautuvat varsin huolettomasti syrjähyppyihin.
Tuoreen kyselytutkimuksen mukaan italialaiset tuntevat eniten syyllisyyttä ahmimisesta ja tuhlailusta. Sen sijaan uskottomuudesta kansalaiset eivät ole oikeastaan lainkaan huolissaan.
Syrjähyppyjä enemmän italialaisia kaduttaa esimerkiksi ystävien laiminlyönti, epäonnistuminen työtehtävissä ja kuntoilusta laistaminen.
25-55-vuotiaiden italialaisten paheita selvittävä tutkimus julkaistiin psykologian lehti Riza Psicosomaticassa. (STT)
Eikö tämä nyt ole vähän ristiriitaista? Varsinkin kun Italiassa katolisella kirkolla on niin vahva asema!
Italialaiset suhtautuvat varsin huolettomasti syrjähyppyihin.
Tuoreen kyselytutkimuksen mukaan italialaiset tuntevat eniten syyllisyyttä ahmimisesta ja tuhlailusta. Sen sijaan uskottomuudesta kansalaiset eivät ole oikeastaan lainkaan huolissaan.
Syrjähyppyjä enemmän italialaisia kaduttaa esimerkiksi ystävien laiminlyönti, epäonnistuminen työtehtävissä ja kuntoilusta laistaminen.
25-55-vuotiaiden italialaisten paheita selvittävä tutkimus julkaistiin psykologian lehti Riza Psicosomaticassa. (STT)
Eikö tämä nyt ole vähän ristiriitaista? Varsinkin kun Italiassa katolisella kirkolla on niin vahva asema!
Vastaukset 4
Vanhimmat
ristiriitoja löydy muualtakin. Vaikkapa Suomesta. Eikös täällä ole väestömäärään nähden suuri luterilainen kirkko? Vaan miten on, elävätkö kirkon jäsenet luterilaisesti? Suo siellä, vetelä täällä!
Mitäpä jos italialaiset eivät ole olleet uskottomia? Se selittäisi sen, etteivät tunne asiasta syyllisyyttä eikä se kaduta heitä.
Mutta onko tietoa, miten suuri osa italialaisista käy sunnuntaisin messussa? Entä kuinka monta prosenttia italialaisista nuorista konfirmoidaan (saa vahvistuksen sakramentin)? Ainakin Espanjassa ensikommuuniolla käy "kaikki" lapset, mutta vahvistuksen sakramentin vastaanottavat vain ne nuoret, jotka todella sitoutuvat siihen uskoon, johon heidät on kastettu.
hyvin, hyvin maallistunut yhteiskunta. Se selittää tutkimustulokset! Kirkossa voidaan käydä, mutta se ei paljon merkitse, mitä Kirkko opettaa. Ikävä tosiasia.
Takavuosina, kun olin suomalaisessa musiikkibisneksessä mukana, eräs ohjelmatoimisto pyysi minua mukaan tutustumaan Puolalaisiin ravintola bändeihin ja kertomaan oman mielipiteeni, keitä kannattaa palkata Suomeen...
Olimme Varsovalaisessa yökerhossa ja mitä ihmettä jumalaton määrä naisia, katolisia?, tahtoi tehdä lähempää tuttavuutta kanssani, joku jopa kävi kiinni henkilökohtaisille alueilleni...
Pari vuotta sitten ajoin Via Baltikaa pitkin, suuntana Unkari, tyttöystäväni kanssa. Meillä oli tarkoitus yöpyä Zakopanessa muutama yö, mutta meidät heitettiin hotelista ulos, koska olimme kääntäneet paavin kuvan, mikä riipui seinällä, kasvot seinään päin, ettei paavi näkisi mitä me yöllä teemme.