Mä olen naimisissa ja 29.v.
Mulla on tosi ihana ja rakastava äiti,mutta niin raivostuttavan ylihuolehtiva.
Hirvee ristikuulustelu aina jos olen menossa johonkin ilman miestäni,saan tekstiviestin ym,ym.
Tai jos ollaan menossa kavereiden kanssa jonnekkin niin muista sitten olla kiltisti.Mä olen aina ollu tosi kiltti lapsi eikä mulla pahemmin tainnu olla murrosikääkään.
Äidin hyväksyntä kaikkiin asioihin on aina ollu tärkeetä.
Enpä oo ees viittiny mainostaa mun nettikavereita.
Nytkin mulla olis yks asia josta haluaisin kertoa mutta tiedän et se vaan huolestuu ja rupee itksekelemään.
Hitsi,mä oon kuitenkin aikuinen ihminen ja osaan täysin pitää huolta itsestäni.
Ja mies:siltä ei kans saa suoraa mielipidettä tai vastausta mihinkään.Kaikki on juu,ehkä,enmä tiedä.
Missä on mun tukipilari?
Onneks mulla on sentään mailikamuja.
Mulla on tosi ihana ja rakastava äiti,mutta niin raivostuttavan ylihuolehtiva.
Hirvee ristikuulustelu aina jos olen menossa johonkin ilman miestäni,saan tekstiviestin ym,ym.
Tai jos ollaan menossa kavereiden kanssa jonnekkin niin muista sitten olla kiltisti.Mä olen aina ollu tosi kiltti lapsi eikä mulla pahemmin tainnu olla murrosikääkään.
Äidin hyväksyntä kaikkiin asioihin on aina ollu tärkeetä.
Enpä oo ees viittiny mainostaa mun nettikavereita.
Nytkin mulla olis yks asia josta haluaisin kertoa mutta tiedän et se vaan huolestuu ja rupee itksekelemään.
Hitsi,mä oon kuitenkin aikuinen ihminen ja osaan täysin pitää huolta itsestäni.
Ja mies:siltä ei kans saa suoraa mielipidettä tai vastausta mihinkään.Kaikki on juu,ehkä,enmä tiedä.
Missä on mun tukipilari?
Onneks mulla on sentään mailikamuja.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mikset sano hänelle että ei puuttuisi sinun eläämääsi... Olethan sinä jo 29 etkä mikään vauvan enää... Tai älä aina kerro mitä teet, koska eihän se hänelle kuulu, vaan sun miehelle... vai ootko naimisissa äitisi kanssa...
Onneks mulla ei tuommoinen äiti...
hyvää jatko...
t. tytär 26 v
Hän kun muutti kotoa noin 18 vuotiaana, olin hirveän peloissani hänen puolestaan. Soittelin ja kyselin olin aivan vauhkona jos en saanut häntä puhelimen päästä kiinni.
Kauhusta sekaisena soittelin kavereille onko he nähneet tai kuulleet minun tytöstä mitään ja koska?
Kun sitten kerran pysähdyin, olin jo puhelin kammessa kiinni kun tulin ajatelleeksi että hänellä on hänen elämänsä, minä en voi häntä pakottaa kertomaan minulle tekemisiään tai menemisiään...) Silloin päätin että joka toinen soitto on minun ja joka toinen hänen. Siitä se lähti menemään. Ensimmäinen hämmästys oli tytöllä siinä kun kerran sen jälkeen hän joutui lainaamaan rahaa.. Hän rupesi selittämään miksi joutuu lainaan kuten aina oli tehnyt. Minä sanoin päättäväisesti sinun ei tarvitse kertoa minulle, miksi lainaat," vaan kuinka paljon lainaat? Tyttö oli hetken hiljaa hämmentyi, pieni. Minua nauratti vaan pidin mölyt mahassani.
Kaikki tämä vain kun muistin kuinka itse ajattelin ollessani tuon ikäinen.
Jospa pyydät äitisi lukemaan tämän niin näkisi kuinka toiset ovat toimineet.
Kerroin tytölle ettei täst edes tarvitse selittää jollei halua jostain syystä. Minä annan aina kykyjeni mukaan rahaa. Kerroin myös ettei enään tarvitse kertoilla jokaista askelta jollei tunnu tarpeelliselta. Mutta mielelläni kuuntelen jos hän haluaa omasta tahdostaan jutella. Sanoin myös että hän voi puhua minulle aivan kaikesta pelkäämättä että vihastun. Nyt minulla ja tyttärellä sekä vävyllä ja heidän lapsillaan on tosi rakkaat välit.
Vastoin yleistä kuvitelmaa, täydellistä äitiä ei olekaan. Jokaisen muorissa on jotain vialla. Joidenkin kohdalla ongelmat vaan ovat isompia niin, että lapset saavat kärsiä niistä loppuikänsä.
Sinua ei varmaan lohduta, että on mm. juoppoja sekä välinpitämättömiä äitejä. Oma muorini taas on sellainen, että käytännösää olen saanut olla hänen tukijansa eli äitinsä pienestä pitäen. Itse sain ohjata itseni elämään ja aikuisuuteen. Hän kyllä tahtoisi, että menestyisin elämässä, mutta vastoinkäymisistäni hän ei ole koskaan kestänut kuulla. Joskus lapsena kerroin huolistani, mutta äidin mielestä olin itse syypää kaikkeen.
Hyvällä ystävälläni oli läheisriippuvainen äiti, joka antoi väkivaltaisen miehensä vahingoittaa myös lapsiaan. Ystäväni vannoi aina, että hänestä tulee aikanaaan hyvä äiti muksuilleen. Todellisuudessa hän jätti väkivaltaisen ukkonsa, ja penskat ukon huollettaviksi, kun löysi uuden miehen. Nyt "ex-lapsista" on lähinnä riesaa, sanoo mainittu äitikulta itse...
Täydellinen äidinrakkaus todellakaan ole itsestäänselvyys muualla kuin ihmisten uskomuksissa. Luulen, että monia ihmisiä ahdistaisi vähemmän, jos he tietäisivät, etteivät ole maailmanhistorian ensimmäinen ihminen, jonka mielenterveyden pohjaa oma äiskä on horjuttanut.
Eihän siinä mitään jos äiti huolehtii lapsestaan. Jokainen äiti huolehtii lapsistaan. Mutta tuollainen ylihuolehtivaisuus alkaa jo ottamaan päähän. Olet jo kuitenkin aikuinen, naimisissa oleva ihminen ja luulenpa että osaat jo tähän päivään mennessä huolehtia itsestäsi. Yritähän saada äitisi lopettamaan!