Olen kohta 5 vuotta toiminut pk-seudun kunnan palveluksessa kiertämässä vanhustenhuoltoa.
Näiden viiden vuoden aikana olen huomannut miten raakaa peliä vanhustenhuollossa pelataan. On pöyristyttävää huomata miten helposti kävelemme heikon ja sairaan vanhuksen ylitse, myös omaiset tätä tekevät.
Olen lukenut tätä palstaa ja tunnistan kyllä paljon asioita omasta työstäni. Mutta korostan myös sitä, että meitä hyviä ja rakastavia hoitajia on vielä!!!
On totta että vanhuksen tahdon yli kävellään, ruokaa pakko syötetään ja juotetaan, vaippoja ei vaihdeta aina, kipuja ei hoideta. (Viimeeksi viime yönä kollegani onnistui aiheuttamaan vanhukselle virtsarakon repeytymisen). Mutta on myös totta että myös omaiset teoillaan ja haluillaan kävelevät vanhuksen tahdon yli. Sairaita, kivuliaita vanhuksia omaiset vaativat istuttamaan päivän pyörätuolissa, omaiset vaativat omaa huonetta dementiapotilaalle jolla yksinäisyys luo ahdistusta.
Epäkohtia on kaikin puolin paljon.
Olen itse vaihtamassa alaa. En jaksa tapella ja valittaa kollegoistani tai järjestellä keskustelupalavereja omaisten kanssa. Olen henkisesti lopussa. Koen itse olevani hyvä hoitaja ja taistelevani sen viattoman ja sairaan vanhuksen puolesta. Se on todella vaikeata yksin!! niinpä ehdotankin että ne palsta aktiivit jotka täällä asioita niin kovasti ajavat, voisivat perustaa vanhusten etuja ajavan yhdistyksen jotta voisimme kaikki yhdessä ajaa rakkaittemme elämää.
Näiden viiden vuoden aikana olen huomannut miten raakaa peliä vanhustenhuollossa pelataan. On pöyristyttävää huomata miten helposti kävelemme heikon ja sairaan vanhuksen ylitse, myös omaiset tätä tekevät.
Olen lukenut tätä palstaa ja tunnistan kyllä paljon asioita omasta työstäni. Mutta korostan myös sitä, että meitä hyviä ja rakastavia hoitajia on vielä!!!
On totta että vanhuksen tahdon yli kävellään, ruokaa pakko syötetään ja juotetaan, vaippoja ei vaihdeta aina, kipuja ei hoideta. (Viimeeksi viime yönä kollegani onnistui aiheuttamaan vanhukselle virtsarakon repeytymisen). Mutta on myös totta että myös omaiset teoillaan ja haluillaan kävelevät vanhuksen tahdon yli. Sairaita, kivuliaita vanhuksia omaiset vaativat istuttamaan päivän pyörätuolissa, omaiset vaativat omaa huonetta dementiapotilaalle jolla yksinäisyys luo ahdistusta.
Epäkohtia on kaikin puolin paljon.
Olen itse vaihtamassa alaa. En jaksa tapella ja valittaa kollegoistani tai järjestellä keskustelupalavereja omaisten kanssa. Olen henkisesti lopussa. Koen itse olevani hyvä hoitaja ja taistelevani sen viattoman ja sairaan vanhuksen puolesta. Se on todella vaikeata yksin!! niinpä ehdotankin että ne palsta aktiivit jotka täällä asioita niin kovasti ajavat, voisivat perustaa vanhusten etuja ajavan yhdistyksen jotta voisimme kaikki yhdessä ajaa rakkaittemme elämää.
Vastaukset 45
Vanhimmat
Hui kauhea, miten se sinun kollegasi toimi tuon vanhuksen virtsarakon repeytymiseen johtaneella tavalla?
Olen aivan samaa mieltä, perustetaan yhdistys ajamaan vanhuksien oikeuksia ja myös omaisten oikeuksia laitoshoidossa tapahtuvia ylilyöntejä vastaan.
mitkä sinun mielestäsi ovat laitoshoidossa olevan potilaan omaisen oikeudet?
saada asianmukaista hoitoa omaiselleen = potilaan oikeudet, myös ajan tasalla olevaa tietoa tilanteesta ja keskustelua, neuvottelua ja informaatiota, miten jatketaan hoitotilanteessa..
siinä ensimmäiseksi mieleen tulevat asiat.
moni potilas ei pysty omia asioitaan enää ajamaan, tuntuu karmealta jättää omainen hoitohenkilökunnan armoille.
kai jollakin on oikeus pitää potilaan puoltakin, jos hän ei itse oikein kaikkea tajua ?
muutenhan kaikki sairaalat ovat yksiä saattohoitoloita vain.
miksei anneta kaasua jo ambulanssissa ?
Puuttua epäkohtiin, ajaa esim. dementoituneen omaisen oikeusia ja etua.
Vaalia itsemääräämisoikeutta, jota omainen/edunvalvoja on oikeutettu käyttämään potilaan edestä.
Siis omaisella/edunvalvojalla on samat oikeudet kuin potilaalla, joka ei pysty omia etujaan valvomaan.
Siis suuret oikeudet.
Aina silti on muistettava että etuja valvotaan niin, että ne ovat asiakkaan omia etuja siis toimitaan kuten hän olisi asian aikaisemmin hoitanut kun vielä siihen kukeni! Hoitolinjoista päättäminen on vaikeaa ainakin silloin kun henkilökunta tietää mitä vanhus on itse halunnut mutta omaiset yrittää vaatia jotain aivan muuta!
Joskus jopa niin, että toinen omainen määrää tekemään ihan toisella tavalla, kuin juuri on sovittu toisen omaisen kanssa....
En ole tollasta kuullutkaan, mutta henkilökunta kyllä aivan vanhuksen toiveista piittaamatta uskoo aina tietävänsä mikä on potilaalle parasta.
Meilläkin henkilökuntaan kuuluva hörhö yritti vakuuttaa minua siitä, että parasta olisi lopettaa omaiseni vessakäynnit.
Hirmuälykästä ja täysin surkeaa vallankäyttöyritystä.
Kyllä varmaankin olisi paljon muutakin ajateltavaa kuin nämä omaisten moittimiset.
Hoitohenkilökunta on huolissaan oman diktatoorisen vallankäyttönsä vähenemisestä päivä päivältä.
Ja aivan hyvä jos tuo yksinvalta poistuu, Potilaslakihan on tehty juuri sitä varten.
Ja jos potilas on valtuuttanut jonkun henkilön kirjallisesti pitämään hoitoon liittyvistä asioistaan, on sitä kunnioitettava.
Sinä se keksit jotakin negatiivista joka asiasta. Minä en ole omasta mielestäni mikään diktaattori. Joku linja on kuitenkin oltava hoidossakin. Mitä siitä nyt tulee, jos yks sun toinen käy sanelemassa omia määräyksiään. Ei hoitaja mikään sätkynukke ole. Olen edelleen sitä mieltä, ettet ymmärrä lukemaasi tekstiä.
nyt omaisista puhutaan: sellaista että omainen tavallaan "sokeutuu" sen oman läheisensä asioissa, varmaan tapahtuu. Omaisella on hätä, että onko sillä hänen läheisellään hyvä olla. Voi olla että omainen ei niin ymmärrä hoidolliselta ja lääketieteelliseltä kannalta katsottuna asioita. Silloin helposti syntyy ajatus, että hoitajat eivät tee kaikkea mahdollista sen potilaan hyväksi. Tämä tietenkin ainakin osittain korjaantuu keskustelemalla omaisen kanssa.
Vuodepotilaita paremmassa kunnossa olevat potilaat: henkilökunta yrittää pitää yllä potilaan toimintakykyä kehottamalla ja ohjaamalla potilasta pukemaan vaatteet päälle itse, mikä onnistuu potilaalta. Mutta omainen ajattelee että kyllä tätä 90 vuotiasta täytyy jo auttaa pukemisessa. On monia tällaisia ihan jokapäiväisiä asioita joissa syntyy eri mieltä olemista. Niissä pystyy sitten luovimaan keskustelemalla ja perustelemalla tietyn käytännön.
Hitto harvoin käyn täällä lukemassa näitä juttuja mut ny nous karvat pystöön kun aina on se vessa jokin onnela, eikö elämässä oo muuta?????? Takuu varmasti hoitajat tietää milloin sinne mennään ja hoitaa hommanssa. Minulla monta sukulaista hoidossa ja kenenkään kohdalla en voi sanoa jotta he saavat huonoa hoitoa. Minä ainaskin kunnioitan hoitajia heillä ei oo helppoa ,niska limassa juoksevat ja tekevät parhaansa.
Ihan jo Potilaslain mukaisestikin nykyisin on hoitohenkilökunnan jaettava tuo määräysvalta omaisten ja potilaiden kesken.
Diktaattorien aika pitäisi olla ohi.
Mutta ei ole.
Näistä hygieenia-asioistahan siellä tingitään, kun aikaa on vähän ja asenteet hakoteillä.
Pannaan vaipat jottei tarttis niin usein vessassa kuljettaa ja aletaan hoitaan sänkyyn, jottei tarvitse nostella minnekään.
Helppohoitoisuus on päivän sana.
Tuskin mitään asiakaslähtöistä hoitoa.
sen että on paljon potilaita joita ei voi viedä vessaan kun ei jalat kanna ja ovat T Ä Y S I N vuodepotilaita!!!! Ja ilman riippumatta siitä miten heita on hoidettu, monien sairaus vie liikunta kyvyn. ettäs tiedät.
Niin se oikeasti pitäisi olla, että hoitohenkilökunta ja omaiset tekevät yhteistyötä potilaan hyväksi. Joskus se meneekin niin ihanasti, että kommunikaatio toimii ja mietitään yhdessä, miten tehdään.
Meillä kukaan ei ole valittanut perushitoon liittyvistä asioista, mutta muita aiheita kyllä riittää. Niistäkin pitäisi pystyä selviämään puheella, mutta joskus omaisten käsityksiä asioista ei saa muutettua perustelemalla, vaikka he olisivatkin väärässä.
En nyt haluaisi yleistää, mutta joskus on kyse siitä, että omaisella ei ole riittävästi tietoa, mitä jotkut sairaudet aiheuttavat. Kun näitä asioita yrittää sitten perustella, kuvitellaan, että hoitajat eivät vain viitsi tehdä tietyllä tavalla jne.
Potilasta on paljon helpompi hoitaa yksilöllisesti, kun on omaisia, jotka kertovat potilaan puolesta, millainen hänen elämänsä on ollut, mitkä asiat ovat olleet tärkeitä ja miten hän olisi halunnut itseään hoidettavan. Toivon, että minullakin on joku sellainen läheinen, jos joskus olen itse siinä vaiheessa.
Helppoa on se, että potilas tekee wc-reissulla tarpeensa pönttöön. Sekin helpottaa, että potilaan liikuntakyky säilyy mahd. pitkään. Vuodepotilaiden hoito vie enemmän aikaa ja voimia, kuin liikuntakykyisen.
Kuitenkin joskus tulee sekin vaihe, että potilas ei enää jaksa päivittäisiä ylösnostoja, pitäisikö silloin toteuttaa omaiskeskeistä hoitotyötä ja nostaa vain, vaikka taju lähtee potilaalta vai ajatella potilasta ja hoitaa häntä vuoteeseen. (huom. en nyt tarkoita, että potilaita hoidetaan vuosikausia sänkyyn, vaan todella sitten, kun ei enää jaksa nousta.)
Huomaatko, että hieman ylimielinen asenne pulpahtaa esiin kun puhut hoitajista ja omaisista yhteistyössä?
Jos yhteistyö on sitä että ylipuhutaan omaiset ja ollaan aina oikeassa, ei se taida kovin laadukasta yhteistyötä ollakaan.
Mutta jos sentään vaivaudutaan vähääkään kuulemaan dementoituneen omaisia, niin parempi kuin ei mitään.
Ja kyllähän se niin on, että hoitajat mielellään jatkavat siten kun ovat rutiininsa sovittaneet, niitä on todella vaikeaa muuttaa.
Tottumus on toinen luonto.
Minä olen nähnyt paljon potilaita, joista pika-ajassa tehdään vuodepotilaita.
Aivan omin silmin.
Usein tämä on juuri sellaisten yksinäisten vanhusten kohtalo, joilla ei ole omaista tappelemassa hänen puolestaaan.
Mistä ihmeestä tämä ylimielisyys hoitajilta tulee, niin kuin nytkin tuo ilmaisu "ettäs tieät"-osoittaa.
On aika katsoa peiliin.
Siis miksei potilasta joka ei itse enää kykene nousemaan vietäis hoitotuolilla vessaan?
Miksi ihmeessä häntä ruvetaan hoitamaan ja paskattamaan ja kusettamaan sänkyyn, jossa hän sitten huutaa päivät ja yötä vessaanviennistä?
Jos jollakin on ylimielinen asenne muita ihmisiä kohtaan se olet sinä. Kirjoituksistasi saa sen käsityksen, että et vahingossakaan ole samaa mieltä muiden ihmisten kanssa (varsinkaan hoitajien).
Sinun ongelmasi on se, että kärjistät kaikki asiat huippuunsa. Missä kohtaa tekstiäni luki, että hoitajan kuuluu olla aina oikeassa? Mitä olet itse tehnyt yhteistyön sujumisen eteen omaisesi hoitopaikassa?
Onko yhteityö sitä, että toinen on väärässä ja toinen oikeassa? Yleensä, kun asiaa perustellaan, kuuntelija saa päättää, onko perustelu hyvä vai huono eli kyse ei ole mistään ylipuhumisesta, jos kuuntelija on ihan normaali yläpäästä (osaa itse punnita eri vaihtoehtoja). Myös kuuntelija saa esittää omat perustelut asiasta, jos ne ovat paremmat, sitten yhdessä sovitaan, että näin tehdään.
Sitten on niitä puupäitä, jotka eivät näe, kuin oman kantansa (tietysti molemmilla puolilla..).
Tarkoitin, sitä, että kun potilas ei enää kestä, että hoitajat häntä nostavat ylös sängystä. Ymmärsitkö nyt?
Me tiedetään jotta vessatus on paljon helpompaa kun vuoteeseen hoito ja niin myös tehdään "sen verran laiskoja ollaan". Meilläkin on vain pienet ns. tiputteluvaipat sellasilla asukkailla jotka pysyy kuivina kun vessattaa, jos unohdan vessatuksen, niin johan joudun vaihtaan kaikki pöksyt ja peseen vielä tuolinkin joka on kastunut jos on istuNUT. Ja autas jos vaikka on viellä päivälevolla niin sängyn puhtaaksi petaus tulee vielä lisäks. MInä ainaski oon NIIIIIIN LAISKA jotta vessaan vien.
Meillä ollaan myös niin laiskoja ,kun tulee asiakas joka on halvaantunut niin hänen kanssaan kävellään päivittäin rollen kanssa ja tuloksia saadaan. Rolle vaihtuu keppiin ja hups asiakas kävelee ihan itse.(ei tietystikään kaikki mutta tällaisiakin tapauksia on) Menee sinne vessaan ihan itse ja silloin kun haluaa ja on tarve. Silloin minä istun vieressä ja ihailen meidän onnistumista. Joten näin meillä ,uskon lähis jotta teillä on myös. Mutta vanhuutta ja kuolemaa emme pääse karkuun vaikka kaikkemme teemmekin.
...ei ole omaista TAPPELEMASSA...
liioitella aina ronskisti. Ja kielenkäyttösi on jotenkin asiatonta.
Jos perehdyt hiemen nöyremmin silmin viestiisi niin tulet löytämään saman kuin minä.
Mutta tähän pääsemiseen vaaditaan tahtoa.
Minä kokisin sen aivan upeana asiana, jos tietäisin, että kun olisin dementoitunut niin joku puolustaisi minua henkeen ja vereen, vahtisi minun oikeuksiani laitoksen totalitääristä hoitohenkilökuntaa ja lääkäreitä vastaan.
Tuota temppua yritettiin jo pari vuotta sitten minun omaiseni suhteen.
"On liian huono vessaan vietäväksi".
Joo joo.
Lue: On liian työläs vessaan vietäväksi, me ajateltiin tehdä hänestä vuodepotilas, sellainen pieni laiha kevyt muumio, joita on jo laitoksessamme eniten.
Äläkä narraa, että vessaan vietävät ilman omia jalkoja olisivat helpompia hoidettavia kuin muumiopotilaat.
Hoitajat itse kertovat, että "muumiot" ovat helpoimpia.
Hyökkäät jatkuvasti henkilön kimppuun sen sijaan että hyökkäisit kirjoitetun sanoman kimppuun.
Mitä tämä kertonee sinusta?
Jos kielenkäyttöni vaikuttaa jotenkin asiattomalta, niin se johtuu varmaankin siitä että puhun asiattomasta hoitokulttuurista, jonka koen erittäin julmaksi vanhuksiamme kohtaan.
Etkö ollenkaan ajattele miten kipeät voivat olla esim jalat kun ovat pahoin koukistuneet..jne... useasti asukkaan parasta ajatellen ja juuri hänen.. ei omaisen kipua ajatellen on parempi hoitaa vuoteeseen.
Etkö todellakaan voi ymmärtää, että Asiakas on se ykkönen, eikä heidän typerät epärealistisesti ajattelevat rähisevät omaiset! Onneksi tällaisia on harvassa, mutta JUURI SINÄ tunnut olevan yksi heistä!
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4500000000000038&posting=22000000013391541
että et tajua ollenkaan mitä sinulle kirjoitetaan, paasaat vaan omaa "totuuttasi" samalla kaavalla koko ajan. Sinun kanssasi on vaikea keskustella, koska keskustelu ei johda mihinkään älylliseen.
se henkilön kimppuun hyökkäämistä, jos vaatii vastausta kysymyksilleen ja tarkennusta jonkun toisen viestiin?
Minua ei yhtään kiinnosta sinä, vaikka ihmettelenkin sitä ettet vastaa kysymykseen. Kirjoittelutyylisi on sellainen. Mutta tmän enempää en jatka keskustelua sinusta, vaan asiasta...
että dementoituneen omaisen oikeuksissa mainitaan myös että omainen ei tee hoitopäätöksiä. Hoitopäätökset tekee aina lääkäri ottaen huomioon potilaan itsensä tahdon (jos mahdiollista), omaisen ilmaiseman tiedon siitä, mitä hänen mielestään potilas ko tilanteessa haluaisi.
Aika turhauttavaa tämä keskustelu välillä on, kun ei saa konkreettisia vastauksia asioihin. Minun mielestäni olet ollut ihan asialinjalla. =)
taidan todella lopettaa ko nimimerkin kanssa "keskustelun", koska se on turhaa, hyödytöntä ja vailla minkäänlaista rakentavaa elementtiä.
Saat kaikessa rauhassa omiistautua yksin sovailuun.
En tahdo jakaa kanssasi sitä iloa.
Hyvää jatkoa vain.
Jos venytyksiä tehtäisiin säännölisesti jo alusta alkaen, eivät ne jalat koskaan tulisi koukkuisiksi.
Ja tämä on varma.
Vain käyttämättömät jalat koukistuvat.
Sinusta vaikuttaa tulevan enemmän ja enemmän aggressiivinen, tuskin enää muuta teet kuin haukut.
Viestisi ovat yhtä syyttelyä alusta loppuun.
Huhuh.
Hengitä syvään muutama kerta.
Rauhoitu hyvä ihminen.
Siinä lukee myös, että jos lääkäri ja omainen ovat eri mieltä, niin heidän on päästävä yhteisymmärrykseen hoidosta.
Siis omaiselle annetaan hyvin paljon valtaa, mutta jostakin kumman syystä lääkärit ja hoitohenkilökunta eivät kunnioita potilaslakia.
Potilaslaki on laki siinä missä muutkin lait.
Haluaisitko sinä omalta kohdaltasi ajateltuna että joku ventovieras kustannusten säästäjä päättäisi elämästäsi ja sinun puolestasi, vai thtoisitko että sinua rakastava omainen tai ystävä tekisi päätökset sinun hyvääsi ajatellen?
KUNTA kustantaa omaisesi hoidon, tunninvälein vaihtamasi vaipat, nalkutustesi uuvuttamien hoitajien palkat, JA sinä vielä haluat kokonaisuudessaan päättää omaisesi hoidoista. Halooo!
Toki "jumppaamisella" on vaikutusta jäsenten liikkuvuuteen. Toki sen tiedän ja todellakin käytän työssäni kuntouttavaa työotetta. Kuitenkin on aina otettava huomioon miltä se jatkuva jumppaaminen tuntuu. En varmasti nosta sellaiste vanhusta suihkutuoliin ja vie vessaan, joka kivusta ja tuskasta huutaa jokaisen siirron ja noston aikana! Kaikki ovat yksilöitä! AINA ei kaikki venytys ja vanutus riitä!
Ja tietenkin voisit yrittää vaikuttaa päättäjiin, että ymmärtäisivät miten paljon liikunnalla saataisiin aikaiseksi! Sitä en kiellä missään vaiheessa, mutta kun sitä aikaa ei juurikaan jää tehokkaaseen kuntoutukseen!!!! Hoitajienkain aika on rajallista!
Ja mitä tulee vihamielisyyteen, ei piä paikkaansa, mutta tuntuu niin pahalta kun viesteistäsi ei KOSKAAN löydy mitään positiivista! Etkö odellakaan tajua, että suurin osa hoitajista haluaa ja TEKEE työnsä sydämellä ja niin hyvin kuin mahdollista. MINÄ ainakin henkilökohtaisesti pahoitan mieleni noista viesteistäsi. Ymmärrän toki ammattiihmisenä, että täälä purkautuminen on Sinulle keino purkaa pahaa oloasi; mutta mitä jos edes kerran yrittäisit positiivisen ajattelun voimaa!!???
Jos oikein pinnistelisit, löytäisitköhän YHTÄÄN asiaa mikä sujuisi hyvin omaistasi hoidettaessa?
MUTTA jos täälä haukkuminen auttaa niin siitä sit vaan.. pitää varmaan vaihtaa palstaa, jos itse on niin heikko ja provosoituu kirjoituksistasi.
Hyvää päivän jatkoa!
Tarkoitin tuolla provosoitumisella omaa reaktiotani... Taaskin 8pv työputki ja todella raskaita päiviä. Normaalia enemmän pelkästä perushoidosta poikkeavia töitä... Tiedän, että ne kuuluu työhöni. Älä sitä enään erikseen seuraavassa viestissäsi kerro!
Pari kaatumista, vatsatauti, joka "riehuu" osastolla, yllättävä kuolema (vanhainkodissakin niitä on) Paljon kärsivällistä keskustelua omaisten kanssa.... silti perushoitokin on annettava muille asukkaille.
Väsyneenä ei aina oikein jaksa enää vapaa ajalla lukea pelkkää lokaa jota heität silmille.
Ehkä syynä on jonkin asteinen "syyllisyyskin".. ei huonosti tehdystä työstä vaan siitä että tietää, että voisi tehdä paremminkin työnsä, mutta kun hoitajillakin on työajat ja muukin elämä kuin ne hoidettavat vanhukset. Teen työtäni sydämellä ja tiedän että vanhukset odottavat tapaamistamme vapaiden jälkeen, mutta nyt aion nauttia vapaasta viikonlopusta ilman huonoa omaatuntoa, vaikka kuinka sitä yrität lietsoa. Edellinen vl vapaa ollut 5viikkoa sitten!
sairaalassa olevaa ihmistä ja hänen omaisiaankin, niittenkin verorahoista tulee se "kunta" ja sen "kassa".
suosittelen sinulle yhteiskuntaopin tunteja tai edes peruskoulua - niin - ja järjenkäyttöä !
Ymmärrän hyvin omaisten huolen läheisistään. Hoitoammattilaisina meidän tehtävämme on pitää kiinni potilaan ja hoidettavan oikeuksista.
Pyrimme meidän työyksikössä kuuntelemaan potilaan omaisia myös ja tekemään yhteistyötä heidän kanssaan.
Aina potilaalla ei kuitenkaan ole lähiomaisia, jotka olisivat yhteistyössä. Silloinkin meidän tehtävämme on pitää heidän puoliaan.
Tämä on sydämen asia minulle myös, että potilaani saavat oikeata inhimillistä hoitoa.
Joskus omaisten hätä kuitenkin saa heistä yliotteen eivätkä he ehkä halua ymmärtää läheisensä tilaa.
Valitettavasti jotkut myös kyyläävät, mitä hoitajat tekee. He pyrkivät täten myös häiritsemään työrauhaamme tulemalla haukkumaan meitä.
Onpa jopa joku omainen mennyt räpeltämään hoitolaitetta, mikä on ehdottoman kiellettyä.
Näitä asioita tulee ajoittain eteen.
Joskus jotkut omaiset ovat tulleet jopa henkilökunnan taukotilan ovelle ja haukkuneet, että istumme yhdessä tauolla. Meidän osastolla se ei ole kiellettyä, että rauhallisena hetkenä istumme lakisääteisellä tauolla yhdessä.
Toisinaan etenkin iltavuorot ovat yhtä hullunmyllyä, kun 2 hoitajan voimin yritämme saada hommat tehtyä 15-16 potilaalle.
Emme pelkästään tee käytännön hoitotyötä, vaan tehtäviimme kuuluu myös paperityötkin iltavuorossa, mm. kirjaaminen. Aamuvuorossa on lääkärinkierrot, jotka teettävät myös kaikenlaista paperityötä, labralähetteiden tekoa välillä ja tulostamista, tekstien tulostamista (rtg-lausunnut ymt.)ja hoitosuunnitelmien tekoa. Kaikki tämä siksi, että saamme potilaamme hoidettua myös lääketieteellisesti, joka on yksi tehtävämme.
Kun iltavuorossa tulee uusia potilaita, heidän paperinsa pitää saada kuntoon ja toisinaan heillä voi olla hirveän paljon kaikenlaisia asioita, joihin pitää huolellisesti paneutua.
Siinä sivussa pitää saada hoidettua vanhatkin potilaat. Meillä kun on toisinaan paljon hoitoa vaativia potilaita, pitää vain yrittää hoitaa hommat tärkeysjärjestyksessä.
Voin sanoa, että haasteellista työ on myös siinä suhteessa, koska pitää toisinaan käsitellä omaisia. Toisinaan kyllä huomaa, että omaiset ovat valmiiksi hyvin kriittisiä ja eri mieltä hoidoistamme. Jos potilas vaikkapa sattuu kaatumaan, voi tulla haukut että se on meidän syymme.
Toisinaan he pullikoivat hoitoja vastaan, jotka ovat potilaalle hyödyllisiäkin mutta heidän näkemyksensä on eri.
Viime vappuna oli liikkeellä paljon flunssaa, johon minäkin sairastuin kovalla kuumeella, joten oli alimiehitystä koska sijaisia ei vain saanut. Eräs omainen oli ilkeästi vihjaillut pomollemme että nii-in, mikäköhän niille on näin vappuna tullut.
Siinä ei sitten ehdi kyllä edes suihkuttelemaan ketään aamuvuorossa, jollei ole ihan pakko.
No mutta kuitenkin, siihen joutuu vain tottumaan, että olemme suurennuslasin alla. Mutta meillä on kuitenkin oikeus työrauhaan yhtä hyvin kuin kenellä tahansa muullakin virkamiehellä.
Otamme huomioon omaisten mielipiteet kyllä, ei siinä mitään. Mutta me teemme kuitenkin ratkaisut sen mukaan, mitä lääkäri määrää ja mikä on potilaalle parasta.
Omaiset vain eivät aina ole näkemässä, mitä kaikkea tämä meidän työmme on.
No, kumminkin, yleensä on mennyt hyvin omaisten kanssa, mutta sekaan mahtuu kaikenlaista. Eikä tarvitse ottaa itseensä, jos joku omainen olisikin ns. hankala. Meitä puolustaa silloin ylilääkärimme ja pomomme kyllä, jos tilanne menee hankalaksi.