Oon mietiskellyt tuossa, kun vanha kunnon Lutteri aina hoki sitä, että ihmisen jumala on se, mihin hän kaikkein eniten luottaa.
Minä olen uskova ja haluaisin panna toivoni Jumalaan.
Entäs te muut?
Minä olen uskova ja haluaisin panna toivoni Jumalaan.
Entäs te muut?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Olen havainnut että voin 100% luottaa vain itseeni. Jopa pettäessäni itseni toteutan omaa tahtoani, joten...
Lutterin mukaan olen siis oma jumalani.
Mielenkiintoista. Ei välttämättä huono idea, joskin voi joistakuista kuulostaa hieman provokatiiviselta. Ehkä en levittele tätä näkemystä ennen kuin saan muokattua sen vähän hyväksyttävämpään muotoon.
Monelle omaitse on ilmeisesti jumala.
Tai voihan sitä vielä pohtia sitäkin, mitä ilman ei mitenkään voisi elää..
Roomalaiskirje:
6:16 Ettekö tiedä, että kenen palvelijoiksi, ketä tottelemaan, te antaudutte, sen palvelijoita te olette, jota te tottelette, joko synnin palvelijoita, kuolemaksi, tahi kuuliaisuuden, vanhurskaudeksi?
Paavali puhui tuosta merkityksetä ennen Lutheria.
Jeesuskin esitti Jumalan palvelemisen olevan Jumalan tahdon mukaan elämistä.
Epäjumalanpalvelusta on päinvastainen.
Palveleminen ja luottamus ovat hieman eri asioita.
Vaikka voinkin sanoa luottavani itseeni, en oikein voi sanoa palvelevani itseäni... Minusta siinä ei olisi järkeä.
Siinä mielessä tuo Lutherin lausahdus on paljon laajempi ja itse asiassa aivan erilainen.
Esimerkiksi niin että kristitty joka luottaa helvetin olemassaoloon ja palvelee Jumalaa, pitääkin _todellisuudessa_ jumalanaan helvettiä. Ja näinhän se tuntuu usein olevan näillä helvetilläpelottelijoilla...
No ainakaan ilman itseään ei voi elää. :)
Elämä vaatii minusta kolme peruspilaria:
- Olemassaolon
- Hengissä pysymisen (leipä)
- Sisällön (sirkushuvit)
Kaksi ensimmäistä ovat helppoja ja varsin samoja kaikille. Sisällön jokainen löytää elämälleen itse... Tai on löytämättä...
Luther yksinkertaisesti uudelleenmääritteli käsitteen "jumala".
Tuota muuten jotkut käännyttäjät käyttävät yrittäessään käännyttää ateisteja. Ideana on, että ateisti luottaa johonkin. Tämä jokin on ateistin jumala ja täten ateisti ei ole enää ateisti, vaan teisti.
Vaikka mä sanoisin einsteiniä idiootiksi, se tuskin tekisi hänestä sellaista.
Ja se, että jotkut viittaavat siihen, ettei todellisiaateistejavarsinaisestiolekaan, on minusta vainhyvä keskustelun avaus.
Vähän sama kuihn ettei putoavassa lentokoneessa ole ateisteja. Tyypillisen fanaatikko ateistin vastaus lienee, että kysymys kertoo enemmän kysyjästään kuinmuusta. Mutta tuolainen vastaus on nähdäkseni vain rehellisen pohdiskelun välttämistä.
Todellinen ateisti:
Termi 'todellinen ateisti' on mielenkiintoinen. Miksi ei yksinkertaisesti käytetä termiä 'ateisti'? Käyttämällä termiä 'todellinen ateisti' luo kaksi ryhmää ateisteihin: 'todelliset ateistit' ja 'ei-todelliset ateistit'.
Mutta onko tämä jako oikeutettu? Onko oikeutettua puhua 'todellisista ateisteita' ja 'ei-todellisista ateisteista'?
"Tyypillisen fanaatikko ateistin vastaus lienee, että kysymys kertoo enemmän kysyjästään kuinmuusta."
Mielenkiintoinen termi taas. Tai oikeastaan sen käyttö. Leimaamalla jokin vastaus 'tyypilliseksi fanaatikko'-vastaukseksi poistetaan vastaukselta/argumentilta terä.
"Mutta tuolainen vastaus on nähdäkseni vain rehellisen pohdiskelun välttämistä."
Taas. Käytit käsitettä 'rehellinen pohdiskelu' ja loit samalla käsitteen 'epärehellinen pohdiskelu'.
Hyvin kieroa. Ehkä teit sen tajuamattamasi, mutta yritä välttää näitä. Ne saattavat häiritä keskustelua ja pohdintaa todella paljon.
Tietenkin minä tahallani ohjaan keskustelun suuntaa. Sehän on luonnollista ja kuuluu normaaliin kommunikointiin.
Tosin sinä nyt kieltäydyit lähtemästä pohdiskelemaan asetettuja kysymyksiä ja lähdit väistelylinjalle.
Aiheellisen kysymyksen/ajatuksen esittäminen pienen provokaation ohella on niitä harvoja keinoja saada nämä _vittu lutter oli homo_ tyypit vähän asiallisemmalle linjalle
oletko lopettanut vaimosi hakkaamisen?
Tässä sulle samantyylisiä kommentteja.
Minusta keskustelun lopettavat törkeydet ja keskustelua lietsovat provokaatiot ovat eri asioita
uskisnäkökulmasta ehkä noin:
"Minusta keskustelun lopettavat törkeydet ja keskustelua lietsovat provokaatiot ovat eri asioita"
Tervejärkinen, hihhuloinnista vapaa näkee maailman toisin. Siis uskiksen provon törkeyttä jyrkempänä.
Miksi uskistuminen, eli nesteen nousu päähän, poistaa terveen ajattelun?
Vai sotkenko syyn ja seurauksen?
Minähän annoin oman osuuteni ja se on yksinkertaisuudessaan tässä: Lutherin ajatus itsessään on virheellinen ja ontuva. Tämän takia hänen ajatuksestaan lähtevä pohdinta johtaa virheelliseen ja ontuvaan johtopäätökseen.
Sen takia en lähtenyt leikkiin mukaan.
Oikeestaan kyse ei ollut onko lutherin teesi oikea. Nähdäkseni sen oikeellisuutta ei voikaan verifioida. Se on vain lähtökohta joka voi johdattaa ajattelua johonkin suuntaan. Ja poikkeaa mielestäni lähtökohtana mukavasti deistisestä vaihtoehdostaan.
Minusta en ole syyllistynyt provokaatioissa törkeyteen. Täytyyhän pohdiskeluja vähän ryydittääkin.
on törkeyttä
Tää nyt eiole tarkoitettu miksikään todistukseksi, mutta kyllä ihmiset, jotka eivät näe luonnon uskomattoman hienoa suunnitelmallisuutta, ovat sokeita.
Ja vaikka järjestelmä ei olekaan täydellinen, ei se vähennä sen neroutta.
Ja sitä epätäydellisyyttä on kyllä mietiskelty jo jonkin aikaa teodikea teeman alla.
lyö kyllä korville pahasti.
Käsittääkseni kukaan ei ole rohjennut väittää että hieno insinöörityönnäytös todistaisi ettei insinöörejä ole olemassa.
"...mihin hän kaikkein eniten luottaa."
Mitä tarkoitamme luottamisella. Kun sanon että voin luottaa ystäviini eikö se tarkoita että en epäile hedän käyttäytyvän vilpillisesti minua kohtaan. Kun he lupaavat minulle jotakin niin voin olla varma siitä että he myös tekevät kaikkensa täyttääkseen lupauksensa. Eikö luottaminen tarkoita sitä että en epäile, kyseenalaista.
Kun sanon luottavani Jumalaan niin asia on sama. Luotan siihen että Jumala ohjaa kaiken parhaakseni. Näin sanoo uskova. Ateisti sitävastoin kertoo luottavan itseensä mikä viittaa lähinnä kykyyn selvitä tilanteista johon ei ole varautunut.
Kun nyt tutkailen noita kahta näkökohtaa niin näen yhden yhteisen asian näissä asetelmissa ja se on "älä huolestu tulevasta koska et voi tietää mitä se tuo tullessaan. Käytä tietoa ja taitoasi selvitäksesi, Kun et hermostu etkä kuvittele vaan kohtaat tilanteet juuri sellaisina kun ne eteen tulevat sinulla on mahdollisuus selvitä."
Jokaisen omasta suhtautumisesta riippuu kumman kannan otta enkä näe suurtakan eroa näissä käytännön kannalta. Jokainen tulkoot autuaaksi omalla tavallaan.