Evoluutiota voinemme pitää selviönä,mutta miten selittää elämä itse?
Onko ihminen kyennyt keinotekoisesti synnyttämään elämää jossain muodossa(lasketaan mukaan nyt pienimmätkin elolliset)?
Jos ihminen ei ole siihen kyennyt niin miksi ei?
Olisiko niin,että elämänä ilmenevä jokin ilmenee elämänä vain silloin kun se on luonnon järjestyksen mukaan mahdollista?
Itse sanoisin,että elämä on tietoisuutta jossakin muodossa,korkeammassa tai alemmassa.
Ihmisen yritykset herättää aineellinen eloton henkiin tai luoda elämää keinotekoisesti laboratoriossa on tuomittu epäonnistumaan,koska elämä(tietoisuus) on jotain mitä ei voi luoda.Olisiko näin?
Silloin on tunnustettava jonkinlaisen aineettoman todellisuuden(elämän tai tietoisuuden) olemassa olo,josta jotkut saattavat käyttää nimeä jumala .
Tähän kysymykseen kaipaisi uskonnollisen sijaan jonkinlaista tieteellistä näkemystä.
Onko ihminen kyennyt keinotekoisesti synnyttämään elämää jossain muodossa(lasketaan mukaan nyt pienimmätkin elolliset)?
Jos ihminen ei ole siihen kyennyt niin miksi ei?
Olisiko niin,että elämänä ilmenevä jokin ilmenee elämänä vain silloin kun se on luonnon järjestyksen mukaan mahdollista?
Itse sanoisin,että elämä on tietoisuutta jossakin muodossa,korkeammassa tai alemmassa.
Ihmisen yritykset herättää aineellinen eloton henkiin tai luoda elämää keinotekoisesti laboratoriossa on tuomittu epäonnistumaan,koska elämä(tietoisuus) on jotain mitä ei voi luoda.Olisiko näin?
Silloin on tunnustettava jonkinlaisen aineettoman todellisuuden(elämän tai tietoisuuden) olemassa olo,josta jotkut saattavat käyttää nimeä jumala .
Tähän kysymykseen kaipaisi uskonnollisen sijaan jonkinlaista tieteellistä näkemystä.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Paremminkin ihminen on kunnostautunut elämän hävittämisestä maapallolla. Maailman huipputiedemiehet suunnittelevat tuhoaseita ja sotateknologia on valjastettu elämän hävittämiseen maapallolta. Että sillee.
Jumala sen sijaan luo uutta jatkuvasti. Kiitos siitä.
...luo kyllä uusia ihmisiä,mutta luoko tosiasiallisesti elämää(tietoisuutta)?
Elämä synnyttää elämää itsestään.Ilmeisesti vain luonnon itsensä(omista aineksista) synnyttämä voi sisältää tietoisuuden /elämän.
Muutan kyllä ajatteluani heti jos keinotekoisesti
kyetään synnyttämään elämää laboratoriossa.
Ei me kuules helposti tunnusteta mitään mystiikkaa olevaksi, kaikki asiat selviää aikanaan. Jos nyt toistaiseksi ei ole labrassa saatu eloa syntymään, se ei todista mitään muuta kuin sen, että me emme siihen kykene, vielä. Älä sinä tee liian äkkinäisiä johtopäätöksiä, vaikka se olisi kuinka hauskaa, hetkellisesti niin.
Mieti seuraavaa:
Mikäs sen jumalan loi, moninverroin monimutkaisemman olion, mitä on tämä kysymys elämän syntymisestä, mieti sitä ja revi siitä !!!?
... että Darwin pisti kirjansa nimeksi "Lajien synty", vaikkei sen ensimmäisen "lajin" syntyä ole kyetty tosiaan todentamaan.
Ateistina ollessani ajattelin ns. "jättiläisen perse [anteeksi raju kielenkäyttö, pistän tähän vain totuuden alkuperäisellä terminologialla kaikessa karuudessaan, kuten sen silloin koin]" -teoriaa, joka menee seuraavasti:
Maapallo voi olla vaikka atomi jossain makrokosmoksessa (sitähän ei tiedä)
Voi ihan hyvin olla, että se atomi voi sijaita wc-paperissa, joka on jo jättiläisen kädessä siellä makrokosmoksessa (jossa aikakin voi kulua ihan eri tahdissa kuin meillä).
Silti, olettaen että aika kulkee eteenpäin, voimme olettaa, että tämä maapallo on matkalla päin... ... josta sitten vaikkapa oma evoluutiomme voi saada "lannoitetta".
Mikäli olemme puhtaasti tieteellisten teorioiden varassa, kuten tuolloin koin olevani, kun olin ateisti, oli näkemys aika lohduton - millään ei ollut mitään väliä (ei edes ihmislajin säilymisellä...).
Tämän jälkeen olen onneksi saanut (lahjana) oppia tuntemaan Jumalan ja kokea rakkautta ihan näin lajimme sisälläkin.
Sitä en ymmärrä, miten debatti Jumalan olemassaolosta liittyisi evoluutioteoriaan?
Tiedän, että jos/kun voidaan aukottomasti todeta olevan olemassa evolutionäärisiä mekanismeja luomakunnassa (huom! sananvalinta!), niin ne ovat Jumalan luomia. Tiedän myös, omasta kokemuksestani, yhtä varmasi, kuin tulin tänään vaimon kyydillä töihin, että Jumala on olemassa ja vastaa minulle rukouksiini tänäkin päivänä...
Nykyisin uskon myös, että olen matkalla jonnekin parempaan paikkaan kuin tuo alkupään tarina kertoo...
Ehkä raamatun metafora ruukuntekijästä ja saviruukusta ("miten ruukku voi riidellä tekijäänsä vastaan") voi paljastaa, miten näistä "dimensioista" ajattelen. Koska ihminen on Jumalan kuva, niin voi hyvin olla, että ihminenkin voisi (käyttäen hyväksi olemassa olevaa materiaa ja energiaa - sitä ihminen ei voi tuottaa) "luoda" keinotekoisesti jotain "elävää". Minulle sanalla elämä on vain tullut uusi merkitys - nyt se tarkoittaa pelkän biologisen koneistoni sijasta tietoisuutta ja yhteyttä Luojaan - Jumalaan. Se on minulle "elämää" - ei niinkään se, että kärvistelen peräpukaman kanssa tms.. Sen elämän suhteen myös evoluutioteoria asettuu "kohdalleen" maailmankatsomuksessani.
Siihen, mistä Jumala "tuli", voin todeta olevani yhtä älykäs, kuin saviruukku, sanomaan mistä ruukuntekijä tuli. Raamattu toteaa mielenkiintoisesti, että Jumalan nimi on "Jumala on". Siinä dimensiossa ei ehkä ajallakaan (kuten me nyt sen tässä kontekstissa ymmärrämme) ole niin suurta roolia... Kukaan ei tosin sitä kiellä miettimästä - ja jos ei sitä ymmärrä tai koe, tai jos sen kokee eri tavalla, niin miksi mun pitäisi kenenkään toisen puolesta "repiä siitä"?
sun maailmas on siis aikaste kehittynyt täysin valmiiksi joten eipä tässä tarvi ollenkaan tämän enempiä jaaritella olemisen sietämättömnästä keveydestä ja sun muista punaisista rakkauksista. Kiitos rehellisyydestämme ja jos kerta maailma on valmis, niin sitten se on ja ainahan sitä voi spekuloida mitä skeidulaa vaan jos omaa sen kaltaisen mielenlaadun. Ei vaan voi, ei kykene, eikä pysty...
sinua se, ettet itse pysty ajattelemaan samoin kuin minä?
Jos ei häiritse, niin mitäs mun ajattelu sinua haittaisi?
Jos häiritsee, niin silloin maailmankuvasi ei liene vielä "valmis", jos et voi elää itsesi kanssa tasapainossa. (jos taas voit, niin tämä huomio on turha). Silloin kannattaa etsiä edelleen - huonossa olossa ei kannata jäädä lillumaan? Rukoilemista Jeesuksen puoleen esim. voi kannattaa kokeilla (ainakaan tila ei siitä huonone, jos sitä harrastaa... vai onko todettu rukouksen rappeuttavan ihmistä?)
Minun "valmis" maailmankuvani ei suinkaan tarkoita, että tietäisin kaiken - tai että en voisi iloita uusista asioista joita voin oppia - ja joita varmaankin ilmenee aika ajoin. En tiedä, miksi sen pitäisi ketään toista millään muotoa häiritä? Tai miksi minun sitä pitäisi muuttaa?
Eli siis opit valehtelemaan itelles ja rupesit uskomaan johonki huuhaa hommaan ku et kestäny enää todellisuutta. Syvälle oot vajonnu, niinku kaikki muutki uskovaiset.
...on se todellisuus, joka minun olisi pitänyt "kestää"?
Millainen on sinun todellisuutesi?
Kokemuksesta voin sanoa itsestäni, ettei ylpeää kusipääateistia (jollainen olin, nyt voi tuon viimeisen sanan "ateisti" jättää pois) niin vain uskoon käännytetä. Hyvien ateistiystävienikin kommentit minusta kuuluivat, että heidän mielestään olin kaikista viimeinen, jonka he koskaan olettivat tulevan uskoon. Silti ovat pitäneet mukavana, että käydään vuosittain kalassa ja jutellaan niitä ja näitä - varsinkin kun yhä vähemmän yritän itse heitä "käännyttää".
Mun todellisuudessa ei ollut mitään erityisen vaikeaa kestettävää - ainut oli, kun tajusin Saatanan olemassaolon tunkeutuvan siihen todellisuuteeni, enkä (pelosta) halunnut olla sen kanssa tekemisissä. Raamattu sitten kertoi, että on olemassa jotain muutakin kuin Saatana, ja tulin rukoilleeksi Jeesusta. Omalla kohdallani vastaus oli kertaluonteinen ja aika perustavan laatuinen.
Ehkäpä sinun viitekehyksestäsi käsin oikeampi määritelmä olisi, että aloin nähdä hallusinaatioita Saatanan olemassaolosta, ja halusin vaihtaa ne vielä voimakkaampaan hallusinaatioon Jeesuksesta. Sinun mielestäsi minä elän tällaisessa hallusinaatiossa - en tosin enää pelosta käsin. Omasta mielestäni - ja kaiken sen jälkeen kokemani perusteella - tämä usko ja ¨Pyhän Hengen jokapäiväinen johdatus ja apu ovat minulle sitä todellisuutta...
Yleensä ottaen Suomessa näin hyvinä aikoina on useilla ihmisillä aika helppo unohtaa, että on muunlaistakin todellisuutta maailmassa - oikeaa kärsimystä, ahdistusta, vainoa, tappamista jne. On helppo elää ns. "vahvan" ihmisen harhakuvassa Suomessa.
Mielenkiintoista on mielestäni se, miten jotkut "heikot" kristityt esim. Natsi-Saksassa menivät vankilaan asti vakaumuksensa puolesta, samoin kuin useissa kommunistimaissa sodan jälkeen, kun taas sitten useat "rationalistiset" nimikristityt alkoivat kumarrella systeemiä... Juutalaisilta ei edes kysytty. Millaiset ohjeet todellisuuden kestämiseen olisit antanut noille eri tavoin kyseisen systeemin uhreiksi joutuneille?
Sitäkin voi miettiä, että mitä se "pinnalla" olo ja syvälle vajoaminen tarkoittaa? Missä mielessä koet itse olevasi pinnalla?
Mua on aina pelottanut ihmiset jotka "tietävät" tai maailmansa on loppuun selitetty. Seurauksia siitä käytösmallista voinemme tarkastella mm. g.w.bush/bin-laden/irak/pohjoiskorea jne... akselilla. En voi tietenkään todistella omaatko sinä valmiin sellaisen, mutta vastaukseni aikaan olin niin tuntevani, se siitä. Tuskin sinun suinkaan tarvitsee lopettaa rukoilemasta oman pääsi kanssa, tuskinpa se ketään juuri pahemmin rappeuttaa, jos kyllä kohta kuulostaakin aika hassulta. Ihan vapaasti ja sorry aiheuttamani mielipaha. o{
mieltä olet? Pidätkö viirusta, joka on lisääntymiskykyinen elävänä oliona? Lisääntymis kykyinen ja toimiva viirus ON nimittäin uutisten mukaan rakennettu labrassa. Mikäli se voidaan katsoa eläväksi organismiksi silloin on jo nyt kyetty luomaan labrassa elävä olio.
on tietoisuus on elävää,eikö niin?
Olisi melkoinen uutinen jos elävä organismi olisi
luotu laboratoriossa.Ei ole ilmeisesti suomessa ylittänyt uutiskynnystä ,kun ei ole silmiini sattunut,enkä ihmettele miksi.
"on tietoisuus on elävää,eikö niin?"
Tarkoitatko, että hyväksyt vain sellaisen kokeen, jossa saadaan kehitetyksi tietoinen olento?
Jos labrassa tehtäisiin aivan alkutekijöistä tavallinen voikukka, eikö sekään kelpaisi? Kasvien tietoisuudesta on kai ollut jotakin pohdintoja mutta maalaisjärjellä luokittelisin sen ei-tietoiseksi.
eläviä organismeja.Miten niiden tietoisuuden taso
määritellään(tai onko tutkimuksia), sitä en tiedä.
Parvitietoisuus(mehiläiset,linnut jne.),josta on jotain tutkimuksiakin olemassa on mielenkiintoinen asia.Voisiko joku,joka tietää,
kertoa jotain asiasta?
Ampiaisparvi(mehiläis?)hyökkäsi 8.9.02 sairaalaan
(savonlinnan keskussairaala).
En tiedä mikä on terveydenhuollon tila savonlinnassa ja oliko hyökkäys ansaittu.
Jos hyökkäys olisi kohdistunut helsingin ja uudenmaan sairaanhoitopiirin yksikköön,korvaklinikalle tai vaikkapa Laitisen työhuoneeseen olisin varma,että ansaittu oli(jumalan merkki?).
"Evoluutiota voinemme pitää selviönä,mutta miten selittää elämä itse"
Riippuu mitä tarkoitat evoluutiolla?
Mielestäni olet oikeilla jäljillä,noissa päätelmissäsi.
Tieteellisellä tutkimuksella on rajansa.Tätä tosiasiaa ei kylläkään tunnusteta avoimesti.Tietoisuuden ongelma on hyvä esimerkki tästä.
Jos haluat puhtaan empiiriseen tutkimukseen perustuvan vastauksen esim.tietoisuuden ongelmaan,niin on todettava,että ainakaan tällä hetkellä sellaista ei ole.
Voinen edustaa tieteellistä (kemiallista) näkökulmaa asiaan. Jos ajatellaan viruksia elävinä olentoina, ne ovat täysin kemiallisesti analysoitavissa ja myös periaatteessa syntetisoitavissa (muutamaa eri lajia on valmistettukin kemiallisesti). Näin muodoin voitaisiin selittämätön "elämän henki" tai "tietoisuus" unohtaa niistä puhuttaessa.
Filosofisempi tarina alkaa tästä.
Mutta mutta... onhan esim. kirjan sivukin täysin kemiallisesti analysoitavissa ja "syntetisoitavissa". Onko se kuitenkaan täydellinen selitys kirjan sivusta? Eikö kirjan sivun informaatiolla ole merkitystä? Onko kirjan sivun "kemiallinen valmistaminen" kopiokoneessa todistus siitä, ettei henkeä ole ollut kirjan sivun suunnittelussa ja toteutuksessa mukana?
Näkisin näin, että kemian mahdollisuudet kuvata elämää ovat samalla tavalla rajalliset kuin mahdollisuudet kuvata kirjan sivua. Täydellinenkään kemiallinen analyysi ei kerro kaikkea. Eli ne molekyylit, josta virus syntetisoidaan ,eivät sisällä viruksen rakentamiseen tarvittavaa informaatiota, vaan tuo informaatio on ihmisen aivoissa "luomisen" hetkellä tai suunnitteluvaiheessa. Satunnaisesti virus ei synny mitenkään usein maailmankaikkeuden historiassa. Niinkuin ei kirjan sivutkaan.
Jos vielä sanon sanasen maapallolla tavattavasta elämästä, ei sitä voi kovin helposti selittää sen paremmin yksittäisen spontaanisti syntyneen eliön kuin avaruudesta tippuneen levänkään aikaansaannokseksi. Kummassakin tapauksessa toimiva biosfääri väitetään rakentuvan yhden eliölajin varaan, mikä ei vaikuta mitenkään uskottavalta.
Biosfäärin suunnittelu on haasteena yhtä vaikea, kuin toimivan eliönkin suunnittelu. Tästähän on esimerkkejä, kun ihmiset ovat yrittäneet perustaa nykyisistä eliöistä eristettyä biosfääriä jossakin Arizonassa. Ei ole oikein pelittänyt, kun tietämys ei ole riittänyt.
Lyhyesti: nykyisten eliöiden DNA:han kirjatut rakennuspiirustukset ovat niin hyviä, ettei kukaan ole osoittanut pystyvänsä parempaan suunnitteluun (ainoastaan kerskurit ovat esittäneet väitteitään muka paremmasta suunnittelukyvystään :), myös biosfäärimme on hyvin toimiva ja joustava systeemi, jonka suunnittelu on vielä yli inhimillisen tietoa-taidon. Joka ei näe suunnittelijaa, hän ei ehkä halua sitä nähdäkään?
Onko tämä sitä elävän tekemistä jos kuollut sydän laitetaan taas pumppaamaan sähköshokilla?
Sitten kun kantasoluja osataan käsitellä kunnolla, niin sitetn voi rakentaa vaikka sydämiä yhdestä solusta.