Muistammeko vielä Reijon

Muistammehan myös Lauri Jakkilan, Veikko Hurstin?

Näitten kuuluisuuksien muistelemisessa saatamme unohtaa, että heidän palvelutyönsä eteenpäin viemiseksi työskentelivät monet tuntemattomammat ihmiset, joita kukaan ei muista eikä tiedäkään. Kiitos näistä veljistä, mutta kiitos myös monille tuntemattomille heidän palvelutyöstään, jonka yksin Jumala näkee. Ennen kaikkea kiitos Jumalalle, jonka armon kautta monet näistä ihmisistä ovat saaneet olla avuksi lähimmäisilleen ja evankeliumin eteenpäin viemiselle.

televisiosta, hienoa työtä klinu teki, rauha hänen muistolleen. Tulisipa vielä näitä klinuja vankilatyöhän, sillä siellä jos jossain armon julistusta tarvitaan.

Kävin 1990-luvun puolivälissä pari kertaa tutustumassa Reijon ja sikäläisen vankilatyöryhmänsä toimintaan sekä heidän toimitiloihin jotka oli juuri valmistuneet Pietarissa. Olin erään veljen kanssa liikkeellä pakettiautolla kahdestaan ja vietiin avustuksia suoraan joihinkin paikkoihin. Eräässäkin perheessä oli aika puistattavat olot ulkonaisesti, siellä asui nuori (muistaakseni 15-vuotias) äiti vastasyntyneen vauvansa kanssa ja näiden kanssa vanha sairas isoäiti, talossa ei ollut wc:tä ja kylmäkin siellä oli, mutta he olivat uskossa ja isoäidin uskovia ystäviä kerääntyi sinne meidän kanssa kun rukoilimme, laskeutui Pyhä Henki niin voimakkaasti murtavana ja lohduttavana ja toivoa antavana että kaikki itkimme ja koin että annettiin uutta rohkeutta kaikille. Myös sikäläisiin vankiloihin tutustuin ja yhden yön kuljin pitkin Pietarin katuja.

Muistajan ja hansutuulian viesteissä tulee esiin tärkeä pointti.
Muistaja: nämä Jumalan palvelustyötä tekevät esimerkkeinä Loikkanen ja Jakkila ja Hursti tarvitsevat niitä jotka kannattelevat heidän auttavia käsiä etteivät ne väsyisi kesken työn. Rukous on ensisijainen mutta myös käytännön apua tarvitaan. On monia Jumalan rakkaita joita Herra on käyttänyt Hurstinkin rinnalla, ei hän mitenkään olisi voinut tehdä laajamittaista työtään yksin. Tämä nousi sydämelleni muistajan viestistä ja laittaa kyllä parannuksen paikalle: olenko minä kokosydämestä Herran edessä kysymässä mikä on minun pieni paikkani auttaa niitä jotka työtä tekevät?

Hansutuulia: tulisipa vielä Reijon kaltaisia vankilatyöhön. Aivan. Ehkä sinun paikkasi ei ole ainoastaan auttaa Loikkasia, Jakkiloita ja Hursteja, ehkäpä Herra nostaa sinusta samanlaisen työntekijän, joka sitten tarvitset muiden apua suorittaaksesi suuriarvoisen työsi? Vaikka se ei olisi samassa mittakaavassakaan. Jokaisella on oma tärkeä paikkansa. Kun etsimme ensisijassa Herraa Jeesusta ja tahdomme koko sydämestä Häntä rakastaa, niin että emme lähde pönkittämään egoamme jollakin tekemisillä tai suorittamaan ja saamaan Jumalalta pisteitä hyvillä teoilla, vaan motiivina on tosiaan Jumalan rakkaus, niin kyllä Hän sitten osoittaa jokaiselle oman armoituksen ja sen paikan missä saat parhaiten omassa elämässäsi itseäsi toteuttaa eläen Jumalan rakkautta todeksi armossa ja totuudessa.

Samalla tavalla on jokainen Loikkanen ja Hursti lähteneet työhön aikoinaan. Ei suuria tavoitellen vaan askel kerrallaan sen mukaan kuin Jumala vaikuttaa ja näkyä antaa.

Onko meistä tämän päivän uskovista siihen?
Laskemaan kaikki Jumalan alttarille?
Voimme kyllä keskustella loputtomiin ja käännellä asioita puoleen ja toiseen, mutta eihän kalastajatkaan jää kalamökkiin analysoimaan mikä kalastustapa olisi paras ja millaisia vieheitä kuuluu käyttää, he lähtevät kalastamaan koska ovat kalamiehiä ja siinä moni asia sitten opitaan käytännössä, siis aika kuluu meillä monta kertaa siihen kun etsimällä etsimme harhaopettajia ja kerromme suureen ääneen millaista on oikea oppi, kuitenkaan emme oikeaa oppia niin elä käytännössä todeksi että se olisi meissä Kristuksen totuutta, jossa sydän on rakkauden murtama ja Pyhä Henki saa johtaa itse kutakin antamaan kaikkensa Hänen käyttöön!

Tämä on parannuspuhe minulle itselleni...
Hätä on suuri ja työmiehiä tarvitaan.
Jatkuvan nälvimisen ja kritisoinnin sijaan rakkaat Jumalan omat rohkaistaan toisiamme työhön alttarin kautta.
Siunaten

parta.

oltiin kerran yhdessäkin, samaa aikaa Muurmanskin vankilakierroksella.Hän oman ryhmän kanssa, minä oman.Oli tuttu jo 80-luvulta kun itse istui ja sain käydä julistamassa evankeliumia hänelle ja muille.
Viikko ennen Klinun kuolemaa, olin puh. yhteydessä häneen, juttelimme, hän oli jo heikossa kunnossa, sanoin Reijolle että ei meillä ole muuta turvaa kuin Jeesuksen ristinsovitus johon hän sanoi, että niin se on.Kiitämme Reijosta Jumalaa, ja työ jatkuu, siis hengellinen vankilatyö, Jumalan armosta.