>>Oman kokemukseni mukaan Jumala on.
Kaikki alkoi jokin aika sitten rutiininomaisella päiväkirurgialla. Pieni, harmiton operaatio, jonka vuoksi minut oli nukutettava. Sain anestesian, ja kaikki pimeni.
Seuraavaksi huomasin leijailevani kohti leikkaussalin kattoa, ja näin, miten hoitsut ja lääkäri totesivat, että nyt on jotain pielessä ja alkoivat elvyttää leikkauspöydällä olevaa ruumista - jonka tunnistin maalliseksi tomumajakseni. Totesin hiljaa "Oh shit - olen kuollut!". Seuraava ajatus oli "OH SHIT - jos olen kerran kuollut ja silti olen olemassa, niin se merkitsee sitten sitä, että Jumala on olemassa..."
WHUM!
Seuraavassa hetkessä kuului todella taivaallista, tai ylimaallista musiikkia - kuin tervetuliaisfanfaari, ja huomasin kulkevani ajatuksen nopeudella maailmankaikkeuden halki. Lopulta edessäni aukeni maisema, jota voi parhaimmillaan kuvata taivaalliseksi; vihreä niitty, järven tai meren rannalla, taustalla näkyi vuoria, jotka olivat paljon majesteetillisempia kuin Andit tai Himalaja maan päällä. Minulla oli dejavu-tunne, koin olevani kotona, paikka tuntui ihmeen tutulta, kuin olisin ollut siellä aiemminkin; tai niin, että koin paikan olevan oikea kotini ja kuuluvani sinne, en maan päälle.
Kohtasin valtavan kirkkauden; paljon kirkkaamman kuin aurinko. Ehkä räjähtävä ydinpommi tai supernova voi luoda samanlaisen kirkkauden. Se ei ollut fysikaalista valoa, enkä kokenut kipuaistimusta, kuten fysikaalinen valo olisi materiaalisissa aivoissa aiheuttanut. Valo huokui äärimmäistä, täysin ehdotonta ja rajatonta, kaikenkattavaa rakkautta. Esiin tuli hahmo, joka muistutti lähinnä Ariel Sharonia tai Benjamin Netanjahua, mutta oli noin kolmikymppinen. Tunnistin hänet välittömästi Jeesukseksi; haavat olivat ranteissa, eivät kämmenissä, kuten yleensä kuvataan.
Ajattelin: "Mitä ihmettä? Viisi minuuttia sitten en uskonut sinuun, ja nyt olet tässä?"
Huomasin joutuneeni telepaattiseen linkkiin. Vastaus tuli välittömästi ja ajatuksen voimalla, sanattomasti. Se ei ollut suomea eikä mitään muutakaan ihmisten kieltä, vaan puhdasta ajatusta.
"Tässäpä hyvinkin. Et muistanut minua, se on aivan normaalia".
Jeesus huokui niin valtavaa rakkautta - kaiken kattavaa, täysin ehdotonta - kuin äidin rakkaus plus isän suojelu plus koko suvun hellyys ja ylpeys omasta lapsestaan nostettuna viidenteensadanteen potenssiin kertaa aika paljon. Koin olevani osa tätä kaikenkattavaa rakkautta. Mieleeni tulivat Raamatun sanat: Jumala on rakkaus. Kyllä, tämä oli sitä. Jeesuksen huumorintaju oli täydellistä - halusin välittömästi halata häntä.
Tajusin nyt olevani Jumalan luona - Jumalan, johon en uskonut, Jumalan, jonka mielivaltaa, ankaruutta ja mielivaltaa olin turhaan pelännyt, Jumalan, joka tuntui epäuskottavalta ja absurdilta ja jota kaiken järjen mukaan ei pitänyt olla olemassa. Ja samalla koin olevani osa Jumalaa ja osa koko maailmankaikkeutta - sulautuvani siihen ja samalla silti olevani se sama fleur-de-lis kuten aina olin ollut. Nyt tajusin Pyhän Kolminaisuuden; olin kohdannut Luojan ja Välittäjän, ja tajusin itse olevani osa Kokonaisuutta. Jeesus ja Jumala olivat eri aksidensseja, toisin kuin olin oppinut, mutta samaa substanssia, ja tajusin itsekin olevani samaa substanssia.
Skitsofrenia merkitsee mielen pirstautumista ja hajoamista ympäristöön; fissiota. Minä koin kokevani fuusion - liittyväni valtavaan kokonaisuuteen, jossa minä olin osa niistä pirstoista, jotka liittyivät yhteen.
Jeesus vei minut valtavaan rakennukseen, joka näytti kuin kirjastolta, johon oli koottu koko maailmankaikkeuden tieto ja ymmärtämys. Hän otti esiin suuren kirjan, jonka tiesin olevan Elämän Kirja. Tajusin, että nyt kohtaan Viimeisen Tuomion. Normaalisti olisin pelännyt, mutta Jeesuksen läsnäolo valtavalla rakkaudellaan rauhoitti minut. Koko elämäni ja kaikki, mitä olin tehnyt, viimeistä hengenvetoa myöten, mahtuivat noin luottokortin kokoiselle alueelle.
Hetkessä jouduin käymään koko maanpäällisen elämäni läpi ja kaiken, mitä olin tehnyt. Jouduin nyt kohtaamaan kaikki tekoni ja sanani ja ajatukseni niiden ihmisten silmin, joiden kohteena tekoni olivat olleet. Jouduin kokemaan kaikki ne vääryydet, mitä olin toisille tehnyt, kaikki pahat tekoni ja kaikki pahat ajatukseni - ja se tuntui todella kamalalta. Tajusin, että kaiken sen, mitä teen muille, teen myös itselleni. Koin itseni valtavan huonoksi ja pahaksi kokiessani muiden kärsivän tekojeni seurauksina. Mutta sitten sain myös kokea kaiken hyvän, kaikki positiiviset teot ja ajatuksen, kaiken hyvän, mitä olin muille tehnyt ja sen kaiken ilon, jota muut olivat kokenut.
Tajusin, ettei Jumala eikä Jeesus tuominnut minua. Minä toimin omana tuomarinani ja luin itse itselleni tuomion. Tajusin, etten ollutkaan niin toivoton tapaus kuin olin ajatellut. Samoin tajusin, että itse tekoja tärkeämmät olivat tekojeni motiivit. Kaikkein tärkeimpiä olivat pienet, täysin huomaamattomat ja täysin ajattelemattomat, spontaanit hyvät teot. Rakasta lähimmäistäsi kuten itseäsi, ja Jumalaa yli kaiken. Näinhän se tietysti oli!
Miten oli mahdollista, että olin Taivaassa, vaikka olin vannoutunut ateisti siihen saakka, ja suhtauduin lähinnä pilkallisesti uskonasioihin? Tajusin, että tämä oli todellinen kotini ja että Jumalan rakkaus veti minut luokseen. Samalla tajusin, että jokainen ihminen luo itselleen oman helvettinsä. Ihminen, joka on täynnä pahuutta, pahoja ajatuksia, itsekkyyttä ja ilkeyttä tai ylikova ego, luo itse itselleen helvetin. Hänen pahimmat kauhunsa toteutuvat hänen kuoltuaan. Samalla tajusin myös, mitä tarkoitti eivät terveet tarvitse lääkäriä, vaan sairaat. Jeesus kuoli heidän takiaan - että ne, jotka onnistuvat tavalla tai toisella kämmeltämään oikein kunnolla maan päällä, pääsisivät turvallisesti Taivaan Kotiin.
Maailma on koulu. Elämän koulu. Tulemme Taivaasta ja palaamme sinne. Me täällä maan päällä olemme kaikki vapaaehtoisia; olemme tulleet tänne maan päälle vapaaehtoisesti, oppiaksemme. Ne meistä, jotka oppivat riittävästi ja kykenevät todella sisäistämään rakkauden kaksoiskäskyn ja kohtelemaan lähimmäistään kuten itseään, ovat parhaimpia. Samalla tajusin kauhukseni myös, että käsitys reinkarnaatiosta pitää paikkaansa. Mutta se ei ole lainkaan sellaista kuin idän uskonnot opettavat. Voimme oppia kaiken tarvittavan yhden elämän aikana. Mutta jos kämmellämme, joudumme uusimaan Maailman Koulun. Saamme itse valita, miten ja milloin tulemme takaisin. Maailma on vaikea paikka ja täynnä kärsimystä ja epäoikeudenmukaisuutta. Tajusin, että niin sen pitääkin olla, jotta oppisimme. Meidän on mahdotonta saada kokemusta siinä valtavassa ja jatkuvassa Rakkaudessa, joka on oikea kotimme. Samoin tajusin, mitä tarkoittaa monet ensimmäiset tulevat viimeisiksi ja monet viimeiset ensimmäisiksi; mitä kovempi elämä on ollut, sitä enemmän ihminen on oppinut ja sitä riemuisampi on kotiinpaluu. Sillä ei ole merkitystä, oletko ollut toimitusjohtaja vaiko työtön; sillä on merkitystä, miten olet kohdellut lähimmäisiäsi ja luomakuntaa. Myös eläimillä on sielu; niillä on kollektiivisielut.
Helvetti on olemassa. Se on paikka, joka on täysin vailla rakkautta, täydellinen tyhjyys; Syvyyden Kuilu. Se on paikka, jossa ei ole mitään rakkautta. Sinne joutuvat ne, jotka kämmeltävät oikein kunnolla - jotka haaskaavat elämänsä, elävät antisosiaalisesti ja destruktiivisesti. Mutta on muistettava, ettei Jumala tuomitse ketään Helvettiin; jokainen ihminen tuomitsee itse itsensä. Toisin kuin tavanomainen teologia opettaa, Helvetti ei ole lopullinen, ellei ihminen itse niin halua. Sieltä pääsee pois huutamalla Jumalaa avukseen. Tosin se merkitsee aina uusintakierrosta maan päällä. Helvetti on paljon lähempänä katolisen kirkon kiirastulikäsitettä kuin perinteistä "tulta ja tulikiveä"-loppusijoituspaikkaa.
Itsemurha vastaa koulupinnausta. Itsemurha merkitsee samaa kuin yrittäisi lintsata koulusta. Ainoa hyväksyttävä tapa kuolla oman käden kautta on antaa elämänsä, jotta joku toinen saisi elää - suurin mahdollinen uhri. Myös omaehtoinen eutanasia toivottomassa tilanteessa on tilanteesta riippuen hyväksyttävää. Itsemurha merkitsee uusintakierrosta.
Mikä on paholainen? Se on biologinen egomme, oma egomme joka seuraa joka paikassa meitä; eläimellinen luontomme jonka evoluutio on meille luonut. Paholainen ei ole mikään yliluonnollinen musta enkeli, vaan egomme, "vanha Aatami". Perisynti puolestaan merkitsee evoluutiopainetta - sitä luonnollista itsesäilytys-, saalistus- ja seksuaaliviettiä, joka ylipäänsä pitää meidät mukana evoluutiossa ja maallisessa olemassaolon taistelussa. Olemme luonnostamme "pahoja", sillä meidän ruumiidemme on pakko olla sitä, jos aiomme ylipäänsä selvitä hengissä. Ja tämä ego meidän pitää voittaa; tajuta, ettemme ole pelkät ruumiimme ja etteivät egomme ole todellisia minuuksiamme.
Mikä uskonto sitten on oikea? Vastaus oli: se, joka tuo meidät lähimmäksi Jumalaa. Kaikki uskonnot ovat ikäänkuin piirakoita valtavasta kakusta. Jokainen monoteistinen uskonto, jonka Jumala on Rakkaus, on oikea. Muodollinen tunnustuksemme, kirkkomme tai uskontomme ei merkitse. Samalla myös minulle kerrottiin, että se, miten jokainen meistä kokee Taivaan, riippuu subjektiivisista alkuolettamuksistamme. Jos olisin ollut hindu, olisin kohdannut Krishnan tai Ganeshan. Jos olisin ollut buddhalainen, Buddha tai joku boddhisattvoista olisi tullut tapaamaan minua. Muslimina vastaani olisi tullut Muhammed, Ali tai joku muu merkittävä hahmo. Enemmän kuin muodollinen tunnustuksemme merkitsee se, miten olemme maan päällä eläneet. Paavali oli väärässä ja Jeesus oikeassa: teot merkitsevät, eivät muodolliset uskomukset tai palvonta. Tajusin samalla, mitä tarkoittaa "Minä olen tie, totuus ja elämä; ei kukaan tule Isäni luo muutoin kuin minun kauttani." Jumala on Rakkaus ja Jeesus on Rakkaus. Rakkaus on tie, totuus ja elämä. Vain harjoittamalla rakkkautta pääsemme Luojamme luo - ehdotonta, rajatonta rakkautta koko ihmiskuntaa ja luomakuntaa kohtaan. Me olemme kaikki Hänen lapsiaan. Tajusin, etten millään voisi joutua hukkaan eikä Jumala voisi mitenkään kadottaa minua. Kaikessa lihallisessa vajavaisuudessani ja heikkoudessani ja epätoivossani olin kuitenkin Hänen lapsensa.
Rakennus, jossa olimme, oli Tiedon sali. Täällä oli kaikki maailmankaikkeuden tieto, osaaminen ja viisaus. Kun kerran siellä olin, kysyin Jeesukselta ratkaisua Fermat'n suureen lauseeseen. Kävi ilmi, että tämä teoreema voidaan ratkaista; sain sen mieleeni melkein välittömästi. Sain kysyä mitä halusin, mutta sillä ehdolla, että vastaukset näihin kysymyksiin pyyhittäisiin pois mielestäni palatessani maailmaan. Jumala on täydellinen tietoturvapäällikkö!
Tuonpuoleisessa ei ole lainkaan aikaa sellaisena kuin me ymmärrämme. En tiennyt, olinko ollut siellä minuutin, viikon vai kuukauden. Lineaarinen kronos, menneisyys>nykyisyys>tulevaisuus käpertyy pistemäiseksi kairokseksi, jossa kaikki ajat ovat samanaikaisesti läsnä. Tämä on täysin ymmärrettävää termodynamiikan II lain kautta; aika on entropian gradientti, ja aika voi olla olemassa vain jos ainetta on olemassa. Systeemissä, jossa ei ole ainetta, ei ole myöskään aikaakaan. Materia on olemassa, jotta olisi aika. Aikaa ei myöskään ollut ennen alkuräjähdystä ja aineen syntyä.
Nimitys "taivas" on harhaanjohtava, ehkä "tuonpuoleinen" kuvaa parhaimmin. Tuonpuoleinen ei ole missään avaruuden takana tai ulkopuolella; se on toisessa ulottuvuudessa meidän keskellämme. Maailmassa on 11 ulottuvuutta, joista havaitsemme vain 4 (pituus-leveys-korkeus-aika); muut ovat käpertyneet pistemäisesti itseensä. Tätä tarkoittavat myös Jeesuksen sanat "taivasten valtakunta on teidän keskuudessanne"; se on todellakin tuonpuoleisessa, meidän keskuudessamme täällä mutta materian tuolla puolen.
Halusin jäädä. Tiesin tapaavani ne poisnukkuneet sukulaiseni ja ystäväni täällä, joita olin jäänyt kaipaamaan. Mutta aikaniei ollut vielä tullut; minun oli palattava. Vastustelin loppuun saakka, mutta Jeesus sanoi hyvin auktoriteetilla, että minun on palattava ja elettävä elämäni loppuun. Tietäisin, milloin aikani palata olisi tullut.
Heräsin klinikalla; kirurgi kertoi, että olin ollut allerginen nukutusaineelle, ja että sydämeni oli pysähtynyt. Olin ollut kliinisesti kuollut kaksi minuuttia. Totesin kirurgille, että "tiedän..."
Kaikki alkoi jokin aika sitten rutiininomaisella päiväkirurgialla. Pieni, harmiton operaatio, jonka vuoksi minut oli nukutettava. Sain anestesian, ja kaikki pimeni.
Seuraavaksi huomasin leijailevani kohti leikkaussalin kattoa, ja näin, miten hoitsut ja lääkäri totesivat, että nyt on jotain pielessä ja alkoivat elvyttää leikkauspöydällä olevaa ruumista - jonka tunnistin maalliseksi tomumajakseni. Totesin hiljaa "Oh shit - olen kuollut!". Seuraava ajatus oli "OH SHIT - jos olen kerran kuollut ja silti olen olemassa, niin se merkitsee sitten sitä, että Jumala on olemassa..."
WHUM!
Seuraavassa hetkessä kuului todella taivaallista, tai ylimaallista musiikkia - kuin tervetuliaisfanfaari, ja huomasin kulkevani ajatuksen nopeudella maailmankaikkeuden halki. Lopulta edessäni aukeni maisema, jota voi parhaimmillaan kuvata taivaalliseksi; vihreä niitty, järven tai meren rannalla, taustalla näkyi vuoria, jotka olivat paljon majesteetillisempia kuin Andit tai Himalaja maan päällä. Minulla oli dejavu-tunne, koin olevani kotona, paikka tuntui ihmeen tutulta, kuin olisin ollut siellä aiemminkin; tai niin, että koin paikan olevan oikea kotini ja kuuluvani sinne, en maan päälle.
Kohtasin valtavan kirkkauden; paljon kirkkaamman kuin aurinko. Ehkä räjähtävä ydinpommi tai supernova voi luoda samanlaisen kirkkauden. Se ei ollut fysikaalista valoa, enkä kokenut kipuaistimusta, kuten fysikaalinen valo olisi materiaalisissa aivoissa aiheuttanut. Valo huokui äärimmäistä, täysin ehdotonta ja rajatonta, kaikenkattavaa rakkautta. Esiin tuli hahmo, joka muistutti lähinnä Ariel Sharonia tai Benjamin Netanjahua, mutta oli noin kolmikymppinen. Tunnistin hänet välittömästi Jeesukseksi; haavat olivat ranteissa, eivät kämmenissä, kuten yleensä kuvataan.
Ajattelin: "Mitä ihmettä? Viisi minuuttia sitten en uskonut sinuun, ja nyt olet tässä?"
Huomasin joutuneeni telepaattiseen linkkiin. Vastaus tuli välittömästi ja ajatuksen voimalla, sanattomasti. Se ei ollut suomea eikä mitään muutakaan ihmisten kieltä, vaan puhdasta ajatusta.
"Tässäpä hyvinkin. Et muistanut minua, se on aivan normaalia".
Jeesus huokui niin valtavaa rakkautta - kaiken kattavaa, täysin ehdotonta - kuin äidin rakkaus plus isän suojelu plus koko suvun hellyys ja ylpeys omasta lapsestaan nostettuna viidenteensadanteen potenssiin kertaa aika paljon. Koin olevani osa tätä kaikenkattavaa rakkautta. Mieleeni tulivat Raamatun sanat: Jumala on rakkaus. Kyllä, tämä oli sitä. Jeesuksen huumorintaju oli täydellistä - halusin välittömästi halata häntä.
Tajusin nyt olevani Jumalan luona - Jumalan, johon en uskonut, Jumalan, jonka mielivaltaa, ankaruutta ja mielivaltaa olin turhaan pelännyt, Jumalan, joka tuntui epäuskottavalta ja absurdilta ja jota kaiken järjen mukaan ei pitänyt olla olemassa. Ja samalla koin olevani osa Jumalaa ja osa koko maailmankaikkeutta - sulautuvani siihen ja samalla silti olevani se sama fleur-de-lis kuten aina olin ollut. Nyt tajusin Pyhän Kolminaisuuden; olin kohdannut Luojan ja Välittäjän, ja tajusin itse olevani osa Kokonaisuutta. Jeesus ja Jumala olivat eri aksidensseja, toisin kuin olin oppinut, mutta samaa substanssia, ja tajusin itsekin olevani samaa substanssia.
Skitsofrenia merkitsee mielen pirstautumista ja hajoamista ympäristöön; fissiota. Minä koin kokevani fuusion - liittyväni valtavaan kokonaisuuteen, jossa minä olin osa niistä pirstoista, jotka liittyivät yhteen.
Jeesus vei minut valtavaan rakennukseen, joka näytti kuin kirjastolta, johon oli koottu koko maailmankaikkeuden tieto ja ymmärtämys. Hän otti esiin suuren kirjan, jonka tiesin olevan Elämän Kirja. Tajusin, että nyt kohtaan Viimeisen Tuomion. Normaalisti olisin pelännyt, mutta Jeesuksen läsnäolo valtavalla rakkaudellaan rauhoitti minut. Koko elämäni ja kaikki, mitä olin tehnyt, viimeistä hengenvetoa myöten, mahtuivat noin luottokortin kokoiselle alueelle.
Hetkessä jouduin käymään koko maanpäällisen elämäni läpi ja kaiken, mitä olin tehnyt. Jouduin nyt kohtaamaan kaikki tekoni ja sanani ja ajatukseni niiden ihmisten silmin, joiden kohteena tekoni olivat olleet. Jouduin kokemaan kaikki ne vääryydet, mitä olin toisille tehnyt, kaikki pahat tekoni ja kaikki pahat ajatukseni - ja se tuntui todella kamalalta. Tajusin, että kaiken sen, mitä teen muille, teen myös itselleni. Koin itseni valtavan huonoksi ja pahaksi kokiessani muiden kärsivän tekojeni seurauksina. Mutta sitten sain myös kokea kaiken hyvän, kaikki positiiviset teot ja ajatuksen, kaiken hyvän, mitä olin muille tehnyt ja sen kaiken ilon, jota muut olivat kokenut.
Tajusin, ettei Jumala eikä Jeesus tuominnut minua. Minä toimin omana tuomarinani ja luin itse itselleni tuomion. Tajusin, etten ollutkaan niin toivoton tapaus kuin olin ajatellut. Samoin tajusin, että itse tekoja tärkeämmät olivat tekojeni motiivit. Kaikkein tärkeimpiä olivat pienet, täysin huomaamattomat ja täysin ajattelemattomat, spontaanit hyvät teot. Rakasta lähimmäistäsi kuten itseäsi, ja Jumalaa yli kaiken. Näinhän se tietysti oli!
Miten oli mahdollista, että olin Taivaassa, vaikka olin vannoutunut ateisti siihen saakka, ja suhtauduin lähinnä pilkallisesti uskonasioihin? Tajusin, että tämä oli todellinen kotini ja että Jumalan rakkaus veti minut luokseen. Samalla tajusin, että jokainen ihminen luo itselleen oman helvettinsä. Ihminen, joka on täynnä pahuutta, pahoja ajatuksia, itsekkyyttä ja ilkeyttä tai ylikova ego, luo itse itselleen helvetin. Hänen pahimmat kauhunsa toteutuvat hänen kuoltuaan. Samalla tajusin myös, mitä tarkoitti eivät terveet tarvitse lääkäriä, vaan sairaat. Jeesus kuoli heidän takiaan - että ne, jotka onnistuvat tavalla tai toisella kämmeltämään oikein kunnolla maan päällä, pääsisivät turvallisesti Taivaan Kotiin.
Maailma on koulu. Elämän koulu. Tulemme Taivaasta ja palaamme sinne. Me täällä maan päällä olemme kaikki vapaaehtoisia; olemme tulleet tänne maan päälle vapaaehtoisesti, oppiaksemme. Ne meistä, jotka oppivat riittävästi ja kykenevät todella sisäistämään rakkauden kaksoiskäskyn ja kohtelemaan lähimmäistään kuten itseään, ovat parhaimpia. Samalla tajusin kauhukseni myös, että käsitys reinkarnaatiosta pitää paikkaansa. Mutta se ei ole lainkaan sellaista kuin idän uskonnot opettavat. Voimme oppia kaiken tarvittavan yhden elämän aikana. Mutta jos kämmellämme, joudumme uusimaan Maailman Koulun. Saamme itse valita, miten ja milloin tulemme takaisin. Maailma on vaikea paikka ja täynnä kärsimystä ja epäoikeudenmukaisuutta. Tajusin, että niin sen pitääkin olla, jotta oppisimme. Meidän on mahdotonta saada kokemusta siinä valtavassa ja jatkuvassa Rakkaudessa, joka on oikea kotimme. Samoin tajusin, mitä tarkoittaa monet ensimmäiset tulevat viimeisiksi ja monet viimeiset ensimmäisiksi; mitä kovempi elämä on ollut, sitä enemmän ihminen on oppinut ja sitä riemuisampi on kotiinpaluu. Sillä ei ole merkitystä, oletko ollut toimitusjohtaja vaiko työtön; sillä on merkitystä, miten olet kohdellut lähimmäisiäsi ja luomakuntaa. Myös eläimillä on sielu; niillä on kollektiivisielut.
Helvetti on olemassa. Se on paikka, joka on täysin vailla rakkautta, täydellinen tyhjyys; Syvyyden Kuilu. Se on paikka, jossa ei ole mitään rakkautta. Sinne joutuvat ne, jotka kämmeltävät oikein kunnolla - jotka haaskaavat elämänsä, elävät antisosiaalisesti ja destruktiivisesti. Mutta on muistettava, ettei Jumala tuomitse ketään Helvettiin; jokainen ihminen tuomitsee itse itsensä. Toisin kuin tavanomainen teologia opettaa, Helvetti ei ole lopullinen, ellei ihminen itse niin halua. Sieltä pääsee pois huutamalla Jumalaa avukseen. Tosin se merkitsee aina uusintakierrosta maan päällä. Helvetti on paljon lähempänä katolisen kirkon kiirastulikäsitettä kuin perinteistä "tulta ja tulikiveä"-loppusijoituspaikkaa.
Itsemurha vastaa koulupinnausta. Itsemurha merkitsee samaa kuin yrittäisi lintsata koulusta. Ainoa hyväksyttävä tapa kuolla oman käden kautta on antaa elämänsä, jotta joku toinen saisi elää - suurin mahdollinen uhri. Myös omaehtoinen eutanasia toivottomassa tilanteessa on tilanteesta riippuen hyväksyttävää. Itsemurha merkitsee uusintakierrosta.
Mikä on paholainen? Se on biologinen egomme, oma egomme joka seuraa joka paikassa meitä; eläimellinen luontomme jonka evoluutio on meille luonut. Paholainen ei ole mikään yliluonnollinen musta enkeli, vaan egomme, "vanha Aatami". Perisynti puolestaan merkitsee evoluutiopainetta - sitä luonnollista itsesäilytys-, saalistus- ja seksuaaliviettiä, joka ylipäänsä pitää meidät mukana evoluutiossa ja maallisessa olemassaolon taistelussa. Olemme luonnostamme "pahoja", sillä meidän ruumiidemme on pakko olla sitä, jos aiomme ylipäänsä selvitä hengissä. Ja tämä ego meidän pitää voittaa; tajuta, ettemme ole pelkät ruumiimme ja etteivät egomme ole todellisia minuuksiamme.
Mikä uskonto sitten on oikea? Vastaus oli: se, joka tuo meidät lähimmäksi Jumalaa. Kaikki uskonnot ovat ikäänkuin piirakoita valtavasta kakusta. Jokainen monoteistinen uskonto, jonka Jumala on Rakkaus, on oikea. Muodollinen tunnustuksemme, kirkkomme tai uskontomme ei merkitse. Samalla myös minulle kerrottiin, että se, miten jokainen meistä kokee Taivaan, riippuu subjektiivisista alkuolettamuksistamme. Jos olisin ollut hindu, olisin kohdannut Krishnan tai Ganeshan. Jos olisin ollut buddhalainen, Buddha tai joku boddhisattvoista olisi tullut tapaamaan minua. Muslimina vastaani olisi tullut Muhammed, Ali tai joku muu merkittävä hahmo. Enemmän kuin muodollinen tunnustuksemme merkitsee se, miten olemme maan päällä eläneet. Paavali oli väärässä ja Jeesus oikeassa: teot merkitsevät, eivät muodolliset uskomukset tai palvonta. Tajusin samalla, mitä tarkoittaa "Minä olen tie, totuus ja elämä; ei kukaan tule Isäni luo muutoin kuin minun kauttani." Jumala on Rakkaus ja Jeesus on Rakkaus. Rakkaus on tie, totuus ja elämä. Vain harjoittamalla rakkkautta pääsemme Luojamme luo - ehdotonta, rajatonta rakkautta koko ihmiskuntaa ja luomakuntaa kohtaan. Me olemme kaikki Hänen lapsiaan. Tajusin, etten millään voisi joutua hukkaan eikä Jumala voisi mitenkään kadottaa minua. Kaikessa lihallisessa vajavaisuudessani ja heikkoudessani ja epätoivossani olin kuitenkin Hänen lapsensa.
Rakennus, jossa olimme, oli Tiedon sali. Täällä oli kaikki maailmankaikkeuden tieto, osaaminen ja viisaus. Kun kerran siellä olin, kysyin Jeesukselta ratkaisua Fermat'n suureen lauseeseen. Kävi ilmi, että tämä teoreema voidaan ratkaista; sain sen mieleeni melkein välittömästi. Sain kysyä mitä halusin, mutta sillä ehdolla, että vastaukset näihin kysymyksiin pyyhittäisiin pois mielestäni palatessani maailmaan. Jumala on täydellinen tietoturvapäällikkö!
Tuonpuoleisessa ei ole lainkaan aikaa sellaisena kuin me ymmärrämme. En tiennyt, olinko ollut siellä minuutin, viikon vai kuukauden. Lineaarinen kronos, menneisyys>nykyisyys>tulevaisuus käpertyy pistemäiseksi kairokseksi, jossa kaikki ajat ovat samanaikaisesti läsnä. Tämä on täysin ymmärrettävää termodynamiikan II lain kautta; aika on entropian gradientti, ja aika voi olla olemassa vain jos ainetta on olemassa. Systeemissä, jossa ei ole ainetta, ei ole myöskään aikaakaan. Materia on olemassa, jotta olisi aika. Aikaa ei myöskään ollut ennen alkuräjähdystä ja aineen syntyä.
Nimitys "taivas" on harhaanjohtava, ehkä "tuonpuoleinen" kuvaa parhaimmin. Tuonpuoleinen ei ole missään avaruuden takana tai ulkopuolella; se on toisessa ulottuvuudessa meidän keskellämme. Maailmassa on 11 ulottuvuutta, joista havaitsemme vain 4 (pituus-leveys-korkeus-aika); muut ovat käpertyneet pistemäisesti itseensä. Tätä tarkoittavat myös Jeesuksen sanat "taivasten valtakunta on teidän keskuudessanne"; se on todellakin tuonpuoleisessa, meidän keskuudessamme täällä mutta materian tuolla puolen.
Halusin jäädä. Tiesin tapaavani ne poisnukkuneet sukulaiseni ja ystäväni täällä, joita olin jäänyt kaipaamaan. Mutta aikaniei ollut vielä tullut; minun oli palattava. Vastustelin loppuun saakka, mutta Jeesus sanoi hyvin auktoriteetilla, että minun on palattava ja elettävä elämäni loppuun. Tietäisin, milloin aikani palata olisi tullut.
Heräsin klinikalla; kirurgi kertoi, että olin ollut allerginen nukutusaineelle, ja että sydämeni oli pysähtynyt. Olin ollut kliinisesti kuollut kaksi minuuttia. Totesin kirurgille, että "tiedän..."
Vastaukset 7
Vanhimmat
Oli oikein mielenkiintoista luettavaa. Puhutti tuo ylenpalttinen rakkauden kokeminen hänen kertomuksessaan. Kirjoituksesta löytyi kohtia joita voisin kuvitella kohtaavani, kun täältä lähden.
Mielenkiintoinen ehkä, mutta eksytystä. Raamatun mukaan kuolleet eivät tiedä mitään, eikä heillä ole mitään osaa maan päällä kuoleman jälkeen (Saarn. 9:5-6). Samoin ajatus siitä, ettei sillä ole väliä mitä uskoo, eikä sillä onko edes kristitty, on puhdas eksytys. On vain yksi totuus. Se ei ole relativistinen. Kirjoituksen kaltaisia väitteitä on esitetty aina. Kyse on synkretismistä, valon kaapuun puetusta pimeydestä. Raamatun mukaan ei ole kuin YKSI tie pelastukseen, Jeesus (Ap.t. 4:12). Nämä "kävin rajan tuolla puolen" -kokemukset ovat aivotoiminnan häiriö, jonka aikana paholainen, joka on kirjaimellinen olento, eikä mikään oma egomme, kuiskuttelee korvaan mitä tahansa pettävää valhetta ja luo vielä illuusion, jotta viesti menisi paremmin perille. Meidän on ehdottomasti kieltäydyttävä uskomasta kirjoituksen kaltaisia sepostuksia, koska Raamattu opettaa toisin.
Timo Flink
Olen kanssasi samaa mieltä, mutta
tässä kohdassa ajattelen eri tavalla kuin sinä.
===>...mutta eksytystä. Raamatun mukaan kuolleet eivät tiedä mitään, eikä heillä ole mitään osaa maan päällä kuoleman jälkeen (Saarn. 9:5-6).
Kristillisyyteen liittyy usko kuolemanjälkeiseen elämään.
Luukkaan evankeliumi:
16:20 Mutta eräs köyhä, nimeltä Lasarus, makasi hänen ovensa edessä täynnä paiseita
16:24 Ja hän huusi sanoen: 'Isä Aabraham, armahda minua ja lähetä Lasarus kastamaan sormensa pää veteen ja jäähdyttämään minun kieltäni, sillä minulla on kova tuska tässä liekissä!'
16:25 Mutta Aabraham sanoi: 'Poikani, muista, että sinä eläessäsi sait hyväsi, ja Lasarus samoin sai pahaa; mutta nyt hän täällä saa lohdutusta, sinä taas kärsit tuskaa.
1.Korinttolaiskirje:
15:51 Katso, minä sanon teille salaisuuden: emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme,
15:52 yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasunan soidessa; sillä pasuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina, ja me muutumme.
2.Korinttolaiskirje:
3:18 Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niinkuin muuttaa Herra, joka on Henki
Matteuksen evankeliumi:
22:32 'Minä olen Aabrahamin Jumala ja Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala'? Ei hän ole kuolleitten Jumala, vaan elävien."
Markuksen evankeliumi:
12:27 Ei hän ole kuolleitten Jumala, vaan elävien. Suuresti te eksytte."
Luukkaan evankeliumi:
20:38 Mutta hän ei ole kuolleitten Jumala, vaan elävien; sillä kaikki hänelle elävät."
Jumalalle kaikki ovat eläviä.
Meille, jotka elämme täällä, kuolleet ovat poissa mutta Jumalan edessä me olemme kaikki eläviä.
Saarnaajan teksti (Saarn. 9:5-6) puhuu kuoleman tilasta tiedottomuutena. Saarn. 3:11 ymmärrän tarkoittavan iankaikkisuustoivoa. En tulkitse tekstiä niin, että se tarkoittaisi ihmisen olevan luonnostaan kuolematon. Syntiinlankeemuksen jälkeen Jumala esti ihmisten pääsyn elämän puun luo ja siten kukaan ei nyt ole kuolematon. Olemassaolon lakkaaminen on synnin seuraus.
Timo Flink
Aikamoista HARHAA ,ei Kristillistä huh huh!!
Tänne palstalle.
Luotettavuutesi kärsii, kun tuolta ei tekstiä löydy!