hei onko kukaan leikkauttanut rintojaan kunnallisella puolella.minkä laista jälkeä ovat tehneet. itsellä pahasti erikokoiset rinnat ja harkitsen asian korjaamista.riittääkö rintojen epämuodostumasta johtuva henkinen kärsimys syyksi päästä kunnalliselle puolelle leikkaukseen.
eripari
tatami
6636
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minulla myös todella erikokoiset, nuorempana niistä kärsi todella paljon, henkisestikin, mikä aiheutti huonon itsetunnon. Minun onnekseni miehet ovat olleet ihania sen suhteen. Ja yhden lapsen imettäneenä voin sanoa että ajoivat asian loistavasti. Mene mieluumiin terapiaan tai hankkimaan itsetuntosi puhumalla, kuin leikeltäväksi.
kuule ihan itse sinne terapiaan. miksi sinä käyt näillä sivuilla? terapian tarpeessa? mun mielestä toi on korjattavissa oleva asia ettei tarvitse loppuelämää kärsiä. elämä on elämistä varten eikä murehtemista.
En mä kyllä mielestäni tarvitse terapiaa, nimittäin kun olen asian hyväksynyt. Toisin se tietysti on niillä nuorilla joilla se on koko elämä että miltä näyttää... mutta miettikääpä siltä että kannattaako mennä sinne leikkaukseen...
Tietenkin jokainen leikkausta harkitseva miettii hartaasti ennen lopullista päätöstä.
Mutta jos jonkin itseään häiritsevän virheen voi korjata, miksei sitä tekisi?
Toinen vaihtoehto on toki sulatella se virhe 20 vuotta ja tulla sitten tänne paasaamaan, että hyväksyin itseni ja mieskin tykkää, vaikka 20 vuotta vituttikin ihan sairaasti.
olen samaa mieltä edellisen kanssa. Miksei asialle voi tehdä jotain kerta sellainen mahdollisuus on. Niitä, jotka vastustavat esim. rintojen suurentamista ei pidä tuomita niitä, jotka haluavat leikkaukseen. Jokaisen oma asia ja niillä, joilla on jotakin korjattavaa vartalossaan suotakoon heille se leikkauksen mahdollisuus. Itsekin olen menossa suurennuttamaan tulevaisuudessa rintani, enkä näe, että olisin mitenkään terapian tarpeessa. Möykkääjät menköön itse sinne, kun täällä paasaavat. Edelliseen viitaten, että kyllä se leikkauspäätös ei synny hetken mielijohteesta ainakaan enää näin aikuisiässä. Kyllä se on monen vuoden harkittu ja punnittu joka kantilta oleva päätös. On siinä ihan tarpeeksi syyllistämistä itselläänkin, kun ajattelee mikä raha määrä siihen menee, mutta kun luonnostaan ei ole saanut sitä oikeaa kokoa niin on vaan kalliisti maksettava.
hei, minä kärsin myös samasta vaivasta kuin sinä, eli rinnat olivat nuorempana todella huomattavasti erisuuruiset. nuorempana erityisesti ja vieläkin traumaattiset kokemukset vaikuttaneet itsetuntoon ja elämänhaluun, olen kärsinyt masennuksesta useita kertoja tällä hetkellä käyn myös terapiassa ja aloittanut uudelleen masennuslääkkeen. saattaa kuulostaa oudolta ns. terveistä mutta näin se asia vain on, on vaikeaa hyväksyä itsensä epämuodostuneena ja joutua häpeämään ja piilottelemaan itseään kouluajoista lähtien esim. uiminen, saunominen julkisissa tai muiden kanssa mahdotonta, alasti minut ovat nähneet vain muutamat poikaystävät eikä pariin vuoteen ole ollut enää ketään masennuksen ja elämänhalun puuttumisen vuoksi liekö koskaan enää?. ystävät myös vähissä pääsin siis leikkaukseen reilu vuoden jonotuksen jälkeen jossa suurempaa rintaaa pienennettiin, kävin kaksi eri kertaa sairaalassa noin 2 vuoden välein. nyt arvet ovat jo lähes parantuneet, eli niitä huomaa vain vähän. mieleen jääneet haavat koko rulijanssista syvemmät. leikkausjäljet olivat eka leikkauksen jälkeen aika pahat, arvet suuret ja tikkien jäljet rumat, myös kokoero ei parantunut paljon , sen jälkeen kirurgina oli naislääkäri joka teki paljon siistimpää jälkeä, tietysti itse huomaan jäljet vieläkin sillä rinta on leikatun näköinen eikä täysin symmeteinen toisen kanssa mutta olen tyytyväinen että asia on korjattu. eräs poikaystävä luuli että minulla on leikattu sydäntä sillä vasemman rinnan alla on pitkä arpi joka silloin oli vielä punaisempi nyt siis arvet jo kohtuullisen vaalentuneet,.