Uskovaisten kommentteja lukiessa olen huomannut, että lahkolaisuus vieraannuttaa ihmisen aidosta elämästä ja tunteista. Hihhulin ilo on "iloa jeesuksessa", suru on "jeesuksen puhuttelua", ystävät ovat "veljiä ja siskoja jeesuksessa", mielipiteet ovat "jeesuksen ilmoitusta", toivo on "toivoa jeesuksessa", epätoivo on olemista "erossa jeesuksesta". Minne joutuvat ystävät? Minne katoavat luonnolliset tunteet" Mielen täyttää ainainen jeesustelu.
Voi jeesus!
Voi jeesus!
Vastaukset 13
Vanhimmat
Mitkä lahkolaiset,ketä ne on ?
että lahkoissa ei ole mitään oikeaa jeesusta koskan ollutkaan, mikä sekin asia selviää lahkolaisille valitettavasti liian myöhään
Matt.7
22 Moni sanoo minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?'
23 Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät'.
mitä sinä tiedät kenenkään uskiksen siviilielämästä, sen iloista ja suruista? esim. minun kuvioistani et tiedä yhtään mitään muuta, kuin mahdollisesti sen, että harrastan sienestystä.
sinä itse, muutaman muun lisäksi, tukit tällä palstalla kaiken keskustelun fanaattisella ateistihihhuloinnilla löpisten aamusta seuraavan aamun sarastukseen lahkolaisjuttujasi. siihen, kun olemme saaneet hyvänä lisäyksenä kaksi fanaattista rouvaa mätkimään milloin ketäkin, niin vot.
olet yksi syypää siihen, että täällä ei viihdy "pojista puoletkaan". kuka tällaista keskusteluksi nimitettävää paskanjauhantaa jaksaa pitemmän päälle seurata?
aloituksessani niin ärsytti? Voisitko vähän eritellä. Sinänsä kielenkäyttösi vaikutti kyllä hengelliseltä, pyhähenki sanat tietysti sinulle tekstiisi antoi.
Minkäs sille voin, jos et jaksa seurata palstaa? Jos ei jaksa, pitää huilata ja tulla sitten uutta voitelua saaneena takaisin, kuin rasvattu salama.
""Voi jeesus!"" Herran sinun Jumalais nimeä !
Olen tode'n kanssa samaa mieltä; et sinä tiedä mitään uskovien iloista ja suruista. Meillä kaikilla on omat murheemme ja riemumme, ja käymme niitä läpi siinä missä muutkin. Ehkä saatamme antaa niille jonkilaisia lisämerkityksiä, mutta onko se mielen turmelemista? Jos on, niin millä perusteella? Millä perusteella uskovien tunteet eivät ole luonnollisia? Miten niin uskovien ystävät eivät ole sinun ystäviesi vertaisia, vaikka me kutsummekin heitä sisariksi ja veljiksi?
Ärsyttääkö sinua tosiaan noin paljon se, että me puhumme Jeesuksesta? Eikö olisi viisaampaa piilottaa tuo ärtymys, kun sehän vain todistaa sen, mistä täällä puhutaan; Jeesuksen nimi ei ole kaunista kuultavaa uskomattomille, ja herättää heissä epämiellyttäviä tunteita. Neutraali suhtautuminen voisi olla paljon järkevämpää, sillä tuo ainainen lahkottelu alkaa käymään tylsäksi.
Hyvää lauantaita.
Laurentius on juuri näitä aivopestyjä vailla omaa persoonaa, omia mielipiteitä, omia tunteita yms tuntemuksia..voi ressukkaa kun itse hän ei tätä ymmärrä.
Paljon pahaa tehdään lahkoudella.Asia on aivan niin kuin kerroit.kaikin puolin.
olen samaa mieltä että normaali elämä on kadonnut,ja vaan hihhulointia.
Minä olen täysin samaa mieltä sinun kanssasi-rakas työmies! olet viisas poju!!
samaa mieltä oon kanssasi työmies ja sirpale. Mun on ollu pakko lähteä jo vuosia sitten pois raamattupiiristäni ja jättää minimiin seurustelu hihhuliuskisten kanssa. Ei ne ymmärrä muuta kuin hengellisten kokemusten päälle. Mitä suuremmalla vouhotuksella joku kokous pidetään, sen enemmän ne luulee, että siellä on Jumala läsnä. Niin surullista. Oon yrittäny puhua ja selvittää uskoa vähä maltillisemmalla profiililla. Mutta ei, ne höpöttää ja vouhottaa.
Raamattupiirissä ne rukouksetkin oli sellasta hokemista. Ja Raamatussa nimenomaan kielletään, että rukoillessanne älkää hokeko niinkuin pakanat tekevät. Juu, ei ne välitä muusta kun ihmeistä ja merkeistä.
Ja sit se henkilöpalvonta. Koivisto oli joka välissä esillä. Siitäkin mainitsin monessa yhteydessä, mutta ei ne tainnu siltä vouhotukseltaan mitään ees malttaa kuunnella.
On mulla onneks muutama iäkkäämpi kristillisyytensä tunnustava tosiuskis ystävä. Sellasia puol vuosisataa uskossa olleita, jotka ei oo menny jokaisen tuulen mukana.
T. kymmenen vuotta uskiselämää
niinkin, että lahkolaisuudella tai uskovaisuudella ei ole kovinkaan paljoa tekemistä Jumalaan uskomisen kanssa.
Toisille taas ei. Kavereihini kuuluu muslimeja, ateisteja ym ja jopa kaksi satanistia. Minulla on lapsi ja mies ja suku ja ystävät ja harrastukset jotka tekevät myös onnelliseksi, mutta Jeesuksen tuoma ilo on syvää rauha jota en ole löytänyt muualta. Se on niin kokonaisvaltainen tunne ettei sitä voi selittää. Raamattu sanoo että se on parempaa iloa kuin viinistä ja se on tosi.
Olen nuorena kokeillut kaikkea ja etsinyt onnea huumeista, alkoholista, miehistä, rahasta, matkustelusta, suosiosta ym. mutta mikään ei tyydyttänyt täysin sisintä tyhjyyttäni. ainoa apu siihen on ollut isä, poika ja pyhähenki.
Ihmismieli on niin herkkä että voi vinoutua monista asioista. Jotkut tulevat sairaaksi huumeista ja toiset seksiriippuvuudesta ja pornosta toiset ovat sairaalloisen ihastuneita johonkin idoli ihmiseen jota palvovat. Jotkut hellaritkin ovat sairaita. Mutta kaikki tietämäni sairaat ovat olleet sairaita jo ennen uskoon tuloa. uskikset ovat ihan samanlaisia kuin muutkin ihmiset.
Voi jeesus kun puhut täyttä totta.Tätähän se aina on.