Autoverolain käsittelyn

pöytäkirjat kirjoitti:

www.eduskunta.fi -> asiat ja asiakirjat -> asiakirja-arkisto -> täysistunnon pöytäkirjat istuinnoittain -> valtise valtiopäivät, esim 2002 ja hakusanaksi pöytäkirjan tekstistä "autovero"

Tässä järjestyksessä


PTK 104/2002 vp
104. TORSTAINA 26. SYYSKUUTA 2002
kello 16.30
Päiväjärjestys
Suullinen kyselytunti


N:o 150 Käytettyjen autojen verotus
11 Matti Saarinen /sd: Herra puhemies! Kuten
tunnettua, maahan tuotavien käytettyjen autojen
verotuksen ympärillä on nyt tällä hetkellä juuri
yleistä epätietoisuutta. Toivoisin, että valtiovarainministeri
Niinistö kertoisi vähän, mikä tänään
on tilanne.
12 Valtiovarainministeri Sauli Niinistö: Arvoisa
puhemies! Se ei ole miksikään muuttunut,
mutta otettakoon nyt selvyyden vuoksi tämä
vyyhti vielä kerran läpi.
Tulli soveltaa tällä hetkellä ilman lainsäädäntöä,
joka on tarkoitus tehdä myöhemmin, suunnilleen
niitä periaatteita, joita EY-tuomioistuin
on edellyttänyt.
Hallituksen piirissä on mietitty ympäristötekijöitä.
Siinä tulee kaksi pääasiaa vastaan. Ensimmäinen
koskee nykyistä käyttömaksua, pitäisikö
sitä vanhojen ja siis saastuttavampien autojen
kohdalla korottaa vai ei. Talouspoliittinen ministerivaliokunta
katsoi, että näin ei pidä menetellä.
Tämä olisi tietysti ehkä ehkäissyt myöskin vanhojen
autojen tuontia jossain määrin mutta olisi
kohdistunut myöskin olemassa olevaan vanhaan
autokantaan. Toinen pääkysymys koskee ympäristöveroja,
tuo äskeinen oli siis käyttömaksu;
näyttää, että nämä ovat iloisesti menneet sekaisin.
Ympäristöveron osalta kysymys jakautuu
taas kahtia:
Ensinnäkin, voidaanko ajatella ympäristöveroa,
joka kohdistuisi vain vanhoina, käytettyinä
maahan tuotuihin autoihin? Tällaistahan valtiovarainministeriö
on miettinyt, tutkinut pitkään.
Yhtään sellaista veroa, joka vaaratta voitaisiin
kohdistaa vain maahan käytettyinä tuotaviin autoihin
(Puhemies koputtaa), ei täällä olevaan autokantaan,
ei löydy, siis yhtään tällaista veromuotoa,
joka vaaratta voitaisiin kohdistaa. Vaara
on tässä se, että saamme EY-tuomioistuimen
uudelleen niskaamme. Toinen lohko ympäristöverossa
on yleinen ympäristövero, joka liittyisi
autoiluun ja liikenteeseen. Siihen hallitus ei ole
tässä yhteydessä ottanut kantaa, koska se on ympäristöverokysymys
ja silloin se tietysti ulottuisi
kaikkiin autoihin, sekä maahan tuotaviin että
täällä oleviin. Tämä kysymys on täysin avoin,
eikä sitä pidä sotkea nyt esillä olevaan tuontiautojen
verotukseen.
13 Matti Saarinen /sd: Herra puhemies! Kun
tämä asia on varsin moniongelmainen, katsotaan
sitä ympäristöpoliittisesti, valtion verotulojen,
EU:n kilpailulainsäädännön, minkä tahansa tekijän
suunnalta, kysyn:
Onko hallitus ryhtymässä autoverotuksen kokonaisuudistukseen
näissä olosuhteissa vielä ennen
vaaleja, ja nähdäänkö hallituksen sisällä, että
meillä olisi todella tarve autoverotusta koskevaan
kokonaisuudistukseen, ja jos on, millä aikataululla
arvioitte, että siinä edetään?
14 Valtiovarainministeri Sauli Niinistö: Arvoisa
puhemies! Olisipa tai ei olisi sellaista puhetta
tai tarvetta, niin etukäteen siitä keskustelu
on osoittautunut aina hyvin kohtalokkaaksi. Se
vaikuttaa käyttäytymisiin, joten sallinette, etten
tähän tämän enempää lausu.
Mutta kun puhutaan yleisesti autoverotuksesta
ja siihen liittyvästä ympäristöverotuksesta,
varmasti sitä asiaa kannattaa pohtia, kannattaa
pohtia tarkoinkin. Minä nimittäin en ole ollenkaan
vakuuttunut siitä, että se linja, joka tällä hetkellä
on, on oikea, paras, edes välttämättä kaikilta
osin kovin hyvä. Mutta ei ole keksitty kyllä sen
parempaa, ja sen vuoksi varmasti asiaa kannattaa
pohtia.
15 Bjarne Kallis /kd: Arvoisa herra puhemies!
EY-tuomioistuimen päätös ei ole ihan selkeä,
mutta ei voi sanoa myöskään, että se olisi epäselkeä.
Verotusarvo on yhtä kuin markkina-arvo, ja
aivan niin kuin ministeri Niinistö sanoi, Tulli soveltaa
nyt päätöstä ilman lainsäädäntöä. Mutta ei
Suomen kansa niin tyhmä ole, ettei se ymmärtäisi,
että se käytäntö, jota nyt sovelletaan, kun tilastoista
otetaan myyntihinnat, ei vastaa todellista
markkinahintaa. Voin kyllä vakuuttaa, että kansalaiset
ovat kyllä erittäin kiusaantuneita, jopa
vihaisia siitä, että tietoisesti, voi melkein sanoa:
tietoisesti, käytetään korkeampaa arvoa kuin todellinen
markkina-arvo on. Sen takia kannattaisi
(Puhemies koputtaa) kyllä kuunnella, mitä mieltä
kansa on, koska kansan oikeustaju on joskus
myöskin se oikea.
4 Torstaina 26.9.2002 104/150/16
16 Valtiovarainministeri Sauli Niinistö: Arvoisa
puhemies! Epäilemättä kansan oikeustaju
on oikea ainakin kansan oikeustajuna. Se on
myöskin yleensä sellainen, että kaikki verot ovat
liiasta — yleensä, ja sekin on ymmärrettävää.
Mutta nämä tilastot siis kerätään tapahtuneesta
kaupasta, kyllä. Tullin uusin tilasto perustuu siihen.
Tähän asti on toimittu, myönnän sen, eräänlaisen
lineaarisen laskentakaavan mukaan, niin
kauan kuin toimittiin tuontihintojen perusteella,
mutta nyt siirrytäänkin kuluttajapohjaiseen hintaan.
Totta kai aina löytyy esimerkkejä, aina löytyy
sellaisia autoja, jotka myydään ehkä halvemmalla
kuin keskivertohinta siinä luokassa on.
Mutta näin Tulli on vakuuttanut, ja ainakin minun
on siihen uskominen, että heidän tilastonsa
perustuu otoksiin.
Se ongelma tässä voi olla, ja luulin, että tarkoitatte
sitä, että kun tällä hetkellä käytettyjen autojen
hintataso on tietty ja kun ulkomailta ehkä tuodaan
jonkin verran sen alle hinnaltaan menevä
auto, sehän pudottaa tätä käypää hintatasoa (Puhemies
koputtaa) ja ollaan jonkin aikaa tällaisessa
pienessä pyörityksessä mukana, joka kyllä
rauhoittunee.
17 Janina Andersson /vihr: Arvoisa puhemies!
Haluaisin ottaa myös liikenneministerin mukaan
keskusteluun, sillä kun kuuntelin valtiovarainministeri
Niinistöä, tulee sellainen olo, että ainoastaan
yleinen ympäristöpainotteinen autovero on
käytännössä mahdollinen. Muistaakseni Olli-
Pekka Heinonen edes suunnitteli jotain toisentapaista.
Hän pohti, miten saadaan vähemmän
saastuttava auto suhteessa halvemmaksi verrattuna
saastuttavaan autoon.
Onko nyt liikenneministeri Sasi unohtanut tämän
kaiken, vai onko se jäänyt Soneran jalkoihin?
Onko meillä odotettavissa oikeasti painopisteen
muuttamista niin, että hinta—laatu-suhteessa
vähemmän saastuttava auto olisi halvempi?
18 Valtiovarainministeri Sauli Niinistö: Arvoisa
puhemies! Ehkä ministeri Sasikin haluaa
vastata, mutta nyt kannattaa kuitenkin muistaa,
ettei tämä ole niin yksiselitteistä, että me vain
tuomitsemme tietyt autot saastuttaviksi ja määräämme
niille kovan veron. Silloin se kansa kyllä
vasta tuntee oikeustajua loukatun. Nimittäin
ketkä ajavat sellaisilla autoilla? Yleensä ne, joilla
on vähemmän varaa, yleensä iäkkäämmät ihmiset
ja yleensä heistä sellaiset, jotka käyttävät
hyvin harvoin autoaan. Esimerkiksi silloin oikeudenmukaisuuskysymys
olisi voinut joutua
koetteille, jos käyttömaksussa, niin kuin keskustelimme
talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa,
olisi otettu toinen linja kuin nykyisin eli
nostettu ne vanhat autot kovempaan maksuluokkaan.
Epäilen, että kansan oikeustaju olisi sitäkin
vastaan. Tässä ei ole kovin yksinkertaisia ja
helppoja ratkaisuja.
19 Liikenne- ja viestintäministeri Kimmo Sasi:
Herra puhemies! Liikenneveroasioitten valmistelu
kuuluu valtiovarainministeriölle, mutta
liikenneministeriössä seurataan alan kehitystä ja
meillä tehdään myöskin omaa selvitystyötä. Suhtaudumme
ministeriössä myönteisesti ympäristöperusteisiin
veroihin, ja meillä on tehty selvitystä
pitemmällä aikavälillä, jolloin voitaisiin
esimerkiksi asentaa autoihin laitteet, jotka ovat
satelliittiyhteydessä, ja voitaisiin katsoa saastuttavuutta
ja matkojen pituuksia ja tienkäyttöä jne.
Mutta tällaiset laitteet eivät tällä hetkellä ole käytettävissä.
Tällä hetkellä ainoa tehokas, toimiva
järjestelmä on polttoaineveron korotus, jolla voidaan
vähentää polttoaineen kulutusta, mutta tällaista
ehdotusta vihreä eduskuntaryhmä on vastustanut.
20 Klaus Bremer /r: Arvoisa puhemies! Oikeudenmukaisuus
kuulostaa sanana hirviöltä ministerin
Niinistön suussa. Nimittäin hallitusohjelmassa
on sovittu kokonaisuudistuksesta. Miksi te
vastaatte ed. Saariselle, että tehdään tai ei tehdä?
18.12.96 hyväksyttyyn nykyiseen autoverolakiin
liitettiin kaksi ponsilausumaa, jotka eduskunta
hyväksyi yksimielisesti, ja eduskunta edellyttää,
että hallitus välittömästi ryhtyy täsmentäviin
toimiin. Ministeri Siimes on tähän asti täällä
nauranut minulle muun muassa, kun olen kysynyt,
ja sanonut, että kyllä se sitten joskus hoidetaan,
kun autovero uudestaan otetaan käsittelyyn.
Eduskunta edellytti, että välittömästi.
Autoverolaki on lisäksi kopio Kreikan autoverolaista,
joka sai viimeisen tuomionsa puolitoista
vuotta ennen kuin nykyinen täällä Suomessa
pantiin voimaan. Te tiesitte aivan varmasti, että
tämä tuomio tulee kuin aamen kirkossa. (Puhemies
koputtaa) Miksi te vedätätte kansaa seitsemän
vuotta ja vielä jatkatte?
21 Valtiovarainministeri Sauli Niinistö: Arvoisa
puhemies! Kreikka sai kyllä tuomion, mut104/
150/22 Suullisia kysymyksiä 5
ta ei tuomitsevaa vaan vapauttavan tuomion. Ettekö
te sitä tiedä? Nimenomaan tästä lineaarisesta
laskentatavasta se sai vapauttavan tuomion.
Eri asia, jos heillä oli muita ongelmia järjestelmänsä
suhteen. Kreikassahan kehitettiin tällainen
vain käytettyyn tuontiautoon kohdistuva ympäristövero,
jota mekin tutkailimme. Se ei ole
kuitenkaan ollut vielä EY-tuomioistuimen tutkinnan
kohteena.
Ed. Bremer, kyllä näitä asioita ihan vakavasti
on mietitty. Kuten ministeri Sasi sanoi, ainoa
ympäristövaikute, joka on nyt kaiken lisäksi
eduskunnan käsiteltävänä, on polttoaineveron
nostaminen. Se on kuitenkin suhteellisen oikeudenmukainen,
koska se perustuu käytön määrään.
Sitäkin voidaan pitää oikeudenmukaisena
periaatteena. Mutta se kuvitelma, että tällainen
järjestelmä, jossa maassa liikkuu toista miljoonaa
autoa pitkälti, voitaisiin yhtäkkiä noin vaan
kääntää, se kannattaa unohtaa. Kaikella on vaikutuksia
tässä toiminnassa kaikkeen, myöskin
(Puhemies koputtaa) olemassa oleviin ajoneuvokantoihin.
22 Olavi Ala-Nissilä /kesk: Arvoisa puhemies!
Ainoa keino saada kestävällä tavalla ympäristöohjattavuutta
verotukseen on se, että EU:n vanhin
eli Suomen autokanta alkaa uudistua. Kaikki
muu on tässä nyt turhaa. Itse asiassa tämä ratkaisu
johtaa siihen, että meidän autokantamme alkaa
vanhentua, koska vanhojen autojen tuonti lisääntyy.
Suomen autoverojärjestelmä, joka on
syntynyt tavallaan suljetun talouden oloissa, on
erittäin sekava ja ei-läpinäkyvä. Se vaatii uudistamista.
Siihen on mallit, ministeri, olemassa. On
autoalalta esitetty ja muualta, miten voitaisiin
suunnitelmallisesti kokonaisverouudistus tehdä.
Myönnättekö, ministeri Niinistö, sen, että ainoa
keino kestävällä tavalla saada ympäristöohjattavuutta
liikenteen verotukseen on, että tämä
meidän vanha autokantamme alkaa uudistua?
Siitä te saatte verotulojakin, kun autokanta alkaa
uudistua. Miksi ette toimi?
23 Valtiovarainministeri Sauli Niinistö: Arvoisa
puhemies! Tarkoitatteko tässä nyt veronalennuksia
uusiin autoihin ja vastustatte edelleen
esimerkin työn veron alentamista, niin kuin
johdonmukaisesti olette täällä tehneet? Hallituksen
painopiste on vaan ollut tässä toinen. Veronalennusvara
on pyritty suuntaamaan nimenomaan
työn tekemisen verotuksen alentamiseen,
mitä me olemme pitäneet oikeudenmukaisena.
Hyvä olisi varmasti alentaa myöskin autojen verotusta
niin, että kaikilla olisi komea auto. Mutta
ehkä sittenkin tärkeämpää olisi se, että kaikilla
olisi töitä, jotta se halvempi komea auto voitaisiin
hankkia.
24 Pentti Tiusanen /vas: Arvoisa puhemies!
Saksasta tuodaan nimenomaan kaikkein edullisimmin
80-luvun autoja. Voidaan ajatella, että
dieselauto tai bensiiniautokin tuolta vuosikymmeneltä
on saastuttava. Se on selvä. Mutta meidän
autoveroamme pitäisi muuttaa ympäristölähtöiseksi.
Mielestäni silloin voitaisiin ottaa lähtökohdaksi
esimerkiksi moottorin tilavuus taikka
ihan tehokkuus eli hevosvoimat ja katsoa, kuinka
suuri se moottori on. Tällä tavalla myös Euroopassa
toteutetaan, mielestäni oikeudenmukaisemmin,
autoverotusta.
25 Valtiovarainministeri Sauli Niinistö: Arvoisa
puhemies! Voi olla, että tulee 80-luvulla
tehtyä autoa. Meidän ennusteemme on kuitenkin,
että tulee sellaista käytettyä autoa, joka ei
välttämättä korvaakaan uusia, vaan vielä vanhempia
autoja. Nimittäin Suomessa on aika ammottava
aukko autojen kaupassa koskien lamavuosia,
koska silloin ei hankittu uusia. Ne vuosiluokat
tavallaan ovat selvästi vajaat. Saattaa olla,
että niitä nyt tulee. Kumpia ne korvaavat, kokonaan
uusia tai vielä vanhempia, se on valitettavasti
vaikeasti ennustettava asia kaiken kaikkiaan.
Jos vielä edelleen ajatellaan näitä ympäristötekijöitä,
niin helposti nuo seikat, jotka te nyt mainitsette,
saattaisivat sitten johtaa kyllä siihen, että
se autokannan uutuus olisi myönteinen, veroa
halventava tekijä. Minulla on se käsitys, voi olla,
että olen väärässä, että autokannassa nimenomaan
hevosvoimien lukumäärä tai moottoritilavuudet
ovat kasvamaan päin näissä uusissa, jolloin
tässäkin keskustelussa jo ed. Ala-Nissilä ja
te olette aivan eri linjoilla. Hän haluaisi uusia isoja
ilmeisesti tai ainakin (Puhemies koputtaa) hyviä
autoja kaikille, mikä on kaunis pyrkimys.
26 Liikenne- ja viestintäministeri Kimmo Sasi:
Arvoisa puhemies! Autojen päästöihin vaikutetaan
myöskin niillä teknisillä vaatimuksilla,
mitä ajoneuvoille asetetaan. Tältä osin täytyy sanoa,
että Suomen tekniset vaatimukset ovat maailman
kärkipäässä ja meillä on pitkään jo, 90-lu6
Torstaina 26.9.2002 104/151/27
vun ajan, vaadittu muun muassa katalysaattoria.
Haluan nyt varoittaa jokaista, joka suunnittelee
tuovansa Saksasta auton, joka on noin kymmenen
vuotta vanha ja joka on ilman katalysaattoria.
Sitä ei nimittäin Suomessa saa rekisteröityä,
eli kun hankkii autoa ulkomailta, tuontiautona
vanhaa käytettyä autoa, kannattaa näihin teknisiin
määräyksiin myöskin paneutua, ettei tuo autoa,
jota ei täällä voi rekisteröidä.
Toinen varapuhemies: Kysymys on loppuun
käsitelty.



PTK 174/2002 vp
174. TIISTAINA 7. TAMMIKUUTA 2003
kello 18.30

PÄIVÄJÄRJESTYKSEN ASIAT:
1) Hallituksen esitys autoverolain muuttamisesta
Lähetekeskustelu
Hallituksen esitys HE 271/2002 vp
Toinen varapuhemies: Puhemiesneuvosto ehdottaa,
että asia lähetetään valtiovarainvaliokuntaan,
jolle liikennevaliokunnan on annettava asiasta
lausunto.
Keskustelu:
1 Valtiovarainministeri Sauli Niinistö: Herra
puhemies! Varmasti monien edustajien mielestä
tämän esityksen antamiseen liittyy sana "vihdoinkin",
ja haluan myöskin ministeriön puolesta
todeta, että niin vähän meilläkin on ajateltu.
Tämä on osoittautunut varsin hankalaksi kokonaisuudeksi,
jossa on tapahtunut uusia käänteitä
matkan varrella ja jossa jo perustilanne, jota vähän
myöhemmin kuvaan, on ollut ja on edelleenkin
hyvin komplisoitu. Haluaisin tässä vaiheessa
esittää myöskin valtiovarainvaliokunnan verojaostolle
kiitokseni siitä, että syksyn mittaan on
kyetty pitämään yhteyttä ja kaiken lisäksi myöskin
yhteisestikin näkemään ne ongelmat, jotka
aikataulullisesti tähän asiaan liittyvät.
Mistä kokonaisuudesta sitten kaiken kaikkiaan
on kysymys, ja miksi se on näin hankala? Ensinnäkin,
niin kuin hyvin tiedossa on, eri tuomioistuinprosesseja
on käyty pitkin viime vuotta.
Ensin on saatu EY-tuomioistuimen lausunto
Suomen lainsäädännön yhteensoveltuvuudesta
EY-oikeuden periaatteiden kanssa. Tämän jälkeen
on hivenen odoteteltukin ja onneksi ripeästi
saatu korkeimman hallinto-oikeuden päätös, jossa
muun muassa tuon lausunnon sisältö sitten tuli
suomalaista hallintoviranomaista sitovalla tavalla
vahvistetuksi. Edelleen sitten aivan ennen joulua
myöskin komissio antoi käsityksensä eräistä
kysymyksistä, jotka eivät väistämättä liittyneet
juuri tuohon oikeudenkäyntiprosessiin.
On esitetty kysymyksiä, miksi tällainen oikeudenkäyntiprosessi
on odotettu, miksei ryhdytty
toimenpiteisiin jo ennen sitä. Nyt täytyy huomata
se seikka, että kaksi pääkysymystä olivat sekä
EY-tuomioistuimessa että korkeimmassa hallinto-
oikeudessa avoimina: Toinen liittyi autoverotuksen
ja erityisesti käytettynä tuotujen autojen
verotuksen tasoon, ja sen siis Suomi tai verottaja
hävisi. Mutta toinen ja ehkä vieläkin laaja-alaisempi
kysymys liittyi arvonlisäveron perimiseen
näissä yhteyksissä. Tuon puolestaan vastaaja
elikkä Suomen valtio/verottaja näissä prosesseissa
voitti. Mutta sen seikan odottaminen oli kuitenkin
välttämätöntä, koska jos olisi lähdetty ennakoimaan
EY-tuomioistuimen käsitystä käytettyjen
autojen osalta, olisi voitu päätyä siihen, jos
arvonlisäveroratkaisu olisi sittemmin ollut toinen,
että koko Suomen verojärjestelmä tässä suh174/
1/1 Autovero 3
teessa olisi muuttunut. Näin olisi päädytty muutoksen
muutokseen. Arvonlisäverokysymyksen
toisenlainen ratkaisu olisi nimittäin tiennyt sitä,
että jokainen yksittäinen autonostaja olisikin arvonlisävelvollinen
eikä, kuten nykyisin, maahantuoja.
Se olisi ollut suuri rakenteellinen muutos.
Tietenkin sitten voidaan sanoa, että jos olisi
reippaasti vain alennettu käytettynä tuotujen autojen
verotusta, sillä olisi todennäköisesti vältetty
kaikki miinat. Reipas alennus, sellainen varmuuden
vuoksi -alennus, joka olisi ottanut nämä
kaikki tekijät huomioon, olisi tarkoittanut tietysti
heijastusvaikutuksia uusien autojen verotukseen
ja sitä kautta koko autoverotuoton kyseenalaistumista,
josta moni olisi varmaan kovin iloinenkin.
Mutta saman tien on todettava, että jos
autoveron tuottoa, lähes miljardia euroa, olisi tällä
tavoin haluttu tietoisesti painaa lähemmäs nollaa
kuin tuota miljardia, se olisi merkinnyt aikamoisia
paineita valtion budjettitalouteen ja muihin
veromuotoihin.
Viittasin myöskin siihen, että itse asiasisältö
on aika komplisoitu. Tässä olisi tietysti aika
helppo tehdä sellainen autoverosäännöstö, joka
kohdistuisi maahan esimerkiksi tämän vuoden
alusta tuleviin autoihin, tulevatpa ne sitten käytettyinä
tai uusina. Mutta tätä lakia erityisesti ja
EY-tuomioistuimen päätöksen jälkeen ei voida
soveltaa vain tällaisiin tapauksiin, vaan sitä jouduttaisiin
soveltamaan kaikkiin niihin käytettyihin
autoihin, jotka nyt ovat ympäri maailmaa,
jotka on otettu käyttöön ennen vuodenvaihdetta
ja jotka jossain vaiheessa saatettaisiin tuoda Suomeen.
Tätä peliä ei voinut tavallaan puhaltaa kertaheitolla
poikki, vaan oli otettava huomioon se,
että maailmalla on käytettyjä autoja, joihin tulisi
sitten hakea soveltamisperusteeksi Suomen vanhaa
lainsäädäntöjärjestelmää siltä ajalta, kun vastaava
malli on Suomeen tuotu.
Kaiken kaikkiaan sitten lakiesitys itsessään
on, niin kuin jo on arvosteluakin kuulunut, hyvin
yksityiskohtainen, mutta juuri näitten erilaisten
ulottuvuuksien huomioon ottamiseksi välttämättä
päädytään suhteellisen yksityiskohtaisiin säännöksiin.
Niinpä tästä eteenpäin joudutaan niin
kauan kuin sellaisia käytettyjä autoja, jotka on
otettu käyttöön ennen vuodenvaihdetta, on vielä
maahan tuotavissa, siis käytettyinä, otettu käyttöön
jossain muussa maassa, niin kauan joudutaan
soveltamaan hivenen erilaisia periaatteita.
On myöskin kiinnitetty huomiota siihen, että
tässä laissa ei ole yksityiskohtaisia perusteluja.
Haluan tähän keskusteluun todeta, että kysymys
ei hankkimamme oikeuskanslerin käsityksen
mukaan ole mitenkään ennenkuulumattoman
poikkeuksellisesta järjestelystä, ja kun otetaan
huomioon, että näitä tuomioistuimien päätöksiä,
erityisesti korkeimman hallinto-oikeuden päätös,
tuli vasta joulukuun puolella, ei yksityiskohtaisia
perusteluja siltä osin ole ollut mahdollistakaan
tehdä. Toisaalta yleisluontoiset perustelut,
yleisperustelut, joilla moni laki menee sellaisenaan
täällä läpi, ovat kyllä tässä suhteessa melko
syvälle itse asiaan meneviä.
Menemättä nyt liikaa yksityiskohtiin haluaisin
tässä ikään kuin keskustelun pohjaksi myöskin
esittää näkökulmia muutamiin yleisesti esillä
oleviin seikkoihin.
Ensinnäkin, järjestelmä muuttuu sillä tavoin,
että kun tähän asti autovero on määritelty niin sanotun
cif-hinnan perusteella, nyt siirrytään kuluttajahintapohjaiseen
verotukseen. Näkyvin seuraus
tästä tulee olemaan se, että tästä eteenpäin uusien
autojen verosisältö on hyvin läpinäkyvä, selkeä
ja kaiken lisäksi jokaisessa yksittäistapauksessa
ennakolta arvattavissa. Cif-hintajärjestelmä
taas rakentui täysin toiselle periaatteelle. Se
ei tunnistanut paikallisia kustannuksia, maahantuonnin
jälkeisiä kustannuksia, ja tällä selittyy
myöskin se erikoisuus, joka mediassakin on ollut
esillä, että jos sitten katsotaankin kuluttajahintoja
ja verrataan eri automerkkejä, mahdollisesti
eri aikana maahantuotuja samanlaisiakin
automerkkejä ja saman laatuisia, niin verosisältö
vaihtelee aika lailla. Se on joissakin merkeissä
pysytellyt, siis lopullisesta kuluttajan maksamasta
hinnasta uusista autoista puheen ollen, kirkkaasti
yli 30 prosentissa, mutta joittenkin automerkkien
kohdalla painunut selvästi alle 15 prosentin.
Keskiarvoksi muodostuisi ilmeisesti noin
29 prosenttia.
Nyt kun siirrytään todella tähän kuluttajahintajärjestelmään,
niin veroa alennetaan sillä tavoin,
että keskiveroksi muodostuu 24—25 prosenttia
— siinä välimaastossa, riippuu vähän siitä,
minkälaista autoa sitten maahan alkaa tulla.
Miksi veroprosentti ei ole täysin sama tässäkään
esityksessä, johtuu siitä, että edelleenkin pidetään
kiinni niin sanotun perusvähennyksen ajatuksesta,
joka tarkoittaa sitä, että kaikkiin autoihin
myönnetään sama euromääräinen perusvähennys
verotusta tehtäessä, jolloinka tietysti suhteellisesti
kokonaisveron määrä jää pienemmäk4
Tiistaina 7.1.2003 174/1/1
si, mitä pienemmästä autosta on kysymys tai
mitä halvemmasta autosta on kysymys.
Tähän cif-hintakeskusteluun on sitten liittynyt
keskustelu läpinäkyvyydestä ja tietojen julkisuudesta.
Siinä on ollut eräs hyvin hankala yksityiskohta.
Nimittäin Tulli, joka verotuksen toimittaa,
on vuosien saatossa saanut huomattavan
määrän maahantuontihinnastoaineistoa, joka
kuitenkin on ollut liikesalaisuuden piirissä.
Olemme tästäkin hankkineet juridisia lausuntoja,
ja varsin arvostetun lausunnonantajan mukaan
tällaisen liikesalaisuuden jälkikäteinen paljastaminen
ei olisi kovin sopivaa, siis että jälkikäteen
liikesalaisuutena luovutettuja tietoja saatettaisiinkin
julkisiksi. — Hyvä!
Mutta toinen ongelma tulee silloin, kun siirrytään
oikeaan verosisältöön ja jälleen Tulliin yksittäistapauksessa
verotuksen toimittajana. EYtuomioistuimen
ratkaisusta nimittäin johtuu se,
että kun tänne tuodaan jotakin vuosimallia oleva
auto x, niin sen verotus ei saa nousta suuremmaksi
kuin täällä Suomessa käyttöön otettuun samanlaiseen
autoon juuri sillä hetkellä käytettynä arvioidaan
verorasitusta vielä sisältyvän. Jotta tämä
verorasituksen määrä voitaisiin selvittää, pitää
katsoa, mitä sellaisesta autosta aikanaan, juuri
siitä tuontierästä, on satuttu veroa maksamaan
mainitsemani suuren haarukan sisällä. Tällöin
päädytään tietysti hyvin yksityiskohtaiseen käsittelyyn,
mutta juuri julkisuuden kannalta varsin
kiusalliseen tilanteeseen: Jos pidettäisiin liikesalaisuudet
kokonaan liikesalaisuuksina ja meillä
olisi joku verovelvollinen, joka tulee Tullilta hakemaan
veropäätöstä — kertoo varmuudella kyllä
aavistelevansa tai jopa tietävänsä, että tällaisen
auton verosisältö olikin silloin aikanaan jostain
satunnaisesta syystä johtuen olennaisesti
alempi kuin tuo 24—25 prosenttia, että tällainen
parti nyt vain tuli maihin ja siinä verosisältöä jäi
syystä tai toisesta kovin vähän — tällöin Tulli
joutuisi sitten ilmoittamaan, että näyttäkää toteen
väitteenne, jolloinka asianosainen sanoisi,
että teillä on kassakaapissa selkänne takana se
näyttö. Puolestaan Tulli sitten toteaisi, että se on
liikesalaisuus, emme me sitä käytä.
Tämä olisi absurdi tilanne ja taas sitten vastoin,
ainakin (Ed. Pekkarinen: Jännitystarina!)
minun ymmärtääkseni ... — Kyllästyttääkö? (Ed.
Pekkarinen: Ei, tämä on jännitystarina, tätä
kuuntelee mielellään!) — Enpä tiennyt, että minustakin
tulee vielä jännityskirjailija. (Eduskunnasta:
Kertoja, ei kirjoittaja!) — Kertoja, joo. —
Joka tapauksessa, jotta sitten tällainen nurinkurisuus
voitaisiin välttää, tässä ehdotuksessa siirrytään
tietyllä tavalla rajoitetun julkisuuden piiriin.
Elikkä kun on olemassa tällainen verovalittaja,
jolla on asia vireillä, niissä tilanteissa Tulli
joutuu käyttämään hallussaan olevaa, tosin liikesalaisuutena
sille luovutettua tietoa. Saattaa olla,
että eduskunnassa perustuslakivaliokunnassakin
jouduttaisiin ehkä pohtimaan tätä asiaa. Näyttäisi
kuitenkin, että menettely on laillinen, joskaan
ei ehkä kaikkien mielestä täysin sopiva. Tietysti
pidemmässä juoksussa, jos joku sitten keräilee
niitä tietoja, joita valittajat saavat päätöksiensä
ohessa, nuo cif-hinnat kyllä aukeavat vuosien
mittaan, kunhan joka malli ja joka tuontierä on
oikeudessa kokeiltu. Mutta rajoituksena tähän
julkisuuteen tulee säilymään se, että jos vaan ennakoivasti
halutaan tietoa, mitä jostakin autosta
aikanaan on verosisältöä ollut, sellaista tietoa ei
saa, koska siinä vaiheessa vielä tuo hakija ei ole
asianosainen.
Kun tässä olen moneen kertaan todennut vähän
huolettomastikin, mikä se verosisältö sitten
kulloinkin sattui olemaan, ehkä on syytä kuitata
sellainenkin ihmeellisyys. Minun tiedossani on
vain se, että Tullihallitus on tehnyt tarkastuksia
juuri havaittuaan, että cif-hinnat ja niitten perusteella
määrätyt verot aika lailla poikkeavat lopullisesta
ulosmyyntihinnasta eli kuluttajahinnasta.
Noissa tarkastuksissa ei ole havaittu mitään moitittavaa,
joten tällainen veron vaihtelu on päässyt
sitten syntymään mahdollisesti satunnaisista
syistä.
Sitten muutamia erityisiä kysymyksiä.
Tässä yhteydessä on puhuttu ympäristöverosta,
ja kun kertaalleen olen tullut hivenen laajasti
tulkituksi tässä kokonaisuudessa, haluan vielä
sanoa, mitä mieltä hallitus on ympäristöveroista.
Me tutkimme vain sen mahdollisuuden, voidaanko
sellaisiin autoihin, jotka tuodaan käytettyinä
maahan, ryhtyä soveltamaan erikseen, siis käytettynä
maahan tuotavaan autoon, erillistä ympäristöveroa
esimerkiksi, jos autosta puuttuu joitain
sellaisia ominaisuuksia, jotka vähentäisivät
sen päästöjä. Tällaista ympäristöveroa käytettyinä
maahan tuotaviin autoihin kohdennettuna ei
voida ottaa käyttöön. Se olisi epäilemättä EUlainsäädännön
puitteissa syrjivä. (Ed. Ala-Nissilä:
Kuitunen oli vähän toista mieltä valiokunnassa!)
— Niin, tämä on vero-osastolta tullut, minusta
selkeä käsitys.
174/1/2 Autovero 5
Mutta sen sijaan jos puhuttaisiin yleisestä ympäristöverosta,
jonka kohteeksi silloin tulisivat
myöskin ne autot, jotka on otettu Suomessa käyttöön
ja jotka ovat täällä nyt käytettyinä, niihin
tietysti voidaan kohdentaa ympäristöverotus, jos
halutaan, mutta silloin se olisi kohdennettava
myöskin olemassa olevaan autokantaan.
Tätä kautta päädytään sitten käyttömaksuihin,
joista muun postin ohella on jo tullut runsaasti allekirjoittaneelle
moitteita suunnasta ja toisesta.
Kansalaiset ovat kokeneet, että on täysin väärin
lähteä korottamaan vanhojen autojen käyttömaksua,
tai sitten jotkut, että olisi pikaisesti alennettava
uusien käyttömaksua ja rasitettava vanhempia
autoja, jotka enemmän rasittavat ympäristöä.
Tässä on monta tekijää takana. Kun olen viitannut
siihen, että seuraavaa hallitusta varten valmistellaan
sellaista pitkän tähtäimen ohjelmaa,
jossa mahdollisesti käyttömaksu olisi tällainen
ympäristömaksu ja kehittyisi ehkä toiseen suuntaan
kuin tällä hetkellä, jolloin siis uudet ovat
kalliimpia kuin vanhat käyttömaksultaan, niin
tässä tarvitaan varsin pitkä siirtymäaika. Siitä on
kansainvälisiäkin esimerkkejä. Puhuttaisiin
useista vuosista, varmasti viiden vuoden ohjelmasta,
jolla pikkuhiljaa voitaisiin kääntää tätä
suhdetta. Miksi näin hitaasti? Vain sen vuoksi,
että ei ehkä koeta kovin oikeudenmukaisena, jos
niihin käytettyihin autoihin, joista on aikanaan
maksettu korkeampi autovero, kohdistettaisiin
nyt korkeampi käyttömaksu, ja puolestaan sitten
päinvastoin uusien kohdalla. Mutta ajan mittaan
tämä on saatu oikaistua muun muassa Ruotsissa,
mutta todella pitkällä siirtymäajalla.
Toinen yksityiskohta, joka on keskusteluttanut
paljon, on se, että hyvä, kun siirrytään kuluttajahintapohjaiseen
verotukseen, mutta mikä sitten
on käytetyn auton oikea hinta Suomessa?
Tässä on kysymys siis pyyntihinnasta, siitä keskustelusta,
joka liittyy pyyntihintaan, myyntihintaan
tai ostotarjoushintaan. Selostin äsken jo, miten
oikea verosisältö joudutaan yksittäistapauksittain
hakemaan. Mistä sitten haetaan oikea kokonaishinta,
josta tiedetään kyllä sitten jatkossa,
mikä se veroprosentti tulisi olemaan? Tämä on
ymmärtääkseni puhdas näyttökysymys. Korkein
hallinto-oikeus otti siihen kantaa ja totesi, että
tällainen niin sanottu pyyntihinta ei ole oikea
käypä hinta. Eikä varmasti olekaan, ellei pyyntihinnalla
kauppoja tehdä; silloin pyyntihinta ei
ole todellinen arvo.
Tätä varten tietysti on olemassa pohjatiedostoa,
mutta se pohjatiedosto lähtee aika lailla
pyyntihinnasta, ja ymmärtääkseni Tulli on menetellyt
tähän asti niin, että on sitten näistä pyyntihinnoista
otettu keskimääräinen alennus, joka todellisessa
kaupassa tapahtuu, ja alennettu niitä
kaikkia. Onko tuossa sitten arvio oikein tai väärin,
sitä on hyvin vaikea sanoa. Totean kuitenkin,
että on ollut myöskin kriittisiä mielipiteitä
siinä suhteessa, onko korkeimman hallinto-oikeuden
käyttämä hinta, joka oli tällaisen autojobbarin
sisäänostohinta, myöskään ihan oikea käypä
hinta, jolla kuluttaja auton saisi. Epäilemättä autojobbari
panee siihen kyllä muutaman prosentin
vielä päälle, kun edelleen sen myy.
Olen useilta edustajilta nyt kuullut, että seuraavassa
vaiheessa moottoripyöräilijät ovat kokemassa,
että heitä kohdellaan tässä nyt kaltoin,
nimenomaan käytettyjen moottoripyörien tuojia.
Nimenomaan käytetyissä moottoripyörissä on se
ongelma, että kanta Suomessa on kovin ohut ja
on vaikeata, sanokaamme, oikean hinnan löytäminen,
saati oikean veroprosentin eli verosisällön
siitä hinnasta, kun sekin saattaa vaihdella jälleen
mallikohtaisesti ja maahantuontiajankohdankin
puitteissa. Tuo kanta on niin ohut, että siitä
on vaikea, liki mahdoton, tehdä mitään selvää
hintatilastoa, ellei niitä tapauksia yksinkertaisesti
ole aikaisemmin ollut. Tämän vuoksi tämä esitys
on viritetty sillä tavalla, että se pohjautuu
edelleen cif-perusteiseen hintaan, mutta se on
kaikilta osin tarkistettu niin, että se täyttää EYtuomioistuimen
asettamat edellytykset.
Arvoisa puhemies! Tämä on ollut vähän pitkä
tarina, ja valittaen joudun toteamaan, että verojaosto
varmasti joutuu vielä pidemmän tarinan
eteen, kun tähän lakiehdotukseen perehtyy. Kaiken
kaikkiaan toivoisi kuitenkin ymmärtämystä
sille, että johtuen näistä prosesseista esityksen
antaminen aikaisemmassa vaiheessa olisi ollut
kyllä varsin riskitoimenpide, koska olisi hyvinkin
saatettu päätyä paikkaaviin esityksiin ja aikaisemman
esityksen nojalla tehtyjen ratkaisujen
hyvin monimutkaisiin paikkausprosesseihin.
2 Matti Vanhanen /kesk: Arvoisa puhemies!
Kuten aika moneen kertaan tämän päivän aikana
eri yhteyksissä on sanottu, korkeimman hallintooikeuden
presidentti arvosteli juuri tänään hallitusta
siitä, että monet lakiesitykset valmistellaan
kiireessä ja pakonkin edessä. Tästä tämä autoverolaki
on malliesimerkki. Suomella on ollut vuo6
Tiistaina 7.1.2003 174/1/2
sia EU-jäsenyyden aikana sopeuttaa autoverotuksensa
ja käytettyjen autojen tuonnin kohtelu
yleisen EU-käytännön mukaisesti tavaran vapaan
liikkuvuuden perussääntöjä kunnioittavaksi.
Tästähän tässä kyse on. Jokainen asiaa seurannut
on tiennyt, että aikanaan Suomi joutuu oman
järjestelmänsä muuttamaan. Aikaa valmistelulle
olisi ollut. Nyt eduskunnalle on tuotu viime hetkellä
ennen vaalikauden päättymistä tämä esitys,
jossa ei ole näitä yksityiskohtaisia perusteluja.
Sinällään ymmärrän tämän ajankohdan tammikuun,
enkä sitä kritisoi, koska haluttiin odottaa
EU-ratkaisut, mutta aikaa valmistelulle kyllä olisi
ollut paljon enemmän.
Esityksen sisältöä on yleisesti luonnehdittu siten,
että kuluttajan on vaikea sen perusteella tietää,
miten hänen hankintaansa tullaan verottamaan.
Esitys pitää edelleen sisällään oikeuden
säilyttää maahan tuotujen autojen hinnat liikesalaisuuksina.
Minusta kaikki tämä on vastoin yleisiä
lainsäädännön ja verotuksen selkeys- ja avoimuusperiaatteita.
Äsken, jos oikein ymmärsin, ministeri totesi,
että tämän lakiesityksen voimaanastumisen jälkeen
jokaisen auton kohdalta pystytään etukäteen
määrittämään sen verotus. Näin varmasti
onkin. Tätä käytettynä tuodun auton verotusarvon
määrittämistä ja siihen liittyvää yleisen kuluttajahinnan
määrittämistä tehdään tässä lakiesityksessä
11 a—11 u §:llä, yli 20:lla erittäin pitkällä
ja perusteellisella ja monimutkaisella pykälällä.
Turhaan me EU-direktiiveja niiden yksityiskohtaisuudesta
ja monimutkaisuudesta irvailemme.
Jos onnistuu tämän kuluttajahinnan
ensinnäkin itselleen selvittämään, sen jälkeen pitää
6 b §:n mukaisesti kertoa tämä kuluttajahinta
verotusajankohtana kerrottuna kertoimella k,
jonka arvo saadaan kaavasta k=0,85(p*H*c-
V)/H. Jos nämä määritteet pystyy itselleen selvittämään,
sen lisäksi pitää ottaa huomioon 6 b §:n 2
momentin viimeinen virke: "Lisäksi sovelletaan
niitä muita perusteita, jotka olivat voimassa ajoneuvon
valmistusajankohtana."
Vaikka lainsäädäntötyötä olen jo aika pitkään
tässä talossa tehnyt, niin tämä laki on vaikeaa luettavaa
lainsäädäntöön tottuneellekin, saati tavalliselle
kansalaiselle. Tekee mieli sanoa, että kaikesta
tästä näkee, että autoverotukseen puuttuminen
on ollut hallitusrintamalle vastenmielistä.
Siitä kertoo tämä aikataulu ja eräänlainen vasta
pakon edessä toimiminen.
Kun itse yritin käynnistää noin kuusi vuotta
sitten omalta osaltani julkista keskustelua autoverotuksen
ongelmista ja esitin kokonaisremonttia,
jossa myös käyttömaksut olisi arvioitu pitkillä
siirtymäkausilla uudelleen, nousi silloin kulissien
takana kovin vastustus autokaupan piiristä.
Pelättiin keskustelusta mahdollisesti aiheutuvia
markkinahäiriöitä, peloteltiin tehdashintojen kohoamisella
ja varoitettiin käytettyjen autojen varastoarvojen
alentumisesta. Kaikkiin näihin ongelmiin
olisi kyetty parhaiten vastaamaan uskottavalla,
pitkäaikaisella alennusohjelmalla, jossa
olisi siirrytty matalampaan hankintaverojärjestelmään
pitkän siirtymäkauden avulla.
Eräs eläkkeellä ollut maahantuoja otti tuolloin
yhteyttä, otti kantaa tehdashintojen ongelmaan ja
kehotti selvittämään, millä hinnalla tehtaat tuovat
varaosia Suomeen verrattuna muihin maihin,
ja hänen epäilynsä oli, että korkeammilla varaosien
hinnoilla tehtaat kuittaavat autojen hintaan
antamansa alennuksen. Minusta valtiovarainvaliokunnan
kannattaa pyytää tähänkin liittyen selvityksiä.
Autoala on saanut elää koko unionissa ja myös
erityisesti Suomessa omaa suojattua ja erityissäännöillä
varjeltua elämäänsä, josta muut tavarakaupan
alat saavat vain haaveilla. Suomen korkeahintajärjestelmä
on johtanut siihen, että me
kiusaamme itseämme Kreikan ohella EU:n vanhimmalla
autokalustolla ja maksamme rahoitusyhtiöille
suuret korot autoluotoista. Tämän sivutuotteena
meille on muodostunut aika laaja työsuhdeautojen
käytäntö.
Hallitus tekee nyt viime hetkellä — ja sanoisin:
pakon edessä — oman esityksensä, jonka
lasku valtiolle jää seuraavan eduskunnan huoleksi.
Hallituksen esityksessä arvioidaan, että verotulojen
menetykset ovat ehkä 150 miljoonaa euroa
vuodessa. Seuraava hallitus on saamassakin
Lipposen hallitukselta myötäjäislahjaksi pahasti
alijäämäisen vuoden. En enää oikeastaan osaa
laskea yhteen, paljonko budjetin alijäämä, tupon
yhteydessä tehdyt viimeiset verokevennykset ja
tämä autoverotus yhteensä alijäämää aiheuttavat.
Kyseessä on joka tapauksessa eräs historiaan
jäävä vaalibudjetti. Seuraavalle vaalikaudelle
jäävätkin ennalta nähtyinä laskuina maksettavaksi
sekä autoverotuksen keventäminen että
edessä oleva alkoholiverotuksen alentaminen.
Nämä molemmat erittäin suuret veromuutokset
on ollut helppo ennakoida. Tästä huolimatta viimeiset
kaksi hallitusta eivät ole panneet tikkua
174/1/3 Autovero 7
ristiin näiden ratkaisujen helpottamiseksi. Päinvastoin,
lähes kaikki veronkevennysvara on käytetty
vain tuloverotuksen keventämiseen ja vaikeimmat
ratkaisut on tyhjän kukkaron kera heitetty
seuraavan eduskunnan huoleksi.
Minusta vastuullista on todeta se, että osa autojen
ja moottoripyörien hankintaverotuksen keventämisen
veromenetyksistä voidaan periä takaisin
käyttömaksujen korottamisella uusilta,
halvemman autoveron autoilta. Korostan sitä,
että autoverotusta ei pidä nähdä pelkästään nollasummapelinä,
jossa yhteen veroon tehtävä kevennys
on katettava täysin toisia veroja korottamalla.
Kun kotitaloudet säästävät auton hankinnassa,
jää kulutusvaraa muuhun käyttöön ja perheet
säästävät myös lainojen korkokuluissa.
Kaikki tämä kertyy toista kautta myös verotuloiksi.
Kun käyttömaksut otetaan aikanaan käsittelyyn,
ei niitä voi kuitenkaan korottaa niiltä ajoneuvoilta,
joista on jo maksettu täysi autovero.
Minusta ministerin äskeinen selventävä puheenvuoro
niistä tulkinnoista, joita hänen aikaisemmista
julkisista puheenvuoroistaan oli esitetty,
oli tässä suhteessa hyvä, sillä ainakin minulle oli
jäänyt se käsitys lehdistöselvitysten perusteella,
että ministeri Niinistö oli pohtinut sitä, että käyttömaksun
korotus voisi painottua vanhempiin
autoihin.
Kun nykyinen hallitus ei ole halunnut tehdä
pitkäaikaista ohjelmaa liikenneverotuksen kehittämiseksi,
pitää seuraavan hallituksen tehdä uskottava
ja pitkäjänteinen suunnitelma liikenneverotuksen
muuttamiseksi. Suunnitelman pitää
ottaa huomioon Suomen pitkät etäisyydet ja vaikeat
ilmasto-olosuhteet.
Lopuksi, arvoisa puhemies, nostan esille yhden
sellaisen yksityiskohdan, jonka eräs autonharrastaja
tänään lähetti, ja olkoon tämä vaan esimerkkinä
niistä monista yksityiskohdista, joita
valtiovarainvaliokunta joutuu läpi käymään.
Tässä henkilö kertoo muuttavansa Ford Taunusta
ja kertoo, että olennainen osa tätä rakentelua
on niin sanottu korin vaihto. Siinä alkuperäisen
itsekantavan korin tilalle vaihdetaan toinen kori,
joka ulkonäöltään vastaa rakenteluesikuvaa AC
Copraa. Muuten auton tekniikka pysyy alkuperäisenä.
Hänen huolensa liittyy tähän 3 §:ään,
jossa hallitus esittää, että siihen tulee lisäys: "Jos
itsekantavalla korilla varustettu ajoneuvon kori
vaihdetaan, ajoneuvo verotetaan kuitenkin aina
uudelleen riippumatta siitä, onko osien vaihtoprosentti
yli tai alle 50 prosenttia." Toteutuessaan
kyseinen lauseke, näin henkilö kirjoittaa, tekisi
kerralla tyhjiksi kaikki hänen ponnistelunsa
tavoitteensa eteen.
Tämä olkoon yksi esimerkki vain siitä, minkälaisia
seurauksia tästä verosta aiheutuu. Toivon,
että valtiovarainvaliokunta paneutuu erityisesti
myös autoja harrastuksenaan rakentelevien harrastajien
näkökulmaan. Heillä on omia perusteltuja
tavoitteitaan, joita eduskunta on tähän mennessä
melko hyvin ymmärtänyt. Aikaisemmat
yritykset tähän korinvaihtoon liittyen eivät ole
eduskuntaa läpäisseet.
Toinen varapuhemies: Ministeri on pyytänyt
vastauspuheenvuoron. Pyytäisin, että meneteltäisiin
siten, että annan nyt ministerille minuutin
vastauspuheenvuoron ja sen jälkeen ed. Vanhaselle
vastauspuheenvuoron ja otettaisiin muutama
puheenvuoro ja käytäisiin sitten replikointi.
3 Valtiovarainministeri Sauli Niinistö (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Haluaisin
puuttua muutamaan äskeisessä puheenvuorossa
esitettyyn väitteeseen tai arvostelmaan.
Ensinnäkään me emme arvioi, että veromenetykset
ovat 150 miljoonaa euroa. Laskennallinen
osuus, kun veroa alennetaan kuudenneksella, olisi
kyllä 150 miljoonaa euroa, mutta niin kuin tänään
on kuultu, autokaupan piiristä on arvioitu,
että autokauppa tulee vilkastumaan huomattavasti,
jolloinka näyttäisi autokaupan arvion mukaan,
että jopa ylitetään se talousarviossa oleva
autoveron tuottoennuste, ja saattaa olla, että tämä
on pidempiaikainenkin ilmiö. Totta kai, kun autot
halpenevat, ne ovat kysytympiä.
Sitten arvostelitte sitä, että hallitus ei ole aikaisemmin
muuttanut tätä verotusta tai alkoholiverotusta.
Joudun kuitenkin viittaamaan siihen, että
arvonlisäkohteen osalta me olisimme joka tapauksessa
olleet tuomioistuimen käsittelyssä, ja sitäpä
ei kyllä etukäteen olisi kukaan voinut auktoritatiivisesti
sanoa, miten siinä käy.
Mitä tulee alkoholiveroon erityisesti ja miksei
autoveronkin (Puhemies koputtaa) aikaisemman
tason alentamiseen, te moititte ansiotuloverotuksen
alentamista. Tämä on tietysti arvostuskysymys.
Hallitus on arvostanut sitä, että työtä verotettaisiin
vähän vähemmin, odottanut siitä myöskin
myönteisiä työllisyysvaikutuksia ja joka ta8
Tiistaina 7.1.2003 174/1/4
pauksessa arvostanut sitä enemmän kuin sitä, että
alkoholia ja autoja saisi halvemmalla mutta vähemmän
palkasta rahaa käteen. Tämä on puhdas
arvotuskysymys.
4 Matti Vanhanen /kesk (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Olemme ministerin
kanssa samaa mieltä siitä, että autoverotuksen
keventämistä ei pidä nähdä sellaisena nollasummapelinä,
jossa menetykset ovat näin laskennallisia.
Siinä vaikuttaa sekä autokaupan lukumäärä
että myös se, että auton hankinnassa säästetty
raha kiertää muutakin kautta kyllä myös verotuksen
piiriin.
Oikeastaan tämän välillisen verotuksen kehittämistä
koskeva kritiikkini liittyy siihen, että seuraavalle
eduskunnalle on aika lailla ilman mitään
valmistelua jätetty sekä tämän autoverotuksen
jatko että alkoholiverotus, joista etukäteen vuosia
on nähty, kuinka iso aukko niistä on veropohjaan
syntymässä. Kritiikkini liittyy vain siihen,
että tähän ollaan menossa ilman minkäänlaista
valmistautumista ja seuraavan eduskunnan kädet
ovat erittäin sidotut.
Toinen varapuhemies: Ilmoitan, että käytettäisiin
nämä neljä seuraavaa puheenvuoroa, jotka
ovat eri puolueista, eli edustajat Bremer, Kanerva,
Vilkuna, Uotila, ja sen jälkeen käytäisiin pieni
debatointi.
5 Klaus Bremer /r: Arvoisa puhemies! Olen tänään
keskustellut yhteensä tunnin asianajaja Petteri
Snellin ja Antti Siilinin kanssa. Lähempi esittely
taitaa tälle eduskunnalle olla ihan turhaa. Jokainen
tietää, että heidän ansiostaan asiat on viety
siihen pisteeseen, jossa ne tänään ovat. EUtuomioistuimelta
on tullut langettava tuomio
meidän autoverokäytännöllemme, ja me seisomme
nyt tällaisen uuden autoveroesityksen edessä.
Merkittävää on, että asiaan erikoistunut asianajaja
Petteri Snell totesi minulle, että hän on kaksi
ja puoli viikkoa yrittänyt tutustua tähän lakiin
ja tulkita sitä ja hän ei ymmärrä siitä mitään. Siinä
ei ole mitään järkeä, johdonmukaisuutta, uskottavuutta.
Hän on myöskin näyttänyt tätä lakia
asianajajakollegoilleen, ja hän sanoi, että sama
on tulos. He eivät yksinkertaisesti pysty tätä sillä
tavalla tulkitsemaan, millä tavalla lakia pitäisi
voida tulkita.
Ei ole kadehdittava täällä ministeri Niinistön
asema tällaisessa tilanteessa. Selkeästi hän liikkuu
alueella, jota ei tunne ollenkaan, ja on vaikea
selitellä, kun yksinkertaiset asiat todella halutaan
tehdä niin monimutkaisiksi, että vain lainvalmistelija
sen ymmärtää. On se kumma, että
autoveroasia ja tämä ajoneuvovero on niin vaikea
ratkaista sellaiseen johdonmukaiseen, selkeään,
yksinkertaiseen muotoon kuin se useimmissa
maissa itse asiassa on.
Täällä on tullut esille ministeri Niinistön taholta
käsitteitä ja väittämiä, kuin että oikean hinnan
löytäminen on vaikeaa, tämä tuli esille moottoripyörästä
puhuttaessa. On se kumma, että auto-
ja moottoripyöräkauppa kuitenkin aina löytää
sen oikean hinnan eikä käytettyjen hinnoissa
kovin suuria eroja ole. On alueellisia eroja, mikä
muuten tässä autoverolaissa ja kun puhutaan kuluttajahintapohjasta,
ei ole ollenkaan huono juttu.
Liikesalaisuus: On se kumma, että autoalalla
on vielä liikesalaisuuksia, kun minäkin ihan yksinkertainen
jäppinen olen pystynyt selvittämään
helpostikin ne niin sanotut liikesalaisuudet
eikä niitä pidetä tuolla markkinoilla ollenkaan
liikesalaisuuksina. Niitä voidaan tänne tuoda ja
selitellä, että nämä ovat liikesalaisuuksia, niitä ei
voi kenellekään paljastaa. Se on höpöhöpöpuhetta.
Kuluttajahintapohjaan palaan vähän myöhemmin,
on se käsittämätön käsite sekin.
Keskimääräinen alennus, mikä on autokaupassa
keskimääräinen alennus? Eihän sellaista
ole olemassa. Se vaihtelee päivästä toiseen ja
riippuu myyjän taloudellisesta tilanteesta ja monesta
muusta tilanteesta. Ei sellaista ole kuin keskimääräinen
alennus, jos ei haluta väkisin sellaista
käsitettä muodostaa, joka antaa sitten vuorostaan
tilaa täydelliselle mielivallalle tulkinnoissa.
Ministeri Niinistö puhuu täällä cif-hinnasta.
Kuinkahan moni ymmärtää, mikä on cif-hinta:
cost, insurance, freight. Eihän sellaista lähtökohtaa
autokaupassa ole olemassa. Miten voidaan
selvittää varsinkin käytettynä ulkomailta tuodun
auton cost, insurance, freight? Voin olla väärässä,
mutta en ymmärrä, onko vakuutuksilla ylipäätänsä
mitään hintaa muodostavaa tekijää.
Minä en siis ymmärrä, että pelataan tällaisella
käsitteellä, jolla ei ole mitään merkitystä, joka on
keinotekoinen ja hämäävä. Tietysti luotetaan siihen,
että heitetään cif-hinta ihmisten silmille ja
niillä ei ole rohkeutta riittävästi sanoa, että en
minä ymmärrä tuosta mitään, mikä se sellainen
174/1/5 Autovero 9
cost, insurance, freight on. Yhtä hyvin voidaan
täällä alkaa puhua lifo- ja lafo-menetelmistä.
Nyt sitten on pakko palata siihen autoverolakiin,
joka meillä tällä hetkellä on voimassa, joka
eduskunnan voimin säädettiin 18.12.1998 kaikkien
budjettiäänestysten jälkeen kello 20.10 perjantai-
iltana, jonka jälkeen seurasi pitkä joulu- ja
uudenvuodenvapaa. Täällä oli 102 kansanedustajaa
enää paikalla silloin ratkaisemassa asioita.
Tämä uusi esitys noudattaa ihan samaa vanhaa
mallia. Jätetään eduskunnalle tahallisesti aivan
vähän aikaa käsitellä, toivotaan, että menee hosumalla
läpi, minkä jälkeen sitten annetaan itse
asiassa valtiovarainministeriölle ja Tullille vapaat
kädet tulkita niitä aukkoja, joita jää. Näitä
aukkoja jäi silloin vuonna 1998 useita. Kaksi
aukkoa selvisi silloin, kun asiaa käsiteltiin, ja ne
tulivat eduskunnan hyväksymiksi yksimielisesti
kahtena lausumana.
Toinen koski sitä, että kun autovero alenee auton
iän mukana ja muistaakseni on noin 8 prosenttia
autoveroa jäljellä, kun auto on 24 vuotta
ja 11 kuukautta vanha, niin yön yli vanhennuttuaan,
25-vuotiaana, autoa käsiteltiin niin sanottuna
museoautona ja vero pomppasi 8:sta 30 prosenttiin.
Silloin lausumalla eduskunta edellytti,
että hallitus välittömästi ryhtyy toimenpiteisiin
museoautojen verokohtelun saattamiseksi samaan
linjaan yleisen autoveron kanssa.
Olen kysynyt parilla kirjallisella kyselyllä ja
olen kyselytunnilla kaksi kertaa esittänyt kysymyksen,
mitä tarkoittaa, kun eduskunta edellyttää,
että hallitus "välittömästi". Neljä vuotta on
mennyt, mitään ei ole tapahtunut. On täällä ministeri
Siimeksen suulla ilmoitettu nauraen, että
no, kyllä se sitten varmaan korjataan ja tulee käsittelyyn,
kun uusi autovero tulee käsittelyyn.
Toinen koski verotuksen lähtöhintaa. Sitä ei
ollut millään tavalla määritelty, ja jollen nyt väärin
muista, niin juuri lausumalla eduskunta edellytti,
että välittömästi myöskin määritellään,
mikä se lähtöhinta verotukselle on. Sitä ei ole
kuulunut tähän päivään asti. En tiedä, mistä tällainen
cif-hintakäsitys sitten on todella keksitty.
Joka tapauksessa tiedettiin jo 18.12.1998, että
silloin säädetty autoverolaki oli täysin ristiriidassa
EU:n perusperiaatteiden kanssa koskien tavaran
vapaata liikkuvuutta, verotuksen avoimuutta
ja läpinäkyvyyttä, myöskin Kreikan autoverolain
kanssa, joka oli saanut viimeisen tuomion
pari vuotta aikaisemmin. Tällä en tarkoita sitä,
mihin ministeri Niinistö kyselytunnilla tämän
käänsi, että eihän EU kumonnut lineaarista arvonalennusta.
En minä silloin kyselytunnilla tarkoittanutkaan
sitä, vaan Kreikan autoveron yleisiä
muita määräyksiä, jotka tuomittiin kaksi
vuotta ennen kuin Suomessa pantiin voimaan
sama kopio, tuomittiin ala-arvoisiksi ja hylättäviksi.
Nyt palaan tähän EU:n tuomioistuimen langettavaan
tuomioon. Tämän jälkeen Tulli on
edelleen vedättänyt suomalaisia kuluttajia mielivaltaisilla
lähtöhinta-arvioilla ja jättämällä muun
muassa inva-autot, muuttoautot, harrastaja-autot
ja museoautot EU-tuomiota edeltävän verotusmenettelyn
kohteeksi. Jos se ei ole syrjintää,
mikä sitten on? Tällä on aiheutettu aivan tietoisesti
valtava valitusruuhka, joka tulee uudelleen
Tullin käsiteltäväksi. Tällä hetkellä se on tiettävästi
johtanut yli 7 000 autoverovalitukseen ja
korjausvaatimukseen. Tämä luku kasvaa joka
päivä. Tulli on tällä tavalla teettänyt tietoisesti itselleen
kolmen vuoden lisätyöt.
Nyt autoverolakiesityksessä on kuitenkin aukkoja
vielä enemmän kuin koskaan aikaisemmin,
enemmän kuin mitä eduskunta voi kasvojaan
menettämättä hyväksyä. Tullin tietoisen tavan
tulkita autoverotuksen periaatteita väärin kuluttajien
haitaksi pitäisi johtaa mielestäni Tullin
koko johdon erottamiseen. Näin tapahtuisi varmasti
joka ikisessä liikeyrityksessä. Nyt eduskunnalle
jätetty esitys uudeksi ajanmukaiseksi,
korjatuksi autoverolaiksi on vielä monin verroin
kelvottomampi esitys kuin mikään aikaisempi.
Itse asiassa siinä on kyllin perusteita epäillä tekijän
tarkoitusperiä. Tuntuu, että tässä on nyt henkilökohtainen
yritys kostaa EU:n tuomioistuimen
langettama tuomio ja epäluottamuslause tälle
edeltävälle autoverolle. Luettelen vain muutamia
täydellisiä mokia tässä uudessa autoverolakiesityksessä.
Ensimmäiseksi tulen verotuksen lähtökohdaksi
valittuun kuluttajahintapohjaan, vähittäiskaupan
kuluttajahintapohjaan. Eihän sellaista yksiselitteistä
pohjaa ole olemassa, mikäli ei haluta
ottaa jotain täysin mielivaltaisesti tulkittavaa lähtöhintaa.
Jo Helsingin ja Rovaniemen hintatasot
ovat aivan erilaisia, Helsingin ja Seinäjoen hintatasot
ovat aivan erilaisia. Auto Helsingissä ja
yhtä paljon ajettu auto Hämeenlinnassa ovat jo
ihan erikuntoiset Helsingin tiesuolauksesta johtuen.
On ihan käsittämätöntä tuoda tällainen kuluttajahintapohja.
Millä tavalla siinä huomioidaan,
onko autoa ajettu 100 000 vai 10 000 kilo10
Tiistaina 7.1.2003 174/1/5
metriä, onko se vuoden vai viisi vuotta vanha,
mitä varusteita siinä autossa on, mikä on varustetaso,
mikä on ruostumisen taso, onko kolaroitu
vai ei? Tämä on niin käsittämätön, mutta käsitettävä
vain sillä tavalla, että halutaan alusta saakka
johtaa täydellisesti harhaan koko kuluttajakunta
tässä asiassa.
Vähittäiskaupassa hinta riippuu olennaisesti
ajetuista kilometreistä, varusteista, iästä, kaikesta
tällaisesta. Tässä kohdassa esityksen tekijä,
näin tulkitsen, tavoittelee täydellistä mielivaltaa
verottajalle. Tämä esitys yksin jo kumoaa laista
sen läpinäkyvyyden vaatimuksen, jota viimeksi
korkeimman hallinto-oikeuden presidentti Hallberg
ja oikeuskansleri Nikula häntä ennen ovat
vaatineet, ja käsitykseni mukaan myöskin perustuslaki
vaatii, että tavallinen sukankuluttaja tuolla
kadulla osaa lukea ja ymmärtää lakia ja osaa
tulkita sitä lakia.
Puhemies! Tässä minusta lakiesityksen tekijä
pitää kyllä koruttomasti sanottuna koko eduskuntaa
vähän idioottina. Pykäläkohtaiset perustelut
puuttuvat, ja vaikka ministeri sanoi, että ei tämä
ole ennenkuulumatonta, niin on se siivotonta
joka tapauksessa. Kiireeseen vedotaan, kun tämä
on tiedetty ja voitu odottaa EU:n tuomioistuimen
päätöstä, on tiedetty pitkään, mitä se tulee sisältämään,
on ollut aikaa valmistaa ja valmistautua
ja tiedän, että näitä ehdotuksia on kierrellyt jo
viime keväänä, joten kyllä on turha kiireeseen
vedoten sanoa, että ei saatu aikaan pykäläkohtaisia
perusteluja.
Tässä autoverolakiesityksessä on kaiken lisäksi
muita puutteita, joita lupasin kertoa.
Ensinnäkin auton katsotaan olevan käytetty
vasta kuuden kuukauden jälkeen, näin olen ymmärtänyt,
tulkinnut. Totean vielä sen, että ei tässä
nyt ilmeisesti tulkinnoissa kukaan voi olla
ihan varma. Kuitenkin käsitykseni mukaan on nimenomaan
kielletty KHO:n ja myös EU:n tuomioistuinten
mukaan, että auton pitäisi olla kuusi
kuukautta vanha, ennen kuin sitä voidaan pitää
käytettynä.
Pakettiautojen ja moottoripyörien kohtelu on
täysin eriarvoista, itse asiassa jätetään auki. Tässä
on ihmeellistä se, että bensapakettiautosta
maksetaan enemmän tänä päivänä autoveroa
kuin henkilöautosta. Henkilöautosta saadaan katalysaattorivähennys.
Pakettiautosta joutuu maksamaan
henkilöautoveron eikä saa katalysaattorivähennystä
millään tavalla. Tämä on johtanut siihen,
että meillä ei ole lainkaan Suomessa näitä
pieniä, vähän kuluttavia citypakettiautoja, jotka
liikkuvat ketterästi tuolla kaupunkirakenteessa,
vaan meillä kukkakauppiaan kannattaa hankkia
yli 3,5 tonnia painava kuorma-autopakettiauto,
paljon kuluttava dieselvehje, ja kuljettaa sillä
yhtä kukkapuskaa tuolla keskikaupungilla. On
tämä niin älytöntä, puhumattakaan vielä tästä
maailmalla, anteeksi kuulija, yleisesti tunnetusta
Kuitusen kuutiosta, joka eroaa kaikista standardikuutioista
ja jolla mitataan lavatilaa ja rangaistaan
autoverolla niin, että tehdään tämä pienen,
ketterän pakettiauton käyttö mahdottomaksi
Suomessa.
Nyt sitten inva-autot puuttuvat, museoautot
puuttuvat, harrasteautot ovat poissa tästä.
Mutta yksi harrasteauto on tämän mukaan kuitenkin
verovapaa kokonaan, nimittäin matkailuauto,
yli 1 875 kiloa. Kyllä kai niitä rakennetaan
tuolla kotona ja pajoissa. Se on harrasteauto jos
mikä, siinä missä junioreilla on harrasteautoja,
joita he rakentavat. Mutta tämä on verovapaa
yhtäkkiä. Eihän tässä ole mitään johdonmukaisuuttakaan.
Huonokuntoisen tai kolaroidun auton hintaa ei
määritellä todellisen arvon mukaan, sillä suurimmat
mahdolliset arvonalennusprosentit ovat hyvin
rajalliset.
Edelleen pyyntihinnoista vähennettävä 4 prosenttia
plus 300 euron alennus ei vastaa ainakaan
menneiden vuosien todellisuutta, joka on ollut lähempänä
10:tä prosenttia.
Uudessa autoverolaissa ei oteta kantaa muuttoautoja
syrjivään kohtaloon. Tästähän varmaan
kaikille kansanedustajille on tullut sellainen 40
kilobittiä pitkä selvitys, pelkästään muuttoautojen
syrjinnästä tällä hetkellä meillä.
Uudessa autoverolaissa edelleen ei voida ottaa
leasingautoa toisesta EU-maasta ilman, että
maksuun tulisi autoveroa, mikä on EU-lakien
vastaista.
Itsekantavalla korilla, niin kuin tässä kerrottiin,
varustetusta autosta joutuu maksamaan uudestaan
kaikki verot, jos siihen tehdään korinvaihto.
Tämä on täysin eduskunnan yksimielisesti
hyväksymän uuden ajoneuvolain periaatteen
vastainen ratkaisu. Tästä varmaan ed. Erkki Kanerva
tulee puhumaan, minä en tähän syvenny
sen enempää. Tiedän, että tästä asiasta tulee tarkempi
selvitys.
Pahimmasta päästä uudessa laissa on sen laillistama
arvaamattomuus eli veron määrän ennakoinnin
mahdottomuus. Täällä vaaditaan läpinä174/
1/6 Autovero 11
kyvyyttä. Autoverotuksen pitäisi olla sellaista,
että menen minä Viroon tai Tanskaan tai Norjaan
tai Saksaan ostamaan käytettyä autoa, niin
voin heti hinnasta tietää, mitä se tulee Suomessa
maksamaan. Tämähän, kun ei asiaan erikoistunut
juristikaan pääse selville, mitä tällä tarkoitetaan,
ei ole tästä maailmasta.
Suomi on jo saanut huomautuksen EU:lta autoveromme
takia, ja silti valtion virkamiehet yrittävät
saada läpi autoveroa, joka on jo valmiiksi
laiton, täynnä epäkohtia, niin vaikeasti tulkittavissa,
että kuten sanoin, tavallisella matti meikäläisellä
ei ole mitään mahdollisuuksia ymmärtää
sitä.
Edelleen joudun toteamaan, että ympäristöohjaus,
josta ministeri täällä puhui, puuttuu. On se
kumma, että useimmissa EU-maissa sellainen on
saatu aikaan. Se on tarkoituksenmukainen tänä
päivänä, se liittyy energiansäästöön, ja on tarkoituksenmukaista
saada sellainen autoverotus, joka
ohjaa autokannan uudistumiseen, joka ohjaa ottamaan
huomioon ympäristön ja valitsemaan
mahdollisimman vähän kuluttavan auton. Yleensä,
kun Suomessa keskimäärin 1,3 ihmistä kulkee
autossa, jokainen perhe voi ratkaista kuljetuspulmansa
yhtä sujuvasti numeroa pienemmällä
autolla, semminkin kun tänään on ehdottomasti
todistettu vääräksi se vanha käsitys, että mitä
isompi auto, sitä turvallisempi. Tänä päivänä pienet,
keskikokoiset autot ovat hyvin turvallisia,
erittäin turvallisia ja erittäin hyvin selviytyvät
kovista kolarikokeista. Ei ole mitään syytä enää
väheksyä pieniä ja keskisuuria autoja.
Arvoisa puhemies! Tätä lakiesitystä ei pidä
nyt survoa läpi täällä eduskunnassa vanhan periaatteen
mukaan, että esitys annetaan niin myöhään,
että hosumalla joudutaan hyväksymään ja
sen jälkeen paikkaamaan aukkoja. Me olemme
vanhan lain kahden lausuman kohdalla nähneet,
että aukkoja ei paikata, vaan jää valtiovarainministeriön
ja Tullin yksinoikeudeksi tulkita lakia
mielivaltaisesti. Näin ei voi olla.
6 Erkki Kanerva /sd: Arvoisa puhemies! Olen
valtiovarainministeri Niinistön kanssa täsmälleen
samaa mieltä siitä, että autoveron alennusta
ei pidä siirtää palkan tai eläkkeen verotukseen.
Sen vuoksi nämä autoveroratkaisut pitää tehdä
maltillisesti.
Mutta nyt esillä olevan lakiesityksen taustasta
muutama omakohtainen havainto:
Kesäkuussa 99 julkistettiin Etelä-Suomen hallinto-
oikeuden päätös, oliko se nyt juuri tämä

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä