Miksi kaikki kaunis

en rauhaa saa!
91728
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 9

Vanhimmat

toivoasi, tarkastele tarkoin ja ehkä löydät etsimäsi...

Äänestä
  • onko neuvoja?

    Äänestä

  • surun pois? kirjoitti:

    onko neuvoja?

    kasvoiltasi pois:)

    Äänestä

  • surun pois? kirjoitti:

    onko neuvoja?

    Aika parantaa, vanha totuus, mutta niin se vain menee. Se on vaan kieriskeltävä sielä surussa, käytävä se tunne läpi ja jonain päivänä huomaat että helpottaa. Surun hetkellä mikään ei auta, paitsi ehkä vähän se kun ajattelee niitä joilla menee vielä todella paljon huonommin.

    Äänestä

Voi rakkaani, enhän ole kadonnut mihinkään...
paitsi vähäksi aikaa haavojani nuolemaan, koska sattuu niin...sattuu...sydän..parka..miksi? sielussain kylmä...
kaunis sielu ja kaunis olemukseni on nyt niin suruissaan...

Vartoan, että... tiedät kyllä...

Äänestä
  • pääset surustasi yli, jollakin keinolla..

    Äänestä

  • sinä vielä kirjoitti:

    pääset surustasi yli, jollakin keinolla..

    en rauhaa sielulleni saa!

    Äänestä

  • liian aikaisin kirjoitti:

    en rauhaa sielulleni saa!

    Metsätiellä
    suru minua
    vastaan tuli,

    hiuksen yhden
    antoi mustista
    hiuksistansa.

    Kävyt siihen
    pienen pienet
    solmin,punoin

    metsän päärlyt
    köyhät,nöyrät,
    koruttomat.

    Helminauha
    liukuu lomitse
    sormieni,

    rukoukset
    kulkiessa
    eivät lopu

    miettiessä
    murehtiessa
    kuopukseni

    päivän lyhyyttä,
    pitkän yötä
    kärsimyksen.

    Muistaessa
    kuopukseni
    rakkautta,

    äänen sointia
    silmänluontia
    sammunutta

    vaeltaessani
    tietä synkkää,
    tietä pitkää

    surun metsän.

    Elina Vaaran runo...

    Äänestä

  • metsä, kirjoitti:

    Metsätiellä
    suru minua
    vastaan tuli,

    hiuksen yhden
    antoi mustista
    hiuksistansa.

    Kävyt siihen
    pienen pienet
    solmin,punoin

    metsän päärlyt
    köyhät,nöyrät,
    koruttomat.

    Helminauha
    liukuu lomitse
    sormieni,

    rukoukset
    kulkiessa
    eivät lopu

    miettiessä
    murehtiessa
    kuopukseni

    päivän lyhyyttä,
    pitkän yötä
    kärsimyksen.

    Muistaessa
    kuopukseni
    rakkautta,

    äänen sointia
    silmänluontia
    sammunutta

    vaeltaessani
    tietä synkkää,
    tietä pitkää

    surun metsän.

    Elina Vaaran runo...

    voisi todeta...ettei metsää näe puilta...

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


katoaa?! kirjoitti:

en rauhaa saa!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu