Perinteinen Kristillinen oppi sanoo, että Jeesus oli Jumala ihmisenä, ja että hän kuoli meidän syntiemme tähden ristillä, ja että Häneen ja Hänen sovitusuhriinsa uskomalla pelastuu.
Jumala on ääretön, ikuinen, täydellinen ja täysin kaiken käsityskyvyn rajoissa. Ja kuolematon. Jeesus saattoi hyvinkin antaa itsensä kidutettavaksi, mutta jos hän oli Jumala niin Hän ei voinut kuolla. Hänen maanpäällinen ruumiinsa saattoi vaikuttaa tiedottomalta, mutta kaikkivaltiaana Hän olisi koska tahansa voinut herätä ja lähteä vaikka lenkille. Hänen tietoisuutensa oli koko ajan täysin hereillä.
Mitenkähän tämä vaikuttaa pelastusoppiin? Kertokaapa minulle se joka jaksaa pohtia sen verran.
Jumala on ääretön, ikuinen, täydellinen ja täysin kaiken käsityskyvyn rajoissa. Ja kuolematon. Jeesus saattoi hyvinkin antaa itsensä kidutettavaksi, mutta jos hän oli Jumala niin Hän ei voinut kuolla. Hänen maanpäällinen ruumiinsa saattoi vaikuttaa tiedottomalta, mutta kaikkivaltiaana Hän olisi koska tahansa voinut herätä ja lähteä vaikka lenkille. Hänen tietoisuutensa oli koko ajan täysin hereillä.
Mitenkähän tämä vaikuttaa pelastusoppiin? Kertokaapa minulle se joka jaksaa pohtia sen verran.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kun aletaan selittää selittämätöntä, tuloksena on teologiaa. Eli ei paljon mitään...
Syntiinlankeemusessa Jumala sääti rangaistuksen IHMISELLE ei Jumalalle.
SIKSI Jeesuksen (joka on Jumala) PITI tulla IHMSEKSI ottamaan vastaan IHMISELLE säädetty rangaistus.
"Jumala oli Kristusessa ja sovitti maailman itsensä kanssa"
Toki Jeesus olisi pystynyt astumaan alas ristilä, mutta sovitus eli rangastus olisi jäänyt suorittamatta.
Jeesus oli kuollessaa tietoisessa tilassa ja saarnasi tuonelassa , kuten Raamattu kertoo.
Niin on jokainen ihminenkin ruumiin kuoleman jälkeen, kuten rikas mies ja Lasarusmyöskin kertoo.
Tilanne oli siis tämä:
Tuomari on tutkinut lakikirjaa ja määrännyt rikolliselle rangaistukseksi kuolemantuomion. (Itse asiassa hänen ei olisi tarvinnut tutkia lakikirjaa, koska hänen mielestään kaikki ovat rikollisia ja ansaitsevat kuolemantuomion.)
Sitten tuomari muuttaa mielensä. Hän haluaa olla lempeä, hän haluaa armahtaa rikollisen. Tämä tapahtuu niin, että tuomari menee itse teloitettavaksi. Hänen on tuomittava itsensä kuolemaan. Jotta tämä olisi mahdollista, on tuomarin oltava rikollinen, sillä eihän syyttömiä voi tuomita. Mutta toisaalta hän ei voi olla rikollinen, sillä jos hän olisi rikollinen, ei hänellä olisi tuomarin valtuuksia itsensä tuomitsemiseen. Asia ratkaistaan niin, että hän on yhtaikaa sekä rikollinen että ei-rikollinen. Tämän jälkeen hän voi määrätä itselleen kuolemantuomion. Mutta kuolemantuomio on toki vain näennäinen, sillä kolmen päivän kuluttua tuomion täytäntöönpanosta tuomari nähdään taas oikeussalissa jakelemassa tuomioita. Nyt tuomiot jaetaan tosin uusin perustein: rikollisia ovat vain ne, jotka eivät usko tuomarin saaman "kuolemantuomion" sovittavan kaikkia rikoksia. Nämä paatuneet rikolliset tuomari lähettää teloitettavaksi. Muut hän vapauttaa. Eikä vain vapauta, vaan kutsuu mukaan suuriin vapautusjuhliin.
Sanot, että kuolematuomio on vain näennäinen.
Jeesuksen kärsimys ei ainakaan ollut näennäinen: Häpeä, ruumiillinen kipu, pilkan kohteena oleminen, yksin jääminen, kun sekä ihmiset että Jumala hylkäsivät.
Jeesus joutui kohtaamaan kaiken sen minkä kohtaamista ihminen pelkää; että joutuu eroon kaikesta: ihmisistä, maailmasta, ruumista, elämästä, Jumalasta. Ja kaikki tämä mahdollisimman tuskallisella tavalla.
Tarkennusta vielä siihen, ketkä todetaan rikollisiksi ja ketkä eivät:
Se, että yleisellä tasolla uskoo Jeesuksen sijaiskuoleman sovittavan kaikkien rikokset, ei riitä vapauttamaan rikosyytteestä. Siihen tarvitaan henkilökohtainen tilien selvittely tuomarin kanssa:
"Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon." Snl 28:13
"Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä." 1 Joh 1:9
Maallinen tuomioistuinkin voi harkita armahtamista vasta sitten, kun rikos on oikeudessa ensin toteennäytetty, siitä seuraava rangaistus on langetettu ja rikollinen on lopulta tunnustanut tekonsa ja sitten anonut armoa.
Oikeistaan on, ehkäpä sittenkin vain näin.
Vain juutalaisilla ja paavalin uskoisilla on omat pelastus-oppinsa. Syy on seuraavanlainen, kristityn ei tarvitse pelastua miltään vaan parantua ja löytää takaisin aivan oikealle tielle, jos on jo eksynyt ja sairastunut mielen sokeuteen ja kuurouteen, ja myös, jos on jo omaksunut laittomuuden tien itselleen kuljettavaksi. Niin kuin suuri osa onkin jo tehnyt täällä eläessään.
Vapaaehtoisessa valinnan tilanteissa elävät ihmiset yleensä kuitenkin itse tekevät omaa elämäänsä koskevat päätökset, ja yksikään ulkopuolinen ei niihin puutu ihmisen elonaikana, paitsi viimeisinä päivinä, joita me nyt elämme.
Mutta ei sillä tavalla kuin joku ehkä väärin olettaa itsekkäästi.
Eli, ei siis vaikuta mitenkään pelastusoppeihin, koska niitä ei olekkaan!