Vilpittömät kristityt sitovat koko uskonsa kreationismiin ja saavat sen näyttämään muun maailman silmissä hulluudelta, selän kääntämiseltä kaikelle todelliselle.
Saatana hymyilee kun heidän aikansa kuluu kreationismin parissa puuhasteluun. Lopulta kun he alkavat ymmärtää ettei kreationismi olekaan löydettyjen havaintojen mukaista heidän uskonsa kaatuu sen mukana.
Miksi etsiä todisteita muualta? Jos Jumalan olemassaolon voisi todistaa tieteen keinoin, silloin usko ei olisi enää uskoa, vaan näkemistä. Ihminen voi syntyä uudesti vain Pyhästä Hengestä, ei järjellään.
Mikä olikaan Jeesuksen sanoma? Onko se sidottu kreationistiseen maailmankuvaan? Jos niin on, onko sellainen usko todellista sydämen uskoa ollenkaan?
Saatana hymyilee kun heidän aikansa kuluu kreationismin parissa puuhasteluun. Lopulta kun he alkavat ymmärtää ettei kreationismi olekaan löydettyjen havaintojen mukaista heidän uskonsa kaatuu sen mukana.
Miksi etsiä todisteita muualta? Jos Jumalan olemassaolon voisi todistaa tieteen keinoin, silloin usko ei olisi enää uskoa, vaan näkemistä. Ihminen voi syntyä uudesti vain Pyhästä Hengestä, ei järjellään.
Mikä olikaan Jeesuksen sanoma? Onko se sidottu kreationistiseen maailmankuvaan? Jos niin on, onko sellainen usko todellista sydämen uskoa ollenkaan?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Raamatun mukaan, Jahve loi maailman kuudessa päivässä ja oli työhönsä tyytyväinen. Nykykreatonistien mukaan, Jahve on palannut jatkamaan keskeneräistä ja/tai epäonnistunutta luomistyötään vähän väliä - aina kun on tarvittu uusi 'perusryhmä.' Viimeksi Jahve oli mestalla noin 6000 vuotta sitten, kun malarialoinen vielä puuttui luomistyöstä.
Jaa jaa. Itse puuhastelen rakennusteollisuudessa ja aliurakoitsija joka tarvitsee 15 miljardia vuotta työn valmiiksitekemiseen, ei kyllä minulta saisi hommia.
Kreationistien ja fundamentalistien olisi hyvä
nähdä mitä Pyhä Augustinus sanoo 300-luvulla
teoksessaan "De Genese ad litteram" (suom Teemu Mäkinen):
"Tapahtuu hyvin usein, että jostakin maata,
taivasta tai muuta tämän maailman elementtiä
koskevasta kysymyksestä joku, joka ei ole
kristitty, tietää asioita, jotka on johdettu
mitä ilmeisimmällä päättelyllä tai havainnoilla.
Silloin on hyvin häpeällistä ja vahingollista
ja kaikista asioista erityisesti vältettävää,
että uskoton kuunnellessaan kristityn puhuvan
näistä asioista siten kuin ne kristillisten
kirjoitusten mukaan ovat, kuulee sellaista
hölynpölyä, että huomaa tämän olevan yhtä kau-
kana ymmärryksestä kuin itä on lännestä ja voi
vain vaivoin olla nauramatta."
"Ja todellinen vääryys ei ole siinä, että kris-
tittyä pidetään pilkkana erehdyksensä vuoksi,
vaan siinä, että uskoton saa käsityksen, että
tekstiemme kirjoittajat (tämä on, pyhät kir-
joittajat) ovat ajatelleet asioista niin; ja
heitä syytetään ja ivataan tietämättömyydestä,
mikä on suurin mahdollinen epäonni ihmisille,
jotka haluaisimme pelastaa.
Sillä jos nämä uskottomat tapaavat kristityn,
joka on kerkeä tekemään virheitä aiheessa, jonka
he tuntevan varsin hyvin, niin kuinka sitten he
voivat uskoa näitä pyhiä kirjoja?
Kuinka he voivat uskoa kuolleiden ylösnouse-
mukseen ja iankaikkisen elämän toivoon, ja tai-
vasten valtakuntaan, jos väärän oletuksen vuoksi
uskottomista näyttää, että nämä kirjat ovat
ristiriidassa sen kanssa, mitä he suoraan ha-
vaitsevat tai laskevat ilman epäilyksen sijaa?
On mahdotonta sanoa sen harmin ja huolen määrää,
jonka maltilliset kristityt kokevat, kun nämä
omahyväiset ja ylpeät sielut, jotka haastet-
taessa typeristä ja vääristä mielipiteistään
huomaavat olevansa tulossa vakuuttuneiksi
asiasta, jonka heille kertovat ihmiset, jotka
eivät tunnusta pyhien kirjojemme auktoriteettia,
haluavat puolustaa niin ajattelemattomia,
ylpeitä ja eittämättömän vääriä käsityksiään.
Sillä silloin he alkavat esittää todistuksena
juuri meidän pyhiä kirjoituksiamme, tai
esittävät niiden nimissä ulkomuistista asioita,
jotka näyttävät tukevan heidän mielipidettään.
He lainaavat lukuisia kohtia ymmärtämättä sen
paremmin lainaamaansa tekstiä kuin asiaa,
johon ovat ottamassa kantaa."