aiheutetun vahingon vakavuuden mukaisessa

it-2 Laki

Laissa oli monia periaatteita ja ohjaavia säädöksiä.

Tuomareille annettiin vapaus tutkia ja pohtia lainrikkojien vaikuttimia ja asennetta sekä rikkomukseen liittyviä olosuhteita.

Tahallinen, epäkunnioittava tai katumaton rikkoja sai täyden rangaistuksen
(4.Moos 15:30, 31)
30. Mutta se, joka tahallisesti tekee syntiä, olipa hän maassa syntynyt tai muukalainen, pilkkaa Herraa, ja hänet hävitettäköön kansastansa.


Muissa tapauksissa saatettiin päätyä lievempään tuomioon. Esimerkiksi


- murhaaja oli ehdottomasti surmattava, mutta tahattomalle tappajalle voitiin osoittaa armoa (4Mo 35:15, 16)
15. Israelilaisille ja teidän keskuudessanne asuvalle muukalaiselle ja loiselle olkoot ne kuusi kaupunkia turvapaikkoina, joihin voi paeta jokainen, joka tapaturmaisesti jonkun surmaa.
16. Mutta jos joku rauta-aseella lyö toista, niin että tämä kuolee, on hän tahallinen tappaja; sellainen tappaja rangaistakoon kuolemalla.


- sellaisen sonnin omistaja, jolla oli tapana puskea ihmisiä ja joka tappoi ihmisen, voitiin surmata, tai tuomarit saattoivat määrätä hänelle lunnaat
(2Mo 21:29–32)
29. Mutta jos härkä on ennenkin puskenut ja sen isäntää on varoitettu eikä hän ole sitä vartioinut, ja jos se tappaa miehen tai naisen, niin härkä kivitettäköön, ja myös sen isäntä rangaistakoon kuolemalla.
30. Mutta jos hänelle määrätään lunastusmaksu, niin maksakoon henkensä lunnaiksi niin paljon, kuin hänelle määrätään.
31. Jos se puskee pojan tai tytön, niin meneteltäköön saman lain mukaan.
32. Jos härkä puskee orjan tai orjattaren, niin maksakoon sen omistaja pusketun isännälle kolmekymmentä hopeasekeliä, ja härkä kivitettäköön.


- tahallisen varkaan ja rikkomuksensa vapaaehtoisesti tunnustavan väärintekijän välinen ero selittää ilmeisesti ne erilaiset rangaistukset, jotka annettiin
2. Mooseksen kirjan 22:7:ssä
7. Jos joku antaa toiselle rahaa tai tavaraa säilytettäväksi ja se varastetaan tämän talosta, niin varas, jos hänet tavataan, korvatkoon sen kaksinkertaisesti.

3. Mooseksen kirjan 6:1–7:ssä.
2. "Jos joku tekee rikkomuksen ja on uskoton Herraa kohtaan kieltämällä saaneensa lähimmäiseltään, mitä tämä on hänen haltuunsa antanut tai hänen hoitoonsa uskonut, tahi mitä hän itse on väkisin ottanut tai vääryydellä anastanut lähimmäiseltään,
3. tahi jos hän on löytänyt kadotetun esineen ja kieltää sen, tahi vannoo väärin missä asiassa tahansa, jossa ihminen helposti rikkoo,
4. niin hän, jos hän näin on rikkonut ja tullut vikapääksi, antakoon takaisin, mitä hän väkisin on ottanut tai vääryydellä anastanut, tahi mitä hänen haltuunsa oli uskottu, tahi kadotetun esineen, jonka hän oli löytänyt,
5. kaiken, jonka tähden hän oli väärin vannonut; ja korvatkoon sen täyteen määräänsä ja pankoon siihen vielä lisäksi viidennen osan sen arvosta. Sille, jonka oma se on, hän antakoon sen sinä päivänä, jona hän vikauhrinsa toimittaa.
6. Mutta hyvityksenä Herralle hän tuokoon papille vikauhriksi sinun arviosi mukaisen, virheettömän oinaan pikkukarjasta.
7. Kun pappi näin on toimittanut hänelle sovituksen Herran edessä, annetaan hänelle anteeksi kaikki, mitä hän on tehnyt sellaista, josta hän on tullut vikapääksi."