Niin, toden totta; yllättäen hiipi rakkaus elämääni - hieman liian yllättäen.
Sillä minä en tippaakaan halunnut rakastua. En häneen. Mission impossible!! Hän varattu (vaikkakaan suhde ei tunnu olevan kovin vakaalla pohjalla), minä vapaa. Välimatkaa kilometreissä riittävästi.
Silti moraalini käskee minut jättämään hänet rauhaan, sillä niin kauan kuin hänellä on nykyisen tyttöystävänsä kanssa toivoa, en minä vain kykene siihen väliin itseäni tunkemaan.
Hänen ystävänsä olen. Ystävä, joka tyhmyyttään meni rakastumaan ystävään...
Kertokaa minulle, mitä teen! Uskallanko jatkaa ystävyyttäni hänen kanssaan? Mitä, jos hän kaikesta peittelystäni huolimatta tajuaa, että rakastan häntä? Miten unohdan/tuhoan tunteeni häntä kohtaan.
Mieli täynnä kysymyksiä, joihin ehkä joku teistä osaa antaa edes jonkinsuuntaisen vastauksen.
*ruusu jokaiselle vastanneelle* :))
Sillä minä en tippaakaan halunnut rakastua. En häneen. Mission impossible!! Hän varattu (vaikkakaan suhde ei tunnu olevan kovin vakaalla pohjalla), minä vapaa. Välimatkaa kilometreissä riittävästi.
Silti moraalini käskee minut jättämään hänet rauhaan, sillä niin kauan kuin hänellä on nykyisen tyttöystävänsä kanssa toivoa, en minä vain kykene siihen väliin itseäni tunkemaan.
Hänen ystävänsä olen. Ystävä, joka tyhmyyttään meni rakastumaan ystävään...
Kertokaa minulle, mitä teen! Uskallanko jatkaa ystävyyttäni hänen kanssaan? Mitä, jos hän kaikesta peittelystäni huolimatta tajuaa, että rakastan häntä? Miten unohdan/tuhoan tunteeni häntä kohtaan.
Mieli täynnä kysymyksiä, joihin ehkä joku teistä osaa antaa edes jonkinsuuntaisen vastauksen.
*ruusu jokaiselle vastanneelle* :))
Vastaukset 3
Vanhimmat
Noin voi käydä kenelle vaan.Minulle onkäynyt toisin päin.Olen itse varattu ja olen rakastunut toiseen.Mutta emme ole pettäneet ketään,rakastumiselle ei voi vaan mitään.Annetaan ajan kulua ja katsotaan.Ei tehdä mitään hätiköityjä ratkaisuja suuntaan tai toiseen.
Et ole siis ainoa ja ketään ei voi tuomita rakastumisesta.Sille ei vaan joskus voi mitään.
Mutta ohjeena kokemuksesta annan;älkää hätiköikö mihinkään suuntaan.Antakaa ajan näyttää...
Onnea sinulle...
Mulle on käyny ihan samoin. En ole vieläkään päässy yli siitä, joten en kylläkään osaa neuvoo tms..
Mut sanon vaan että et ole ainoa, jolle noin on käyny!
Anna ajan kulua...siinä yksi lääke ja katso sitten mikä on tilanne ja tietysti mitkä ovat teidän tunteenne toisianne kohtaan.
Minulla oli vastaava tilanne. Olemme ystävä-linjalla nykyään ja ihan hyvä näinkin.