Keskustasta tuli presidentin tekijä
Suomen Keskustalla on nyt kuninkaantekijän paikka. Jos Suomeen halutaan tosissaan porvarillinen presidentti, se edellyttää keskustan siirtymistä Sauli Niinistön taakse. Se voi olla vakaumukselliselle keskustalaiselle ylitsekäymätön paikka.
Edellisissä vaaleissa sama rooli tuli kokoomukselle, kun Esko Aho meni toiselle kierrokselle. Silloin kokoomus petti, kun puolueen naiset ja eräät johtavat poliitikot, muun muassa Harri Holkeri, lähtivät Tarja Halosen taakse. He luottivat Paavo Lipposeen, joka oli todellinen maan isä.
Pottujen maksaminen takaisin pottuina olisi lyhytnäköistä politiikkaa. Nyt on mahdollisuus luoda umpeen myös se juopa, joka syntyi, kun kokoomusta pidettiin 25 vuotta oppositiossa ”yleisistä syistä”.
Asetelma on nyt selkeä: porvarit vastaan sosialistit. Se on myös ensi askel kohti kaksipuoluejärjestelmää. Tähän kuluu vielä aikaa, sillä keskusta ja kokoomus ovat kaksi eri aatepuoluetta, joskin ne lähestyvät toisiaan kaiken aikaa.
Presidentinvaaleissa loisti poissaolollaan yksi puolue: vasemmistoliitto. Sitä ei kukaan kaivannut, eikä muistanut.
Suvi-Anne Siimes teki valtavan virheratkaisun, kun puolue siirtyi suoraan Tarja Halosen taakse. Hän halusi Halosesta presidentin, vaikka sen hintana oli oman puolueen tuho. Siimes kansallisteatterin näyttämöllä olisi ollut illan kuningatar.
Tai sitten Siimes todella tiesi, mitä hän teki. Hän vei suuren osan kannattajistaan SDP:n taakse, ja on näin luomassa suurvasemmistoa. Modernit vasemmistoliittolaiset ovat valmiita siirtymään uuteen SDP:hen. Vanhoista rähinäkommunisteista ei ole väliäkään.
Matti Vanhanen hävisi, koska joutui puolustamaan hallituksensa politiikkaa. Pääministerin asemasta oli enemmän haittaa kuin hyötyä. Hän joutui seisomaan nimittäjänsä takana, kun Niinistö sai hyökätä vapaammin.
Seuraavista kahdesta viikosta tulee äärimmäisen mielenkiintoiset. Halosen tulos tulkittiin häviöksi, ja julistautuminen etukäteen voittajaksi oli paha virhe. Sitä oli myös SAK:n julkinen tuki.
Toinen kierros on kokonaan eri vaali, eikä nyt saatuihin prosenttilukuihin pidä tuijottaa liikaa. Kamppailusta tulee tasaväkinen. Presidentin vaihtuminen on todellinen vaihtoehto, jota ei kannata jättää pois laskuista.
Äänestäjistä kuitenkin selkeästi yli puolet kannattaa porvarillisia puolueita. Halosen on nyt vakuutettava, että porvarillisen enemmistön kannattaa valita sosialisti.
Suomen Keskustalla on nyt kuninkaantekijän paikka. Jos Suomeen halutaan tosissaan porvarillinen presidentti, se edellyttää keskustan siirtymistä Sauli Niinistön taakse. Se voi olla vakaumukselliselle keskustalaiselle ylitsekäymätön paikka.
Edellisissä vaaleissa sama rooli tuli kokoomukselle, kun Esko Aho meni toiselle kierrokselle. Silloin kokoomus petti, kun puolueen naiset ja eräät johtavat poliitikot, muun muassa Harri Holkeri, lähtivät Tarja Halosen taakse. He luottivat Paavo Lipposeen, joka oli todellinen maan isä.
Pottujen maksaminen takaisin pottuina olisi lyhytnäköistä politiikkaa. Nyt on mahdollisuus luoda umpeen myös se juopa, joka syntyi, kun kokoomusta pidettiin 25 vuotta oppositiossa ”yleisistä syistä”.
Asetelma on nyt selkeä: porvarit vastaan sosialistit. Se on myös ensi askel kohti kaksipuoluejärjestelmää. Tähän kuluu vielä aikaa, sillä keskusta ja kokoomus ovat kaksi eri aatepuoluetta, joskin ne lähestyvät toisiaan kaiken aikaa.
Presidentinvaaleissa loisti poissaolollaan yksi puolue: vasemmistoliitto. Sitä ei kukaan kaivannut, eikä muistanut.
Suvi-Anne Siimes teki valtavan virheratkaisun, kun puolue siirtyi suoraan Tarja Halosen taakse. Hän halusi Halosesta presidentin, vaikka sen hintana oli oman puolueen tuho. Siimes kansallisteatterin näyttämöllä olisi ollut illan kuningatar.
Tai sitten Siimes todella tiesi, mitä hän teki. Hän vei suuren osan kannattajistaan SDP:n taakse, ja on näin luomassa suurvasemmistoa. Modernit vasemmistoliittolaiset ovat valmiita siirtymään uuteen SDP:hen. Vanhoista rähinäkommunisteista ei ole väliäkään.
Matti Vanhanen hävisi, koska joutui puolustamaan hallituksensa politiikkaa. Pääministerin asemasta oli enemmän haittaa kuin hyötyä. Hän joutui seisomaan nimittäjänsä takana, kun Niinistö sai hyökätä vapaammin.
Seuraavista kahdesta viikosta tulee äärimmäisen mielenkiintoiset. Halosen tulos tulkittiin häviöksi, ja julistautuminen etukäteen voittajaksi oli paha virhe. Sitä oli myös SAK:n julkinen tuki.
Toinen kierros on kokonaan eri vaali, eikä nyt saatuihin prosenttilukuihin pidä tuijottaa liikaa. Kamppailusta tulee tasaväkinen. Presidentin vaihtuminen on todellinen vaihtoehto, jota ei kannata jättää pois laskuista.
Äänestäjistä kuitenkin selkeästi yli puolet kannattaa porvarillisia puolueita. Halosen on nyt vakuutettava, että porvarillisen enemmistön kannattaa valita sosialisti.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Marco Bjurströmillä ja Hector säesti nyökyttelemällä taustalla....