Mieltäni askarrutta seuraava kysymys: Miksi Jumala loi maailman ja kaiken mitä siinä on?
Kysymys kumpuaa siitä ajatuksestani , että kun maailmassa kuitenkin on niin paljon pahuutta ja kärsimystä niin eläimillä kuin ihmisilläkin , niin eikö olisi ollut parempi , että ihminen olisi jäänyt olemattomuuteen ? Sinne missä alunperinkin oli.
Varsinkin kun kristinuskon mukaan osa ihmisistä joutuu vielä täällä kärsittyään kuitenkin (ikuiseen) vielä helvettiinkinjatkamaan kärsimyksiään.
Koska minulla on kuitenkin syytä uskoa että kaiken takana (tai seurauksena) on hyvyys niin mikä on se syy, että Jumala halusi kuitenkin luoda meidät tyhjyydestä?
Jos jumala oli yksinäinen ja siksi halusi , niin se kuulostaisi itsekkäältä , ajatellen kuinka suurta kärsimystä se tuottaa nyt ajassa ja kuoleman jälkeen niin monelle iäisyydessä.
Kysymys kumpuaa siitä ajatuksestani , että kun maailmassa kuitenkin on niin paljon pahuutta ja kärsimystä niin eläimillä kuin ihmisilläkin , niin eikö olisi ollut parempi , että ihminen olisi jäänyt olemattomuuteen ? Sinne missä alunperinkin oli.
Varsinkin kun kristinuskon mukaan osa ihmisistä joutuu vielä täällä kärsittyään kuitenkin (ikuiseen) vielä helvettiinkinjatkamaan kärsimyksiään.
Koska minulla on kuitenkin syytä uskoa että kaiken takana (tai seurauksena) on hyvyys niin mikä on se syy, että Jumala halusi kuitenkin luoda meidät tyhjyydestä?
Jos jumala oli yksinäinen ja siksi halusi , niin se kuulostaisi itsekkäältä , ajatellen kuinka suurta kärsimystä se tuottaa nyt ajassa ja kuoleman jälkeen niin monelle iäisyydessä.
Vastaukset 15
Vanhimmat
En osaa vastata koska en usko iankaikkiseen helvettiinkään. Mutta toivoisin muitten vastaavan siihen, miksi "jumala" voisi todella kiduttaa loputtomasti. Eikö maailmassa jo ole tarpeeksi kärsimystä? Eikö edes miljoonan vuoden kidutus helvetissä riitäisi?
Kiitos "hyvä kysymys" palautteestasi , mutta haluan tähdentää , että kysymykseni ei koske helvettiä vaan ALKUtilannetta.
Kun Jumala katsoi autiutta/tyhjyyttä niin MIKSI katsoi että on välttämätöntä /hyvä luoda sieltä ihmisetkin. Ja kysymys pohjautuu siis niihin pohdintoihin joita esitin.
Yst. terv. Fiia
Näitä kysymyksiä tulee itsekin silloin tällöin pohdiskeltua. En ole keksinyt mitään yksiselitteistä vastausta, enkä varmaan tule keksimäänkään - sen myönnän heti kättelyssä.
Yksi selittävä tekijä ainakin on se, että Jumala loi ihmisen rakkautensa kohteeksi. Jumala antoi ihmiselle rajattoman vallan hallita luomakuntaa, mutta ihminen luopui siitä syntiinlankeemuksessa. Tästä taas seuraa kysymys; miksi Jumala antoi tämän tapahtua, vaikka tiesi jo ennalta, että näin tulee käymään. Yleensä yksi vastaus tällaiseen kysymykseen tuo pelkästään lisää kysymyksiä.
Toinen syy voisi olla Jumalan persoona. Hän on Luoja; luovuus on yksi Hänen atribuuteistaan. Jos on kaikkivaltias, on luonnollista, että tällainen olento käyttää ominaisuuttaan. Luomalla Jumala ilmaisee itseään, ja pelkkä luominen on tapahtumana itseisarvo. Luomisella ei välttämättä tarvi olla mitään tiettyä päämäärää. Tätä voisi verrata ihmisen luovuuteen; ihminenkin tekee taidetta taiteen vuoksi (toki myös muistakin syistä), ilmaistakseen itseään, olemustaan ja ajatuksiaan. Jumala ilmaisi rakkauttaan luomalla maailman ja lopulta ihmisen.
Ihmisen luominen olisi helppo ymmärtää, jos ihminen olisi Jumalalle saman arvoinen kuin muutkin luontokappaleet. Ihminen on kuitenkin erityisen arvokas Jumalan silmissä; antoihan Hän oman Poikansa kuolemaan ihmisen pelastamiseksi. Miksi siis maailma on täynnä pahuutta ja kärsimystä? Syy on yksinkertaisesti syntiinlankeemus. Jälleen kuitenkin päästään teodikean ongelmaan, johon ei ole yksiselitteistä vastausta.
Siihen en usko, että Jumala yksinäisyytensä vuoksi loi ihmisen. Jumala on itsessään täydellinen, eikä tarvi mitään. Jumala on joka tapauksessa hyvä. Hän on rakkaus. Hän haluaa pelastaa kaikki ihmiset synneiltään, eikä todellakaan nauti ihmisten kärsimyksistä. Helvetistä en tiedä, on vaikeaa kuvitella, että Jumala, joka on rakkaus, haluaisi kiduttaa luomiaan ihmisiä ikuisesti tulisessa järvessä. Mielestäni pelkkä ero Jumalasta on jo tarpeeksi raskas rangaistus. Jumala sanoo sanassaan olevansa elämän lähde, joten ero Jumalasta tekee elämisen mahdottomaksi. Voiko siis eloton olento kärsiä? Ehkä Jumala ei olekaan niin sadisti kuin jotkut haluavat antaa ymmärtää.
No tämä nyt oli taas omaa pohdiskelua, eikä virallinen helluntailaisten kanta. En sitten tiedä mitä "truehellarit" tästä sanovat.
Hyvää jatkoa sinulla Fiina, jatketaan pohdiskelemista. Muista vain, että Jumala on meidän ajatuksiamme paljon korkeammalla, emmekä voi koskaan niitä täysin ymmärtää. Siksi onkin hyvä vain levätä Hänen lämpimässä Isän sylissään. Hän pitää meistä huolen.
Kiitos Laurentius vastauksestasi!
Kuulosti hyvältä tekstiltä ja herätti vasta-ajatuksia ja jatkokysymyksiä.
Palaan tänne jossain vaiheessa viikonloppuna kun on paremmin aikaa.
Kiittäen Fiia
Jatketaan pohdiskelua sitten silloin.
Kaikkea hyvää sinulle Fiia.
Heissan Laurentius , minä täällä taas.
Mahdatkohan sinäkin olla siellä?
Menenpä suoraan asiaan.
Vaikeahan tämä kysymys on mutta tuosta kun sanoit , että koska Jumalan persoonaan kuuluu luovuus ja hän on kaikkivaltias niin on luonnollista että hän luo.
Minun nähdäkseni jos on kaikkivaltias VOI myös olla luomatta jos katsoo sen parhaimmaksi tai luo vain sitä mikä on hyvää jos ei pakottavaa muuta tarvetta ole. Jos pakottava tarve on se , että on luova niin se tekee kai Jumalan aika rajoittuneeksi eikä kaikkivaltiaaksi , lulisin ?
Jos oikein ymmärsin ?
Esim. jos ihmisessä on kerran hyvä ja paha niin ihmistä kuitenkin pyydetään olemaan tekemättä sitä pahaa vaikka se on hänen yksi hänen atribuuteistaan.
Mutta mielenkiintoisia kysymyksiä joihin ei taida tosiaankaan voida saada loogista järjellistä rakennelmaa kasattua "vastaukseksi" maailmankuvan rakentamiseksi.:)
Aurinkoisin pakkasterveisin Fiia
Niin, joudun hieman tarkentamaan ajatusta. Vaikka Jumala onkin luova, olen samaa mieltä, että Hän myös voi olla luomatta. Mainitsit siitä, että Jumala voisi olla luomatta pahaa, ja loisikin vain hyvää - näinhän Luoja juuri tekikin. Raamatun luomiskertomuksessa sanotaan:"Ja Jumala näki, että niin oli hyvä." Kaikki mitä Hän loi, oli hyvää, myös ihminen. Ihminen kuitenkin rikkoi tuon idyllin tekemällä Jumalan tahdon vastaisesti. Jumala oli antanut vaihtoehtoja ihmiselle, jotta hänen ei tarvitsisi olla pelkkä käskyjä totteleva robotti. Ihminen päätti tehdä Jumalan tahtoa vastaan, ja joutui vastaamaan seurauksista. Silloin vasta pahuus astui kuvaan, ja tuosta pahasta muotoutui Jumalan vastustaja - sielunvihollinen. Jumala ei kuitenkaan missään vaiheessa jättänyt ihmistä yksin, vaan ensin mahdollisti uuden yhteyden lain välityksellä ja viimein pelastussuunnitelmansa huipentumalla - Jeesuksen ristinkuolemalla.
Nii-in.
Ihanaa päivän jatkoa sinulle ! Eikö ole ihana pakkaspäivä ? :)
Fiia
On tosiaan kaunis päivä, mutta pakkanen kyllä saisi jo hellittää. Koiramme Nakke alkaa jo hermostumaan kun ei päästä lenkille :)
Huomasin juuri lukea tuon sinun esittelylippusi!
Siellä kirjoitat että olet täyttynyt Pyhällä Hengellä sekä , että olet kokenut Jumalan läsnäolon hyvin konkreettisella tavalla.
Olisitko kiltti ja kertoisit vielä mitä koit kun täytyit Pyhällä Hengellä? Tuliko sinuun esim keltainen /valkoinen "valo" ? Puhuiko Hän ? Miltä puhe kuulosti. Jos ulkomaailma näytti Pyhän Hengen "täyteydessä" erilaiselta , niin millaiselta? jne.
Entä Jumalan kohtaaminen hyvin konkreettisella tavalla ? Miten se tapahtui?
Fiia taas :)
Kerron mielelläni. Olenkin siitä jo useaan kertaan kirjoittanut kun on ollut keskustelua kaatumisista sun muista.
Olin siis tilaisuudessa, jossa saarnaaja pyysi Pyhän Hengen täyteyttä haluavia tulemaan eteen siunattavaksi. Minä menin, ja hän rukoili minun ja muiden tulleiden puolesta. Kun hän laski kätensä ylleni, täytyin Pyhällä Hengellä. Kirkkaus todellakin valtasi näkökenttäni, mutta en sanoisi, että "se tuli minuun" (en myöskään kuullut mitään puhetta). Tunsin kuinka syvä rauha laskeutui ylleni ja valtava ilo täytti minut. Ymmärsin vihdoin henkilökohtaisella tasolla, että Jeesus oli kuollut MINUN puolestani ristillä. Kärsinyt valtavia tuskia, ruoskimista ja naulojen lävistämistä, jotta MINULLA olisi Elämä. Pyhä Henki kirkastaa Kristusta, ja sen sain konkreettisesti kokea.
Siitä lähtien olen saanut kirkkain mielin vaeltaa Kristuksen omana. Vaikeitakin aikoja on ollut, mutta rauha ei ole koskaan kadonnut. Olen saanut varmuuden siitä, että Jumala on kanssani, ja Hän ohjaa minua elämässäni.
Kysyit miltä maailma näytti Pyhän Hengen täyteydessä. Pyhällä Hengellä täyttyminen on yksittäinen kokemus, mutta ei Pyhän Hengen täyteys mihinkään katoa. Uskova täyttyy Pyhällä Hengellä päivittäin, lukemalla Raamattua tai esimerkiksi laulamalla hengellisiä lauluja. Se on siis jatkuva olotila.
Siinä hetkessä en ehtinyt paljoa maailmaa tarkastella, mutta nyttemmin sitäkin enemmän. Ennen kokemusta minun ajatukseni täyttivät pääasiassa koulu ja tulevaisuudensuunnitelmat. Olin usein ahdistunut koulun takia, enkä oikein osannut asennoitua siihen rennosti ja luontevasti. Olihan sitä muitakin ongelmia, jotka painoivat - niin kuin kaikilla nuorilla. Pyhällä Hengellä täyttymisen jälkeen olen kuitenkin saanut aloittaa uuden aikakauden Jumalan matkassa, sillä siitä lähtien olen jättänyt kaiken Hänen käsiinsä.
Tunnen kuinka Hän varjelee ja ohjaa minua, ja saan kaikessa turvata Häneen. Enää ei tarvitse murehtia arkipäivän huolista samassa mielessä, koska Jumala on luvannut huolehtia niistä. Ongelmia ja murheita on edelleen, eivät ne mihinkään katoa. Nyt minulla on kuitenkin keinot käydä niitä läpi, turvallisesti Isän sylissä.
Pyhällä Hengellä täyttyminen on aina hyvin Kristus-keskeinen tapahtuma. Ehkä tuntuu oudolta, mutta ei ne erikoisuudet, kuten kielilläpuhuminen tai kaatuminen tunnu ollenkaan tärkeiltä sen rinnalla, mitä sisimmässään saa tuntea. On uskomatonta tunea niin syvää rakkautta, kuin Isä vain voi lapselleen antaa. Tuntee itsensä tärkeäksi - joku on mennyt kuolemaan asti minun tähteni. Siitä saan elämäni, ja Häneen turvaten saan myös kuolla ja elää ikuisesti Hänen luonaan.
Hyvää illanjatkoa sinulle Fiia.
Näkökenttäsi valtasi kirkkaus . et varmaan huomannut oliko se kirkkaus keltainen vaiko esim valkoinen ?
Entä Jumalan kokeminen hyvin konkreettisella tavalla? tarkoititko sillä tätä Pyhää Henkeä vai jotain muuta ?
Tuli kiire siksi tämä pikainen loppu ! tulen kohta lukemaan viestisi:)
Tarkoitin Jumalan kohtaamisella Pyhällä Hengellä täyttymistä. Jeesus tuli kirkastamaan Isää, Pyhä Henki taas kirkastaa Kristusta.
Tuohon kirkkauteen en niin kiinnittänyt huomiota. Kaikki tapahtui sen verran lyhyessä ajassa. Se tuntui niin toissijaiselta asialta.
Pitääkin alkaa väsäämään läksyjä. Palaan asiaan illemmalla, jos on tarvetta.
Toistan vain kiitokseni vastauksestasio ja olipa hyvä , että satuin lukemaan "tietolappusi" .
Ja , että olit vielä tavoitettavissa :)
Hymy terveisin ja kaikkea hyvää sinulle jatkossakoin toivottaen Fiia !
Mielelläänhän sitä näitä pohtii ja jakaa ajatuksia.
Kaikkea hyvää myös sinulle.