Ihmettelen vaan sitä, että kun tapahtuu jotain kamalaa, kuten nyt vaikka se tsunami, on heti moni sanomassa: Miksi Jumala sallii tuollaisen?
Mielekkäämpi kysymys toki olisi: miksi Jumala oli sallinut kaiken mennä ihan hyvin siihen asti......?
Mielekkäämpi kysymys toki olisi: miksi Jumala oli sallinut kaiken mennä ihan hyvin siihen asti......?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Perimmäisenä syynä on se kirous, joka kohtasi ihmiskuntaa ja koko maailmaa syntiinlankeemuksen jälkeen.
Joitakin ajatuksia linkistä:
http://www.nic.fi/~jlindell/miksikristusko.htm
Kärsimyksen ongelma.
Tätä on maailmassa valtavasti pohdittu. Monet syyttävät Jumalaa kärsimyksistä. "Jos Jumala kerran on kaikkivaltias, miksi Hän ei puutu näihin valtaviin ongelmiin?"
Tämä on varsin hankala kysymys, johon ei ole helppoa vastata. Tähän liittyy lisäksi niin paljon voimakkaita tunteita varsinkin niitten kohdalla, jotka todella kärsivät, että vastaaminenkin pelottaa. Raamatussakin on paljon rehellisiä kysymyksiä ja jopa vihaisia rukouksia (Job, Daavid, Jeremia, ym.) Uskovaisetkaan eivät siis aina ole kärsimysten ulkopuolella. Kärsimys usein nostaa vihaa, katkeruutta jopa raivoa, mikä itse asiassa pahentaa tilannetta ja saa usein aikaan ketjureaktioita, joita kukaan ei pysty pysäyttämään. Nämä negatiiviset ihmisten reaktiot eivät ole kuitenkaan mikään uhka Jumalalle.
Kuitenkaan Jumalaa ei voi syyttää näistä asioista. Erittäin usein ne ovat sittenkin vapaan tahdon seurannaisia. Ihmisellä on mahdollisuus käyttää väärin vapaata tahtoaan toisten ihmisten vahingoittamiseksi. Vapaus merkitsee moraalista vastuuta myös toisistamme, jolloin meillä on mahdollisuus rakastaa tai olla rakastamatta, tehdä hyvää tai tehdä pahaa. Vaihtoehtona olisi ollut luomisessa robottien teko, mutta silloin ei olisi ollut rakkautta tai mahdollisuutta siihen. Silloin ei olisi ollut myöskään rakastava Jumala.
Mutta kai Jumala voisi puuttua asioihin?
Miksei Jumala puutu asiaan, kun tätä vapautta käytetään räikeästi väärin? Mutta taas törmätään tähän vapauden olemukseen. Vapaus, jota voitaisiin estää tai rajoittaa väärinkäyttämisen uhatessa, ei olisi vapautta.
Jos Jumala todella antaa meille vapauden, sen on oltava luonteeltaan, ainakin enimmäkseen, peruuttamaton asia. Hänen on periaatteessa tietyin rajoituksin "pidettävä siitä näppinsä irti". Ihmiset saavat tehdä oman mielensä mukaan, mutta on pidettävä mielessä, että mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää.
Jumala kuitenkin valvoo tapahtumien kulkua tavalla, jota emme aina heti tunnista, ja ohjaa maailman menoa niin, että Hänen lopullinen suunnitelmansa aikanaan kyllä toteutuu. Tämä on mahdollista, koska Jumala ei ole sidottu aikaan kuten me ihmiset.
mihinkään kun kerran voimia ei ole.
Jos olisi varmaan puuttuisi yhteen ja toiseen asiaan ihmisten puuhissa.
Näyttää siltä että jumala ei ole puuttunut lainkaan koskaan meidän puuhiimme.
Mooses loi jumalan, johon kristitytkin toivonsa panevat mutta tuo Mooseksen jumala oli vain sellainen kuvitteellinen lihansyöjä, jolle hebrealaisetkin toivat sonneja ja muita elukoita jatkuvana virtana alttareille ja jumala haisteli sitten lihan käryä tyytyväisenä.
Näin meille kertoo Mooses raamatun sivuilla.
Kun Mooses kuoli tulivat uudet johtajat jatkamaan tuota kamalaa elukoiden teurastusta jumalalleen.
Ajattelehan nyt itsekkin voitko tuollaiseen kuvitteelliseen jumalaan edes vakavasti uskoa.
Egyptissä Mooses näki koko jumalkansan, jolle niinikään teurastettiin elukoita.
Sieltä Mooses tuon jumalan kehitti.
Ja antoi vielä salaperäisen nimenkin.
Siksi on tuon jumalan vaikea mihinkään puuttua vaikka maa suistuisi radaltaan. Kas kun se on vain sellainen virtuaalinen vailla todellisuuspohjaa.
onko nämä niitä vitsauksia (ratsumiehiä) joista ilmestyskirja puhuu. Lintuflussat, tsunamit, sodat, jne
on mitäkin. Siis onko esim.lintuinfluenssa nyt sitten vitaus... siltä se ainakin vaikuttaa.
Nuo kamalat tapahtumat, ja vaikka nyt se lintuinfluenssakin, nyt vaan ovat osa tätä maailmaa ja elämää.
Sitä vaan mietiskelin, että ihmiset, jotka eivät pidä Jumalaa Jumalana, ovat heti paikalla tuomitsemassa Jumalan, johon eivät siis usko, siitä, että se sallii pahaa tapahtuvan meille ihmisille. Vai onko niin, että sitten katsotaan, että se orastavakin usko Jumalan olemassaoloon saa kuolettavan iskun onnettomuuksien kohdatessa?
Jos niin on, ja siltä näyttää, niin miksei jo ennemmin ole herännyt mitään ajatusta Jumalasta.
Siis kun kaikki on hyvin, miksei se herätä ajatuksia, että "Jumala on varmaan olemassa, kun tapahtui taas jotain positiivista..."?
Tämä oli pointtini. Sitä on mielestäni syytä vähän miettiä.