miten saisin jätettyä taakkani.olen riippuvainen tuskasta.pohdin kaiken aikaa menneisyyttäni.itken kaiken aikaa vanhempieni kärsimystä.he ovat kuolleet jo vuosikymmeniä sitten.
en pääse eteenpäin.olen juuttunut heidän tuskaansa.kysytte:mitä se hyödyttää.vastaan:ei mitään.ja tahdon pois tästä tuskariippuvuudestani.aivan kuin alkoholisti tahtoo päästä viinasta.minä tahdon vapautua muiden minulle kuulumattomasta murheesta.
en jaksaisi enää kantaa sydämelläni vanhempieni kärsimystä.
enkä haluaisi alkaa juomaan viinaa tähän.olen sitäkin yrittänyt mutta pääni ei kestä.
siis paranenko? onko minulla mitään mahdollisuutta?toivoa?
en pääse eteenpäin.olen juuttunut heidän tuskaansa.kysytte:mitä se hyödyttää.vastaan:ei mitään.ja tahdon pois tästä tuskariippuvuudestani.aivan kuin alkoholisti tahtoo päästä viinasta.minä tahdon vapautua muiden minulle kuulumattomasta murheesta.
en jaksaisi enää kantaa sydämelläni vanhempieni kärsimystä.
enkä haluaisi alkaa juomaan viinaa tähän.olen sitäkin yrittänyt mutta pääni ei kestä.
siis paranenko? onko minulla mitään mahdollisuutta?toivoa?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ammatti auttajiin, ehkä psykolookiin, tai ehkä seurakunnassasi on päteviä sielun-hoitajia, joilta voit avun saada.
Se on varmaa, että alkoholi ei tuohon auta, monet vain murehtivat "tuplasti", kun alkoholin kierteessä asioitaan miettivät.
Eli etsi joku jonka kanssa voit taakkasi jakaa, usein helpottaa jo se kun jollekin saa murheitaan keventää puhumalla.
käyn terapiassa.mutta vammani on niin syvällä.kannan yhä äitini taakkoja,isäni katkeruutta,äitini vihaa isääni kohtaan,isäni vihaa omia vanhempiaan kohtaan jne.näitä kuulin ainoastaan kodissani.en lohdutusta,en syliä en rakkautta,vain tuskaa ja vaikerrusta joka on tullut identiteetikseni.
kannan menneisyyteni historiaa.en halua kantaa.enää.enkä ole koskaan halunnutkaan,mutta se on pantu minuun lastiksi kuin aasille kuorma.
olen ollut elämässä vain sitä varten että kannan läheisteni kuormia.nyt on hartiani väsyneet,sieluni on rikki,voimat loppu.
en tahdo enää kantaa.joten miten päästä eteenpäin elämän tiellä?
eilenkin annoin taas kuormani Jeesukselle mutta jo taas illalla huomasin kantavani sitä samaa aasin kuormaa.
tätä tarkoitan.miten vapautua tuskasta?
kysyy nimim.tytteli-ahdistunut
http://www.karas-sana.fi/?sid=313&print=1
siis Krito-ryhmässä.huomenna viimeinen kokoontuminen.ei auta sekään.ei auta.voi voi.mikään ei nyt auta.olenko niin täynnä syntiä,vai mikä minua vaivaa??
Jos on lapsuudesta asti tuntenut tuskaa, se on niin tuttu tunne, että sitä ei ole helppo poistaa elämästään, mutta on mahdollista.
Minä kannan syyllisyyden taakkaa. Saan sen välillä pois, mutta taas se tulee jostain. Minä tunnen olevani syyllinen kaikkeen, vaikka tapahtuisi Kiinassa. Sen verran olen käynyt läpi syyllisyyden tunteitani, että olen löytänyt vihan itseäni kohtaan. Olen kysellyt, miksi tunnen syyllisyyttä ja viha sieltä löytyikin.
Sinä kannat tuskaa vanhempiesi kärsimyksestä. Olet varmaankin kysellyt itseltäsi, miksi haluat kantaa sellaista, mitä sinun ei tarvitsisi. Koetko sinä syylliseksi vanhempiesi kärsimyksiin ? Miksi olet riippuvainen tuskasta. Vai haluatko rangaista itseäsi ? Onko se niin tuttu tunne, ettet uskalla hyljätä sitä ? Pelkäätkö, että jäät tyhjän päälle ? Useinhan riippuvuus on kuitenkin, vaikka olisikin epämiellyttävää, tuttua ja turvallista.
Minä uskon, että sinä voit parantua. Onko sinulla ystävää, jonka kanssa voisit puhua ? Siunausta sinulle ja rukoilen puolestasi.
Itse en ainakaan olisi selvinnyt, jos en olisi saanut senvertaa uskoa, että uskon Jeesuksen minun syyllisyydenkin sovittaneen.
Olen siis niin paljon itse syyllinen, etten itse kykene syyllisyyttäni poistamaan ja sen huomatessa sain armon uskoa myös syylisyyteni anteeksi.
Tottahan omatunto herättelee, kun tällänen rääväsuu olen, että ei tässä turhasta syytellä, vaan siltikin turvaan Jeesukseen, koska itse en kykene kantamaan taakkojani.
Tarkoitushan ei ole tehdä minunkaan itsestäni syyllistä, vaan ei meinaa aina onnistua ja siksi on hyvä tietää minne taakkoja jättää.
En minäkään olisi tässä, jos en tietäisi, että Jeesus on sovittanut kaikki minun syntini. Tiedän, että olen tehnyt niin paljon pahaa, etten pystyisi edes kohtaamaan syyllisyyttäni, jos en tietäisi, että olen Jeesuksen oma.
Kun olin tullut uskoon ja simäni avautuivat, oli kauheata nähdä omat tekonsa. Ennen uskoontuloa olin niin sokea, luulin olevani aika hyvä ihminen. Mutta uskoontulon jälkeen näin totuuden itsestäni. Ei ollut muuta keinoa kuin viedä kaikki syyllisyys Jeesukselle.
Syyllisyys on jäänyt minuun kiinni. Aina kun jossain tapahtuu pahaa, otan syyllisyyden itselleni ja alan vihata itseäni. Nyt koen syyllisyyttä ja sitten se viha, joka tulee ylleni, se on kauhea kestää. En voi muuta kuin haukkua itseäni. Olen hirvein ihminen maan päällä.
Onko Jumala alkanut parantaa niitä haavoja minussa, jotka syyllistäminen lapsuudessa on aiheuttanut. En halua kantaa äitini ja isäni syyllisyyttä, enkä muittenkaan ihmisten. Kuitenkin kannan. Haluan vapautua väärästä syyllisyydestä. Olen antanut anteeksi äidilleni kaikki, mutta eihän minun tarvitse pyytää hänen tekojaan anteeksi. Hän on vastuussa niistä.
Kiitos sanoistasi. Siunausta sinulle.
koin että olin syyllinen kaikkeen.ja se minulle tuotiin tiettäväksi.olin taakka.olin vaiva.olin rasite.olin välttämätön paha.olin sivullinen.minut sivuutettiin aina sellaisella ovelalla tavalla,ikään kuin en olisi ymmärtänyt mistään mitään.minusta yritettiin muovata aivotonta.ja tässä nyt olen.ahdistuneena.surua sydän täynnä.itkut on yhä itkemättä.pelkään itkeä.pelkään että hajoan.ei ole syliä mihin nojata.ei lohduttajaa.ei ole nyt eikä ole koskaan ollutkaan.siksi olenkin nyt tässä-kirjoittamassa-