Olen tehnyt paljon virheitä ja tulen varmasti möhliin vielä paljon lisää. Olen kerrassaan loistava säheltään sekä omat että muitten asiat oivalliseen sotkusoppaan!
Homman nimi onkin se, että mun pitäisi alkaa tajuta kyl jo pikkuhiljaa tekosiani. Mutta olen niin jääräpäinen luonne, enkä voi kovin äkkiä myöntää olevani väärässä - toisaalta en myöskään huoli apua, vaan mulla on suorastaan pakkomielle tehdä asiat omalla tavallani, ihan itse.
Haluankin pyytää anteeksi kaikilta niiltä, joita olen loukannu tai satuttanu jotenkin elämäni varrella. Olen todella pahoillani ja ymmärrän nyt miltä se on mahdollisesti tuntunut muista!
Viimesen puolen toista vuoden sisään mahtuu TOSI PALJON vaikka mitä sähellystä ja kommellusta etenkin ihmissuhdesaralla. Omaa jääräpäisyyttäni kävelin pois onnestani. No okei, pakenin pois. No mutta se johti seuraavaan sotkuun, josta olen pahoillani ja yritän kantaa vastuuni asiasta. Vasta nyt maistettuani jollain tapaa omaa lääkettäni, tajuan mitä olen muille ite tehnyt..
Mulle vasta viime kuukausina on valjennut itellenikin mitä haluan ja lisäksi olen joutunu pähkäileen ihmissuhteiden hankalia kiermuroita, joista mulla ei ole ollut omakohtaista kokemusta.
Törmäsin käsitteisiin, jotka olivat mulle aivan hepreaa ja tyypilliseen tyyliini ymmärsin asiat väärin aluksi.. Sitten kun tajusin asioiden oikean tolan, olinkin jo kerennyt säheltää melkoisen sotkun aikaan!
En olisi uskonut, että vielä joudun miettimään tapailua, deittailua, treffejä ja sitä kaikkea ihmissuhdehömppää. Ennen kaikki oli niin yksinkertasta, helppoa. Nyt en tiedä mitä pitäs mistäkin ajatella. Ite asiassa kaikki on sekasin; minä, joka en koskaan ole ollut virallisilla treffeillä, en ymmärrä mistään deittailusta yhtään mitään. Sen kuitenkin tajuan nyt mitä haluan ja mikä tuntuu hyvälle mutta miten kummassa mä pääsen sinne.
Pitääks mun tosiaan opetella vonkumaan ja käydä treffailun kurssi työväenopistossa??? Pitääkö mun oikeasti tapella sen eteen mitä haluan tai siis uskon haluavani??
Mistä lähtien näistä asioista on tullu näin hankalia? Miksi asioista ei voida puhua niiden oikeilla nimillä ja keskustella avoimesti, jotta kaikki osapuolet tajuaisi mistä on kyse ja mitä kukakin tahtoo ja kenestä!
Homman nimi onkin se, että mun pitäisi alkaa tajuta kyl jo pikkuhiljaa tekosiani. Mutta olen niin jääräpäinen luonne, enkä voi kovin äkkiä myöntää olevani väärässä - toisaalta en myöskään huoli apua, vaan mulla on suorastaan pakkomielle tehdä asiat omalla tavallani, ihan itse.
Haluankin pyytää anteeksi kaikilta niiltä, joita olen loukannu tai satuttanu jotenkin elämäni varrella. Olen todella pahoillani ja ymmärrän nyt miltä se on mahdollisesti tuntunut muista!
Viimesen puolen toista vuoden sisään mahtuu TOSI PALJON vaikka mitä sähellystä ja kommellusta etenkin ihmissuhdesaralla. Omaa jääräpäisyyttäni kävelin pois onnestani. No okei, pakenin pois. No mutta se johti seuraavaan sotkuun, josta olen pahoillani ja yritän kantaa vastuuni asiasta. Vasta nyt maistettuani jollain tapaa omaa lääkettäni, tajuan mitä olen muille ite tehnyt..
Mulle vasta viime kuukausina on valjennut itellenikin mitä haluan ja lisäksi olen joutunu pähkäileen ihmissuhteiden hankalia kiermuroita, joista mulla ei ole ollut omakohtaista kokemusta.
Törmäsin käsitteisiin, jotka olivat mulle aivan hepreaa ja tyypilliseen tyyliini ymmärsin asiat väärin aluksi.. Sitten kun tajusin asioiden oikean tolan, olinkin jo kerennyt säheltää melkoisen sotkun aikaan!
En olisi uskonut, että vielä joudun miettimään tapailua, deittailua, treffejä ja sitä kaikkea ihmissuhdehömppää. Ennen kaikki oli niin yksinkertasta, helppoa. Nyt en tiedä mitä pitäs mistäkin ajatella. Ite asiassa kaikki on sekasin; minä, joka en koskaan ole ollut virallisilla treffeillä, en ymmärrä mistään deittailusta yhtään mitään. Sen kuitenkin tajuan nyt mitä haluan ja mikä tuntuu hyvälle mutta miten kummassa mä pääsen sinne.
Pitääks mun tosiaan opetella vonkumaan ja käydä treffailun kurssi työväenopistossa??? Pitääkö mun oikeasti tapella sen eteen mitä haluan tai siis uskon haluavani??
Mistä lähtien näistä asioista on tullu näin hankalia? Miksi asioista ei voida puhua niiden oikeilla nimillä ja keskustella avoimesti, jotta kaikki osapuolet tajuaisi mistä on kyse ja mitä kukakin tahtoo ja kenestä!
Vastaukset 5
Vanhimmat
antaa elämän vaan kuljettaa, älä yritä liikaa:)
Musta tuntuu että mitä enemmän miettii ja koittaa tehdä kaiken oikein, sitä sekavammaksi kaikki menee.
Myrskyjen jälkeen tulee aina jossain välissä tyyntä.
Mulla on sellainen hajatelma.."se mitä haluaa, ei vältämättä ole hyväksi eikä tarpeellista"..silloin kun kaikki menee mäkeen, tuo lohduttaa ainakin vähäsen:)
Taikka sit o tyyntä ennen myrskyy.. *pohtii*
Elä ja anna toisten elää tavallaan. Jos haluat muutosta maailmaan, se tulee muuttamalla itseäsi. Toista ihmistä et voi muuttaa. Mitä enemmän alat kiinnittämään huomiota hyviin asioihin, sitä enemmän niitä alkaa ilmaantua. Taistelemalla täällä ei juuri saa mitään. Anna elämän viedä ja purjehdi TYYNESTI tuulen mukana.
On totta, et jos haluaa jonkin muuttuvan, ni ekana pitäs peiliin kattoo.. Mut kaipa se niinkin on, et ei toisten takia vaan oman ittensä ja oman halunsa takia sit muuttaa itteensä jos sitä oikeesti haluaa..
mutta maailman muutos lähtee sinusta itsestä.