On varmaan ihan järkevää olla vannomatta turhan herkästi, jottei tule vannottua väärin, mutta eiköhän Jaakobin kirjeessä mennä vähän turhan pitkälle?
"Mutta ennen kaikkea, veljeni, älkää vannoko, älkää taivaan kautta älkääkä maan, älkää mitään muutakaan valaa; vaan 'on' olkoon teillä 'on', ja 'ei' olkoon teillä 'ei', ettette joutuisi tuomion alle." (Jaak.5:12)
Mihin tällainen "ennen kaikkea älkää vannoko" -kielto oikein perustuu? Ei ainakaan Vanhaan Testamenttiin. Siellähän Herra suorastaan kehoittaa vannomaan kauttansa (5Moos.6:13, Jer.4:2, Jer.12:16).
Mielestäni UT opettaa vannomisesta vastoin sitä, mitä VT sanoo. Mitä mieltä sinä olet? Taasko yksi Raamatun ristiriita, vaiko ei?
"Mutta ennen kaikkea, veljeni, älkää vannoko, älkää taivaan kautta älkääkä maan, älkää mitään muutakaan valaa; vaan 'on' olkoon teillä 'on', ja 'ei' olkoon teillä 'ei', ettette joutuisi tuomion alle." (Jaak.5:12)
Mihin tällainen "ennen kaikkea älkää vannoko" -kielto oikein perustuu? Ei ainakaan Vanhaan Testamenttiin. Siellähän Herra suorastaan kehoittaa vannomaan kauttansa (5Moos.6:13, Jer.4:2, Jer.12:16).
Mielestäni UT opettaa vannomisesta vastoin sitä, mitä VT sanoo. Mitä mieltä sinä olet? Taasko yksi Raamatun ristiriita, vaiko ei?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Väärin vannominen on valetta ja petosta, jonka takia kannattaa pidättää huulensa sellaisesta erossa.
*Älkää vannoko väärin minun nimeeni, ettet häpäisisi Jumalasi nimeä. Minä olen Herra.*
*Daavidin virsi. Herran on maa ja kaikki, mitä siinä on, maanpiiri ja ne, jotka siinä asuvat. Sillä hän on sen perustanut merten päälle, vahvistanut sen virtojen päälle. Kuka saa astua Herran vuorelle, kuka seisoa hänen pyhässä paikassansa? Se, jolla on viattomat kädet ja puhdas sydän, joka ei halaja turhuutta eikä vanno väärin. Hän saa siunauksen Herralta ja vanhurskauden pelastuksensa Jumalalta. Tämä on se suku, joka häntä kysyy, joka etsii sinun kasvojasi, -tämä on Jaakob. Sela. Nostakaa päänne, te portit, nostakaa päänne, te ikuiset ovet, kunnian kuninkaan käydä sisälle! Kuka on se kunnian kuningas? Hän on Herra, väkevä ja voimallinen, Herra, voimallinen sodassa. Nostakaa päänne, te portit, nostakaa päänne, te ikuiset ovet, kunnian kuninkaan käydä sisälle! Kuka on se kunnian kuningas? Hän on Herra Sebaot, hän on kunnian kuningas. Sela.*
Rauhaa
myös vannomisineen poistui uuden uskonnon
ohjeissa?
Sitä mieltä minä olenkin. Tämä onkin kristinuskon kannalta melkoisen ongelmallista, kun väitetään kaiken viime kädessä perustuvan Vanhaan Testamenttiin.
Onhan kyse kahdesta eri uskonnostakin! Ja totta se on, ei ihmisen pidä, kuulu vannoa mitään valoja täällä eläessään kenellekkään, sillä eihän kukaan voi huomisesta vielä mitään tietää. Joten jo senkin takia on parempi olla vannomatta.
Vanha testamentti kertoo vanhasta liitosta, jonka Jumala teki Abrahamin kanssa. Tälle Hän lupasi jälkeläisen, jonka Hän ilmoitti tulevan siunaukseksi kaikille kansoille.
Kun Jumalan lupaama jälkeläinen, Jeesus, tuli, havaittiin, että hänen kauttaan Jumala asetti uuden liiton:
"6. Mutta tämä taas on saanut niin paljoa jalomman viran, kuin hän on myös paremman liiton välimies, liiton, joka on paremmille lupauksille perustettu.
7. Sillä jos ensimmäinen liitto olisi ollut moitteeton, ei olisi etsitty sijaa toiselle.
8. Sillä moittien heitä hän sanoo: "Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä teen Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa uuden liiton,
9. en sellaista liittoa kuin se, jonka minä tein heidän isäinsä kanssa silloin, kun minä tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta. Sillä he eivät pysyneet minun liitossani, ja niin en minäkään heistä huolinut, sanoo Herra.
10. Sillä tämä on se liitto, jonka minä teen Israelin heimon kanssa näiden päivien jälkeen, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän mieleensä, ja kirjoitan ne heidän sydämiinsä, ja niin minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani.
11. Ja silloin ei enää kukaan opeta kansalaistaan eikä veli veljeään sanoen: 'Tunne Herra'; sillä he kaikki, pienimmästä suurimpaan, tuntevat minut.
12. Sillä minä annan anteeksi heidän vääryytensä enkä enää muista heidän syntejänsä."
13. Sanoessaan "uuden" hän on julistanut ensimmäisen liiton vanhentuneeksi; mutta se, mikä vanhenee ja käy iälliseksi, on lähellä häviämistään." Hepr 8:6-13
Niinpä Jeesus asetti uudet ohjeet myös vannomiseen:
"33. Vielä olette kuulleet sanotuksi vanhoille: 'Älä vanno väärin', ja: 'Täytä Herralle valasi.'
34. Mutta minä sanon teille: älkää ensinkään vannoko, älkää taivaan kautta, sillä se on Jumalan valtaistuin,
35. älkääkä maan kautta, sillä se on hänen jalkojensa astinlauta, älkää myöskään Jerusalemin kautta, sillä se on suuren Kuninkaan kaupunki;
36. äläkä vanno pääsi kautta, sillä et sinä voi yhtäkään hiusta tehdä valkeaksi etkä mustaksi;
37. vaan olkoon teidän puheenne: 'On, on', tahi: 'ei, ei.' Mitä siihen lisätään, se on pahasta." Matt 5:33-37
Tuo onkin mielenkiintoinen tuo heprealaiskirjeen kohta:
"Sanoessaan 'uuden' hän on julistanut ensimmäisen liiton vanhentuneeksi; mutta se, mikä vanhenee ja käy iälliseksi, on lähellä häviämistään."
Kuitenkin Vanhassa Testamentissa moneen otteeseen korostetaan silloisen liiton ikuisuutta. Vilaise esim. paikat:
1Moos.17:7-14, 2Moos.31:12-17, 3Moos.16:29-34, 3Moos.23:26-31
Miksi ihmeessä Jumala olisi myöhemmin kertonut kristityille, että israelilaisten kanssa aiemmin tehty liitto Herran itsensä ikuisiksi julistamine säädöksineen on vanhentunut, ja jos emme sitä usko, niin ----> helvettiin ???
Kiitos kommenteistasi. Katsoin ehdottamasi paikat. Ainoastaan 1 Moos 17 koskee Jumalan Abrahamille antamia lupauksia ja liittoa hänen kanssa. Muissa kohdissa puhuttiin Mooseksen laista. Laki annettiin jo liitossa olevalle kansalle eikä se muuttanut Abrahamille annetun liiton lupauksia.
Mitä Jumalan liiton ikuisuuteen tulee, niin lupaukset, joita Jumala antoi Abrahamille näyttävät saavan Jeesuksessa vahvistuksen, sillä hänen kauttaan kaikille ihmisille maailmassa on tarjolla sama lain orjuudesta vapautettu Jumalasuhde, jossa Abraham eli.
Laki annettiin jälkeenpäin kansan tottelemattomuuden takia. Jumala oli siis lain avulla kansaan puheyhteydessä niinä aikoina, kun se kulki omia teitään. Hän toimi kuin kasvattaja ainakin:
"Tiedä siis sydämessäsi, että Herra, sinun Jumalasi, kasvattaa sinua, niinkuin isä kasvattaa poikaansa." 5 Moos 8:5
Jumala ei muutu, mutta koska hän on elävä Jumala, hänen kommunikointitapansa ihmisten kanssa muuttuu. Hän puhuu tavalla, joka ottaa huomioon ihmisten tilanteen.
Se, ettei laki voi tehdä täydelliseksi näkyy myös vanhassa testamentissa:
"koska he eivät pitäneet minun käskyjäni, vaan ylenkatsoivat minun käskyni, rikkoivat minun sapattini ja heidän silmänsä pälyivät heidän isiensä kivijumalain perään. Niinpä minäkin annoin heille käskyjä, jotka eivät olleet hyviä, ja oikeuksia, joista he eivät voineet elää" Hes 20:24-25
Vanha liiton peruslupaukset eivät siis vanhentuneet, mutta liiton päälle kasautuneet lukemattomat lait ja toimintamallit vanhentuivat.
Kiitos vain itsellesi kun jaksat keskustella vastaanväittävän skeptikon kanssa :)
"Ainoastaan 1 Moos 17 koskee Jumalan Abrahamille antamia lupauksia ja liittoa hänen kanssa. Muissa kohdissa puhuttiin Mooseksen laista. Laki annettiin jo liitossa olevalle kansalle eikä se muuttanut Abrahamille annetun liiton lupauksia."
Mutta heprealaiskirjeessähän siteerataan Jeremian kirjan 30. lukua, jossa sanotaan: "...en sellaista liittoa kuin se, jonka minä tein heidän isäinsä kanssa silloin, kun minä tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta."
Vanha liitto, johon heprealaiskirjeen kirjoittaja viittaa, on siis nimenomaan tehty silloin kuin israel lähti Egyptistä. Eikö? Eli nyt on nimenomaan kyse Mooseksen aikaisesta lakiliitosta. Ja tuohon liittoon kuuluvat jo Aabrahamille annetun ympärileikkaussäännön lisäksi mm. sapatti, suuri sovituspäivä ja myös kehotus vannoa Herran kautta. Ja monet tuon liiton säädökset, niinkuin jo oli puhetta, määrättiin ikuisiksi, polvesta polveen pysyviksi - jopa kuolemanrangaistuksen uhalla. Tällä ei mielestäni ole kovinkaan paljon tekemistä sen kanssa, että muuttiko laki aabrahamille annettuja lupauksia vai ei, koska Jumalan liitto Aabrahamin kanssa koski Kanaanin maan perimistä, ja niinkuin Jaakobin kirjeessäkin muistutetaan, homma perustui uskon lisäksi olennaisesti tottelevaisuuteen.
"Mitä Jumalan liiton ikuisuuteen tulee, niin lupaukset, joita Jumala antoi Abrahamille näyttävät saavan Jeesuksessa vahvistuksen, sillä hänen kauttaan kaikille ihmisille maailmassa on tarjolla sama lain orjuudesta vapautettu Jumalasuhde, jossa Abraham eli"
Anteeksi skeptisyyteni, mutta nuo paavalilaiset tulkinnat tuntuvat melko kaukaa haetuilta. Aabrahamin kautta tulevan siunauksen voi varmasti tulkita muunakin kuin ihmiskunnan syntien sovittajana. Ja eiköhän Aabrahamkin sukulaisineen ollut lain orja viimeistään siinä vaiheessa, kun Herra sääti ympärileikkaamattomuuden rangaistukseksi kuoleman.
"Laki annettiin jälkeenpäin kansan tottelemattomuuden takia."
Mutta edelleen intän sitä, että Herran kerrotaan säätäneen sen ikuiseksi, polvesta polveen pysyväksi. Ja ajatus, että se annettiin tottelemattomuuden takia, on Paavalin ja kumppanien tulkinta, eikä välttämättä totuus. Jakeista 5Moos.4:5-8 saan sen kuvan, että eräs lain merkitys oli valitun kansan ja Herran viisauden ja erinomaisuuden ilmituominen.
"Hän puhuu tavalla, joka ottaa huomioon ihmisten tilanteen."
Muttei kuitenkaan anna etukäteen vihiä siitä, että järjestelmä tulee muuttumaan, vaan päinvastoin varoittaa todella, todella ankarasti siitä, etteivät israelilaiset vaan missään nimessä jätä Hänen säädöksiään noudattamatta. Tilannetta voi mielestäni verrata seuraavanlaiseen: UT varoittaa kovin sanoin harhaopettajista ja toisenlaisista evankeliumeista. Oletetaan, että nyt sitten ilmaantuisi, tai ainakin niin kerrottaisiin, pilvistä laskeutuen palanneeksi Kristukseksi itseään väittävä mies. Hänen kerrottaisiin myös tekevän ihmeitä väitteidensä vahvistukseksi. Hän kertoisi, että tästä eteenpäin ei ollut tarvis uskoa Jeesuksen sovitusuhriin, vaan pelastumisen kriteeri olisi nyt usko palanneeseen Kristukseen. UT:n oppi oli kuulemma jollakin tavalla esikuvallinen ja sillä oli lähinnä valmisteleva rooli lopulliseen totuuteen nähden. Useat kristityt varmasti suhtautuisivat häneen epäillen ja Raamattua siteeraamalla pyrkisivät osoittamaan hänet valehtelijaksi. Kuitenkin monet lähtisivät seuraamaan uutta Kristusta ja syyttäisivät vastustelijoita Raamatun kirjaimeen liiaksi tarttuviksi fariseuksiksi. Ainakin minä torjuisin moisen uuden uskon julistajan suoralta kädeltä. Ja vaikka vetäisinkin tämän esimerkin hatusta sen kummemmin pohtimatta, niin asetelma ei mielestäni poikkea kovinkaan paljon siitä, millaiseksi juutalaiset kokevat UT:n ja kristittyjen väitteet Uudesta liitosta ja Mooseksen lain esikuvallisuudesta. Ihmisille ei kertakaikkiaan ole annettu kunnon perusteita uskoa "Uuteen liittoon". Jos asialla olisi Jumala, niin eipä ole ottanut ihmisten tilannetta kovin hyvin huomioon.
"Se, ettei laki voi tehdä täydelliseksi näkyy myös vanhassa testamentissa:"
Hesekielin kirjan sanat eivät varmaankaan tarkoita sitä, että Mooseksen lain säädökset olisivat huonoja ja pelastamaan tai elossapitämään kykenemättömiä tms. Muualla VT:ssa kun tähdennetään sitä, että Herran laki on hyvä ja täydellinen, ja sen pitävä elää. Hes.20:24-25 tarkoittaa ehkäpä sitä, että kun kerran israelilaiset eivät suostuneet pitämään Herran hyviä käskyjä joista elää, niin Herra jätti heidät oman huonon vaelluksensa ja omien huonojen säädöstensä valtaan. Tämä on tainnut olla 30-luvun kirkkoraamatun kääntäjienkin tulkinta, sillä jakeen Hes.20:25 yhteydessä viitataan jakeisiin Jer.8:8, Apt.7:42, Room.1:24, 2Tess.2:10.
"Vanhan liiton peruslupaukset eivät siis vanhentuneet, mutta liiton päälle kasautuneet lukemattomat lait ja toimintamallit vanhentuivat."
Nuo lukemattomat lait ovat kuitenkin osa Mooseksen lakiliittoa, joka on juuri se liitto, jota UT kutsuu Vanhaksi liitoksi. Mieleeni ei ainakaan muistu, että missään päin UT:a Vanhalla liitolla viitattaisiin Aabrahamiin tai vain osaan Vanhan Testamentin säädöksiä.
Arvostan skeptisen vastaanväittämisesi sinnikyyttä ja asiallisuutta. Täytyy kuitenkin tunnustaa, että sait uuvutettua minut. En pysty enää jatkamaan keskustelua VT:n monimutkaisten tapahtumien ja säädösten sokkeloissa.
Keskustelen itse mielelläni uskonasioista, koska se Jeesus, joka puhuu ja toimii Raamatussa on saanut minut vakuuttumaan, että Hän on kaikkea sitä, mitä Hän sanoo olevansa. Niinpä otan VT:n vakavissani, koska Hänkin otti, vaikka en sitä monin osin ymmärräkään.
Minua kiinnostaa ennen kaikkea oppia yhdessä toisten uskovien kanssa elämään samassa Hengessä kuin Jeesus. Hän oli vapaa ihmisten, muotomenojen ja olosuhteiden orjuudesta. Mutta jo ennen kuin Jumala antoi Jeesuksen uskon sydämeeni, minua puhuttelivat pitkään Jeesuksen sanat: Matt 7:15-24
Minulla syy uskonasioista keskusteluun ja niiden tutkimiseen on seuraavanlainen: Uskovaiseen kotiin syntyneenä ja kristillisen kasvatuksen saaneena en mitenkään voi hylätä uskoa noin vain ilman mitään perusteluja. Asia vaivaisi minua lopun ikääni, enkä voisi koskaan vastata kunnolla kysymykseen "miksi et enää usko", jollei minulla olisi ihan rehellisiä perusteluja kantani tueksi. Siksi ennen (mahdollista) lopullista uskon hylkäämistä tahdon kerätä mahdollisimmat vankat ja ennen kaikkea rehelliset perusteet sille, miksei kristinusko olisi totta. Ja toki pyrin ottamaan uskon puolestakin esitetyt argumentit huomioon.
Siitä Matteuksen evankeliumin kohdasta kysyisin vielä, että tarkoitatko jotain sen suuntaista, että usko Jeesuskeen tuottaa hyvää hedelmää, joten se puhuu hyvin sen puolesta?
Niin, Jeesuksen varoitus vääristä profeetoista oli minulle tärkein suuntaviitta, kun etsin suhtautumistapaa Jumalaan ja kristinuskoon. Ymmärsin sen avulla, millaisten asioiden nojalla oikeaa suuntaa olisi etsittävä.
Kotitaustani on nimikristillinen, mutta uskon merkityksen selvittäminen tuli minulle tärkeäksi, kun paras ystäväni löysi aikuistumisen kynnyksellä 70-luvun alussa rajulla tavalla uskon ja kaupitteli sitä minullekin. Hän liikkui piireissä, jossa uskoa markkinoitiin tavalla, jossa oman järjen käytöllä ei tuntunut olevan mitään roolia. Jo se muodostui itselleni ylipääsemättömäksi esteeksi, mutta vaikein haaste oli kuitenkin se, että ystäväni sairastui pian psykoosiin. Niinpä olin erityisen kriittinen uskon suhteen.
Sitten, n 10v kuluttua Jumala lahjoitti minulle yllättäen uskon, vaikka en sitä silloin tietoisesti etsinyt. Olin kyllä Raamattuakin lukenut, mutta enimmäkseen kaikkea muuta elämän tarkoitukseen liittyvää.
Luulen, että Jeesuksen persoonassa minuun kaikkein syvimmin ovat vakuuttaneet tämän suuntaiset kuvaukset:
"Mutta menkää ja oppikaa, mitä tämä on: 'Laupeutta minä tahdon enkä uhria.' Sillä en minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä." Matt 9:13
18. "Katso, minun palvelijani, jonka minä olen valinnut, minun rakkaani, johon minun sieluni on mielistynyt; minä panen Henkeni häneen, ja hän on saattava oikeuden sanomaa pakanoille.
19. Ei hän riitele eikä huuda, ei hänen ääntänsä kuule kukaan kaduilla.
20. Särjettyä ruokoa hän ei muserra, ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta, kunnes hän saattaa oikeuden voittoon.
21. Ja hänen nimeensä pakanat panevat toivonsa." Matt 12:18-21
Ehkäpä näissä näkyy sitä hedelmää, jota toivoin löytäväni.
Hieman ironista on, että minulla varoitukset vääristä profeetoista nimenomaan johtivat epäsuorasti uskoni hupenemiseen. Otin nimittäin varoituksesta vaarin ja rupesin oikein kunnolla tutkimaan erilaisia kristillisyyden nimellä kulkevia oppeja. Varsinkin Jehovan todistajien opetuksia oli mielenkiintoista vertailla siihen uskoon, johon minut oli kasvatettu. Lopulta tulin siihen johtopäätökseen, että onhan minun kai pakko asettaa myös kristinusko koetukseen. Ja huonostihan siinä sitten kävi, siis jos kristillisyyden kannalta asiaa ajatellaan.
Raamattu antaa Jeesuksen persoonasta vaikuttavan kuvan, siitä olen samaa mieltä. Hienoahan se olisi seistä armahtavan, oikeamielisen ja itsensä uhraavan totuuden puolustajan riveissä, ja ateistinen tai skeptinen maailmankatsomus on suoraan sanottuna ankea. Mutta minkäs teet, kun uskoa ei enää paljoakaan löydy. Rehellinen Raamattuun ja Jumalaan liittyvien tutkailu jatkuu kuitenkin edelleen. Jos vilpitön tutkiminen (ja Jumala) ei lopulta ohjaa minua takaisin kristityksi, niin ei voi mitään. Oikeus tapahtukoon, jos sellaista on.
Jos Jeesuksen varoitusta noudattaen panet koetukselle kaikkea sitä, mitä pidetään kristillisyytenä, en näe mitään syytä huolestumiseen vaikka usko hupenisikin.
Oma tilanteeni on vuosien painiskelun tuloksena muodostunut sellaiseksi, että koko uskoni nojaa yksinomaan ja ainoastaan Jeesuksen persoonaan. Kaikki muu on minulle vain ihmisten tulkintaa.
Oikean opin ohjenuoraksikin olen löytänyt tämän:
14. Mutta jos teillä on katkera kiivaus ja riitaisuus sydämessänne, niin älkää kerskatko älkääkä valhetelko totuutta vastaan.
15. Tämä ei ole se viisaus, joka ylhäältä tulee, vaan se on maallista, sielullista, riivaajien viisautta.
16. Sillä missä kiivaus ja riitaisuus on, siellä on epäjärjestys ja kaikkinainen paha meno.
17. Mutta ylhäältä tuleva viisaus on ensiksikin puhdas, sitten rauhaisa, lempeä, taipuisa, täynnä laupeutta ja hyviä hedelmiä, se ei epäile, ei teeskentele.
18. Vanhurskauden hedelmä kylvetään rauhassa rauhan tekijöille. Jaak 3:14-18
Yritän siis löytää katsellani hyvää hedelmää, jotta välttyisin väärien opettajien kuuntelulta.
22. Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen.
Gal 5:22
Uskoni nojautuu yksinomaan Jeesuksen persoonaan. Kaikkeen muuhun Raamatussa pyrin löytämään suhtautumistavan hänen persoonansa (sanojensa, toimintatapojensa) kautta, en ihmisten kautta.