Pääseekö tappaja taivaaseen?

ovat eräiden tietojen mukaan taivaassa.

Päästäsin ed.mainitun,jälkimäinen voi mennä vaikka helvettiin, jos sellainen jostaki löytys.

1:18 ""Niin tulkaa,käykäämme oikeutta keskenämme,sanoo Herra. Vaikka teidän syntinne olisivat veriruskeat,tulevat ne lumivalkeiksi,vaikka ne olisivat purppuran punaiset,tulevat ne villan valkoisiksi.""

53:4,5. ""Mutta totisesti,meidän sairautemme hän kantoi,meidän kipumme hän sälytii päällensä.
Me pidimme häntä rangaistuna,Jumalan lyömänä ja vaivaamana,
mutta hä oli haavoitettu meidän rikkomustemme tähden,runneltu meidän pahain tekojemme tähden.
Rangaistus oli hänen päällänsä,että meillä rauha olisi,ja hänen haavainsa kautta olemme paratut.

mukaan murhaajakin paasee taivaaseen kun uskoo Jeesukseen. Esimerkkina murhaaja joka oli ristiinnaulittuna Jeesuksen vieressa. Han sanoi Jeesukselle etta uskoo Hanen olevan Jumalan poika. Jeesus vastasi etta totisesti han tulee olemaan Hanen (Jeesuksen) kanssa paratiisissa.

mukaan näillä asioilla spekulointi ei ole edes sallittua: "Älä kiusaa Herraa, sinun Jumalaasi"
Toisin sanoen murhamies pelastuu, otettuaan Jumalan lahjan vastaan. Mutta paremman elämän viettäneelle on sanottava; Pelkät teot eivät riitä. Mutta pelkkä usko riittää. Näin hyvän elämän viettänyt joutuu lopulta oman elämänsä uhriksi, mikäli ei avaa omaa lahjapakettiaan ja
ota vastaan Jumalan lahjaa.

Tämä on kova pala täysin ymmärtämättömälle ihmiselle, joka ei ymmärrä lahjansa päälle niin että aukaisisi sen, vaikka kolmesti koputellaan.
Hänen on seurattava murhamiehen pelastumista, joka on riistänyt toiselta ihmisen korkeimman ja peruuttamattoman oikeuden, oikeuden omaan elämään.

Olisiko niin, että pelastumista tarvitsevat saavat sen.

...

että jos hiekkalaatikolla olen oikein auttavainen ja huomaavainen toisia hiekkakakkuja rakentavia kohtaan, autan parhaan kykyni mukaan ja lainaan vaikean paikan tullen omaa lapiotani, niin en minä silti vielä ole rakentanut hiekkalaatikolta itselleni portaita taivaaseen.
Enhän?

* *

Mahdotonta sellainen olisikin!
Raamattu sanoo ihan selvästi että elämme maailmassa joka on pahan vallassa ja olemme luontaisen olemuksemme puolesta vihan lapsia, eikä kukaan voi itseään sisällisesti niin puhdistaa että iankaikkinen elämä, jumalallinen olemus joka ihmiseltä puuttuu, omien puhdistustekojen kautta yhtäkkiä sinne sisimpään ilmaantuisi.
Kyseiset asiat kertoessaan Raamattu puhuu joko totta - todellisuuden perimmäisen luonteen mukaisesti - tai valhetta - vastoin todellisuuden perimmäistä luonnetta. Tämän voimme todeta ottamatta Raamatun sisältöön minkäänlaista kantaa henkilökohtaisesti. Niin tai näin, minun ja sinun mielipiteet ei totuutta muuta puoleen eikä toiseen.

Tämän myönnettyämme voidaan kysyä olemmeko kiinnostuneet totuudesta, pääsemään selvyyteen pitääkö Raamatun ilmoitus paikkansa vai ei? Onko se vai eikö se ole todellisuuden luonteen mukainen? Mutta monet meistä valitsevat helpomman tien ja päättävät Jumalan puolesta mitä Hän on ja mitä ei ole.
Kun olemme totuudesta kiinnostuneet voi käydä sitten niinkin että löydämme itsemme ristin juurelta, syntyy ahaa-elämys ja todellisuus aukeaa silmiemme eteen itsensä kaltaisena. Ja ehkä näemme että tuo itsensä kaltaisuus on juuri sitä, minkä Raamattu on ilmoittanut.
Kuten kauniissa hengellisessä laulussa sanotaan:
"Sydän kun auki on, sinne Jeesus tekee asunnon..."

* *

On tietysti niitä jotka on koko ikänsä polkeneet toisten hiekkakakkuja ja siinä sivussa heidän sormiaankin, on omassa itsepäisyydessään huitoneet pitkin hiekkalaatikkoa kuin se olisi heidän oma yksityinen maailmansa, ja onpa joku heistä iskenyt suutuspäissään toisia hiekkakakkujen rakentelijoita hengiltäkin, joku on tehnyt sitä oikein urakalla.

Sitten hän kuitenkin havahtuu näkemään totuuden itsestään, ymmärtää oman raadollisuutensa ja kelvottomuutensa ja huomaa, että tästä hiekkalaatikolta on kuitenkin valmistettu portaat taivaan kirkkauteen ja iloon, on tehty iankaikkisen elämän lahja valmiiksi Jumalan armossa ja rakkaudessa. Toisin kuin muut hiekkakakkujensa rakentelijat hän nöyrtyy portaiden juurella, tunnustaa syntisyytensä ja ottaa vastaan Jumalan rakkauden, jossa hänen sisimpäänsä vuodatetaan taivaallisen elämän osallisuus, että hän voi valmistettua tietä kotiin tulla.

Mikä tässä on niin mahdottoman ristiriitaista hyväksyä ja uskoa.
Mahdotonta se on niille jotka vielä luulee olevansa hyviä. Luulee että on koko ikänsä auttaneet toisia, eivätkä ollenkaan huomaa että vaikka olisivat näin tehneetkin, kantavat yhä sisimmässään tappajan luontoa.
Ei heissä ole olemusta joka voisi taivaan kotiin kulkea. Ei ole sellaisia jalkoja joilla armoportaille astuttaisiin ja ryhdyttäisiin niitä kulkemaan omin neuvoin. Iankaikkisen elämän osallisuuteen kun ei käydä saastaisuudessa, se ei yksinkertaisesti sovellu kirkkauden kanssa yhteen.
Vaikka Jumala kuinka tahtoisi ottaa sinut kotiin, ei Hän voi sitä tehdä, jos kiellät Hänen rakkauden työn.

Fariseukset luuli olevansa kelpaavia kun teki sitä ja tätä: ei langenneet aviorikoksiin eikä murhanneet ketään. Heille Jeesus osoitti lain todellista luonnetta ja tarkoitusta, sanoen että joka puhuu pilkallisesti tai väheksyvästi lähimmäisestään, on jo osoittanut olevansa murhaaja ja on saman tuomion alla.

* *

Kysehän ei ole siitä että Jumala ihmisen pahojen tekojen tähden ottaisi häneltä taivasosuuden pois tai että hän ihmisen hyvien tekojen tähden antaisi hänelle taivasosuuden.
Kyse on yhtä kaikki siitä, että ihminen murhaajana ja pahantekijänä ei ole menossa taivaaseen, tämä on totta jokaisen kohdalla, mutta Jumala antaa taivasosuuden lahjaksi niille, jotka suostuvat löytämään totuuden ja ottavat vastaan Hänet.
Henkilökohtaisesta suhteesta Jumalaan on kyse eikä teoista.

Maailmassa teot ovat tekoja suhteessa toisiimme, mutta Jumalan näkökulmasta on kyse teoistamme Häntä kohtaan. Tietysti loukkaamme pahoilla teoilla toisiamme kohtaan myös Häntä, mutta suurin loukkaus on jos emme ole ollenkaan Hänestä ja Hänen rakkaudestaan kiinnostuneet.

Ei taivaaseen pääse se joka on kiinnostunut ottamaan Jumalalta pelastuksen lahjan vastaan mutta ei ole kiinnostunut yhtään Jumalasta itsestään. Sinä voit kyllä miettiä että kuinka se ja se, mutta Herra sydämet tuntee. Jos joku meistä pahantekijöistä - sinä tai minä tai kuka tahansa - haluaa viimeisenä hetkenään ottaa Jumalan vastaan että pelastuisi, ja lähtee itsekkäässä nöyrtymättömässä sydämessään käymään Jumalan kanssa kauppaa että minä uskon Jumala sinuun ja kun uskon niin sinä annat minulle uskoni kautta pelastuksen, se ei yksinkertaisesti toimi niin. Usko ei ole ulkonainen lahja eikä Jeesus jokin mielikuva joka voidaan omaksua omaehtoisesti.

Usko on aina Jumalan työ.
Sen työn saa vastaanottaa jokainen joka nöyrtyy Jeesuksen armotyöhön.
Toivotaan että Hän vielä viimeisellä hetkelläkin niitä kutsuisi, jotka tässä ajassa on katselleet vaan kakkujaan ja on kieltäytyneet tulemasta rakkaussuhteeseen Hänen kanssaan. Että vielä silloinkin Hän tekisi aloitteen ja antaisi ihmiselle mahdollisuuden nöyrtyä Jeesuksen löytämiseen, nähdä ne valmiiksi tehdyt portaat ja ottaa vastaan sen Jumalan teon, että saa niitä pitkin astella hyvyyden maailmaan.

* *

Ei opin oikeallisuutta ratkaise se onko se meidän mielestä naiivi ja yksinkertainen tai älykäs ja monimutkainen.
Totuus ratkaisee.

Jumalallinen oppi on sisällistä elämän avautumista Kristuksessa. Ei se jotakin sanallista ilmoitusta lukemalla avaudu jos emme ole kiinnostuneet sanojen ja ilmausten sisällöstä niin että antaisimme Jumalan ilmoittaa itsensä todeksi sisimmässämme.
Ei siis ihminen Jumalan totuudellisissa sanoissa kun hän niitä Raamatusta lukee kuule mitään Jumalan sanoja, jos ei Jumala häntä kiinnosta, ihmisen sanoja ja houreita hän Raamatussa näkee pelkästään.

Kun ihminen ei omien viisauksiensa kautta löydä Jumalaa, niin Jumala on nähnyt hyväksi saarnauttamansa "hullutuksen" kautta pelastaa ne jotka uskovat! Se on kova paikka ihmiselle suostua näkemään mitä on hänen parhaatkin filosofiset kehittelynsä Jumalan edessä. Mutta siihen kun pieni ihminen suostuu ja asettuu omalle paikalleen Luojan suuruuden edessä juuri tämä "hullutus" - joka on filosofiaa harrastavalle älykölle tyhmyyttä ja hulluutta, ja omaa uskonnollista tietään taivaaseen yrittävälle loukkaus ja pahennus - avautuu elämän viisaudeksi.
Niinpä Raamattu sanoo tästäkin asiasta aivan oikein:
- Joka teidän joukossanne luulee omassa itsessään olevansa muita viisaampi, nähköön oman tyhmyytensä, jotta hänestä sitten tulisi totuuden tuntemisen kautta todellisesti viisas.

"Uskoa ei synny omin voimin,
ilmaiseksi anova sen saa.
Sitä ansaita ei töin ja toimin,
Jumala sen meille lahjoittaa."

* *

Sanoin yhdessä puheessani srk:ssa kerran näin:
Kun emme tiedä Hitlerin viimeisistä hetkistä mitään, meitä voi taivaassa odottaa iloinen yllätys.

Ilmeisesti ihmisten on kuitenkin vaikea ajatella että puhuin ihmisestä, yhdestä ihmisyksilöstä joka on ollut ihminen kuten sinä tai minä. Heille kyse on jonkinlaisesta arkkityypistä ja sana "Hitler" synnyttää voimakkaita mielikuvia. Kun siis puhutaan Hitleristä on vaikea ellei suorastaan mahdotonta ajatella tuota ihmistä, yleensä ajattelemme vain mielikuviamme joiden läpi emme kykene näkemään ja kohtaamaan tosiasiaa, että hän oli pelastusta tarvitseva sielu siinä kuin kuka tahansa.
Sain puheen jälkeen kuulla pariltakin henkilöltä ettei niin olisi saanut puhua. No, tietysti on sitten niitäkin joiden mielestä sanoin ihan oikein...

Iloinen yllätys!
Onko se sinulle iloinen yllätys jos kohtaat Hitlerin taivaassa?
Siellä hän ei enää ole "Hitler", ei jokin arkkityyppi, pahuuden ilmentymä. Taivaaseen kun kukaan meistä ei tuo pahuuttaan mukanaan. Millaistahan olisi kohdata hänet puhdistettuna synneistään, kirkastettuna olentona? Säteillen kirkkautta ja rakkautta ja rauhaa? Varmaan ihan samanlaista kuin kaikkien muidenkin armosta lunastettujen kohtaaminen.

Asian toinen puoli on sitten se, että luultavasti tuo kyseinen ihminen oli armon mahdollisuudet jo ohittanut, tuskinpa hänen muuten olisi sallittu joutua niin demoniseen tilaan.
Jos hän siis ei ole taivaassa, ei se johdu hänen tekemistään pahoista teoista vaan siitä ettei ajoissa ottanut vastaan hänelle tarjona olevaa pelastusta, ja kun ei ottanut sitä vastaan hänessä oleva alttius pahalle ja kieroutunut mieli teki mahdolliseksi joutua yhä syvemmin mielen pimeyteen ja riivaajien käyttöön, jotka lopullisesti esti häntä kuulemasta Jumalaa.

Eikä väkivaltaisuus tai rasismi ole ainoat riivaajat kyllä ihmisen sydämen voi pimentää monenlaiset himot ja mammonat jotka on sydämen aarteita ohi totuuden.
Näin on varmaan monien kohdalla. Ja kun pimeys turmelee ihmisen mielen ja moraalisen kyvyn erottaa hyvän pahasta, harva sitten enää pelastuu. Vaikka niitäkin onneksi on. Se on Jumalasta kiinni jos Hän armossaan vieläkin kutsuu ja ojentaa auttavan kätensä niihin pimeyksiin jotka ihminen väärillä ratkaisuillaan on valinnut.
Esimerkkinä Reijo Loikkanen josta tällä palstalla oli aloitus muutama päivä sitten. Reijo oli useaan kertaan määritelty parantumattomaksi psykopaatiksi ja hänestä oli olemassa lausunto että on kykenemätön tuntemaan empatiaa ja ei todennäköisesti koskaan osaa asettua uhriensa asemaan. Kokiessaan armon Jeesuksessa hänen elämä muuttui ja sen muutoksen seurauksena - ei ansaitakseen Jumalalta pelastusta tai pisteitä, vaan rakkauden vaikutuksesta - hän lähti tekemään vankilatyötä Venäjän ankeisiin oloihin.

* *

Hitler? Iloinen yllätys?
Niin, kukapa tietää...
Paavalihan sanoi: "Minä, syntisistä suurin."
Ja kun Paavalikin pelastui, miksi sitten en minä tai joku muu?
Se on SUURTA ARMOA.

niille jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille jotka uskomme, pelastumme se on Jumalan voima. Koska Jumalan viisaudesta ihmiset eivät oppineet tuntemaan Jumalaa, Hän saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne jotka uskovat. 1 korinttolaiskije 1 luku.