Joitakin vuosia sitten rippileirillä ollessani totesin viimeisenä iltana, että kyllä mä nyt oon uskossa. Kuulin samalla sekunnilla selkäni takaa muutaman naurahduksen. Ei se mua mitenkää yllättäny tai haitannu. Loppujen lopuksi tietysti sain leirinvetäjiltä paljon kehuja ja myönteistä palautetta, kun olin tunnustautunut niin avoimesti kristuksen seuraajaksi. Myöhemmin en asiasta enää joutunut kuuntelemaan supattelua selkäni takana, sillä kohta huomasin kuuluvani liki 50 ihmisen kaveripiiriin, jotka melkein kaikki olimme tosiuskiksia.
Sitten muutamien vuosien päästä vähän isommissa bileissä totesin samaiselle porukalle, että olen miettinyt asioita jo jonkin aikaa, enkä aio enää jeesus-tilaisuuksissa liikkua. Yhtäkkiä ympäriltäni katosi yli 40 ihmistä. Sain kuulla syytöksiä, vaadittiin selityksiä (asioiden miettiminen ja oivaltaminen ei kelvannut selitykseksi) ja jatkuvasti sain kuulla piikittelyä: "hei meillä on tänään juhlat, kaikki saa tulla. ainii, sähän et taidakaan tulla, ku joku voi puhua jotain jumalasta siellä...harmi, vai mitä?"
Silloin kun vielä leikin tuota uskis-leikkiä, olin tervetullut ja porukkamme oli kaikin puolin yhtenäinen. Toisia puolustettiin jne. mutta nyt kaikki uskis"ystäväni" ovat kaikonneet. Muutamat sentään voivat hetken rupatella kouluasioista, mutta sen syvällisempiä ei puhuta.
Vaikka tämä on masentanut mieltäni, uskis"ystävieni" käytös on vain vahvistanut näkemystäni siitä kuinka tekopyhä järjestelmä kristinusko (tai mikä hyvänsä usko) on. Ei todellakaan sitä, mitä he itse itsestään julistavat...
Täyskäännös tosiuskiksesta tosiateistiksi on kuitenkin ollut melkeinpä parasta, mitä minulle on sattunut. Olen itseni herra, ja osaan katsoa asioita eri näkökulmasta enkä vain sillä periaattella, että "mitä jumala nyt ajattelisi." Yksinäistä kyllä, mutta siitä huolimatta tuntuu paremmalta kuin ennen ateistiksi 'kääntymistä'.
Onko muita saman kokeneita?
Sitten muutamien vuosien päästä vähän isommissa bileissä totesin samaiselle porukalle, että olen miettinyt asioita jo jonkin aikaa, enkä aio enää jeesus-tilaisuuksissa liikkua. Yhtäkkiä ympäriltäni katosi yli 40 ihmistä. Sain kuulla syytöksiä, vaadittiin selityksiä (asioiden miettiminen ja oivaltaminen ei kelvannut selitykseksi) ja jatkuvasti sain kuulla piikittelyä: "hei meillä on tänään juhlat, kaikki saa tulla. ainii, sähän et taidakaan tulla, ku joku voi puhua jotain jumalasta siellä...harmi, vai mitä?"
Silloin kun vielä leikin tuota uskis-leikkiä, olin tervetullut ja porukkamme oli kaikin puolin yhtenäinen. Toisia puolustettiin jne. mutta nyt kaikki uskis"ystäväni" ovat kaikonneet. Muutamat sentään voivat hetken rupatella kouluasioista, mutta sen syvällisempiä ei puhuta.
Vaikka tämä on masentanut mieltäni, uskis"ystävieni" käytös on vain vahvistanut näkemystäni siitä kuinka tekopyhä järjestelmä kristinusko (tai mikä hyvänsä usko) on. Ei todellakaan sitä, mitä he itse itsestään julistavat...
Täyskäännös tosiuskiksesta tosiateistiksi on kuitenkin ollut melkeinpä parasta, mitä minulle on sattunut. Olen itseni herra, ja osaan katsoa asioita eri näkökulmasta enkä vain sillä periaattella, että "mitä jumala nyt ajattelisi." Yksinäistä kyllä, mutta siitä huolimatta tuntuu paremmalta kuin ennen ateistiksi 'kääntymistä'.
Onko muita saman kokeneita?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Tiedän tuntemuksesi, sillä olen kokenut saman. Ympärilläni oli n. 15 erittäin hyvää ystävää, ja kaikki me olimme vahvasti mukana kirkon toiminnassa. Koulussa meitä ei erottanut mikään emmekä olleet muiden seurassa kuin äärimmäisestä pakosta. Kukaan ei polttanut, ryypännyt, kiroillut tai kapinoinut suuremmin. Seurustelu rajoittui käsikädessä kulkemiseen vaikka olimme jo lukion abeja.
Vuosi ulkomailla muutti elämäni. Kun en ollut 24/7 tekemisissä uskovien ihmisten kanssa, aloin pohtia toimintaamme ja perusteita siihen. Koto-Suomeen palasi muuttunut ihminen. Ystäväporukkani huomasi sen varsin pian ja jäin aivan yksin. Ensin he itkivät ja rukoilivat puolestani, mutta parin kuukauden kuluttua he tuntuivat unohtaneen minut. Onneksi aloitin opiskelun yliopistossa, joten sain uuden kaveripiirin, johon ei kuulu tosiuskovaisia. Minulla ei sinänsä ole mitään heitä vastaan, en tyrkytä ateismia kenellekään. Vastavuoroisesti minäkään en halua kuulla enää yhtään sanaa pelastuksesta ja ikuisesta kadotuksesta.
Jaksamista sinulle, kyllä elämä palkitsee sen, joka uskaltaa elää!
Parempi tekopyhyyskin kuin ei pyhyyttä ollenkaan!
Ymmärsin kommentin niin, että uskis voi loukata muita, kunhan vaan uskoo, muulla ei ole väliä. Tosi kristillistä!
olen kasvanut tiukassa kristilisessa ympäristössä kotimaasani,ja ajan myötä löysin OMA itseni ajatelen vapaasti ja minustä tulli vahva ilman tekopyyhytä.jokainen uskonto luule olevansa oikea ja taistelevat keskeen.myös tämä palsta näköjään on valoitanut ihmisista jotka ne yrittä (ehkä)pelastaa meittä Ateisteja.pidän KAIKKI uskonot höllynpölynä ihmiset on paljon moraliseempia ilman "uhkauksia ja käskyjä"
voi hyvin
Juuri tuo vapaa ajattelu on munkin mielestä tärkeää. Monet asiat jouduin miettimään ihan alusta alkaen uusiksi, kun kristinusko oli ennen hoitanut ajattelun puolestani.
Hyvää voinita sinullekin!
ateistithan on uskovii elikkä uskiksia
ateistilta PUUTTUU usko
paina se aivoihis
ihemttelen todella, miksi uskikset aina hylkäävät kirkosta eronneet luopiot. sama pätee muissakin uskonnoissa; juutalaiset ja jehovat hylkäävät myös lahkonsa jäsenet, jotka eivät uhkailuista huolimatta palaa uskonnolliseen elämään. siinä pyhät tekstit unohtuvat, kun joku ei pysy "ruodussa".
Minutkin jätettiin yksin kun erosin kirkosta. Olen myös ihmetellyt sitä että mistä se johtuu että uskovaiset ei tahdo olla enää luopioiden kanssa tekemisissä.
Ei ketään jätetä yksin tai uhkailla! Korkeintaan muutama poikkeus voi olla. Aina joskus kirkosta [omasta kaveripiiristänikin] lähtee ihmisiä. Mutta asia on niin että HE LÄHTEVÄT ja USKIKSET JÄTETÄÄN eikä päinvastoin!!! Aina on tervetullut takaisin. Se ettei jutella enään kovin syvällisiä johtuu siitä, että uskisten elämä pyörii nimenomaan Jumalan ja Jeesuksen Kristuksen ympärillä. Eihän meillä olisi elämää ilman Kolmiyhteistä Jumalaa! Ateistiksi kääntynyt siis itse lähtee pois Ikuisen Rakkauden luota.
Varmaankin uskovaisia pelottaa se, että joku pystyy tosiaan irtautumaan uskosta. Tällöin uskovaiset pelkäävät sitä, että heille voi käydä samoin. Tällöin on tietenkin parasta hylätä se, joka on uskonsa hylännyt, koska pelätään, että tämä henkilö saattaisi horjuttaa muidenkin uskoa, koska on jo itse pässyt siitä eroon.
>> Aina on tervetullut takaisin.
>"uskisten elämä pyörii nimenomaan Jumalan ja Jeesuksen Kristuksen ympärillä"
Mutta kun ei se Jeesus halunnut, että aletaan pyöriä piirissä hänen ympärillään hallelujaa hoilaten...
Luuletko että Jeesusta kiinnostaa se, kuinka paljon olet uskiskavereittesi kanssa ylistänyt Herraa tänään? Eiköhän häntä kiinnosta paljon enemmän se, että mitä olet tehnyt lähimmäistesi hyväksi tänään. Ja lähimmäisiin lasketaan myös ateistit. Vai onko jossain Jeesuksen puheessa suljettu ateistit pois lähimmäisten joukosta?
Mistä uskovaiset ja kirkon työntekijät ovatkaan saaneet päähänsä sen, että jumalolentoa jotenkin miellyttäisi taukoamatta jostain päin maailmaa kuuluva virsien veisuu, messuaminen ja muu joikaus? Sitten kun musisointi loppuu, alkaa rukoilu eli anelu ja ruikuttaminen. Kauheaa kuultavaa kaikin puolin. Luulisi, että noita salamoita ja maanjäristyksiä osuisi kirkkojen kohdalle vähän useammin.
"Ateistiksi kääntynyt siis itse lähtee pois Ikuisen Rakkauden luota."
Kiitos, tuo lause kertoo jo paljon uskonnollisen yheisön ajatusmaailmasta.