Koska joku on tuolla kovin kivasti väittänyt epäuskon olevan jo uskoa, minä vastaan, että usko sinänsä on jo epäilyä. Tietoa ei voi epäillä, sen sijaan uskossa on implisiittinen epäilyksen momentti.
Joten.
Jokainen uskovainen epäilee Jumalaa. Hävetkää!
Joten.
Jokainen uskovainen epäilee Jumalaa. Hävetkää!
Vastaukset 18
Vanhimmat
nimenomaan tietoa tulee ja voi epäillä, uskoa ei.
Jos tietoa ei epäillä, niin siitä tulee uskoa.
aamuisin noin klo 5 epäilen sekä uskoa että tietoa. Siihen auttaa mukillinen con-lecheä. Jo katoaa epäilyt.
Ei, ei se ole G-con-leche. MaitoGee on Niemenmäen aamukahvi.
"Tieto on hyvin perusteltu uskomus"
Usko ei siis ole tietoa, eikä sitä kaipaa. Mutta tieto vaatii uskoa.
"nimenomaan tietoa tulee ja voi epäillä, uskoa ei."
En sanonut, etteikö tietoa tulisi ja voisi epäillä. Jos voidaan olettaa, että tietoa voidaan todella saada tai hankkia, tietoa ei voida enää epäillä. Tieto on siis absoluuttista ja pysyvää. Eri asia taas sitten on - mihin sinäkin kiinnitit huomion - voiko tällaista tietoa edes saada. Mutta siihenhän en ottanut kantaa.
Enkä sanonut edes sitä, että uskoa tulisi tai ei tulisi epäillä, vaan sanoin, että uskoon sisältyy jo epäily. Jos joudut uskomaan, et voi olla uskomuksesi kohteesta varma, joten väistämättä joudut taistelemaan epäilystäsi vastaan. Puhdas tieto ei sisällä epäilyksen momenttia.
"Jos tietoa ei epäillä, niin siitä tulee uskoa."
En sanonut, etteikö tietoa tulisi epäillä, vaan esitin näkemyksen tiedosta, joka on absoluuttia ja varmaa. Käyttämäni käsite tieto on siis puhdasta tietoa abstraktissa muodossaan. Eri asia edelleenkin siis on, voiko tällaista tietoa edes ihminen saada. Mutta siihen en ottanut kantaa.
" "Tieto on hyvin perusteltu uskomus"
Usko ei siis ole tietoa, eikä sitä kaipaa. Mutta tieto vaatii uskoa."
Tietoa on TOSI perusteltu uskomus - näin kuului klassinen tiedon määritelmä tarkasti ottaen, jos tähän halusit viitata...
"Puhdas tieto ei sisällä epäilyksen momenttia."
Otetaanpa esimerkki. Ihminen kuolee ja kuten kaikki tiedämme, mitään sielua joka kykenisi itsenäisesti elämään ei ole.
Joten henkilö on iäksi poistunut.
Tuo on siis tietoa. Mutta miten asiaan suhtautuu uskovainen?
Positivisti ja uuspositivisti palautti "totuuden" aistihavaintoihin ja tuli siten astuneeksi idealismin suohon vaikka väitti olevansa objektiivisin objektiivisista.
Vika oli siinä että aistit heijastavat meille jotain jostakin objektiivisesta mutta varsin epätäydellisesti ja eri tavoin eri hemmoille. Siinä unohtui myös epistemologian sosiaalinen aspekti.
Tästä lähdettäessä ja ottaen mukaan totuusjahtimme sosiaalisen ja taloudellisenkin luonteen olisin ehdottamassa freireläisen (de)(re)kodifikaation prosessia.
Meille annetaan ylhäältä, ei siis jesseltä vaan erilaisilta sediltä ja poliitikoilta, profeetoilta ja trubaduureilta, Vernan ensyklopedioista ja muista hevosmiesten tietotoimistoista käsitteitä, relaatioita ja teorioita eli ontologisia kodifikaatioita.
Niitä olisi syytä tarkastella kriittisesti, tarvittaessa uudellenperustaa Suomen Uus-Neohermeettinen Klubi (etkö sitä klubia TIENNYT?)asioita epäilemään.
Kyseiset abstraktiot, etunenässä funktionalistinen sosiologia ja "sosiaalisen pääoman" käsite (jotka edustavat uskontojen lisäksi tämän päivän ihmiskunnan epäilyttävimpiä kodifiointeja), tulee ensin dekoodata ja jos niistä sitten näyttää olevan johonkin, rekoodata. FS:aa saatan jalolla tuulella ollessani yrittää rekoodata ja katsoa mitä siitä tulee, jos mitään. SP:n heitän oitis Niemenmäkeen enkä sen koommin mokomaa käsitettä käytä.
Käykäämme siis rohkeasti tuulimyllyjä, puhveleita ja Meksikon auringonlaskuja vastaan. Säveltäkäämme Kenny Dorhamin tavoin itse oma epitaafimme, ei sitä muut tee.
Ugh. Whistle stop.
No et sanonut, että tarkoitat mitään absoluuttista tietoa, vaan puhuit pelkästä tiedosta. Tietohan on, kuten tuolla jo tarkennettiinkin, "Tieto on hyvin perusteltu uskomus". Absoluutista tietoa me emme ole ainakaan vielä saaneet mistään ja tuskimpa koskaan saammekaan. Joten on mielestäni turhaa puhua absoluuttisesta tiedosta, koska sitä ei ole.
"tieto on oikea käsitys tai uskomus yhdessä perustelun kanssa" Platonin Theaitetos-dialogista.
...sillä teette vieläkin virheitä.
"tieto on oikea käsitys tai uskomus yhdessä perustelun kanssa"
Kyllä, ja tämä on klassinen tiedon määritelmä. Sinulta puuttui tuo "oikea käsitys", joka tarkoittaa "totta". Sillä voihan hyvinkin perusteltu uskomus olla väärä, eikä se tällöin voi olla tietoa. Huomautukseni ei siis ollut pilkun nussimista.
Mutta huomautetaan vielä, että klassinen tiedon määritelmäkin on kyseenalaistettu, eikä sitä oteta nykyisessä tietoteoriassa edes lähtökohtana.
///
Ja sittenkuin tämä nahka on yltäni raastettu ja olen ruumiistani irti, saan minä nähdä Jumalan///
tulee tapahtumaan myos sinulle...absoluuttisen varmasti..hyvaksyt -tai et..l-h..
Ainiin unohdin, että teillä hc-uskovaisilla on olemassa tätä 'absoluuttista' tietoa vaikka muille jakaa. Kyllähän te osaatte saarnata muille helvettiä ja ylistää itseänne, mutta muusta teihin ei sitten olekkaan. Tuollaiset pellet tulevat tänne uhoamaan ja sitten kun tulee jauhot suuhun, niin poistetaan omat viestit ja mennään puskaan itkemään.
"No et sanonut, että tarkoitat mitään absoluuttista tietoa, vaan puhuit pelkästä tiedosta."
Jos halutaan pilkkua nussia, itse asiassa sinun puhumasi "pelkkä tieto" ei ole "tietoa", vaan jotakin epävarmaa uskomuksen kaltaista. Tieto abstraktina ideana on käsitteellisesti välttämättä varmaa, mutta sen sijaan se arkikielen termi "tieto", mitä mekin käytämme, on jotakin, jonka kyllä voi ja pitää kyseenalaistaa.
Mutta hyvä on, myönnän olleeni hieman harhaanjohtava (joskin kuvittelin ajatuksen tulleen ymmärretyksi kontekstista).
"Tietohan on, kuten tuolla jo tarkennettiinkin, "Tieto on hyvin perusteltu uskomus"."
Tietoa on tosi perusteltu uskomus, joskin ongelmana tässä määritelmässä ensinnäkin on, mitä on "tosi" uskomus (onko kyseessä esim. koherenssia vai korrespondenssia kannattava totuusteoria). Toiseksi, perusteluita voi aina jatkaa uusilla perusteluilla, joten sellaista "perustavaa perustelua" ei välttämättä voida löytää (ainakin hermeneutikkojen mukaan - mikä minustakin vaikuttaa varsin järkevältä näkökannalta): joten mikä on "hyvä ja pätevä perustelu"?
"Absoluutista tietoa me emme ole ainakaan vielä saaneet mistään ja tuskimpa koskaan saammekaan."
Sekoitit asian, en puhunut "absoluutista" mitään, puhuin "absoluuttisesta tiedosta", jolla tarkoitin puhdasta tietoa. En itse asiassa usko koko absoluuttia olevan edes olemassakaan, en jonkinlaisena totuutena tai Jumalana, kohtalona tai välttämättömyytenä.
"Joten on mielestäni turhaa puhua absoluuttisesta tiedosta, koska sitä ei ole."
Mielestäni tämä on huono lähtökohta. Omasta mielestäni itse asiassa koko tiede perustuu siihen lähtökohtaan, että on olemassa tietoa, jonka voi saavuttaa. Jos näin ei uskottaisi, tiedettä vaivaisi nihilismi. Tiede on välttämättä uskomusjärjestelmä, jonka (tosin hyvästä syystä) on uskottava, että jonkinlaista tietoa voimme edes hankkia (skeptisismi on vakavasti otettava kanta, eikä sitä voida todennäköisesti koskaan kumota, mutta sitä ei tarvitse silti ottaa lähtökohtana - muutenhan emme voisi puhua mistään mitään).
"Otetaanpa esimerkki. Ihminen kuolee ja kuten kaikki tiedämme, mitään sielua joka kykenisi itsenäisesti elämään ei ole."
Valitettavasti olettamuksesi siitä, että mitään sielua, joka kykenisi itsenäisesti elämään, ei ole, ei ole tietoa. Se on sinun uskomuksesi. Ja vaikka se olisi arkijärjen mukainen ja vaikka itsekin olen samaa mieltä, se ei siitä tee tietoa.
et ymmärrä suomenkielen sanojen merkitystä. usko on luja luottamus.
"et ymmärrä suomenkielen sanojen merkitystä. usko on luja luottamus."
Mutta tarkkaan ottaen myöskään luja luottamus ei ole sama asia kuin esimerkiksi tieto. Luottamus voi kadota. Se voi muuttua. Luottamukseen liittyy siis epävarmuuden momentti. Joten, luottamukseen sisältyy epäilyn potentiaalisuus. Se ei tietenkään ole sama asia kuin että luottamus olisi yhtä kuin epäilys, mutta se ei muuta sitä seikkaa, etteikö luottamus ole muuta kuin epävarmaa. Se on aina altis epäilylle.