mä kyl uskon jumalaan . oon ite viel nuori , ja mun isä on kuollut . ku ite ajattelee jonkun toisen läheisen kuolemaa nii ajattelee et "on se surullista", mut sitku oma lähimmäine kuolee se tuntuu iha erilaiselta,tietenkin,mut mulla on sellane tietty tunne siitä ja muisto.Joka päivä mult tulee vähän kyynelii sen takii , sillo varsinki ku mä oon yksin . En tiiä mihi sit uskon et mihi kuolemas joutuu , mut haluun ajatella et rauhalliseen paikkaan mis on hyvä olla ;) . onks tääl kellää käyny sillee ku lähimmäine on kuollu , ja sit se on tullu sun luokse unes tai jossain tai mitää vastaavaa ??
surullista on
Son
61170
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Äitini kuoli juuri tänä aamuna.Tämä päivä on ollut surun päivä,meille.Itketty on vaikka surutyötä on tehty jo vuosia,mutta ei se ole silti helppoa menettää rakasta ihmistä. Se ikävä vain on,ja tulee olemaan vielä pitkään.Tiedän kokemuksestä sillä isäni kuoli puolitoista vuotta sitten.
Otan osaa suruunne! Voimia teille kaikille.
Mun vaari tuli uneen, jossa me keskusteltiin ikäänkuin tietynlaisessa "huoneessa" keskenämme.
Mua "ahisti" siihen aikaan aika paljon ja mun vaari tuli lohduttamaan mua.
Että rakas läheiseni tulisi uniini. Näin ei ole käynyt. Ei ainakaan sellasta mieleenpainuvaa unta.
Minua se unien näkeminen lohduttaisi kovin. Ehkä odotan liikaa Rakkaani näkemistä ja keskustelua unissa. En tiedä.
"Nukkumaan mennessä
odotan että rakas läheiseni tulisi uniini. Näin ei ole käynyt. Ei ainakaan sellasta mieleenpainuvaa unta."
"Minua se unien näkeminen lohduttaisi kovin. Ehkä odotan liikaa Rakkaani näkemistä ja keskustelua unissa. En tiedä."
Joo, tiedan tai siis uskon...ja minullekin kun se vaari "vain ilmestyi"...emme edes olleet NIIN laheisia vaarini kanssa silloin kun han eli, mutta tiedan etta vaarini on huolehtivainen, lojaali ja fiksu ihminen, eli talla hetkella "henki"...mutta sama vaari han on edelleenkin, vaikka onkin "olomuodoltaan hieman erilainen".
Eli jos et nyt sitten yrityksista huolimatta "saa yhteytta" aikaiseksi, niin muista etta se rakkaasi on edelleenkin "olemassa" ja todennakoiseesti kuulee ja nakee sinut, vaikka sina et nakisikaan tai kuulisikaan.
Hei,
minulla on ollut kokemuksia siitä että raja tämän- ja tuonpuoleisen välillä on hyvin ohut. Kuolema on vain liukumista sinne toiselle puolelle, jossa taas pätevät ihan toiset säännöt kuin täällä loska-Suomessa. Kumpikin puoli sopii hyvin meille mutta känny-yhteyksiä ei ole vielä keksitty!
Ajatusten voimalla olemme vielä yhteydessä läheisiimme. Rauhoittumista ja keskittymistä.