olin silloin 14v kun se pahin kaikesta tapahtui.Isoveljeni riisti hengen itseltään.Hän,joka oli minulle kaikkein tärkein,piti minusta huolen ja rakasti,hän päätti lähteä oman käden kautta.Sitä tuskaa ja surua,en vieläkään osaa pukea sanoiksi,muistan vain sen keväisen aamun,seisoin keittiön ovella ja tuijotin....veli ja haulikko.Sitten on vain mustaa.en muista,tai jotkut sanovat,en halua muistaa,totta varmaan sekin.Mutta kaipaus ja suru ovat aina läsnä.Kuinka voisinkaan koskaan sinut unohtaa.Oma mottoni onkin:Ihminen,elätä muistoja,älä elä niissä.Voimia ja jaksamista kaikille.
Isoveljen itsemurha
Paula 34v
41946
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
johdosta.
mä menetin itse n.7kk sit parhaan ystäväni ja 2muuta ystävää jotka olin tuntenu n 5-6vuotta..he kuoli hirvikolarissa..kyllä oli hirveetä kuulla siitä..ei olis uskonu ikinä et näin käy omalle kohdalle..ikävä on kova..tänään se parasystäväni olisi täyttäny 20..itken vaan koko ajan..muutenkin menee huonosti..poikaystäväni jätti jne..mut otan osaa ihan hirveesti
Mulla veli hirtti itsensä kuus vuotta sitten jouluna. Viestistäsi päätellen tästä paranemiseen menee vielä kauan...
Otan osaa suruusi.viestini luettuasi sanoit että siitä päätellen paranemiseen menee kauan,ainahan suru vaatii oman aikansa,mutta olen minäkin elänyt eteenpäin,saanut aviomiehen ja lapset ja onnellisen elämän.Rakkaan ihmisen itsemurha jättää jäljet ja ikuisen ikävän ja minäkin aina tulen kysymään miksi?Muista minun mottoni!Ja toivotan sinulle kaikkea hyvää elämässä eteenpäin,aurinko nousee taas aamulla.