Työskentelen sairaalan vuodeosastolla perushoitajana. Opiskelen ammattikorkeakoulussa sairaanhoitajaksi. Takana on nyt 2 vuotta työtä tuolla osastolla, 2v tulee täyteen ihan näinä päivinä.
Täälläkin foorumilla haukutaan paljon hoitajia ja arvostellaan heidän työtään. Haluaisin tuoda julki oman mielipiteeni. Kirjoitan nyt vain omasta työpaikastani, en tarkoita että kaikkialla olisi näin. Tämä mielipide on tasan omani, joten älkää yleistäkö. Olen ollut paikoissa, joissa asiat ovat vielä paljon huonommin.
Osastollamme on 32 potilasta, joista 1-2 on ns. periodipotilaita, jotka ovat 1 vko kotona ja 1vko osastolla, vuorotellen. Aamuvuorossa voi joskus olla vain viisi hoitajaa. Osastonhoitaja ei tee töitä kentällä. "Normaali" aamuvuoron miehitys on kuusi hoitajaa.
Osastolla on sairaanhoitajia, joiden mielestä esim. ruoan jakaminen/annosten vieminen potilaille ei kuulu SH:n tehtäviin. He tusaavat tuntikausia lääkkeiden kanssa, räpläävät sidetarpeita ym. Löytyy toki myös SH:ita, jotka osallistuvat ns. normaaleihin hoitotoimiin, eivätkä vain istu kansliassa. Ja HUOM: tällä tarkoitan todella kansliassa istumista, en sitä että siellä tehtäisiin jotain. Potilaspapereiden räplääminen on kyllä kivaa silloin, kun muut painavat otsa hiessä kenttätöissä.
Sanottakoon, että ymmärrän kyllä tasan tarkkaan aivan tulevana SH:nakin, mitä SH:n tehtäviin kuuluu (mm. lääkärin avustaminen). Lusmuilu ja "nokkailu" ei käsittääkseni kuitenkaan heidän työnkuvaansa kuulu.
Muutamalla potilaalla on todella vaativa omainen. Vaikka potilaalla olisi hoitotahto, he saattavat vaatia tiputuksen ym. aloittamista (siis tehohoitoa). "Jalattomia" (=jalat eivät kanna) 100 kg painavia miehiä pitäisi nostaa vuoteesta ylös päivittäin, ihan käsivoimin. Osastolla on potilasnosturi, jota kyllä tulee välillä käytettyä. Osa potilasta on kuitenkin sellaisia, että heitä ei voi ko. nosturilla nostaa.
Ruokatauon pidämme yleensä kl13, mikäli työtilanne sen sallii. Silloin alkaa vierailuaika. Osastolle tulee omaisia/vieraita, jotka näkevät meidät kahvihuoneessa. "Siellä ne taas kahvilla istuu," kirjoitellaan sitten Helsingin Sanomiin, haukutaan nimimerkin suojassa hoitajia.
Tulkaapa päiväksi tai pariksi kokeilemaan työtä vuodeosastolla (tai missä tahansa muualla), ette pärjäisi taatusti päivääkään siellä. Osa potilaista on vaikeasti dementoituneita, mikään ei mene enää perille. Yöt kuluvat riehuessa, valvoessa. Osastonhoitajan mielestä pitäisi ottaa hoitotyön keinot käyttöön, rauhoittavia lääkkeitä ei saisi antaa (ei vaikka vanhus pitää koko potilashuonetta hereillä ulinallaan). Pitäisi istua vieressä ja pitää kädestä (siis yöaikaan) vaikka potilas saattaa huitaista turpaan, ihan kunnolla.
Eivät kaikki potilaamme tietysti hankalia ole. Suurin osa heistä on aivan OK, ja pidän työstäni. Kypsyttää vain ainainen työvoimapula/henkilökunnan vähyys. Vakinaamat ovat sairaslomalla erityisesti maanantaisin. On kiva kun työkaveri soittaa, että lapsi on kipeänä, olen 3 vrk pois. Sitten näen iltapäivällä hänet Itäkeskuksessa pyörimässä, ehkä jopa lapsensa kanssa.
Olisi kiva tehdä jotain vanhusten kanssa, viedä heitä (kesällä) ulos ym. Istua vieressä ja lukea vaikka Annaa. Ei ole aikaa. Perushoito vie todella suuren osan ajasta. Se on tietenkin tärkeää, en kiistä sitä.
Öisin huonouninen vanhus pyytää (huonekierrolla) istu viereeni, älä jätä minua yksin. Tuntuu kurjalta sanoa, etten ehdi, pitää jatkaa kiertoa, puoli osastoa odottaa vaipanvaihtoa, jos suoraan sanon.
Mielestäni aamvuorossa pitäisi olla vähintään 8 hoitajaa, jos osastonhoitaja ei tee töitä kentällä. OH:lla voisi olla edes yksi omapotilas, josta hän huolehtisi.
Muut hoitajat, kirjoittakaa kokemuksistanne. Miten muualla toimitaan? Paljonko teillä on hoitajia aamuvuorossa? Mitä SH tekee? Onko perus-/lähihoitajalla oikeutta jakaa lääkkeitä ym.?
Täälläkin foorumilla haukutaan paljon hoitajia ja arvostellaan heidän työtään. Haluaisin tuoda julki oman mielipiteeni. Kirjoitan nyt vain omasta työpaikastani, en tarkoita että kaikkialla olisi näin. Tämä mielipide on tasan omani, joten älkää yleistäkö. Olen ollut paikoissa, joissa asiat ovat vielä paljon huonommin.
Osastollamme on 32 potilasta, joista 1-2 on ns. periodipotilaita, jotka ovat 1 vko kotona ja 1vko osastolla, vuorotellen. Aamuvuorossa voi joskus olla vain viisi hoitajaa. Osastonhoitaja ei tee töitä kentällä. "Normaali" aamuvuoron miehitys on kuusi hoitajaa.
Osastolla on sairaanhoitajia, joiden mielestä esim. ruoan jakaminen/annosten vieminen potilaille ei kuulu SH:n tehtäviin. He tusaavat tuntikausia lääkkeiden kanssa, räpläävät sidetarpeita ym. Löytyy toki myös SH:ita, jotka osallistuvat ns. normaaleihin hoitotoimiin, eivätkä vain istu kansliassa. Ja HUOM: tällä tarkoitan todella kansliassa istumista, en sitä että siellä tehtäisiin jotain. Potilaspapereiden räplääminen on kyllä kivaa silloin, kun muut painavat otsa hiessä kenttätöissä.
Sanottakoon, että ymmärrän kyllä tasan tarkkaan aivan tulevana SH:nakin, mitä SH:n tehtäviin kuuluu (mm. lääkärin avustaminen). Lusmuilu ja "nokkailu" ei käsittääkseni kuitenkaan heidän työnkuvaansa kuulu.
Muutamalla potilaalla on todella vaativa omainen. Vaikka potilaalla olisi hoitotahto, he saattavat vaatia tiputuksen ym. aloittamista (siis tehohoitoa). "Jalattomia" (=jalat eivät kanna) 100 kg painavia miehiä pitäisi nostaa vuoteesta ylös päivittäin, ihan käsivoimin. Osastolla on potilasnosturi, jota kyllä tulee välillä käytettyä. Osa potilasta on kuitenkin sellaisia, että heitä ei voi ko. nosturilla nostaa.
Ruokatauon pidämme yleensä kl13, mikäli työtilanne sen sallii. Silloin alkaa vierailuaika. Osastolle tulee omaisia/vieraita, jotka näkevät meidät kahvihuoneessa. "Siellä ne taas kahvilla istuu," kirjoitellaan sitten Helsingin Sanomiin, haukutaan nimimerkin suojassa hoitajia.
Tulkaapa päiväksi tai pariksi kokeilemaan työtä vuodeosastolla (tai missä tahansa muualla), ette pärjäisi taatusti päivääkään siellä. Osa potilaista on vaikeasti dementoituneita, mikään ei mene enää perille. Yöt kuluvat riehuessa, valvoessa. Osastonhoitajan mielestä pitäisi ottaa hoitotyön keinot käyttöön, rauhoittavia lääkkeitä ei saisi antaa (ei vaikka vanhus pitää koko potilashuonetta hereillä ulinallaan). Pitäisi istua vieressä ja pitää kädestä (siis yöaikaan) vaikka potilas saattaa huitaista turpaan, ihan kunnolla.
Eivät kaikki potilaamme tietysti hankalia ole. Suurin osa heistä on aivan OK, ja pidän työstäni. Kypsyttää vain ainainen työvoimapula/henkilökunnan vähyys. Vakinaamat ovat sairaslomalla erityisesti maanantaisin. On kiva kun työkaveri soittaa, että lapsi on kipeänä, olen 3 vrk pois. Sitten näen iltapäivällä hänet Itäkeskuksessa pyörimässä, ehkä jopa lapsensa kanssa.
Olisi kiva tehdä jotain vanhusten kanssa, viedä heitä (kesällä) ulos ym. Istua vieressä ja lukea vaikka Annaa. Ei ole aikaa. Perushoito vie todella suuren osan ajasta. Se on tietenkin tärkeää, en kiistä sitä.
Öisin huonouninen vanhus pyytää (huonekierrolla) istu viereeni, älä jätä minua yksin. Tuntuu kurjalta sanoa, etten ehdi, pitää jatkaa kiertoa, puoli osastoa odottaa vaipanvaihtoa, jos suoraan sanon.
Mielestäni aamvuorossa pitäisi olla vähintään 8 hoitajaa, jos osastonhoitaja ei tee töitä kentällä. OH:lla voisi olla edes yksi omapotilas, josta hän huolehtisi.
Muut hoitajat, kirjoittakaa kokemuksistanne. Miten muualla toimitaan? Paljonko teillä on hoitajia aamuvuorossa? Mitä SH tekee? Onko perus-/lähihoitajalla oikeutta jakaa lääkkeitä ym.?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Olen tavannut urani aikana sh:ta jotka eivät halua osallistua hoitotöihin vaan mieluummin piiloutuvat lääkekaappiin. Sitten otettiin käytäntöön jako jossa potilaat jaettiin hoitajien kesken tasapuolisesti, jos aamussa on kaks sh:ta niin toinen on kentällä ja toinen vastaa kanslia hommista ja tämä toimii meillä hyvin. Hoidettavia tulee keskimäärin 5/hoitaja, silloin kerkiin jokseenkin antaan suht hyvää hoitoa näille mun omille hoidettaville, suihkuttelen ja käytän ws:ssä, syötän. Kunto kun vaihtelee niin jako pyritään tekemään silleen jotta on joku hitusen parempi kuntonen syö esm itse tai pyytää wc:hen. Paljon on asioita mitä voi helpottaa kunhan pikkusen järkeilee. Aihe on todella mielenkiintoinen joten jatketaan juttua.
Mutta se on lyhyt hetki vuodessa kun nuoria opiskelijoita tulee kesätöihin sairaalaan. Silloin on vanhuksilla eika hyvin seuraa, pääsevät jotkut jopa käymään vaikka missä kun on saattajia laittaa matkaa jne.
Tälläisiähän pitäisi olla ympäri vuoden! Olisiko se edes kovin kallista jos siihen voitaisiin ottaa työttömiä keitä asia ja työ kiinnostaisi? Tälläinenhän olisi melko kiva työ ihmisläheiselle ihmiselle, tulijoita olisi varmaan läjäpäin kunhan vaan saataisiin tälläiseen varoja! Tälläisiä on, mutta nepä onkin vaan niitä vapaaehtoistyöntekijöitä jotka haluaa auttaa ilman palkkaakin, montaa ei sellaista ole nähnyt mutta muutaman kuitenkin.
Jos asia hyvin organisoitaisiin niin vapaaehtoisiakin varmaan löytyisi! Pienet kulut jos niitä syntyy matkoista ja vaikka ruokakuluja niin voisi kustantaa talon puolesta että ei menisi sentään miinukselle.
Hyviä ihmisiä on paljon ja sellaisia joilla ei ooe mitään ajan kulua. Ajatelkaa kun sellainen tutustuu muutamaan vanhukseen niin siinä on oiva vapaaehtoistyöntekijä joka käy ystävyyden ilosta jo.
Olen ollut pidempiaikaisissa sijaisuuksissa eräässä sairaalassa dementikkojen osastolla töissä. Siellä sairaanhoitajat kyllä tekivät kaikkea työtä, myös siis sitä, mitä lähikset tekivät. Pikemminkin useampi lähi- tai perushoitaja piti kyllä kiinni "oikeuksistaan", eli sanoi suoraan, ettei tämä homma minulle kuulu.
Kerrankin kaksi lähihoitajaa päättivät alkaa imulaittella imemään potilasta ja kun se ei onnistunut, niin huikkaisvat minulle, että alappa imemään, kun se on sairaanhoitajan hommaa ja hävisivät samon tein. Samoin potilaan kuollessa eräskin perushoitaja sanoi, että kuolleen potilaan hoitaminen ei minulle kuulu ja kieltäytyi osallistumassa vainajan laittoon.
Että kyllä meitä hoitajia on joka junaan koulutukseen katsomatta!
Kyllä meillä toimii hyvin yksilövastuinen hoitotyö. Osastollamme (akuutti sisätautien vuodeosasto) 21 paikkainen 16v-100v (taitaa kohta tosi olla jo 100v päälle)tässä haarukassa potilaamme =) Aamulla 5 hoitajaa 3sh ja 2ph, iltavuorossa 2sh ja 1 ph ja yössä 1 hoitaja (apuna viereisen käytävän hoitaja).
Me olemme jakaneet nämä 21 potilasta vuorossa oleville hoitajille ja he hoitavat nämä (aamussa 4-5 potilasta, illalla 7 per lätty) omat potilaansa alusta loppuun työvuoron aikana...siis kaiken...olitpa sitten sh tai ph...i.v-lääkityksessä sh auttaa ph:ta (ab-lupa ph:lta puuttuu) ja meillä jos 2-4 autettavia potilaita (vuode), niin kyllä apua saa kollegoilta =))...Ja kaikkihan ei voi osata kaikkea meistä hoitajistakaan, siksi jaettu/ohjattu/annettava tieto täydentää meitä toisiamme osastolla...emme pihtaa ja meillä ei ole esiinny kateutta jonkun paremmuudesta vaan otamme sen kiitollisena vastaan, että on aina joku joka osaa antaa vastauksen propleemaattisiin tilanteisiin...Kaikillehan tämä malli ei tietenkään sovi, mutta meilläkin on kokeiltu kaikkea ja tämä tuntuu hyvältä =))
Oikeassa olet. Kyllä hoitajia on monenlaisia. Oman äitini hoidossa jouduin heitä kohtaamaan.
Hän putosi sängystä kun hoitaja ei huom. ehtiny laittaa sängynlaitoja ylös. Ja kun asiasta valitin niin sanottiin että " sitä sattuu". Minulle jäi tosi pahamieli.
Kauhea todeta aivan tuntuu, kuin olisit meidän osatolla töissä. Paitsi ettei meillä ole perioodipotilaita, muuten potilas materiaali aivan samaa ja hoitajia tosi vähän. Pitäisi olla 6 aamuvuorossa meitä (4-5) tosi usein, illassa 4-3 pitäisi olla 4 hoitajaa. OH kun pyrkii säästämään henkilöstökustannuksissa, meidän kustannuksella. Eikä taatusti tule kentälle. Määräyksiä satelee kyllä koko ajan potilalle päivävaatteet, potilaita ylös oli meitä kuinka vähän tahansa. Ruokiin lisätään rasvaa ja annetaan vain punaista maitoa potilaita pitää lihottaa oli tarvetta tai ei. Minä pidän työstäni mutta oma jaksaminen on vähissä. Ylihoitajat tietävät tilanteen, mutta eivät näy puuttuvan siihen. Sitten vaan haukutaan lehdissä ja tv:ssä hoitajia. Tuntuu siltä kuin kaikilla olisi oikeus arvostella hoitohenkilökuntaa. Tulee tunne että meidän työtämme ei arvosteta, se ei tuota rahaa. Näkyy hyvin tämän päivän yhteiskunnan arvot, vanhuus ei ole arvokasta.
lähihoitajan töitä 5 vuotta, ja olen kiertänyt monessa eri talossa. Nämä ovat olleet vanhusten hoitopaikkoja. Useimmissa sh tekee samaa työtä, ja on laskettu vahvuuteen mukaan. Mutta olen nähnyt muutaman sh:n, jonka pääasiallinen tehtävä on liitää esim. ruoka-aikoina tekemässä ihan muuta kuin ruuan jakamista. Mutta onneksi nämä ovat vähemmistönä.
Lääkkeitä olen joka paikassa saanut jakaa, mutta ehkä sairaalapuolella ei luoteta siihen, että näinkin "vähäpätöisen" ammatin omaavat osaisivat edes koulutuksen päätyttyä tavata lääkepurkin kyljessä olevia kummia kirjaimia ja numeroita.
Omaisista pahimpia ovat aina ne, jotka harvemmin käyvät.Suurin osa on ihania, ja muistavat kiittää hyvästä hoidosta, mutta osa jaksaa valittaa, ja ihmetellä miksei mummoa enää kävelytetä (lue: raahata kahden puolen rollaattoria edessä työntäen koska mummon jalat ei enää kanna ollenkaan) tai onko mummo saanut ruokaa tänä päivänä. Ei tietenkään vanhustenhuollossa ruokaa anneta enää ollenkaan, ainakin näin yleinen mielipide kertoo. Sitten kun mummo on kuolemaisillaan, pitää mummo pistää pillit ulvoen erikoissairaanhoitoon, jossa elämä jatkuu korkeintaan päivän pidempään. Tämä voi kuulostaa julmalta, mutta joskus on osattava luovuttaa, ja hyväksyttävä että näin tapahtuu. Sitä ei mikään mahti maailmassa voi muuttaa että sairaudet etenee, ja ihminen rapistuu pikku hiljaa.
Eli toivottavasti joku omainen tuntee joskus piston sydämmessään, että vaikka kaikki ei aina mene niinkuin itse haluaisi, niin HOITAJAT TEKEVÄT AINA PARHAANSA. Haluan vielä todella alleviivata että useimmat omaiset ovat ihania ihmisiä, ja raskasta se on omaisillekkin (siksi ehkä monet käyttäytyvätkin ilkeästi). Mutta joskus hiukan kyllästyttää saada ainaista kritiikkiä teki niin tai näin.
Ja ne yövuorot. Pahimmillaan olen itsekkin tehnyt yövuoroa peläten saako joku asiakas ahdistettua huoneen nurkkaan, jossa voi sitten hiukan hivauttaa päin näköä, siinnä ei välttämättä mikään hoitotyön keino auta.
Hirveä kiire on aina, kellot kilkattaa ja juoksuksi pitää pistää jos meinaa kaiken keritä tehdä.
Muunmuassa näistä syistä luulemani kutsumus alalle on romahtanut, ja aion vaihtaa alaa mahdollisimman pian.
On minulla ollut monia mieleenpainuviakin ja mukavia hetkiä työni parissa, eikä yksikään asiakas ole jäänyt hoitamatta.
Jossakin se raja tulee vastaan, ja vaikka työkaverit ovat olleet ihania, ja olen tavannut hurmaavia vanhuksia, joilla on ollut jännittäviä tarinoita kerrottavana, niin silti tuntuu että ei tätä enää jaksa (ja ottakaa huomioon, olen ollut alalla 5 vuotta, ja nyt jo lähellä sairaslomaa...)
Olisi paljon muitakin asioita joita voisi kertoa, mutta eiköhän tämä ole jo melkoinen valitusvirsi.. ;)
Oot hoitaja isolla H;lla joten yritä jaksaa, sinunlaisista pitäis pitää kynsin/hampain kii. Itse oon tallonu tätä tietä jo 26v ja yhä vielä nään paljon hyvää joten jaksan taivaltaa. Joten aattele vielä kerran ennen kun "lopetat", moni vanhus jää kaipaamaan sinua. Muista me ei olla vähäpätöisiä, vaan kunnon hoitajia joille vanhuksen hyvivointi on tärkeää. Lisäys se pilleripurkin tavaus osataan, kuin myös jakaa pillerit, mutta antaako esimies/vastaava meidän tehdä sen työn vai onko tää vai saikkareitten hommaa? Omaisista suurin osa on ihania ,mutta onnettomiakin tapaa joskus, onneks hyvin harvion.Paras on eräs joka jakso räkyttää kun mummille ei käyty ostaan suklaata vaikka rahaa oli jättänyt, kävi vierailuilla pari kertaa kuukaudessa ja aina tuli ilman suklaata, jos ois tulessa tuonut niin niin ois piisannut seuraavaan käyntiin. Joten tällänen pieni asia voi "hiertää" joskus. Ota pieni loma ja palaa takas työhön, oot arvokas;-))
Kirjoitatko meidän osastosta? :-)
Meidän osasto on vanhustenkoti mutta kuulema kaupunki haluaisi kutsua sitä terveyskodiksi mutta eivät viitsi koska silloinhan meillä pitäisi olla enemmän henkilökuntaa! Eli meillä on saman verran potilaita mutta nuo perioodipotilaat ovat useasti kauemmin sisällä meillä.
Sen lisäksi että meidän yöllä pitäis rauhoittaa potilaita me joudutaan jakamaan lääkkeitä myös ja meitä on vain yksi hoitaja osastolla toinen tulee 00.00 aikaan sekä 5.00 aikaan auttamaan jos tarvitaan.
Eli SH:lle ei jää edes lääkkeitten jako. Osastonhoitaja on mukana aamupesussa mutta ei misään muussa. Sh ei halua olla mukan myöskään misään muussa vaan siirtelee jotain lappuja kansliassa kun pitäis ruokaa jakaa, syöttää, vastata kelloihin, viedä vessaan, rondata y.m
Eli meillä istuu kummatkin kansliassa.
Aamuisin meitä on 5 töissä ne mukaan lukien kylvettäjä ja iltaisin tosiaa 2 töissä ja joskus kun on 32 potilasta sisällä niin saadaan otta 4 tunniksi illalla kolmas töihin.
En missään nimessä sano että kaikki SH ovat tälläisia mutta ikäväkseni pitää myöntää että meillä on asiat näin.