onko kellekään teistä tuttua pudota ikäänkuin kauhujen laaksoon jossa ei pohjaa,jossa ei ketään ole ottamassa vastaan.
vain kauhu-en selviä tunne.
mitä tähän avuksi?osaatteko neuvoa?
kaikki kuin vain tuntematonta-mustaa-pimeää-ei polkua mihinkään suuntaan.
kammottavaa.
mikä avuksi?
vain kauhu-en selviä tunne.
mitä tähän avuksi?osaatteko neuvoa?
kaikki kuin vain tuntematonta-mustaa-pimeää-ei polkua mihinkään suuntaan.
kammottavaa.
mikä avuksi?
Vastaukset 25
Vanhimmat
Psykiatri.
tuttua on-psykiatrikin.mutta siitä huolimatta--on kauhujen kuilut arkeani??
Jeesukseen? Hän on se joka vetää ihmiset pois pimeydestä.
Harrastatko okkultismia? anteeksi nyt nämä kysymykset, mieleen tulee ajatuksia,kun olen yhden saatananpalvojan kanssa jutellut asioista, hänen elämässään ei valoa näkynyt. Mutta kiitos Jumalalle hän tuli uskoon! ja tällaiset pelot ovat väistyneet.
enkä harrasta okkultismia.kaikki kahleet on katkaistu.olen kyllä joskus harrastanut ennustajia--ym--ym.kun hain hätääni apua.aloin vaipua mustiin kuiluihin heti tavatessani ex-ni.ja olen aivan varma että hän on tekemisissä niiden kanssa jollakin tavalla.joten voisiko se yhä tulla minuun hänen kauttaan??
voiko okkultismin henget tulla vielä toisen ihmisen kautta? Kun näin jotenkin koen?
Siis--voiko toisen ihmisen pimeys-salaperäisyys-mystisyys-tulla vielä matkojen takaa minuunkin??
Siis onko kyse nyt kuolemanhengestä??
vastatkaa-please!
jos olet Jeesuksen oma, pimeyden voimat eivät ole sinun sisässäsi. Mutta niinkuin monet tuolla kertovat, kannattaa hakea apua. Olen tavannut monia uskovia ihmisiä joilla on masennusta ja monelaista muutakin. Aivoissa tapahtuu joskus kummallisia asioita, eräät välittäjäaineet vähenevät ja tietyt oiereet pääsevät näin ollen esille. Eräs tuttavani sairastui ja hän sai lääkettä, ja hän sai avun.
Häneltä löydettiin myös kilpirauhasen vajaatoiminta ja hän alkoi lihomaan. Nyt hän on terve.
Rohkeasti vain avun hakuun.
Jeesus on kanssasi, hän ei sinua jätä eikä hylkää.
Rukoilen puolestasi. Tulkoon sinun sisimpääsi Jumalan kaikkivoipa rauha joka käy yli ymmärryksen. Siunausta.
Jos olet tosissasi mitä kerroit,niin tilaa aika terkkarista ja sieltä ohjaavat eteenpäin.
Käy sivuilla www.masennustalkoot.fi.
Sieltä saat asiallista tietoa.
Hae apua PIAN. Olen tuntevinani
oireet Depressioksi, jota itsekin sairastan.
Rukoilen puolestasi,Ymmärrän tunteesi.
Sisar rätti
olen par-aikaa terapiassa mutta silti ne nostaa päätään.kauhujen kuilut.ne on kaameita!!
Minä sain apua tuohon kauhu-ahdistus tunteeseen,
kun sain masenn.lääkk.lisäksi psykoosin-esto-lääkityksen.
Kysy sitä lääkäriltä.
Minun masennukseni oli LÄHES psykoottistasoista.
Depressio on sairaus siinä kuin diabeteskin.
Ei auta jos sanoo diabetes-potilaalle:
kyllä se siitä. Ei sokeritasapaino niin
pysy hallinnassa.
Sitä pitää tarkasti hoitaa.
Kohtalotoverini: Ymmärrän sinua niin tasan tarkkaan!
Jos sinulla on uskovia ystäviä,
pyydä heitä rukoilemaan ENNEN kuin menet lääkäriin ja ehdotat lisälääkitysä.
Rukoilen myös että lääkäri näkisi
todellisen tilasi.
Olet Jeesukselle rakas! Sisar Rätti
olen aavistellut itsekin että mulla oisi psykoottistason oireilua.ja ainut millä pysyn elämän puolella on tosi tasainen elämä,ei järkytyksiä.mutta kun tämä elämä tuo aina yllätyksiä.on vain nyt jotenkin hellitettävä tätä tunne-tason kuoppaista matkaa.ja kun on väsynyt niin kauhujen kuiluja satelee enemmän.näin minulla.kiitos kun muistat!!
Onko sinulla esim.pelonsekaista ahdistusta, joka ikäänkuin lamauttaa.
Minulle tällainen oli hyvin tuttua ja johtui ilmeisesti turvattomasta lapsuudestani.
Jos pystyt ja haluat kertoa tarkemmin, ehkäpä joku osaisi neuvoa.
joo,juuri sitä! kauhu valtaa olon,en selviä en selviä nousee jostakin hyvin syvältä.se on kuin huuto sisimmästä.pienen vauvan huuto.kuin en vaan selviä arjestani.ja kaikki näkee minusta toisen puolen.kaikki hokevat-kyllä sinä selviät jne.mutta kun en selviä!!
valtava ahdistus.on pakko jaksaa.koskaan minulla ei ole ollut vanhempia turvanani.itse on joutunut selviytymään-kaikesta.jaksoi tai ei.osasi tai ei.oli jaksettava.oli osattava.oli häpeä olla selviämättä.olen vain tyhjä kuori joka huutaa-auttakaa en selviä ja sitten hups-putoan kuiluun!!kauhujen kuiluun.
johtui myös siitä, että vanhempani eivät kyenneet välittämään minulle turvallisuudentunnetta.
Siinä ahdistustilanteessa todellakin tuntee olevansa se pieni, avuton tyttö, joka ei tiedä, miten selvitä eteenpäin.
Ilmiön nimi on aikuisiän ahdistus, se on tyypillistä ihmisillä, jotka on lapsena joutuneet "liian suuriin saappaisiin".
Kerrot, että olet joutunut selviämään kaikesta itse, ei mikään ihme, että nyt koet ahdistusta.
Minä olen etsinyt apua Jumalasta, yrittänyt hakea Hänestä sitä turvallisuuden tunnetta, jota ilman olen elänyt.
Olen myös päässyt eteenpäin Jumalan avulla.
Ei ole kuitenkaan ollenkaan huono idea mennä juttelemaan näistä tunteista ammattiauttajalle, sitäkin olen tehnyt.
Yksi keino on lääkitys, mistä voisi olla apua.Minäkin aloitin lääkityksen, mutta sivuvaikutusten takia lopetin sen kuitenkin.
Haluaisin kaikesta huolimatta sanoa, että Jeesus on Parantaja, ja auttaa tällaisissakin asioissa.
Sinua siunaten!
Ps. Jos suinkin mahdollista, älä vaadi itseltäsi liikaa.Meillä on lupa väsyä ja olla myös heikkoja!
liian suuriin saappaisiin on minutkin pantu.jo 0 vuotiaasta.ja sitä ennekin.jouduin kantamaan vanhempieni taakkoja ja jäin itse kehittymättä.ei ollut tilaa eikä lupaa kehittyä.piti olla aikuinen jo ennenkuin synnyinkään.tämä on kaikki niin totta,jotain niin kauheaa että ei oikein ole sanojakaan.
ja nyt joudun oleen jokaisen vastaan tulevan terapeutti,ja äiti..ja isä..ym.siis joudun oleen kaikille kaikki.enkä edes tiedä kuka olen.ei kovin vaikeaa.eihän?
Minulle nuo liian suuret saappaat oli isän itsemurhauhkailu.Ja liittyi siihen vielä viinakin, ja pelko äidinkin hengen puolesta.
Tällaisista lapsista varmaan kasvaa helposti liian kilttejä.Ja tuo kiltteys sitten ennemmin tai myöhemmin polttaa meidät loppuun, koska kukaan ei jaksa loputtomiin olla kaikille kaikkea.
Olisko sinulla mahdollisuus nyt alkaa "murtautua" ulos tuosta tilanteesta olla kaikkien terapeuttina?
Anna nyt itsellesi lupa olla väsynyt ja uupunut ja etsi sitä, mikä on hyvää sinulle.En osaa sinua tuntematta sanoa, mitä se voisi olla, muuta kuuntele, mitä sisimpäsi sanoo.
Anna itsellesi lupa hoivata ja "hemmotella" välillä itseäsi ja etsiä sisintäsi.
Jeesus on kaikkien tarpeittemme täyttäjä ja kiitos Hänelle, Hän kyllä tietää, mitä mekin tarvitsemme.
Laitetaan toivomme Hänen parantavaan voimaansa.
Yksi konsti minulla on muuten ollut se, että nyt kun olen aikuinen, minä itse vakuutan sille sisimmässäni olevalle pelkäävälle pikkutytölle, että: "Jumala auttaa kaikessa, Hänelle ei mikään ole mahdotonta."
Ja mielestäni ainut todellinen apu näihin meidän sisimpämme haavoihin onkin se, että Jumala nyt antaa meille sen turvallisuuden tunteen, jota meille ei lapsuudessamme kehittynyt perheittemme olosuhteitten takia.
niin kauan kun muistan isäni uhkaili itsemurhalla.lasten kuullen.ainakin minun kuullen.istuin isäni sängyn vierellä ja yritin olla ns.hengessä mukana hänen uhkailuihinsa.ja kun hän sittenä taas siitä katosi,ajattelin nyt se on mennyt tappaan ittensä.ja jos ei äitiä kuulunut navetasta sisälle,olin varma että isä on tappanut äidinkin.joka hetki oli läsnä pelko siitä kuka tappaa kenetkin.
en ole edes tätä tajunnut että se on mahdollisesti minut nujertanut.kiitos kun kerroit omasta elämästäsi.hyvin tuttua minullekin 0 vuodesta lähtien.
ja jo pienestä tytöstä lähtien muistan kaiken,kuin eilisen päivän.jatkuva pelko,varjosti kotiamme.yötä päivää.johtuisikohan ongelmani siitä? nyt alan pohtiin sitäkin vaihtoehtoa.luulin että kodissamme on kaikki "normaalia" vaikka jo lapsena järjellä tiesin että mikään ei ollut normaalia!
t.keijuhelmi
Olipa ihmeellistä, että näin samanlainen on ollut lapsuutemme.
Minä myös pelkäsin isän tappavan joko itsensä tai sitten äidin, kun viinan takia tuli sitä riitaakin.
Eikä se pelko aiheetonta ollut, isällä oli joskus suuttuessaan kättä pitempää, (esim. kirves)
Uskoisin kyllä vahvasti nykyisen turvattomuuden johtuvan siitä, niin sinulla kuin minullakin.
Joskus kun se ahdistus iskee, ja tuntee itsensä ihan pelokkaaksi pikkutytöksi, niin minusta jotenkin tuntuu, että sitä on ihan niinkuin taantunut siihen tilaan. Joku viisas on joskus selittänytkin, että tällaisessa tilanteessa lapselle ei kehity selviytymisen toivoa.Ja siksihän se tuntuu sitten niin toivottomalta, kun ei näe siinä tilanteessa toivoa ongelman ylipääsemisestä.
Jos joku olisi silloin lapsena antanut jotain toivoa näihinkin tilanteisiin, ehkä niin suurta turvattomuuden tunnetta ei olisi päässyt syntymään.
Sinulle muuten lohduksi eräs profetia, jonka sain jo ainakin 10 vuotta sitten.
Eräässa hengellisessä tilaisuudessa vieraillut puhuja pyysi sen tilaisuuden jälkeen minua sinne eteen.Minulle entuudestaan ihan tuntematon mies.
Osoitti minua, kun istuin penkissä, ja sanoi, että "tule tänne eteen, Jumalalla on sinulle asiaa."
No, minä menin. Mies rukoili puolestani ja hänen kauttaan tuli minulle tällaiset profetian sanat;
"Sinusta tuntuu, että sinulla on ollut "pallo jalassa" lapsuudestasi lähtien.Herra tahtoo sanoa sinulle, että; "Minä olen ennen kaikkea uskovaisten Vapahtaja!"
Joten, ei lannistuta.Minä olen kokenut tässä asiassa Jumalan apua, Hän tulee tekemään meidät täysin ehjiksi!Hän on meidän Vapahtajamme.
unia, joissa putoan ja putoan ei loppua näy.
Tarkoitatko tuollaisia vai jotain muuta?
Se on kammottavaa kun aina vaan putoaa eikä pohjaa näy.
Sitten kuitenkin siinä herää eikä kuilussa enää ollakkaan.
Joskus putoaa ihan väkisin kuilun reunalta vaikka kuinka yrittää estellä.
Sinne vaan liukuu kuin jäätiköllä.
Siinä kokee samalla aivankuin painottomuuttakin ja käsiä heiluttelemalla lentää kuin lintu.
mutta ihan vaikka kesken kävelyn.tai esimerkiksi niin kuin eilen-laskin laskujani ja sanoin ääneen:en selviä.en selviä.siis vaivun sellaiseen tilaan että kuin en ole olemassa.
putoan.ja se kestää joskus jopa päiviä-joskus tunteja-joskus hetkiä-
eilen sitten sanoin itselleni-jos olen tähänkin asti selvinnyt-miksi en sitten selviä helmikuutakin.ja juuri tämän vuoksi tahdon täältä pois kun joka päivä on taistelua elämästä ja kuolemasta.vaikka haluisinkin elää.tää on oikeesti ihan mukavaa!!
kummalliseen valvetranssiin. Kaikki alkoi hurista ja sykkiä ympärilläni. Se oli kummallista. Ei sitä oikein voi kuvata.Olin hereillä koko ajan ja joskus oikein pyrinkin sellaiseen olotilaan ajatuksissani ja onnistuin suggeroimaan itseni siihen epätodelliseen tilaan. Sydämen lyöntien tahdissa minä siinä olin ja ikäänkuin kuuntelin itseäni vaikka en tietysti mitään puhunutkaan.
Kokemukset loppuivat pikkuhiljaa mutta usein vieläkin ihmettelen että mitä se kaikenkaikiaan oikein oli.
Ei se minuun koskaan mitään traumoja jättänyt enkä minä niistä koskaan kenellekään puhunut.
tuttua,hyvin tuttua.ja sen nimi on disso siaatio-häiriö.lapsi joutuu ns.lohkomaan itsensä kauhuilta.siitä on paljon kirjoitettu ja sitä ilmiötä on paljon tutkittu.
Lapsi ikäänkuin siirtyy sivuun itsestään koska ei kokonaisena kestä todellisuutta.
Vasta noin 40 vuoden jälkeen tälläinen lohkoutunut lapsi alkaa oireileen.eri tavoin.tällaista tämä-maallinen matkanteko.
Luota Jumalaan! Usko Jumalaan ja kiinnitä katseesi Jumalaan ja Hänen lupauksiinsa!
luottaa Jumalaan.vaan kuin ei siipeni kantaisi.kuin olen liian heikko lentämään.ja putoan.enkä uskalla luottaa siihen että JUmala ottaa lapsensa vastaan.mulla on luottamuspula.olen heikko.
Kun luin kirjoituksesi, ne tulivat lähelle minua. Itsekin olen usein kauhun keskellä, missä ei saa mistään edes kiinni. Olen tällä hetkelläkin masentunut, mutta en tiedä, mikä sen aiheuttaa. Onko Jumala nostamassa jotain esiin, koska olen pyytänyt Häntä parantamaan minut.
Minä kerron nyt, miten olen hakenut apua. Kävin psykologin juttusilla noin vuoden ajan. Uskon, että sekin auttoi minua. Olen käynyt Salme Blomsterin ja Seppo Jokisen luennoilla. Ja uskon, että nekin ovat auttaneet. Olen myös lukenut heidän kirjojaan. Kun luin kirjoja, sain kiinni, mistä minun ahdistukseni johtui. Turvattomasta lapsuudesta ja siitä, että pelkäsin äitiäni hirveästi. Meitä on neljä naista, jotka kokoonnumme rukoilemaan yhdessä. Me rukoilemme toistemme puolesta ja se on mielestäni antanut meille toivoa parantumisesta. Itsekin olen kokenut sen hyväksi. Pienessä ryhmässä arkakin uskaltaa kertoa asioitaan. Kun minulle tulee paha olo, minulla on yksi ystävä, jolle voin purkaa ne tunteet, jotka masentavat minua. Kun saa puhua, sekin auttaa.
Monta kertaa olen ollut siinä pimeydessä, että olen luullut, etten selviä. Ei ole ollut muuta kuin Jeesus, jolle on voinut huutaa kipunsa. Kun olen mustassa tunnelissa, yritän ajatella, että se myös loppuu. Mutta ei se aina auta, kun kauhu ympäröi ja kaikki tuntuu niin mustalta.
Toivon, että löytäisit apua näihin tilanteisiin, missä olet tällä hetkellä. Sinä tiedät, että Jeesus on sinun kanssasi. Olisi kuitenkin hyvä saada jutella jollekin, niin purkamalla tunteitaan, voi helpottaa pahaa oloaan.
Rukoilen puolestasi, että voisit löytää apua.
Ja ehkä juuri neljäs jae, jossa Daavidkin ottaa pari askelta lähemmä Jumalaa.
Eli pääsi sinuiksi Herran kanssa.
Ihmiset elävät "uskossa" joka on liian kaukaista Rakkaan Vapahtajan tahtoa, eli huutelevat kaukaisuuteen, silloin kun Herra tahtoisi aterioida ihmisen kanssa, ehkä ihan kahden kesken.