Lainaus palstalta
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000099&posting=22000000013407917
>>
Nuo viisi viimeistä näyttävät esiintyvän lähimmäiselle aiheutetun vahingon vakavuuden mukaisessa järjestyksessä:
- murha,
- aviorikos,
- varastaminen,
- väärä todistus ja
- himoitseminen eli itsekäs halu.
>>
Lainauksessa puhutaan vahingoista seuraavat ehdot täyttäen "lähimmäiselle aiheutetun vahingon - vakavuuden - mukaisessa järjestyksessä"
Miten kohtaavat toisensa - teoriallinen opetus ja käytäntö - ?
Mikäli seurakunnassa tapahtuu jokin yllä mainituista tai niihin verrattavista rikoksista Lakia tai sen periaatteita vastaan, niin miten kohtaavat toisensa teoreettinen opetus ja käytäntö asian oikeudellisen käsittelyn yhteydessä? WT on ohjeistanut teoreettisessa muodossa vanhimmistolle raamatulliset normit, joiden rajoissa, valtuudella ja velvollisuuksin vallitseva ongelma tulee kohdata ja käsitellä.
Arvoisa lukija, minkälaisia henkilökohtaisia kokemuksia sinulla on tässä asiassa?
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000099&posting=22000000013407917
>>
Nuo viisi viimeistä näyttävät esiintyvän lähimmäiselle aiheutetun vahingon vakavuuden mukaisessa järjestyksessä:
- murha,
- aviorikos,
- varastaminen,
- väärä todistus ja
- himoitseminen eli itsekäs halu.
>>
Lainauksessa puhutaan vahingoista seuraavat ehdot täyttäen "lähimmäiselle aiheutetun vahingon - vakavuuden - mukaisessa järjestyksessä"
Miten kohtaavat toisensa - teoriallinen opetus ja käytäntö - ?
Mikäli seurakunnassa tapahtuu jokin yllä mainituista tai niihin verrattavista rikoksista Lakia tai sen periaatteita vastaan, niin miten kohtaavat toisensa teoreettinen opetus ja käytäntö asian oikeudellisen käsittelyn yhteydessä? WT on ohjeistanut teoreettisessa muodossa vanhimmistolle raamatulliset normit, joiden rajoissa, valtuudella ja velvollisuuksin vallitseva ongelma tulee kohdata ja käsitellä.
Arvoisa lukija, minkälaisia henkilökohtaisia kokemuksia sinulla on tässä asiassa?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Nuo 4 alimmaista on tullut koitettua, ketään en ole tietääkseni vielä murhannut.
Himoitsemisesta ei ymmärrettävästi joudu komiteaan, jos pitää halunsa omana tietonaan. Tälläkin palstalla on kyllä ollut puhetta vanhimmasta joka himoitsee toisen vaimoa, mutta asiaan ei puututa.
Ne kerrat jotka olen ollut komiteassa, ovat menneet ihan sen mukaan, mille päälle itse olen sattunut. Pääsääntöisesti voin kyllä sanoa, että vaatii aikamoista päättäväisyyttä saadakseen itsensä erotetuksi.
Aina löytyy lieventäviä asian (asiakkaan) haaroja. Lieneekö syynä armollisuuteen pelko jäsenmäärän vähenemisestä...
Esim kun minut lopulta erotettiin, niin kolme muutakin jt:aa päätti jättää uskonnon. Tarvittiin vain se yksi rohkea joka näytti esimerkkiä.
Yleisesti voidaan sanoa, että asema seurakunnassa vaikuttaa todella paljon siihen, kuka yleensä joutuu oikeuskomiteaan. Tavallisia rivijeesuksia on helpompi mopottaa kuin vanhinta tai avustavaa, joka on vielä kuuluisasta suvusta.
Tikkurilasta alkaa tulla noottia, jos esim veljenpoikaa meinataan laittaa ruotuun. Kaikki asiaan perehtyneet tietävät tyylin.
Peacemaker.. kirjoitti:
>>Pääsääntöisesti voin kyllä sanoa, että vaatii aikamoista päättäväisyyttä saadakseen itsensä erotetuksi.
Ajattelepa asiaa siltä kannalta, että itse eronnutta pidetään pahempana kuin erotettua.
Kun halusin pois seurakunnasta, mietin asiaa monelta kannalta. Myös niin, että jos joskus haluaisinkin takaisin, niin miten minuun suhtauduttaisiin.
Erotettua väärintekijää kohdellaan ihan eri tavalla kuin eronnutta luopiota.
Siksi siis harrastin ahureutta ja menin seuraavana päivänä ilmoittautumaan. Komiteassa sitten piti oikein erikseen sanoa, että ainoa oikea rangaistus, joka tehoaisi minuun, olisi erottaminen.
Nyt ajatellen koko homma oli turha. En usko että koskaan enää haluan takaisin järjestöön.
Peacemaker..:
Erotettua väärintekijää kohdellaan ihan eri tavalla kuin eronnutta luopiota.
Millä tavoin eri lailla?
Joku voisi erota esim. sen vuoksi, että on tuntenut tulleensa pahoin loukatuksi seurakunnan johtajien toimesta tai jonkun veljen tai sisaren toimesta, mutta kuitenkin säilyttäen uskonsa Jumalaan ja Raamattuun. Olisiko hön tuolloin luopio Jumalan edessä?
edellä mainitsemassani eroamistapauksessa saattaa olla sitenkin, että irtisanoutunut ei ole ennen eroamistaan syyllistynyt vakaviin (erottamisperusteisiin) rikkomuksiin Jumalaa vastaan.
Nyt puhutaan vähän eri asioista. Sinä ajattelet suhdetta Jumalaan. Minä ajattelin asiaa pelkästään seurakunnan ja järjestön kannalta.
Tottakai Jumala näkee sydämen ja vaikuttimet. Minä ajattelin käytännön tasolla, eli sitä miten helpoiten pääsisin takaisin seurakuntaan. Siinä ei ole Jumalalla mitään osaa tai arpaa.
Mutta eikö tuolla tavoin, kuin sinä ajattelit ja menettelit ole vaarallista ajatella ja toimia?
Jehova on Suvereeni ja Tuomari. Miksi siis lähteä tielle, jossa ryhdytään tahallisesti rikkomaan Häntä vastaan? Kuitenkin Jumala on SE, joka antaa elämän ja ylösnousemuksen, tai epäsuotuisena tuomiona ikuisen kuoleman.
Mitä ihmeen syytä olisi enää mennä takaisin seurakuntaan, jos on tahallisesti tehnyt syntiä Jehovaa vastaan? Missä on enää uhria syntien anteeksi saamiseksi...
Kuka määrittelee tahallisen synnin jumalaa vastaan? Ei ainakaan ihmiset. Ymmärrän jos et ymmärrä. Valitsemani tie tuntui silloin yksinkertaisimmalta ja pinimmältä pahalta.
Olisinhan toki voinut valehdella tehneeni jotain pahaa ja tullut myös niin erotetuksi. Mutta jos on menettänyt uskonsa jumalaan niin sama kait se on mitä tekee?
Raamattu ja maalaisjärkikin sen jo kertoo, mikä on tahallisesti tai mikä on vahingossa tehty rikkomus
Voidaan siis syvästi ihmetellä, miksi tahallisia väärintekijöitä pyörii "puhtaassa" seurakunnassa.
Minä olin sen verran kypsä koko touhuun, että menin komiteaan kertomaan syntini. Kun minut erotettiin niin seurakuntaan jäi ainakin 5 nuorta joiden tiesin puuhastelleen samoissa merkeissä kuin minä. Silti seurakunnan ajateltiin olevan puhdas koska minusta päästiin eroon.
Eihän siinä ole maalaisjärjen kanssa mitään tekemistä. Luulisi että Jumalalla olisi keinot pitää seurakuntansa puhtaana kaksoiseläjistä. Minusta tuskin oli läheskään niin paljon haittaa kuin näistä "myyristä", kaksoisagenteista.
Väänsit kirjoitukseni koskemaan aivan muuta asiaa kuin mitä sillä tarkoitin. Kirjoituksessani käsittelin vastauksena kommenttiisi sitä, että ei ole mitään järkeä lähteä tekemään tahallista syntiä Jumalaa vastaan, sillä tahalliseen syntiin ei ole jäljellä uhria. Mikä on sen enempää maalaisjärjenkään vastaista, kuin kuvitella pettävänsä Jumalaa, joka näkee tekojen vaikuttimet, sen onko tehty synti tahallista vai onko se tehty erehdyksessä?
Sanoit tehneesi syntiä tahallasi, jotta sinut olisi erotettu seurakunnasta. Sanoit tehneesi syntiä tahallasi, jotta sinun olisi tarpeen tullen helpompi palata takaisin seurakuntaan. Tuon vuoksi on tarpeellista esittää sinulle kysymys: mitä olisit hakenut seurakunnasta vielä tuon menettelysi jälkeen?
Jos tuota asiaa ajattelee luojan kannalta niin ei todellakaan ole mitään järkeä pyrkiä takaisin moisen tempun jälkeen.
Nyt kuitenkin pitää muistaa että kaikki ystäväni ja osa sukulaisista on jt:ia. Jos niin kävisi että alan ikävöidä sukuani tai ystäviäni, niin pääsisin helpommin takaisin seurakuntaan ja hyväksyttyyn asemaan, kuin jos olisin itse eronnut.
Kuten sanoin: Asialla ei ole jumalan kanssa mitään tekemistä. Kyse on käytännön ratkaisuista karttamissäännön vuoksi.
Jumala muuten tuskin haluaisi että langenneita vihataan, pilkataan ja kartetaan jopa silloin kuin langennut on tulossa katuvana takaisin.
Muistelehan tuhlaajapoika-vertausta.
Miten isä suhtautui katuvaan poikaan? Miten velipoika suhtautui katuvaan poikaan? Jotenkin jt säänöistä tulee mieleen enemmän tuo velipoika.
"Jumala muuten tuskin haluaisi että langenneita vihataan, pilkataan ja kartetaan jopa silloin kuin langennut on tulossa katuvana takaisin."
"..kartetaan jopa silloin kuin langennut on tulossa katuvana takaisin."
Mikäli on tulossa katuvana takaisin, katuen Jumalaa vastaan tekemiään syntejä, eikä palaamassa toisenlaisen päämäärän johdosta.. "Nyt kuitenkin pitää muistaa että kaikki ystäväni ja osa sukulaisista on jt:ia. Jos niin kävisi että alan ikävöidä sukuani tai ystäviäni, niin pääsisin helpommin takaisin seurakuntaan ja hyväksyttyyn asemaan.."
Kirjoitin äsken yleisellä tasolla. En ole ainut erotettu maailmassa.