Jumala tekee ihmisen

Olin tuossa viikko sitten hiihtelemässä pimeän aikaan erämaaladulla ja koin siellä metsässä eräänlaisen ahaa -elämyksen, kun rupesin miettimään millaisia ihmiset olisivat ilman Jumalaa johon uskoa. Olisi aika kolkkoa, ajateltaisiin että koko olevaisuus on vain olemattomuudessa kelluva pesäke eikä lopulta millään ole sen suurempaa merkitystä.

Ei tämä sinänsä uusi asia ole, olen maininnut tästä ennenkin tällä palstalla. Mutta kuten elämällä, myös tällä asialla on monta eri väriä. Ateistit tietysti väittävät ettei Jumalaa ole. Niin, Jumalaa, siinä mielessä kuin uskonnot sen käsittävät. -Mikä on Jumala? No, uskonnothan (ml. polyteistiset, pl. persoonattomien jumalien uskonnot) eivät oikeastaan muuta teekkään kuin pyri määrittelemään omaa Jumalaansa. Kumpaa sukupuolta hän on, millaisessa maailmassa hän asuu, mistä asioista hän tykkää ja mistä ei - keistä hän tykkää ja keistä ei.. Kaikissa kuitenkin todetaan, että Jumalaa ei voi käsittää. Uskotaan siis johonkin käsityskyvyn ylittävään asiaan. Samoin te asteistit uskotte "Jumalaan", uskotte toisen ihmisen olevan tietoinen persoona, henkistä, ei siis "puhdasta" materiaa kuten esim. eläinten yleisesti uskotaan olevan, uskotte siis maailmassa olevan muutakin kuin "pelkkää" konkreettista materiaa.. Te fundamentalistit luultavasti taas esitätte vastalauseen, että Jumalaan uskominen on 'agapea' kun taas toiseen ihmiseen uskominen on 'storgea' ja 'fileoa'. Näin joo, mutta yritetään ajatella hetki asioita laajemmasta perspektiivistä, ei ennalta määritellyn tiukan normiston puitteissa.

Tämä "uskonto" saa aikaan sen, että meillä kaikilla on moraali, käsitys oikeasta ja väärästä. Niin, jos uskoisimme kaiken olevan vain konkreettista materiaalia, meillä olisi aika vähän erilaisia tunteita. Olisimme äärimmäisen itsekkäitä, koska kaikki muuhan ympärillämme on vain materiaalia jota hyödyntää. Silloin hiihtäessäni kuvittelin tilanteen, että kaikki olisivat juuri tuollaisia ihmisiä. Millaista olisi elää (olettaen, että nykyinen yhteiskunta olisi kuitenkin olemassa)? Ihmiset juonittelisivat kokoajan toisiaan vastaan ja varastettaisiin aina kun vain siihen sattuu tilaisuus. Olisi aika yksinäistä ja onnetonta - vaikka, kyllähän ne tunteet pian häviäisivät kun mukautisi siihen elämäntyyliin... Kiitin hiljaa Jumalaa siitä että hän on olemassa.

Moraali on aika vaikeaselitteinen termi. Äkkiseltään ajateltuna 'moraali' olisi täysin "omatoimisesti" ihmiseen ilmestynyt "uusi ominaisuus". Itse henkilökohtaisesti olen kuitenkin sitä mieltä, että myös kaikilla vähänkään ajattelevilla eläimillä on moraali. No tietenkin esim. apinoilla on moraali, joka ohjaa niitä käyttäytymään okein laumassa joutumatta paheksunnan kohteeksi. Mutta on myös eräs toinen mielenkiintoisempi ilmiö: nimittäin jotkut lintukoiraat rupeavat passiivisemmiksi poikastenhoidossa, jos epäilevät naaraan käyneen vieraissa (evoluutiobiologi Olivia Judson: Seksineuvoja koko luomakunnalle). Tätä ei periaatteessa voi laskea moraaliksi, koska tätä käyttäytymistä ohjaavat vaistomaiset tunteet, kuten ihmisellä vastaavantyyppinen esimerkki kumppanin aikaisemmat seksuaaliset kokemukset, jotka aiheuttavat (yleensä ainakin lievää) vastenmielisyyttä.

Tästä taas seuraa - paitsi päätelmä, että myös eläinten voidaan katsoa "uskovan Jumalaan" (esimerkiksi apinat uskovat omaan laumaansa "Jumalana") - niin ek. se, että voidaan nähdä joitain yhtäläisyyksiä Darwinin oppien ja moraalin suhteen (pitäisi ehkä sanoa 'evoluution', koska 'Darwinin opit' antavat yleensä mielikuvan uskontojen vastaisuudesta, jumalauskontojen kumoajasta, omasta uskontokunnastaan 'darwinismista', mikä ei kuitenkaan pidä paikkaansa). Lähestytään kuitenkin aihetta hetki tästä joidenkin mielestä hiukan pelottavastakin näkökulmasta - kytkemällä evoluutio, moraali ja uskonto toisiinsa.

Niin, tietenkin nämä yleisimmät, ei saa varastaa, rakkauden kaksoiskäsky, jne. ovat helposti kytkettävissä evoluutioon - "keskinäis-moraalisemmat" yhteisöt menestyivät paremmin kuin "keskinäis-moraalittomat" ja näin moraali periytyi aina seuraaville sukupolvelle. Tätä näkemystä myötäilee yllättäen esimerkiksi tämä meidän keskustelunaiheena tuttu homoseksuaalisuus. Homoseksuaalisuutta, homorakkautta vastaan ei löydy Raamatusta suoria kannanottoja, kunhan hyvin suurpiirteisesti mainitaan, että 'älä makaa miehen kanssa kuten naisen kanssa maataan'. Kuitenkin uskovat ovat jyrkästi homoseksuaalisuutta vastaan kiistäen koko homorakkauden olemassaolon. Ehkä ihmisen luonnollisen vastenmielinen suhtautuminen homoseksuaalisuuteen onkin evolutiivista perua! Ehkä pidämme homoseksuaalisuutta yleisesti vastenmielisenä sen takia, että ne jotka ovat suhtautuneet homoseksuaalisuteen geeniensä takia myönteisemmin, ovat karsiutuneet aina pois... -Ehkä moraali sittenkin liittyy evoluutioon..

Aasinsillan kautta asiaan liittyvä eräs Darwinin henkilökohtainen päätelmä: sattumanvarainen sukupuolinen mieltymys; esim riikinkukolla on muuten niin epäkäytännöllisen suuri ja värikäs pyrstö vain sen takia, että lajin kehittyessä naaraat vain yksinkertaisesti sattuivat pitämään pitempipyrstöisistä enemmän ja näin pitempipyrstöisistä pitämisen geeni alkoi edelleen voimistua lajin geenistössä. Tämän takia eläimet siis ovat niin kirjavia kuin mitä ovat...

Evoluutiovoimat siis ovat edellisten tapausten avulla havainnollistettuna kaiken kehittymisen kulmakivi. Tästä tulee väistämättä mieleen "kuningaskysymys": onko "tietoisuus" evoluution aikaansaama ilmiö??? Minusta tämä on viehättävä kysymyus, koska itse pidän Jumalaa (tarkoittaen sillä "ylempää tietoisuutta") niin itsestäänselvänä asiana, ettei tämän maailman asioiden riisuminen alastomiksi sinänsä pelota..

Mitäs sanotte, onko evoluution aiheuttama ilmiö? Onhan niin, että ilman tietoisuutta ihminen olisi evolutiivisessa kilvassa paljon huonommin menestynyt olento kuin nyt. Toisaalta, jos ihminen vaatii tietoisuuden pystyäkseen elämään menestyksekkäästi, eikö eläimillä sitten ole tietoisuutta? Mielestäni ainoa syy miksi ihminen on henkisesti eläintä parempi, on se, että meille on evoluution saatossa kehittynyt paremmat aivot, joita yksinkertaisesti pystymme kontrolloimaan paremmin "tietoisuudellamme". Muuta eroa ihmisellä ja eläimellä ei mielestäni ole. Esimerkiksi pidän itseäni "vain" abstraktina tietoisuutena, jolla on keho käytössään, toisaalta taas ihmisenä, jolla on tietoisuus käytössään. Sitä voi olla ehkä vähän vaikea ymmärtää..

Edellisestä kappaleesta taas seuraa jälleen uusi johtopäätös/ongelma: Jos eläimillä ml. ihminen on tietoisuus, onko elämää ilman tietoisuutta, ja tätä kautta, onko elämää ilman Jumalaa?? Tässä on se kysymysten kysymys, jota ihmiset ovat kautta historian miettineet. Kysymys on aika vaikea...yllättäen.. Äkkiseltään ajateltuna ainakin kaikki kasvit ja alkeellisimmat eliöt voisivat olla olemassa ilman tietoisuuttakin. Myös suuri osa erilaisista monimutkaisempien eläinten käyttäytymismalleista on selitettävissä hormonaalisesti, mutta kaiken ympäristöstä saatavan tiedon käsittelyyn tarvitaan välttämättä "keskusyksikkö". Se, miksi tämä keskusyksikkö on tietoinen itsestään, on aika käsittämätöntä, koska evoluutioteorian mukaisesti kehittyneellä eliöllä ei kaiken logiikan mukaan olisi tietoisuutta, vaan se toimisi perustuen puhtaasti hiukkassidosten mahdollistamaan mekaniikkaan kuten tietokoneet, käsittämättä lopulta itse mitään. En voi kuin tulla siihen johtopäätökseen, että Jumala (tarkoittaen korkeampaa tietoisuutta) on olemassa ja nykyinen maailmamme on jonkin sortin matrix-tyylinen silmänkääntötemppu...

Asiasta vielä edelliseen.
Jos moraalimme kerran on NIIN evoluution tuotetta, niin miksi se sitten käskee meitä tekemään joskus päinvastoin kuin miten loogisesti ajatellen evoluutio (vaistot) meitä ohjaisivat?? Esimerkiksi evoluution mukaan itsekkyys ja seksuaalinen himo olisivat hyveitä kun taas yleisen moraalin mukaan ne ovatkin paheita. Evoluutioteoriaan viitaten olen sitä mieltä, että se johtuu suuresta aivokapasiteetista. Mitä suurempi aivokapasiteetti, sitä enemmän tarvitsemme rinnakkaisia dominoivia, evolutiivisen käskyn kumoavia käskyjä, jotta pystyisimme toimimaan mahdollisimman hyvin yhteisen- ja sitä kautta myös henkilökohtaisen - ja koko lajimme - olemassaolon parhaaksi.

Keskustelimme tänään kämppisten kanssa asioista ja tuli puheeksi: "Sen minä haluaisin nähdä että mitä sitten kun öljy loppuu. Se on joko maailmanlaajuinen kriisi tai sitten sota. Eikä varmasti ehditä ottaa käyttöön vaihtoehtoisia energiamuotoja ennen sitä. Öljynomistajamailla tulee olemaan tolkuton valta kaikkiin muihin maapallolla..". Niin, onko käynyt niin, että se moraali, joka oli alunperin tarkoitettu meidän lajin hyvinvointia ja säilymistä edistämään, onkin ajautunut väärille vesille? Sen sijasta, että meidän kuuluisi moraalillamme suojella lajimme tulevaisuutta miettimällä hiukan mitä teemme, olemmekin sortuneet aivan merkityksettömään homoseksuaalisuuden tai ristiinrunkkaamisen moralisointiin - tai pahimmassa tapauksessa tulevan lajimme tappion innokkaaseen odottamiseen!

Vielä haluaisin lopuksi huomauttaa, että vaikka palstalla onkin paneuduttu välillä syvällekin olemisen kysymyksiin, pitää kuitenkin muistaa, ettei elämä ole pelkkää syntisyyttä tai pelkkää darwinistista lisääntymistä, vaan että (saattaa kuulostaa hieman romantisoidulta, mutta..) niinkuin elämään kuuluvat Usko, Toivo, Rakkaus, siihen kuuluvat myös Himo, Pettymys ja Viha. Ei ole yhtä ilman vastakohtaansa; ei Uskoa ilman Himoa, ei Toivoa ilman Pettymystä, ei Rakkautta ilman Vihaa! -Mutta ei Runkoa ilman Oksia! Yksinkertaisten asioiden ympärille muodostuu värikäs kokonaisuus: ELÄMÄ!
3250
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Minusta Jumala on Rakkaus, myös elämä on Rakkaus. "Jumala" elää meidän elämäämme, joskus lähempänä, joskus taas kauempana. Me saamme jatkuvasti ohjeita, mutta jos olemme sitoneet itsemme maallisiin haluihimme, emme voi kuulla näitä Rakkauden antamia neuvoja.

Me olemme kuin näyttelijöitä ja Viisaus meidän takanamme on ohjaajamme. Itsestämme riippuu kuuntelemmeko ohjaajaamme.

Minusta sillä ei ole mitään merkitystä mihin me uskomme, mutta sillä on mitä me ajattelemme, teemme ja koemme.

Äänestä
  • Näkisin että olet asian ytimessä. Liekö joku vasiten pistänyt, mutta joka tapauksessa tuossa ylhällähän keikkuu samaa aihetta samalta kantilta käsittelevän opuksen mainoslinkki: http://www.miraclestudies.net/Finnish.html

    Ainakin sen käsityksen perusteella, mitä viikonloppuna luin esittelyosaa, kirja pyrkii muuttamaan lukijan itsekeskeistä maailmankuvaa aika rajulla kädellä. Suoraan sanottuna yllätyin, miten paljon jotkut kirjan esittämät asiat vastaavat tällä palstalla esittämiäni..

    ----------------------------------------

    Olen tässä viime päivinä mietiskellyt erästä naiivia kysymystä: Mitä on pelko? -Pelko johtuu tietämättömyydestä tai epävarmuudesta. -Pelko tulevaisuutta kohtaan. -Pelko omaa itseämme kohtaan. Jos ymmärtäisimme paremmin kuka/mikä ihminen on ja keitä me olemme, ymmärtäisimme mikä on oikeasti tärkeää ja mikä vähemmän tärkeää. Nyt pelkäämme.

    Tietoa ei ole ilman ymmärrystä. Jos uskomme, mutta emme ymmärrä, emme tiedä vaikka luulemme tietävämme. Mutta jos ymmärrämme, silloin tiedämme, emme pelkää. -Tämä ei ole edes mikään profetia, vaan ihan yleispätevä totuus.

    Äänestä

  • kerettiläinen kirjoitti:

    Näkisin että olet asian ytimessä. Liekö joku vasiten pistänyt, mutta joka tapauksessa tuossa ylhällähän keikkuu samaa aihetta samalta kantilta käsittelevän opuksen mainoslinkki: http://www.miraclestudies.net/Finnish.html

    Ainakin sen käsityksen perusteella, mitä viikonloppuna luin esittelyosaa, kirja pyrkii muuttamaan lukijan itsekeskeistä maailmankuvaa aika rajulla kädellä. Suoraan sanottuna yllätyin, miten paljon jotkut kirjan esittämät asiat vastaavat tällä palstalla esittämiäni..

    ----------------------------------------

    Olen tässä viime päivinä mietiskellyt erästä naiivia kysymystä: Mitä on pelko? -Pelko johtuu tietämättömyydestä tai epävarmuudesta. -Pelko tulevaisuutta kohtaan. -Pelko omaa itseämme kohtaan. Jos ymmärtäisimme paremmin kuka/mikä ihminen on ja keitä me olemme, ymmärtäisimme mikä on oikeasti tärkeää ja mikä vähemmän tärkeää. Nyt pelkäämme.

    Tietoa ei ole ilman ymmärrystä. Jos uskomme, mutta emme ymmärrä, emme tiedä vaikka luulemme tietävämme. Mutta jos ymmärrämme, silloin tiedämme, emme pelkää. -Tämä ei ole edes mikään profetia, vaan ihan yleispätevä totuus.

    Suoraan sanottuna yllätyin, miten paljon jotkut kirjan esittämät [poikkeukselliset oletukset] vastaavat tällä palstalla esittämiäni..

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


kerettiläinen kirjoitti:

Olin tuossa viikko sitten hiihtelemässä pimeän aikaan erämaaladulla ja koin siellä metsässä eräänlaisen ahaa -elämyksen, kun rupesin miettimään millaisia ihmiset olisivat ilman Jumalaa johon uskoa. Olisi aika kolkkoa, ajateltaisiin että koko olevaisuus on vain olemattomuudessa kelluva pesäke eikä lopulta millään ole sen suurempaa merkitystä.

Ei tämä sinänsä uusi asia ole, olen maininnut tästä ennenkin tällä palstalla. Mutta kuten elämällä, myös tällä asialla on monta eri väriä. Ateistit tietysti väittävät ettei Jumalaa ole. Niin, Jumalaa, siinä mielessä kuin uskonnot sen käsittävät. -Mikä on Jumala? No, uskonnothan (ml. polyteistiset, pl. persoonattomien jumalien uskonnot) eivät oikeastaan muuta teekkään kuin pyri määrittelemään omaa Jumalaansa. Kumpaa sukupuolta hän on, millaisessa maailmassa hän asuu, mistä asioista hän tykkää ja mistä ei - keistä hän tykkää ja keistä ei.. Kaikissa kuitenkin todetaan, että Jumalaa ei voi käsittää. Uskotaan siis johonkin käsityskyvyn ylittävään asiaan. Samoin te asteistit uskotte "Jumalaan", uskotte toisen ihmisen olevan tietoinen persoona, henkistä, ei siis "puhdasta" materiaa kuten esim. eläinten yleisesti uskotaan olevan, uskotte siis maailmassa olevan muutakin kuin "pelkkää" konkreettista materiaa.. Te fundamentalistit luultavasti taas esitätte vastalauseen, että Jumalaan uskominen on 'agapea' kun taas toiseen ihmiseen uskominen on 'storgea' ja 'fileoa'. Näin joo, mutta yritetään ajatella hetki asioita laajemmasta perspektiivistä, ei ennalta määritellyn tiukan normiston puitteissa.

Tämä "uskonto" saa aikaan sen, että meillä kaikilla on moraali, käsitys oikeasta ja väärästä. Niin, jos uskoisimme kaiken olevan vain konkreettista materiaalia, meillä olisi aika vähän erilaisia tunteita. Olisimme äärimmäisen itsekkäitä, koska kaikki muuhan ympärillämme on vain materiaalia jota hyödyntää. Silloin hiihtäessäni kuvittelin tilanteen, että kaikki olisivat juuri tuollaisia ihmisiä. Millaista olisi elää (olettaen, että nykyinen yhteiskunta olisi kuitenkin olemassa)? Ihmiset juonittelisivat kokoajan toisiaan vastaan ja varastettaisiin aina kun vain siihen sattuu tilaisuus. Olisi aika yksinäistä ja onnetonta - vaikka, kyllähän ne tunteet pian häviäisivät kun mukautisi siihen elämäntyyliin... Kiitin hiljaa Jumalaa siitä että hän on olemassa.

Moraali on aika vaikeaselitteinen termi. Äkkiseltään ajateltuna 'moraali' olisi täysin "omatoimisesti" ihmiseen ilmestynyt "uusi ominaisuus". Itse henkilökohtaisesti olen kuitenkin sitä mieltä, että myös kaikilla vähänkään ajattelevilla eläimillä on moraali. No tietenkin esim. apinoilla on moraali, joka ohjaa niitä käyttäytymään okein laumassa joutumatta paheksunnan kohteeksi. Mutta on myös eräs toinen mielenkiintoisempi ilmiö: nimittäin jotkut lintukoiraat rupeavat passiivisemmiksi poikastenhoidossa, jos epäilevät naaraan käyneen vieraissa (evoluutiobiologi Olivia Judson: Seksineuvoja koko luomakunnalle). Tätä ei periaatteessa voi laskea moraaliksi, koska tätä käyttäytymistä ohjaavat vaistomaiset tunteet, kuten ihmisellä vastaavantyyppinen esimerkki kumppanin aikaisemmat seksuaaliset kokemukset, jotka aiheuttavat (yleensä ainakin lievää) vastenmielisyyttä.

Tästä taas seuraa - paitsi päätelmä, että myös eläinten voidaan katsoa "uskovan Jumalaan" (esimerkiksi apinat uskovat omaan laumaansa "Jumalana") - niin ek. se, että voidaan nähdä joitain yhtäläisyyksiä Darwinin oppien ja moraalin suhteen (pitäisi ehkä sanoa 'evoluution', koska 'Darwinin opit' antavat yleensä mielikuvan uskontojen vastaisuudesta, jumalauskontojen kumoajasta, omasta uskontokunnastaan 'darwinismista', mikä ei kuitenkaan pidä paikkaansa). Lähestytään kuitenkin aihetta hetki tästä joidenkin mielestä hiukan pelottavastakin näkökulmasta - kytkemällä evoluutio, moraali ja uskonto toisiinsa.

Niin, tietenkin nämä yleisimmät, ei saa varastaa, rakkauden kaksoiskäsky, jne. ovat helposti kytkettävissä evoluutioon - "keskinäis-moraalisemmat" yhteisöt menestyivät paremmin kuin "keskinäis-moraalittomat" ja näin moraali periytyi aina seuraaville sukupolvelle. Tätä näkemystä myötäilee yllättäen esimerkiksi tämä meidän keskustelunaiheena tuttu homoseksuaalisuus. Homoseksuaalisuutta, homorakkautta vastaan ei löydy Raamatusta suoria kannanottoja, kunhan hyvin suurpiirteisesti mainitaan, että 'älä makaa miehen kanssa kuten naisen kanssa maataan'. Kuitenkin uskovat ovat jyrkästi homoseksuaalisuutta vastaan kiistäen koko homorakkauden olemassaolon. Ehkä ihmisen luonnollisen vastenmielinen suhtautuminen homoseksuaalisuuteen onkin evolutiivista perua! Ehkä pidämme homoseksuaalisuutta yleisesti vastenmielisenä sen takia, että ne jotka ovat suhtautuneet homoseksuaalisuteen geeniensä takia myönteisemmin, ovat karsiutuneet aina pois... -Ehkä moraali sittenkin liittyy evoluutioon..

Aasinsillan kautta asiaan liittyvä eräs Darwinin henkilökohtainen päätelmä: sattumanvarainen sukupuolinen mieltymys; esim riikinkukolla on muuten niin epäkäytännöllisen suuri ja värikäs pyrstö vain sen takia, että lajin kehittyessä naaraat vain yksinkertaisesti sattuivat pitämään pitempipyrstöisistä enemmän ja näin pitempipyrstöisistä pitämisen geeni alkoi edelleen voimistua lajin geenistössä. Tämän takia eläimet siis ovat niin kirjavia kuin mitä ovat...

Evoluutiovoimat siis ovat edellisten tapausten avulla havainnollistettuna kaiken kehittymisen kulmakivi. Tästä tulee väistämättä mieleen "kuningaskysymys": onko "tietoisuus" evoluution aikaansaama ilmiö??? Minusta tämä on viehättävä kysymyus, koska itse pidän Jumalaa (tarkoittaen sillä "ylempää tietoisuutta") niin itsestäänselvänä asiana, ettei tämän maailman asioiden riisuminen alastomiksi sinänsä pelota..

Mitäs sanotte, onko evoluution aiheuttama ilmiö? Onhan niin, että ilman tietoisuutta ihminen olisi evolutiivisessa kilvassa paljon huonommin menestynyt olento kuin nyt. Toisaalta, jos ihminen vaatii tietoisuuden pystyäkseen elämään menestyksekkäästi, eikö eläimillä sitten ole tietoisuutta? Mielestäni ainoa syy miksi ihminen on henkisesti eläintä parempi, on se, että meille on evoluution saatossa kehittynyt paremmat aivot, joita yksinkertaisesti pystymme kontrolloimaan paremmin "tietoisuudellamme". Muuta eroa ihmisellä ja eläimellä ei mielestäni ole. Esimerkiksi pidän itseäni "vain" abstraktina tietoisuutena, jolla on keho käytössään, toisaalta taas ihmisenä, jolla on tietoisuus käytössään. Sitä voi olla ehkä vähän vaikea ymmärtää..

Edellisestä kappaleesta taas seuraa jälleen uusi johtopäätös/ongelma: Jos eläimillä ml. ihminen on tietoisuus, onko elämää ilman tietoisuutta, ja tätä kautta, onko elämää ilman Jumalaa?? Tässä on se kysymysten kysymys, jota ihmiset ovat kautta historian miettineet. Kysymys on aika vaikea...yllättäen.. Äkkiseltään ajateltuna ainakin kaikki kasvit ja alkeellisimmat eliöt voisivat olla olemassa ilman tietoisuuttakin. Myös suuri osa erilaisista monimutkaisempien eläinten käyttäytymismalleista on selitettävissä hormonaalisesti, mutta kaiken ympäristöstä saatavan tiedon käsittelyyn tarvitaan välttämättä "keskusyksikkö". Se, miksi tämä keskusyksikkö on tietoinen itsestään, on aika käsittämätöntä, koska evoluutioteorian mukaisesti kehittyneellä eliöllä ei kaiken logiikan mukaan olisi tietoisuutta, vaan se toimisi perustuen puhtaasti hiukkassidosten mahdollistamaan mekaniikkaan kuten tietokoneet, käsittämättä lopulta itse mitään. En voi kuin tulla siihen johtopäätökseen, että Jumala (tarkoittaen korkeampaa tietoisuutta) on olemassa ja nykyinen maailmamme on jonkin sortin matrix-tyylinen silmänkääntötemppu...

Asiasta vielä edelliseen.
Jos moraalimme kerran on NIIN evoluution tuotetta, niin miksi se sitten käskee meitä tekemään joskus päinvastoin kuin miten loogisesti ajatellen evoluutio (vaistot) meitä ohjaisivat?? Esimerkiksi evoluution mukaan itsekkyys ja seksuaalinen himo olisivat hyveitä kun taas yleisen moraalin mukaan ne ovatkin paheita. Evoluutioteoriaan viitaten olen sitä mieltä, että se johtuu suuresta aivokapasiteetista. Mitä suurempi aivokapasiteetti, sitä enemmän tarvitsemme rinnakkaisia dominoivia, evolutiivisen käskyn kumoavia käskyjä, jotta pystyisimme toimimaan mahdollisimman hyvin yhteisen- ja sitä kautta myös henkilökohtaisen - ja koko lajimme - olemassaolon parhaaksi.

Keskustelimme tänään kämppisten kanssa asioista ja tuli puheeksi: "Sen minä haluaisin nähdä että mitä sitten kun öljy loppuu. Se on joko maailmanlaajuinen kriisi tai sitten sota. Eikä varmasti ehditä ottaa käyttöön vaihtoehtoisia energiamuotoja ennen sitä. Öljynomistajamailla tulee olemaan tolkuton valta kaikkiin muihin maapallolla..". Niin, onko käynyt niin, että se moraali, joka oli alunperin tarkoitettu meidän lajin hyvinvointia ja säilymistä edistämään, onkin ajautunut väärille vesille? Sen sijasta, että meidän kuuluisi moraalillamme suojella lajimme tulevaisuutta miettimällä hiukan mitä teemme, olemmekin sortuneet aivan merkityksettömään homoseksuaalisuuden tai ristiinrunkkaamisen moralisointiin - tai pahimmassa tapauksessa tulevan lajimme tappion innokkaaseen odottamiseen!

Vielä haluaisin lopuksi huomauttaa, että vaikka palstalla onkin paneuduttu välillä syvällekin olemisen kysymyksiin, pitää kuitenkin muistaa, ettei elämä ole pelkkää syntisyyttä tai pelkkää darwinistista lisääntymistä, vaan että (saattaa kuulostaa hieman romantisoidulta, mutta..) niinkuin elämään kuuluvat Usko, Toivo, Rakkaus, siihen kuuluvat myös Himo, Pettymys ja Viha. Ei ole yhtä ilman vastakohtaansa; ei Uskoa ilman Himoa, ei Toivoa ilman Pettymystä, ei Rakkautta ilman Vihaa! -Mutta ei Runkoa ilman Oksia! Yksinkertaisten asioiden ympärille muodostuu värikäs kokonaisuus: ELÄMÄ!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu