että onko ihmisille olemassa se sellane sielunkumppani.
ei "se oikea", ei en tarkota sitä... vaan ihan
oikeesti sellane sielunkumppani, se voi olla mitä
sukupuolta tahansa. luulen, ja uskallan väittää, että
oon löytäny sellasen. tai on mulla ollutki jo sellane
yks ystävä, joka on sielunkumppani, mutta että
oikeesti löytäsin ajatuksiltaan ja olemiseltaan sellasen
tyypin, joka on sitä myös. ei täydellisesti, mutta
samat ajatukset myllää kummankin pään sisällä.
ihmettelin kun tapasin hänet, vaikka ehkäpä olisin
voinut kuvitella että oisin pikemminki pelästyny...
koska viimeksi sinä, juuri sinä joka luet tätä,
olet TODELLA kaikessa sisimmässäsi, tuntenut viihtyväsi
jonkun ihmisen seurassa, josta todella olet OIKEASTI
riemuinnut??
sen tuntee,sen tuntee. eikä tämä tunne ole sitä samaa
mitä tunsin aiemmin. se on aivan erilainen tunne.
ei pakahtumista onneen tms. vaan aivan jotain rauhoittavaa
ja vain olemista josta iloitsen, todella.
sellaista kuin se kuuluisi puiden lehtien havinasta ja
tarinoista joita ne kertovat, aivan kuin iltaauringon säteiden
viimeistä pvän leikkiä, aivan kuin ajatuksia joista
tehdään totta ja musiikkia joka solisee purojen iloisessa
matkassa kuiskaten
ei "se oikea", ei en tarkota sitä... vaan ihan
oikeesti sellane sielunkumppani, se voi olla mitä
sukupuolta tahansa. luulen, ja uskallan väittää, että
oon löytäny sellasen. tai on mulla ollutki jo sellane
yks ystävä, joka on sielunkumppani, mutta että
oikeesti löytäsin ajatuksiltaan ja olemiseltaan sellasen
tyypin, joka on sitä myös. ei täydellisesti, mutta
samat ajatukset myllää kummankin pään sisällä.
ihmettelin kun tapasin hänet, vaikka ehkäpä olisin
voinut kuvitella että oisin pikemminki pelästyny...
koska viimeksi sinä, juuri sinä joka luet tätä,
olet TODELLA kaikessa sisimmässäsi, tuntenut viihtyväsi
jonkun ihmisen seurassa, josta todella olet OIKEASTI
riemuinnut??
sen tuntee,sen tuntee. eikä tämä tunne ole sitä samaa
mitä tunsin aiemmin. se on aivan erilainen tunne.
ei pakahtumista onneen tms. vaan aivan jotain rauhoittavaa
ja vain olemista josta iloitsen, todella.
sellaista kuin se kuuluisi puiden lehtien havinasta ja
tarinoista joita ne kertovat, aivan kuin iltaauringon säteiden
viimeistä pvän leikkiä, aivan kuin ajatuksia joista
tehdään totta ja musiikkia joka solisee purojen iloisessa
matkassa kuiskaten
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ei ole vastaan tullut, vaikka lähes kaikenlaisia on. Josku vieläkin sellaista kaipaan mutta ne kerrat harvenevat jatkuvasti, surullista. Istun Andy purkin päällä ja toivon räjähtäväni helvettiin mutta nekin väitteet oli petosta. On mulla yksinkin joskus mukavaa kun oivallan asioita joista... ehkä silloin taas kaipaan sellaista kaveria.