Joku kysyi, mikä olisi viimeinen pisara, jonka jälkeen valtakunnan salin oven sulkee viimeisen kerran takanaan.
Ratkaisevaa pisaraa ei ole. Monilla astia vuotaa jo yli, mutta kun parempaa vaihtoehtoa ei ole näkyvissä, mukana roikutaan.
Kyse on kuin huonosta avioliitosta, jossa toinen pettää koko ajan (mutta tuo samalla esim. taloudellista turvaa, on yhteinen asuntolaina, koira tms), mutta kun ei ole muitakaan helposti tarjolla, siinä pysytään.
Mutta ei tarvita kuin uusi, lupaava rakkaus ja yhtäkkiä ratkaisevan askeleen ottaminen ei tunnukaan enää niin vaikealta.
JT-usko tarjoaa näennäistä turvaa, ystäviä/kanssakärsijöita. Vaihtoehtona nähdään vain yksinjääminen ja siirtyminen maailmaan, jota ei tunneta. Irtaantuminen sattuu.
Mutta totuus on etsiminen arvoista. Itse olen löytänyt uuden rakkauden (=uuden uskon) ja elän nyt tasapainoisinta, moraalisesti korkeatasoisinta aikaa koko elämässäni.
Ensimmäinen askel kohti uutta rakkautta/uskoa on alkaa jättää kokouksia väliin ja alkaa lukea muuta tieteellistä ja kristillistä kirjallisuutta/lehtiä. Myös muutto uudelle paikkakunnalle ja mahdollinen työpaikan vaihto edesauttavat kehitystä kohti uutta, parempaa, rehellisempää elämää.
Mieli täytyy vähitellen täyttää uusilla, terveillä asioilla. Vähitellen uudet asiat alkavat viehättää ja ihastuttaa ja alat rakastua uuteen, tasapainoisempaan ja avoimempaan elämääsi. Vanhat asiat unohtuvat.
Terve totuus vapauttaa ja on kaiken vaivan arvoinen. Lupaan sen, enkä ole ainoa :)
Jumala haluaa, että olet vapaa.
Ratkaisevaa pisaraa ei ole. Monilla astia vuotaa jo yli, mutta kun parempaa vaihtoehtoa ei ole näkyvissä, mukana roikutaan.
Kyse on kuin huonosta avioliitosta, jossa toinen pettää koko ajan (mutta tuo samalla esim. taloudellista turvaa, on yhteinen asuntolaina, koira tms), mutta kun ei ole muitakaan helposti tarjolla, siinä pysytään.
Mutta ei tarvita kuin uusi, lupaava rakkaus ja yhtäkkiä ratkaisevan askeleen ottaminen ei tunnukaan enää niin vaikealta.
JT-usko tarjoaa näennäistä turvaa, ystäviä/kanssakärsijöita. Vaihtoehtona nähdään vain yksinjääminen ja siirtyminen maailmaan, jota ei tunneta. Irtaantuminen sattuu.
Mutta totuus on etsiminen arvoista. Itse olen löytänyt uuden rakkauden (=uuden uskon) ja elän nyt tasapainoisinta, moraalisesti korkeatasoisinta aikaa koko elämässäni.
Ensimmäinen askel kohti uutta rakkautta/uskoa on alkaa jättää kokouksia väliin ja alkaa lukea muuta tieteellistä ja kristillistä kirjallisuutta/lehtiä. Myös muutto uudelle paikkakunnalle ja mahdollinen työpaikan vaihto edesauttavat kehitystä kohti uutta, parempaa, rehellisempää elämää.
Mieli täytyy vähitellen täyttää uusilla, terveillä asioilla. Vähitellen uudet asiat alkavat viehättää ja ihastuttaa ja alat rakastua uuteen, tasapainoisempaan ja avoimempaan elämääsi. Vanhat asiat unohtuvat.
Terve totuus vapauttaa ja on kaiken vaivan arvoinen. Lupaan sen, enkä ole ainoa :)
Jumala haluaa, että olet vapaa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tuo 'mukana roikkumisen pitkittäminen' on mielenkiintoinen probleema, ja sillä on omat hyvät ja huonot puolensa. Meidän perhe liukui hitaasti mutta määrätietoisesti pois osittain sen takia että halusin totuttaa tietyt henkilöt siihen ajatukseen että jehnustelu on meidän perheen kohdalta ohi. Tuossa tilanteessa ajattelimme sitten vielä niin että eron pitkittäminen srk:sta johtaa ennenpitkää yliannostukseen ja allergiaoireisiin jehnustelusta ja lisäksi tulee paljastamaan koko jehnulaisuuden raadollisuuden ja rosisen puolen vartiotornilaisuudesta joten ei sitten ainakaan tarvitse koskaan katua tekemäänsä lähtöratkaisua.
Huonona puolena eron pitkittämisessä on se, että elämästä menee aikaa hukkaan mikä voi harmittaa myöhemmin, mutta onneksi eropäätöstä srk:sta voi nykyisin nopeuttaa koska on näitä keskustelupalstoja jossa voi saada oikeaa tietoa jt-lahkostaja lisäksi vertaistukea samoinajattelevien kanssa ja aloittaa jopa uusia ystävyksiä ja tuttavuuksia samansuuntaisten exien kanssa.
Hieno juttu että sinäkin olet vapautunut vartiotornin synkästä varjosta ja mielenhallinnasta!
-Corrector-
Kuinka pitkään te jehnustelitte?
Miten päädyitte toimintaan mukaan? Käännytettiinkö teidät? Luulitteko löytäväsi "hengellisen paratiisin" jehovayhteisöstä vai miksi menitte mukaan? Kastettiinko teidät (koko perhe) kulttiin lyhyen tutustumisen jälkeen?
Harvinaista kuulla että koko perhe lähtee yksimielisesti pois totuudesta! Voisi olettaa että ainakin joku haluaa jäädä ja pistää välit poikki toisiin. Ilmeisesti kenenkään usko ei ollut kovin syvää?
Totuus paljastui itsellekin vasta aikuisena. Olen kasvanut jt-suvussa. En koskaan kyseenalaistanut mitään. Kasteesta kertyi mittariin 16 vuotta ennenkuin se todellinen totuus valkeni. Tiedän kokemuksesta että se vaatii rohkeutta. Itsellä oli vanhimmman natsat. Tuli kaikille aikamoisena yllätyksenä tosin mielestäni vaikea sitä on muuten hoitaa. Järjestöähän ei saa kritisoida millään lailla. En oikein itsekään ole vielä tajunnut milaisesta horroksesta heräsin ja vielä mitä toisille opetin. Kaikki välit meni tietysti poikki sukulaisiin mutta silti olo on helvetin hyvä kun on päässyt valheesta pois. Koko homma perustuu hyvään organisaatioon joka pysyy hallintoelimen hanskassa. Ja ihmisiin jotka uskovat joka sanan mitä orja suustaan suoltaa