Yksinhuoltajuus paras ammatti

meinaan on tota ylimääräistä hilloo ja ajettelin sijoittaa sen vaikka johonkin mukavaan.

Satuin kuulemaan kun kaksi noin 20-25 vuotiasta neitosta "heitti läppää" asiasta. Toinen puhkui viimeisillään ja toinen oli muuten vaan riskissä kunnossa. Keskustelu meni osapuilleen näin:

Riski: Ooksä niinku tosissas et meette niinku naimisiin kalen kaa?

Raskas: Joo kyl me mennään vaik enmä siitä hirveesti välitä mut me saadaan sitte asunto ja silleen. Sitku kersa syntyy ni mä lemppaan kalen ja alan niinku yksinhuoltajaks ku mä tiiän et silleen saa paremmin rahaa ja avustuksii ku ei oo niinku aviomiestä siinä pyörimässä.

Riski: Nii mäki oon ajatellu tehä. On tosi tylsää käydä jatkuvasti töissä eikä siit sit saa ku just et elää mut ei mitään niinku bailaamiseen eikä oo oikein aikaakaan.

Raskas: Mis vaihees teil on jyksyn kans taas jutska vai ooksa enää sen kaa?

Riski: On se ihan silleen ja mä jätin pilleritki jo pois mut ei ainakaan viel oo tärpänny mut sitku tärppää ni lemppaan jyksyn heti ja alan yksinhuoltajaks ja sit teen lisää lapsii ain välil ni ei tarvi sinne duuniin mennä ikävystyyn.

Raska: Kiva juttu sit voidaan ain tavata niinku lasten merkeissä ja muutenki vaik mä oon kyl aatellu et mä laitan lapsen heti tarhaan ku se käy. ku on joku laki et on pakko järkätä hoitopaikka vaik ite loisis kotona.


Riski: Ihan tosi niin, se on hyvä et saa niinku sit omaa aikaa vaik kampaajalle tai vaik jos haluu bubiib tai johonkin...