Tunnetusti kristinusko markkinoi jumaluuskäsitystään kolmiyhteisenä: isä, poika ja pyhä henki. Onko helluntailaisuus tässä suhteessa poikkeus siten, että kolmen koplaan lisätään vielä Paavali? Hellareiden jumala olisi siis neliyhteinen isä, poika, pyhä henki ja Paavali.
Jos näin ei ole niin onko Pavella kuitenkin jo lähtökohtaisesti erityisasema mielipidevaikuttajana hellareiden keskuudessa? Vaihtoehtoja Paven asemalle on neljä: neliyhteisen jumalan yksi jäsen, muiden uskisten kanssa tasavertainen mielipiteitään esittänyt saarnaaja, jotain edellisten väliltä vaiko sitten tavallisiakin uskiksia alempana.
Miten on, miten kuvailisitte Paven asemaa omassa uskonkäsityksessänne? Uskotteko Jumalaan, Jeesukseen, pyhään henkeen ja Paavaliin?
Jos näin ei ole niin onko Pavella kuitenkin jo lähtökohtaisesti erityisasema mielipidevaikuttajana hellareiden keskuudessa? Vaihtoehtoja Paven asemalle on neljä: neliyhteisen jumalan yksi jäsen, muiden uskisten kanssa tasavertainen mielipiteitään esittänyt saarnaaja, jotain edellisten väliltä vaiko sitten tavallisiakin uskiksia alempana.
Miten on, miten kuvailisitte Paven asemaa omassa uskonkäsityksessänne? Uskotteko Jumalaan, Jeesukseen, pyhään henkeen ja Paavaliin?
Vastaukset 11
Vanhimmat
hanspeettärkin on nyt sitten käynyt opiskelemassa vapaa-ajattelijoiden uskon sanaa.
(vasta)kysymyksiä:
tiedätkö miksi lähes puolet uuden testamentin kirjoituksista on paavalin kynästä lähtöisin? liittykö se asia erityisesti helluntailaisiin?
Toisaalta, jos vaikka tämä innostas todea vastaamaan niin annanpa omani.
>tiedätkö miksi lähes puolet uuden testamentin kirjoituksista on paavalin kynästä lähtöisin? liittykö se asia erityisesti helluntailaisiin?<
En tiä, Raamattu tietääkseni on koottu viimeiseen muottiinsa 400-luvulla. Jostain syystä lopullisen sisällön laatijat ovat olleet tykästyneitä Paven hajatelmiin että päättivät niitä mukaan ottaa runsain määrin. Paven kirjeet oli varmaan myös harvoja hyvin säilyneitä kirjotuksia Jeesuksen ajoilta tai pikkasen jälkeen.
Liittyykö se, että lähes puolet uuden testamentin kirjotuksista on Paven kynästä erityisesti helluntailaisiin? Tuskin. Raamattu uusine testamentteineen sai siis lopullisen sisältönsä 400-luvulla ja helluntailaisuuden juuret on paljon tuoreemmat. Vaikea löytää yhtymäkohtia.
en minäkään tiedä, kuinka paavali liittyisi erityisesti helluntailaisiin. raamattuhan paavalin opetuksineen on tarkoitettu kaikille ihmisille, myös helluntailaisille.
jos/kun paavalin kirjoitukset ovat tärkeitä myös helluntailaisille, siitä ei vielä pidä tehdä johtopäätöstä, että häntä korotettaisiin Jumalan tasolle.
niin että kyllä meidän Jumala on edelleen se sama vanha kolmiyhteinen.
Jätit vielä vastaamatta näihin. Miten kuvailisit Paven asemaa omassa uskonkäsityksesäs? Annoin alotuksessa neljävaihtoehtoa: ensimmäisen jo suljit pois, viimeinen tuskin on omas. Mikä kahdesta jäljelle jäävästä? Uskotko Jumalaan, Jeesukseen, pyhään henkeen ja Paavaliin?
>en minäkään tiedä, kuinka paavali liittyisi erityisesti helluntailaisiin. raamattuhan paavalin opetuksineen on tarkoitettu kaikille ihmisille, myös helluntailaisille.<
Alunperin kysyit sitä miten se, että lähes puolet uuden testamentin kirjotuksista on Paven kynästä liittyy erityisesti helluntailaisiin.
Liittyykö Pave erityisesti helluntailaisiin? Tämä on jo aivan toinen kysymys. Paven sanomisilla on kuitenkin hyvin keskeinen rooli helluntailaisuudessa. Joidenkin hellareiden kans keskustellessa on ollut jo pakko väliin kysyä, meneekö henkilöllä Paven sanomiset ohi Jeesuksen sanomisien. Miten sulla, tode?
oletan, että tulkitset vastaaukseni aloitusviestisi mukaan, kirjoitanpa tässä nyt ihan mitä hyvänsä.
sinäkin kun olet nyt sitten tullut tutkimuksissasi!! siihen tulokseen, että paavali on helluntailaisten Jumala.
meneekö paavalin sanomiset ohi Jeesuksen? jos tosiaan puolet uuden testamentin opetuskirjoituksista on paavalin kautta tulleita, niin sinun on silloin asiaa omasta näkökulmastasi katsoen helppo tehdä johtaopäätös, että paavali olisi helareiden ykkös-jumala.
vaan kun asia ei niin ole! minkäpäs minäkään sille mahdan, että
"hänelle, kaikista pyhistä halvimmalle, on annettu armo julistaa pakanoill evankleiumia Kristuksen tutkimattomasta rikkaudesta".
mikähän se sinuakin siinä siis jäytää, jos Juumala on valinnut apostoli paavalin puolestapuhujakseen?
tuossa mielessä paavalilla on siis ikäänkuin (huom! ikäänkuin) erityisasema moneen muuhun ihmiseen nähden, mutta se ei tee hänestä Jumalan silmissä sinua, eikä minua kummempaa ihmistä.
minä uskon näet, kuten KAIKKI JEESUKSEEN USKOVAT, että raamattu on kokonaisuudessaan Jumalan sanaa ja sitä ovat siinä samassa myös paavalin kirjeet.
Jeesuksen sanomiset eivät siis millään tavoin VOI MENNÄ ohi Jeesuksen sanomisten.
ja vielä yx juttu, ennenkuin alan kiitää tuonne pakkaseen:
minulle ei mene jakeluun, että Jumala ei olisi kolminaisuus. koska uskon Jeesuksen jumalaluuteen, minulla ei ovoi olla kahta (2) Jumalaa.
päällepäätteksi pitäisi vielä uskoa 3. Jumalaan, Pyhään Henkeen? ei hyvät pojat!
juttu on niin, että Jumala on Henki, joka tuli alas maailmaan Jeesuksessa Kristuksessa, jotta minullakin, langenneen ihmissuvun jälkeläisellä, olisi mahdollisuus päästä takaisin Hänen yhteyteensä.
>oletan, että tulkitset vastaaukseni aloitusviestisi mukaan, kirjoitanpa tässä nyt ihan mitä hyvänsä.<
Tuota en ihan ymmärtänyt. Tulkitsen vastauksesi aloitusviestini mukaan?
Aloitusviestissäni on yhteensä seitsemän lausetta, joista neljä on kysymysmerkillä varustettuja. Kysyvissä lauseissa kysyn teiltä helluntailaisilta jumalakäsitystänne ja suhdettanne Paavaliin. Joten tutkimuksista, joissa olisin tullut joihinkin tuloksiin Paavalin ja hellareiden suhteesta ei voi puhua.
Ymmärrätkö, että tiedustelen asioita ja kartoitan helluntailaisten käsityksiä mainitsemistani asioista? Toki minulla on kokemukseni kautta sellainen tuntuma, että Paavalilla on aivan erityinen asema hellareiden keskuudessa, mutta nyt vain olin tekemässä selvitystä palstalla kirjoittelevien näkemyksistä.
Viittasit ensimmäisessä vastauksessasi vapaa-ajattelijoihin. Niiden sivuilla olen käynyt 4-5 kertaa, ja yhtään kertaa en ole itse siellä törmännyt Paavalia käsitteleviin kirjoituksiin. En lue itseäni vapaa-ajattelijaks, pyrin olemaan vapaa niistäkin :)
>jos tosiaan puolet uuden testamentin opetuskirjoituksista on paavalin kautta tulleita, niin sinun on silloin asiaa omasta näkökulmastasi katsoen helppo tehdä johtaopäätös, että paavali olisi helareiden ykkös-jumala.<
Tiedän, että evankeliumeista löytyvät Jeesuksen sanomiset on kristinuskon keskeinen sanoma. Sen rinnalla mielestäni ei pitäisi Paavalin kirjeiden ja muun oheismateriaalin lukumäärän Raamatussa paljoa painaa. Toisaalta mainitsemas seikan pohjalta voisi ennemminkin vetää johtopäätöksen että Pave on kristittyjen ykkös-Jumala, ei pelkästään hellareiden.
Kuten jo totesin, usein keskusteluissa hellareiden kanssa on Paavalin sanomiset tuntuneet olevan hyvin tärkeitä, jopa Jeesuksen sanomiset ohittavia. Näiden havaintojen vuoksi kysyn lopullista kantaa asiasta, en Paven kirjeiden suuren lukumäärän Raamatussa vuoksi.
>mikähän se sinuakin siinä siis jäytää, jos Juumala on valinnut apostoli paavalin puolestapuhujakseen?<
Suoraan sanoen ei mikään, sillä en edes usko Jumalaan ainakaan tavallanne enkä myöskään Paavalin erityisasemaan mahdollisen Jumalan silmissä.
Mielestäni kukaan ystävistäni ei ole korottanut Paavalia Jumalaksi. Yhtä paljon luterialiset uskovat arvostavat Paavalin kirjoituksia kuin helluntailaiset. En ole koskaan tavannut ihmistä, joka ei ajattelisi Paavalia muuta kuin ihmisenä. Paavali kirjoitti armosta niin selvin sanoin, että meikäläinenkin tajusi armon suuruuden. Raamatussa on monia ihmisiä, joita arvostan yhtä paljon kuin Paavalia. Mutta omaan uskonelämääni on Paavali vaikuttanut hyvin paljon. Armon tajuaminen tässä aina vaativassa yhteiskunnassa on ollut minulle valtava asia. Kun Paavali kirjoitti rakkaudesta, kun luen sitä, huomaan, kuinka vähän tiedän rakkaudesta.
Kyllä minä ainakin olen kuullut opetuksia kaikkialta Raamatusta. Mutta Paavalin kirjoitukset armosta ovat mullistavat. Jos en olisi lukenut Paavalin kirjeitä, olisin lakihenkinen, koska äitini vaati minulta paljon ja nyt vaadin itse. Meinasin tukehtua vaatimuksiin, mutta onneksi löysin armon, muuten olisi voinut käydä köpelösti.
Kyllä se luterilaisessa kirkossa luetaan ihan samaa Raamattua kuin helluntaiseurakunnassa.
Tuntuu kaukaa haetulta sinun kirjoituksesi. Tietysti on mukava keksiä mitä hassuinpia aiheita, joilla voi uskovia härnätä. Välillä ajattelen, mitä seuraavaksi keksitäänkään. Yritä rasittaa aivonystyröitäsi ja kirjoittaa seuraava älynvälayksesi.
>Paavali kirjoitti armosta niin selvin sanoin, että meikäläinenkin tajusi armon suuruuden.<
>Armon tajuaminen tässä aina vaativassa yhteiskunnassa on ollut minulle valtava asia.<
Miten Paavalin käsittelemä/tarkoittama armo eroaa normaalista armokäsityksestä? Presidenttikin saattaa joskus armahtaa pitkäaikaisvangin. Ajatuksena armo on siis melko yksinkertainen eikä sen ymmärtämiseksi mielestäni välttämättä tarvita mitään suuria lukuponnisteluja Raamatusta. Vai onko kristinuskon armo erilainen?
Sikäli itteäni ei niin haittaisikaan vaikka Paavalilla oliski Jumalan arvoinen asema hellareiden keskuudessa. Sinä et ole törmännyt ihmisiin, joille Paavali olisi jotenkin erityisasemassa. Minä olen. Heillä on ollut sitten vaikeuksia, kun on ilmennyt heidän näkemyksissään ristiriitaa Paavalin ja Jeesuksen sanomisten välillä. Silloin olen kysynyt heiltä samoja kysymyksiä kuin aloituksessa. Aiheeni ei välttämättä ole siis kovinkaan kaukaa haettu ja mutu-tuntumasi siten väärä.
Lisäksi voisin aivan hyvin keksiä joitain tarinoita omasta päästäni tälle palstalle kirjoitettavaksi vastapainona uskovaisten sepittämille jutuille, joita he sitten todistelevat toisilleen :)
Minä en koskaan täällä maailmassa ole löytänyt armoa. Vaatimuksia enemmän tai vähemmän. Ole sellainen, älä ole tällainen. Mikään ei riittänyt. Kun eli sellaisessa lapsuutensa ja nuoruutensa, oli vaikeata omaksua se, että on armosta pelastettu, ei tekojen kautta. Kun oli koko elämänsä yrittänyt tehdä, että hyväksyttäisiin, oli helpotus, että minut on hyväksytty armosta. Se on sellaiselle ihmselle, joka on teoillaan ostanut rakkautta ja hyväksyntää, valtava asia.
Kun tulin uskoon, minulta meni jonkun aikaa, ennenkuin tajusin armon. Ei ollut presidenttikään tullut minua armahtamaan, vaikka olin äitini vasatimusten vankilassa. Ei äitinikään minua vapauttanut. Mutta onneksi Jeesus vapautti siihen elämään, jossa saan nyt olla.
>Vaatimuksia enemmän tai vähemmän. Ole sellainen, älä ole tällainen. Mikään ei riittänyt.<
Kyllä, sikäli kristinusko teki sitten hyvän työn, jos oikeutuksen olla oma ittes löysit sieltä kautta. Eihän sillä niin väliä vaikka sen löytäiski uskonnon kautta kunhan vain tämän oikeutuksen löytää.
>Minä en koskaan täällä maailmassa ole löytänyt armoa.<
Se löytyy ainakin käsitteistöstä ja ihmisten mielistä. Kullakin voi olla omat käsityksensä ja mielikuvansa armosta, mutta armon saavat kokea mm. siis jotkin pitkäaikaisvangit. Itse muistan äitini olleen joskus niin laupias mulle, että kutsuisin sitä melkeinpä armollisuudeksi.
Eroaako siis kristinuskon armokäsitys tavallisen maailman armokäsityksestä?
kolmiyhteine kirjas mut nelitahtinen elämäs